Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksei siitä rankkuudesta saa puhua, kun vauva tulee taloon?
28.01.2008 |
Tuntuu, että olen kaveripiirissäni kummajainen, kun olen " valittanut" vauvan mukanaan tuomasta elämänmuutoksesta. Ihan kuin kieroon katsottais, että olen huono äiti, kun en aina jaksa.
Kaikki muut tutut ovat hehkuttaneet, kuinka rakastuneita ovat vauvaansa ja kuinka ihanaa elämä nyt on. Kun minä totean, että meidän vauva on temperamentiltaan hieman rasittava ja minä olen jatkuvasti väsynyt ja asunto on räjähtäneessä kunnossa enkä jaksa/ehdi siivota, saan kummastuneita katseita osakseni ja jälleen kehutaan omaa ihanaa kultinuppua, joka on niin suloinen jne.
En siis ole masentunut tai VIHAA vauvaani, toteanpahan vain, että elämänmuutos yllätti ainakin minut. Olenko oikeasti huono äiti, kun sanon näin, vai olenko vain rehellinen?
Kommentit (26)
jotka ovat kadottaneet kyvyn olla rehellinen.
Raskastahan se on. Jälkeenpäin mietin, että kuinka sumussa se menikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta taas onneksi edessä. Tosin nyt on sulostumassa ja raivostuttamassa tuo pieni kaksivuotias ihmeeni
eli rehellinen olet! Munkin tuttavapiirissä on aika monta tuollaista sievistelijää, ÄRSYTTÄVÄÄ!! Olisi nimittäin voimia antavaa jos äidit voisivat jakaa nämäkin asiat.
Koska totta kai ystäville voi valittaa mistä vaan, kyllähän se nyt perheellisenä pitäisi ymmärtää, että rankkaahan se on eikä se tarkoita huonoa vanhemmuutta, jos valittaa.
vauva-aika on ollut elämäni parasta ja ihaninta aikaa. En todellakaan kokenut sitä raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ainankin oli oikeasti tosi helppo vauva. Nukkui yöt hyvin, ei ollut itkuinen, söi ongelmitta jne..
jos mulle joku kertoo että on väsynyt vauvan kanssa jne. niin tottakai olen myötätuntoinen, enkä hehkuttaisi omaa helppoa vauva-aikaa. Mutta ei siihen toisen tilanteeseen osaa samaistua eikä ehkä ymmärrä miten rankkaa voi vauvan kanssa olla.
Äidilleni oli aikoinaan lastenlääkäri sanonut, että jos äiti on vaan ja ainoastaan kiinnostunut vauvasta ja täysin tyytyväinen elämäänsä ilman mitään muuta elämää (ei kaipaa välillä aikuista seuraa tms.), niin hän on huono äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös erilaisia kodinhengettäriä: toiset laittaa ruokaa, käy kaupassa, pesee ja silittää pyykit, siivoaa kodin jne. toiset tarvii siihenkin miehen tai siivoojan.... Tai eivät edes moisia asioita huomaa, hoitelevat vaan nukkuvaa vauvaansa ja shoppailevat.
On näet erilaisia näkökulmia.
Jos taas paljon on saanut tehdä omia asioita, riippumatta muista se voi olla raskasta!
Meillä vauva-aika oli kyllä ehdottomasti elämän parasta aikaa! Sai tehdä mitä haluaa, lepäillä kun väsytti jne!
Me emme asettaneet itsellemme mitään vaatimuksia täydellisestä siisteydestä, vaan elimme sitä arkea voimiemme mukaan.. Ehkä tässä syy, että meillä oli helppoa?
Kaikilla on erilainen elämäntilanne, ehkä kavereillasi on voinut oikeasti olla helppoa, toki heidän pitäisi ymmärtää jos teillä erilaista!
Minä odotan myös innolla nyt parin kuukauden sisällä syntyvää vauvaa taloon! Saa taas nauttia rauhallisista päivistä, ei kiirettä mihinkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...eli sanoisin, että varmaan osa kavereistasi on ihan oikeastikin sitä mieltä, että helposti on mennyt. Ja yhtä varmasti osa on kulissinylläpitäjiä. Tai sitten puhut vain muutamasta kaverista, joilla on käynyt tosi hyvä tuuri. Muuten on vaikea uskoa, että koko kaveripiirillä ei juuri haasteita ole näkynyt.
Mutta tsemppiä, kyllä se sitten jossain vaiheessa helpottaa!
mielestä kans oli aivan ihanaa olla vauvan kanssa kotona, elämän parasta aikaa. Ja sama kaveri vei lapsen tasan 1-vuotiaana hoitoon, kun ei enää kestänyt olla kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittavat äidit ovat päässeet usein vain elämässään helpolla. Eivät esimerkiksi ole koskan olleet kunnolla työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi leimataan pikkusieluiseksi teeskentelijäksi?
Ei kaikkien elämä muutu vauvan myötä huonompaan. Toisilla on edelleen hyvä parisuhde, siisti koti ja vanhemmat ja vauva ovat onnellisia elämäänsä.
Onneksi meillä on hyvä porukka puistossa, oli sitten rankkaa tai helppoa, tilaa ja korvia on kaikille!
Ensin arkailin tuon helppouden kanssa mutta en enää. Minä todellakin nautin elämästä kahden helpon lapsen kanssa, osaan arvostaa sitä mitä meille on suotu.
Mutta ymmärrä sinäkin että kaikki eivät tunne samallatavalla. Mulla on kaksi lasta, enkä pitänyt heidän vauva-aikoja erityisen rankkoina. Molemmat valvottivat ja välillä sairastelivat, mä oli välillä väsynyt. Mutta en silti pitänyt sitä kovin rankkana.
Mä muistan ihmetelleeni kaveria, kun se valitti mielestäni kokoajan miten on väsyttävää ja ahdistaa. Meillä oli samanikäiset vauvat, ja heillä aikalailla sama rytmi, kummalakaan ei mitään koliikkia. Ehkä se on siitä kiinni paljon, miten itse asennoituu vauva-aikaan. Mä ajattelin että ei tää kauan kestä, on ohimenevää ja niinhän se olikin.
yöllä lutusti maidot ja takaisin sänkyyn ja nukahti samantien.
Äitini kävi joka päivä katsoamassa vauvaa 1 viikon ajan. Silmät auki hän näki lapsen vasta kuukauden kuluttua. 2-3kk iässä alkoi kiinnostua muusta kun syömisestä ja nukkumisesta.
Miten tätä pitäisi sievistellä tai haukkua.
Meillekin kaikki aina hehkuttaa miten helppoa meillä jo on kun lapset on niin isoja (5, 7 ja 9v). Oikeasti vaihtaisin nuo milloin vain pieniksi takaisin, silloin mulla oli oikeasti helppoa! Nyt isoimmalla ongelmia koulussa ja raivoaa illat kotona, nuoremmat muuten vain rasittavia kiusankappaleita, koko ajan toistensa kimpussa, siis pahimpina päivinä näin. Ja tuntuu että ongelmat vain kasvaa koko ajan. On nuo tietty suurimman osan aikaa ihan mukavia, mutta kun reviirit laajenee, niin sitä mukaa tulee aina jotain ongelmia kylkiäisinä ja yöunet menee sitten niitä miettiessä...
Kun sitten vauva tulee taloon, ollaan ilahtuneita, että kas: tuli jotakin tekemistä!
Toisilla on elokuvat, teatterit, näyttelyt, matkustelu, aerobic 3 x viikossa, lukeminen, opiskelu, maalaus, shoppailu, kavereiden tapailu ym. Ja vauva ei oikein meinaa mahtua kalenteriin.
Näkökulmia on erilaisia no:2
Alue: Aihe vapaa
Ja ainakin itseäni helpottaa pelkkä valittaminen. Rakas se lapsi silti on.