Millaiseksi lapsi kasvaa, jos hän asuu yhden vanhemman perheessä - ja tällä huoltajalla on ns. borderline-häiriö?

He pyrkivät tekemään mitä tahansa, kunhan äiti ei vain suuttuisi. Aikaisemmin äiti purki kaiken kiukkunsa aviomieheen. Eron jälkeen pitkään mies oli kohteena, mutta ei enää. Nyt lapset ovat alkaneet saada osaansa näistä sekoiluista. Äiti voi suuttua aivan järjettömästi ihan mistä tahansa pienestä asiasta.

Itse olen tällaisen yksinhuoltajaäidin vanhin lapsi, nyt jo toki omillani ollut vuosikausia.

Mutta ihan varoittavan esimerkkinä voin kertoa, että vasta nyt jo reilusti päälle parikymppisenä, opettelen tunnistamaan omia tunteitani, nimeämään, käsittelemään ja jopa hallitsemaan niitä. Lisäksi olen kärsinyt lapsesta asti monista peloista, pakko-oireista ja ahdistuksesta jotka lopulta veivät masennukseen.

Eihän tätä toki voi tietenkään yleistää, mutta näinkin voi käydä.

Omalla äidilläni oli toki muitakin mielenterveysongelmia, mutta yhtenä niistä juuri tämä ns. borderline-häiriö.

Joten et ehkä lainkaan välttämättä ole turhaan huolissasi. Tuskin osaisit moista edes miettiä, jos vain kiusallasi haluaisit saattaa äidin huonoon valoon.

Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, yksi muiden joukossa.

samoin sen kanssa, että he ovat joskus epätoivoisia kun heidän " äitinsä kärsii kun he eivät ole hänen luonaan" .

Totuus oli, että olivat ihan tavallisia ihmisiä. Sain tietää vuosien saatossa erottuani noista mieheistä.



Toinen pljastui juovan pari lasia viiniä viikonloppuna ja välillä ei sitäkään(miehellä oli alkoholi ongelma).

Tämä " masentunut" ja väkivaltainen taas oli kaltoinkohdeltu ja pahoinpidelty mieheni toimesta ja siksi ei jaksanut olla niin ystävällinen exälleen.

Itse olen rajatilatapaus enkä sen takia aio koskaan hankkia lapsia.

Päinvastoin hänellä on ollut vaikeuksia nähdä vaimon ongelmat.



ap

ei oikein ole vielä selvyyttä. Asia on ymmärretty vasta kun yksi lapsi on tehty. Olen ihan kauhuissani siitä, että mitä aiheutan lapselle :´(((.

Vierailija:

ei oikein ole vielä selvyyttä. Asia on ymmärretty vasta kun yksi lapsi on tehty. Olen ihan kauhuissani siitä, että mitä aiheutan lapselle :´(((.

Persoonallisuushäiriöissä on yleensä melko huono ennuste, mutta se johtuu siitä, etteivät potilaat suostu kohtaamaan omia ongelmiaan. Kuitenkin hoito voi olla ihan tuloksekastakin ja voi tuoda potilaalle itselleen (läheisistä puhumattakaan) suunnattoman huojennuksen ja ilon.

Tietenkin eron jälkeen puhutaan paljon pötyä, mutta kaikki, mitä eron jälkeen puhutaan, ei ole panettelua. Aika usein juuri niissä perheissä tulee avioero, joissa toisella on jokin mielenterveyden häiriö. Heidän kanssaan on yksinkertaisesti raskasta elää. He saattavat myös kiukuspäissään itse panna eron vireille. Jos esimerkiksi kyky rakastaa puuttuu ja parisuhteessa on kyse lähinnä hyväksikäytöstä niin toinen heitetään pois, kun häntä ei enää haluta käyttää.

Olen itse hakeutunut hoitoon lukemattomia kertoja. Mulla epäiltiin rajatilaa, itse olen sitä mieltä että mulla on estynyt persoonallisuushäiriö. Mitään en tässä elämässä pelkää niin kuin sitä että siirrän tämän helvetin lapselle!

inen ei ole ollenkaan mielenterveystoimen piirissä tai käyttää päihteitä. Päihteet pahentavat mielialan vaihteluita.

no ehkä masennukseen/paniikkiin, jälkimmäiseen mikäli on itsemurha-altis.



Mulla on itselläni narsistisia piirteitä, mutta en käytä lääkitystä. Aika intensiivisessä terapiassa (1-3 kertaa viikossa) olen käynyt vuodesta 2003. Pitääköhän sanoakaan, että pelkän luottamuksen rakentaminen terapiasuhteessa vei monta vuotta. Aloitin sen " lapseni takia" ,. en tietenkään siksi, että mussa itsessäni olisi mitään vikaa ollut ;)