Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono äiti, kun meidän pojat aina kolhii itseään?
28.01.2008 |
Melkein aina jommalla kummalla leikki-ikäisellä on kuhmu, mustelmia tai naarmuja jostain törmäilystä.
Kommentit (10)
(salaa silti ihmettelen, miksi omat lapseni saavat pahimmat kolhut aina ollessaan isän valvonnassa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vedetty lippahivot fillarilla monen monta kertaa.
Vierailija:
Eikö teidän pojilla ole tiekkaria? Tai ainakin pleikkaria? Johan vähentyisi kuhmut ja kolhut...
Tietenkään ei satu vahinkoja jos ei pyllyänsä tuolista nosta...
Se on terveen lapsen merkki että on välillä pää auki ja polvet ruvella. :)
Yleensä joku kuhmu on tullut juuri kun olen selkäni kääntynyt tai ollut näköetäisyydellä, mutten aivan tarttumisetäisyydellä.
Toi palava puu silmään on jo ehkä vähän poika plus -osastoa ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihan rautakangesta sentään tarvinnut vääntää...
jos näin on niin sit olet tosi huono.
Jos itsekseen kolhivat niin et ole huono äiti vaan lapset ovat koheltajia joille sattuu ja taphtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekin lienee taipumus. vaikka meillä on älytön koheltaja poika niin harvoin tulee mitään jälkiä. Toisille niitä vaan tulee helpommin kuin toisille.
Mä mietin että voiko joku olla oikeesti tuota mieltä... Kun täällä av:lla kuitenkin kaikki on mahdollista.
-5
Eikö teidän pojilla ole tiekkaria? Tai ainakin pleikkaria? Johan vähentyisi kuhmut ja kolhut...