Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

koulumotivaatio koululaisella

18.11.2008 |

Meidän ekaluokkalainen poika osaa lukea lyhyitä sanoja ja matikkakin menee jos tehtävät ovat yksinkertaisia plus ja miinus laskuja eikä tehtävän anto ole hänen ymmärrettävissään.

Pojalla on todettu lieviä vaikeuksia hahmottamisessa ja tarkaavaisuudessa, mutta ainakaan vielä en ole huolestunut oppimisesta, en odota hänestä "lukumiestä" ja olen tyytväinen siihen tasoon mikä hänellä nyt on.



Ongelmana on vaan motivaation puuttuminen. Sanoo helposti ettei jaksa eikä halua. Kotitehtävät tekee kuitenkin loppujen lopuksi kun aikansa häntä patistaa. Niitä on aika vähän ja niihin menee max. 15 min. Mietityttää vaan se, että miten käy kun tehtävät vaikeutuvat ja täytyisi lukea kokeisiin jne. Olisiko neuvoja kuinka kohottaa motivaatiota ja saada lapsi innostumaan lukemisesta muutenkin kuin läksyksi tulevat muutama tavu ja sana.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
18.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis tietysti tarkoitin että tehtävät ovat hänen ymmärrettävissään ;)

Vierailija
2/3 |
19.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika osasi jo eskari-iässä lukea lyhyitä sanoja mutta ei ollut ollenkaan kiinnostunut harjoittelemaan lukemista enemmän. Annoin olla. Sama meno meinasi jatkua nyt koulun alettuakin. Puhuin pojalle, kuinka tärkeää lukemisen oppiminen on. Että se on tärkein taito, mitä ekalla luokalla opitaan, sillä kaikki mitä tulee jatkossa liittyvät lukemiseen. Kerroin, mitä kolmannella luokalla vaaditaan koulussa ja mitä tapahtuu, jollei lukeminen ole sujuvaa. Kuinka vaikeaa silloin on suoriutua läksyistä jne. Lisäksi olen hehkuttanut, kuinka mahtavia lastenelokuvia löytyy englanniksi puhuttuina mutta niitä ei voida katsoa ennen kuin osaa itse lukea tekstin.



Sovimme, että luemme pojan kanssa joka päivä puoli tuntia. Ensin siten, että poika luki yhden lauseen ja minä pari jne. Jo parin viikon päästä, poika luki tavutettua tekstiä paljon sujuvammin. Nyt lukee jo ilman tavuja helppolukuisia, lyhyitä tarinoita. Edelleenkin meillä on se puolituntinen päivässä ja se on kiva, meidän yhteinen hetki.



Tuttavaperheessämme on harrastettu menestyksekkäästi lahjontaa siinä vaiheessa, kun lapsi jo osaa lukea mutta ei viitsi lukea kirjoja. Jokaisesta kirjasta (helppoja ja tasoon sopivia) saa lukunauhaan merkinnän ja tietyn määrän jälkeen tietyn summan rahaa tai jonkin lelun. Nyt heidän viidesluokkalainen poikansa on oikein kirjojen suurkuluttuja.



Nämä vinkkejä lukemiseen. Matikasta en osaa antaa muuta neuvoa, kun sekin taito pitäisi jotenkin "lanseerata" pojalle. Kuinka tärkeää on osata laskea oikein esim. kaupassa. Tai myöhemmin, kun rakentaa jotain (mitat) tai tekee ruokaa (mitat).



Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
19.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikanaan ekaluokkalaisen pojan kohdalla ei ollut innostunut tekemään kuin pakolliset läksyt. Lukeminen meni eteenpäin, mutta ei hirveällä vauhdilla. Vasta kun alkoi näyttää olevan ettei edisty tarpeeksi toisen luokan alussa, pyysin opettajalta lisälukemisläksyjä pojalle: Kun oli opettajalta tulevia läksyjä, niin pojan tuli luettua. Lisäksi löytyi kirjat joita innostui lukemaan: Risto Räppääjät. Ja kun kahlasi ne kaikki läpi, niin enemmän se auttoi lukutaitoa kuin ne hyvin vähäiset läksyt. Meidän kokemuksella enemmän on merkitystä tuosta kotona lukemisessa. Mutta ei se kiinnostunus kotona ihan itsestään syntynyt, sai sitä poikaa suostutella ja innostaa.



Lukemisesta tuli myös meillä tapa ennen nukkumaan menoa. Nyt lapset lukevat ennen nukahtamista sängyssä aina jotain. Jotenkin se on helpompaa kun tapahtuu automaattisesti rutiinilla, eikä erikseen houkuttelemalla. Aluksi tuon iltalukemisen kanssa oli hieman tekemistä, mutta nyt on niin päin että haluavat ehdottomasti lukea ja saahan sillä venytettyä hieman hereilläoloaikaakin.



Matematiikassa meidän perheen hupina on keksiä pieniä laskuja automatkan iloksi. Näin me opettelimme aikoinaan kertotauluakin plus ja miinuslaskujen lisäksi. Silloin lapsi ei kuitenkaan voi tehdä paljon muuta kun joutuu istumaan turvavöissä, joten ei ole mistään "kivasta" jutusta pois.



Ja kun mietin niitä aikoja kun poikaa ei ole oikein huvittanut joku asia tehdä, niin on auttanut että on saanut meidät aikuiset tekemään samoja asioita. Esim. Jos piti lukea, niin hän luki ja me aikuiset luimme myös (näin otettiin myös lukukisoja kuinka montaa sanaa minuutissa kukin ehti lukea) tai hän teki meille matematiikan tehtäviä ja me vastasimme niihin. Nyt eglannin läksyjen opettelussakin parasta on kun saa kysellä sanoja vanhemmilta, eikä se että vanhemmat kyselevät sanoja häneltä. Jotenkin hänellä tuntuu olevan mukavampaa tehdä tehtäviä kun muutkin osallistuvat touhuun:)