" Mitä heikompi sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen pääoma perheellä on, sitä enemmän kulutuksen symbolit

Ainakin noin keskimääräisesti. Poikkeuksia tietty löytyy, mutta kun tuttavapiiriä miettii, niin tossa on itua. Niillä varakkailla saattaa olla kalliita tavaroita, mutta niillä ei ole samaa merkitystä. Ja kun katsoo tuttavapiiriä, niin kummasti eniten esim. hienot autot merkitsevät niille vähemmän koulutetuille. Tai sitten enemmän koulutetuilla ei ole niihin varaa, kun opintolainat painavat ja ovat päässeet tienaamaan vasta paljon vanhempina:D

tajuaisivat tämän...

mutta tohtori koulutukseltani (juu, ei korreloi koulutus ja tulot humanistien maailmassa...), enkä ole koskaan koko pienen elämäni aikana ollut kiinnostunut merkkituotteista tms. En suoraan sanottuna edes tiedä, mikä tuote milloinkin on in. Minulla ei myöskään ole autoa eikä edes ajokorttia. HKL riittää mulle.

Väitän, että vaikka minulla ei olekaan tuota lainauksessa mainittua hyvää taloudellista tilannetta, niin todennäköisesti kulttuurista ja sosiaalista pääomaa on sen verran, ettei ole tarvinnut alkaa statussymboleilla pätemään. Luulisin.

Toivon samaa myös lapsilleni.

me ainakin ostetaan mieluummin kallis merkkituote ja kestävä eikä sitä ping-pong maasta tuotua krääsää.

Mutta ei me koskaan oo esitetty rikkaampaa mitä ollaan

minäkin olen tohtori ja yleensä köyhä (tällä hetkellä tosin tilapäisesti ihan kohtuullisen hyvissä varoissani) ja yliopistopiireissä kuljen koko ajan.



MUTT AKYLLÄ YLIOPISTOLAISETKIN HAMUAVAT MERKKKITUOTTEITA. Ne on vaan eri tuotteita kuin näissä " heikomman sosiaalisen, kulttuurisen jne pääoman" piireissä. Yliopistolaisen merkkituotteita ovat tiettyjen kirjailijoitten kirjat, kalliit kovakantiset kulttuuriopukset taiteesta, tyylisuunnista, historiasta, filosofiasta, viineistä jne. (tunnustan hankkivani niitä myös, osin jopa sellaisia mitä tiedän, etten todennäköiesti jaksa lukea, mutta kuvittelen,e ttä pitäisi) Yliopistolaisten merkkituotteita ovat myös esim oopperakäynnitt (joo, minäkin säästän liput muistona). Kunnollinen HP (tai compaq tai mieluiten Mac, itselläni on vaan HP) läppäri pitää olla joka iikalla. Auto voi olla mikä hyvänsä kottero (meillä on ikivanha pikkunissani) mutta polkupyörään panostetaan kyllä.



Omaa merkkiorjuuttaan ja omia symboleitaan ei vain tunnista samalla lailla kriittiseti kuin toisten.

Nyt kun sanoit, niin tajusin, että noinhan se on. Ne statussymbolit vaihtelee. Olin tullut niin sokeaksi oman alani vastaaville, etten edes tajunnut, ennen kuin sanoit. Opiskelen ilmeisesti eri alaa, mutta vastaavat jutut on löydettävissä meilläkin.

Koskaan en ole käynyt edes oopperassa! Polkupyöräkin on äitini vanha... Tietokone on yliopiston läppäri (minkäliemerkkinen).

Mutta on kaksi eri asiaa, kokeeko, että tietyn merkkituotteen käyttäminen tuo omalle statukselle kohotusta tai että käyttää tiettyä merkkituotetta, koska vaan käyttää - tykkää siitä. ;-)



Yliopistolla myös tiedekunnalla on aina merkitystä. On eri asia, jos olet lukenut oikeus- tai kauppatieteitä kuin naistutkimusta ja kulttuuriantropologiaa.



Ja lääkärit on mun mielestä paras esimerkki siitä, että samalta alalta löytyy joka lähtöön. Osa ystäväni kollegoista on varsinaista Burberry-jengiä, osa näyttää kuin roskalaatikosta pelastetuilta ja jotkut siltä kuin olisivat jääneet 90-luvun teknobileisiin - ikuisesti. =)

Mutta hei, ehkäpä brassailenkin vain henkisyydellä :) Kas, olen niin paljon muiden yläpuolella, että en tarvitse mitään muuta kuin rikkaan sisäisen maailmani. :D Voihan se mennä näinkin. t. varmaan juuri se roskiksesta pelastetun näköinen (tosin humanisti)

Entäs käyttäytymistieteilijät? Psykologian opiskelijat?

itse olen valmistunut maisteriksi taideaine pääaineenani, ja silti käytän joitakin merkkivaatteita. En ole rikas, en mitenkään esitä rikasta, en ole kiinnostunut esittämään ketään tai mitään muuta kuin olen, mutta silti pidän tietyistä merkkijutuista, niin pukeutumisessa kuin kodinsisustuksessani. Yksinkertaisesti markettivaatteita TAI HALPISKETJUJEN VAATTEITA enemmän pidän hieman kalliimmista tuotteista. Mielestäni esim. vaatteissa leikkaukset, värit, istuvuus ja materiaalit ovat monissa merkkivaatteissa vain paremmat. Pinnallistako? kyllä. Mutta suon itselleni tämän turhuuden. Luontoa säästän monella muulla tavalla.

Minä en ole pohjasakkaa. Muut ovat.



Vastaus kysymykseesi riippuu siis siitä, minkä tiedekunnan edustajalta kysyt.



(ps kasvatustiede on aika pseudotiedettä kai kaikien muiden paitsi kasvatustieteilijöiden mielestä)

Vanhasta sivistyssuvusta tulevalla on pinempi hinku niihin, kuin sukunsa ensimmäisellä tohtorilla...

No kieltämättä isien autoissa, mutta esimerkiksi lastenvaatteiden kierrätys on arvossaan, lapsilla on tavalliset, hyvät vaatteet- koskaan ei keskustelu pyöri missään merkeissä. Aikuisetkin suosii monet kierrätystä ja muutenkin elämäntapa melko vaatimaton. Mutta yllättäen ne muutamat tutut jotka on sitä kaupankassa-osastoa ostaa joka lapselle erikseen reimatecit ja burberryä ja marimekkoa ja muuta statuksen merkiksi heti kun rahaa on. No, ymmärtäähän sen, ihminen toimii niin. Eikä ne reimatecit nyt pahasta ole, mut saman havainnon olen tehnyt.

että sosiaalinen pääoma esimerkiksi on hyvinkin irrallista taloudellisesta pääomasta, ja ne, jotka kuvittelevat osoittavansa poikkeuksia säännöstä tms. keskittyvät useinkin vain yhteen (tai pariin) näistä pääoman lajeista...

ovat? Mitkä merkit niihin luetaan? Itse, kun tuon amerikasta halvalla lapseni vaatteet. Hennesin jotkut vaatteet, kun ei kestä kovaa kulutusta. eli köyhä ostaa mieluummin laatua ja etenkin silloin, kun saa edullisesti.

mutta kyllä ne kissankokoisin kirjaimin kirjaillut Timerland-vaatteet ovat minusta juuri alemman sosiaaliluokan vaatteita.

Ehkä yleisesti ottaen kaikki sellaiset, jotka " huutavat" omaa merkkiään. Mitä iloa maksaa esim. tavallisesta trikoopaidasta kaksinkertainen hinta, jos ei kukaan tiedä arvoa?