Mihin sosiaaliluokkaan sellainen perhe kuuluu, jossa toinen vanhemmista on akateeminen ja toinen amis?

Suurin osa meistä taitaa kuulua toimeenpanijoihin tai palvelijoihin.

se on monimutkaisempaa



keskiluokka on iaka väljä käsite

Vierailija:

Suurin osa meistä taitaa kuulua toimeenpanijoihin tai palvelijoihin.

jossa toinen on akateeminen suomenruotsalainen ja toinen ammattikoulun käynyt finnjävel? Hjälp, mulla on identiteettikriisi! Kertokaa mulle kuka tai mikä mä olen! Lite sämre bättre folk?

Eiköhän olla sitä keskiluokkaa, jossa melkein kaikki muutkin nykyään. En itse lokeroi ihmisiä sosiaaliluokkiin.

Minkä alan akateeminen ja minkä alan amis? 

Yhtä älytön kysymys kuin Onko yliopiston käynyt opintovelkainen pitkäaikaistyötön ylempää keskiluokkaa? 

keskiluokkaa

A2C1 

Vallankaappauksen tehnyt punainen.

Aiheesta on kirjakin, lue sieltä: Katriina Järvinen ja Laura Kolbe: Sopivia ja sopimattomia  Lempi, luokka ja suomalainen parisuhde (Kirjapaja 2019)

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän olla sitä keskiluokkaa, jossa melkein kaikki muutkin nykyään. En itse lokeroi ihmisiä sosiaaliluokkiin.

Ei ihmisiä tarvitse eikä kannata lokeroida sosiaaliluokkiin. Sen voi jättää yhteiskuntatieteilijöille tutkimusten tekoa varten, jookos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän olla sitä keskiluokkaa, jossa melkein kaikki muutkin nykyään. En itse lokeroi ihmisiä sosiaaliluokkiin.

Ei ihmisiä tarvitse eikä kannata lokeroida sosiaaliluokkiin. Sen voi jättää yhteiskuntatieteilijöille tutkimusten tekoa varten, jookos?

Ei tarvitse, mutta kannattaa ainakin tunnistaa sosiaaliluokka. Ei silti pidäkään lokeroida niin, että kukaan ihminen siitä sen paremmaksi tai huonommaksi muuttuisi, ja voihan sosiaaliluokka elämän varrella muuttuakin. Mutta tunnistaminen ja tiedostaminen auttaa ymmärtämään itseään ja toisia ihmisiä ja ihmisten välisiä suhteita. Moni käyttäytymistapa voi muuttua täysin loogiseksi, kun sitä tarkastelee ihmisen sosiaalista taustaa vasten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän olla sitä keskiluokkaa, jossa melkein kaikki muutkin nykyään. En itse lokeroi ihmisiä sosiaaliluokkiin.

Ei ihmisiä tarvitse eikä kannata lokeroida sosiaaliluokkiin. Sen voi jättää yhteiskuntatieteilijöille tutkimusten tekoa varten, jookos?

Ei tarvitse, mutta kannattaa ainakin tunnistaa sosiaaliluokka. Ei silti pidäkään lokeroida niin, että kukaan ihminen siitä sen paremmaksi tai huonommaksi muuttuisi, ja voihan sosiaaliluokka elämän varrella muuttuakin. Mutta tunnistaminen ja tiedostaminen auttaa ymmärtämään itseään ja toisia ihmisiä ja ihmisten välisiä suhteita. Moni käyttäytymistapa voi muuttua täysin loogiseksi, kun sitä tarkastelee ihmisen sosiaalista taustaa vasten. 

Itse yliopiston penkkiä kuluttaneena voin kyllä sanoa, että useimmille ihmisille ja heidän hyvinvoinnilleen ei ole kuin haittaa sosiaaliluokkien pohtimisesta. Siksipä tuon aiemman kommentin kirjoitinkin.

Sitä paitsi nyky-yhteiskunnassa sosiaaliluokkiin kategorioiminen on muuttumassa hyvin haastavaksi asiantuntijoillekin. Työelämä ei vastaa koulutusta monellakaan, paljon on työttömyyttä yms.

Näitähän on varsinkin meissä vähän vanhemmissa (itse 50 v) paljon, koska silloin kun mun ikäisten vanhemmat kävi koulunsa, köyhissä monilapsisissa taloissa ei ollut varaa/halua usein laittaa tyttöjä kouluihin. Niinpä naiset, meidän äitimme, aika usein oli ihan vaan kouluttamattomia duunareita tai kävivät jonkun lyhyen koulutuksen.

Ihan keskiluokkaiseksi olen itseni ajatellut, kun oli kaupanmyyjänä, siivoojana yms. kotiäitiajan jälkeen työskennellyt äiti, ja diplomi-insinööri-isä. Näin siksi, että meillä oli keskiluokkainen elintaso. Omakotitalo, auto, myöhemmin kaksikin kun äitikin tarvitsi työssä käydäkseen auton, käytiin matkoilla jne. 

Vierailija kirjoitti:

Yhtä älytön kysymys kuin Onko yliopiston käynyt opintovelkainen pitkäaikaistyötön ylempää keskiluokkaa? 

Niinpä. Voi olla tai olla olematta. Riippuu niin monesta muustakin asiasta kuin pelkästään koulutuksesta. Keskiluokkaisuus kyllä usein perustuu työpaikkaan ja palkkaan, mutta niiden puuttuminenkaan ei välttämättä ole este. Jollain voi esimerkiksi olla lapsuuden kasvuympäristö, sieltä omaksutut arvot ja kulttuuri ja laaja verkosto ylemmässä keskiluokassa, ja ehkä pääomavarallisuutta tai perintöä, eli riittävästi rahaa, jolla ylläpitää keskiluokkaista elämäntapaa.

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on varsinkin meissä vähän vanhemmissa (itse 50 v) paljon, koska silloin kun mun ikäisten vanhemmat kävi koulunsa, köyhissä monilapsisissa taloissa ei ollut varaa/halua usein laittaa tyttöjä kouluihin. Niinpä naiset, meidän äitimme, aika usein oli ihan vaan kouluttamattomia duunareita tai kävivät jonkun lyhyen koulutuksen.

Ihan keskiluokkaiseksi olen itseni ajatellut, kun oli kaupanmyyjänä, siivoojana yms. kotiäitiajan jälkeen työskennellyt äiti, ja diplomi-insinööri-isä. Näin siksi, että meillä oli keskiluokkainen elintaso. Omakotitalo, auto, myöhemmin kaksikin kun äitikin tarvitsi työssä käydäkseen auton, käytiin matkoilla jne. 

Ei se elintaso vielä yksistään kerro yhteiskuntaluokasta, koska myös hyvin ansaitsevissa työläiskodeissa on voinut olla ok-talo, auto ja matkoja. Esimerkiksi yhdellä minun lapsuuden kaverilla oli isä rakennustyöläinen, kävi Venäjällä keikkahommissa ja heillä oli varmasti enemmän rahaa kuin meillä, vaikka isä oli toimittaja ja äiti kotirouva. Minun äiti ei varmasti olisi pystynyt taipumaan mihinkään kaupanmyyjän tai siivoojan töihin, mutta onneksi ei ollut pakko. Toki teillä silti on voinut olla keskiluokkainen koti. Keskiluokka on laaja käsite. 

Varmaan vaikea tilanne töissä, jos on amistöissä, ja työkaverit joutuu tulemaan toimeen pienellä palkalla ja itsellä on hyvin tienaava DI-mies. Ei varmaan voi töissä paljon vapaa-ajan lomamatkoista, harrastuksista ja kodin sisustamisesta kertoa, ettei vaikuta muiden mielestä kehuskelulta. Saa helposti miehen rahoilla leventelevän maineen. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vaikea tilanne töissä, jos on amistöissä, ja työkaverit joutuu tulemaan toimeen pienellä palkalla ja itsellä on hyvin tienaava DI-mies. Ei varmaan voi töissä paljon vapaa-ajan lomamatkoista, harrastuksista ja kodin sisustamisesta kertoa, ettei vaikuta muiden mielestä kehuskelulta. Saa helposti miehen rahoilla leventelevän maineen. 

Meillä on ihan hyvin ansaitsevaa porukkaa, mutta itse olen ihan eri luokassa koska meillä ei ole lapsia ja tienaamme yhteensä nettona yli kymppitonnin kuussa. Miksi minä harrastaisin eri asioita kuin muut? Enkä todellakaan mistään sisustuksesta juttele kun en ole mikään pikkurouva. 

Entä, jos sillä amiksella on isompi palkka kuin sillä akateemisella tai mitä sitten jos se amis elättää kokonaan sen akateemisen? Molemmat nykypäivän arkea