Kun kaikki on niin uutta!

Oltiin miehen kanssa ihan kauhuissaan, kun saatiin esikoululomakkeet; meidän " vauva" lähtee eskariin. =)



Tosin oikeasti ei nyt huoleta. Poika täyttää syksyllä 6v ja aloittaa eskarin ja en ole edes ajatellut, että syksyllä syntyminen voisi lykätä eskarin/koulun aloittamista? Hän on aina ollut ikätasollaan ja ollut tarhassakin jo reilu 1.5-vuotiaasta (välillä tosin vain muutaman päivän viikossa, kun nuorempi sisarus syntyi), mutta ryhmässä toimimisessa tai kavereiden saamisessa ei ole kyllä ongelmaa. Ja kaikkiaan hän on aika rauhallinen kaveri, osaa nyt vähän kirjoittaa ja helppoja yhteenlaskuja - voi sanoa, että kiitos tarhan, se on meillä todella aktiivinen eli vaikkei mikään pingotuspaikka, niin leikin varjolla kyllä tuntuvat oppivan kaikenlaista. Ja heillä on monipuolinen ohjelma, on ollut kaikkea golfista lähtien.



Toivon, että esikoulu olisi yhtä hyvä. Tosin jos tuota esikoulua tai peruskoulua ylipäänsä ajattelee, niin minusta tärkeintä on, että lapsi viihtyy siellä, ei se, että tuo kymppejä ja ysejä kotiin.

Samoja ajatuksia kuin teillä, meidän vauva joka just syntyi menee jo eskariin ensi syksynä :) Mua kauhistuttaa, pelottaa ja samalla olen iloinen että esikoinen voi mennä eskariin. Silloin vauva aikana se ei ollenkaan ollut itsestään selvä asia. Oli sen verran erilaista ongelmaa että koko pojan tulevaisuus pelotti. Mutta nyt iloitsen että on kykeneväinen alkamaan ihan normi eskarin.



Meillä poika on ollut tarhassa oppimassa taitoja puolipäiväisenä 3v asti joten ryhmässä toimiminen on opittu :) Se mikä surettaa ehkä eniten on se että pieni ja mukava ryhmä muuttuu isoksi ja että meidän hivenen erikoinen poika läytäisi sieltä edes yhden kaverin. Pojalla on siis vahvoja asperger piirteitä, mutta ei ole saanut ainakaan vielä diagnoosia.



Hyvänä pidän myös sitä että voin olla kotona kun hän alkaa eskarin ja ekan lukuvuoden kun alkaa koulun. Hänellä on siis kaksi sisarusta syntyneet 04 ja 07.



Jatketaan vaan kirjoittelua ja ajatusten vaihtoa.



Axeliina

Ja samoin kuin teillä Axeliina (mistä päin Suomea kirjoittelet?)- hänellä esiintyy asperger-piirteitä. Kerran on psykologi arvioinut 4-vuotiaana, mutta silloin todettiin, että piirteet eivät " tarpeeksi" voimakkaita diagnoosia varten.



Iloinen, herkkä " pikkuprofessori" tämä meidän poika. Lahjakas kaikissa ajattelua vaativissa asioissa (oppi kirjaimet alle 2-v, nyt lukee, laskee), valtava tietomäärä päässä. Roolileikkien leikkiminen ei oikein suju, karkeamotorisissa jutuissa varovainen, kömpelökin.



Juuh - ja eskarin aloitus jännittää täälläkin.

Mulla ei ole käynyt mielessä, että ensi syksyä pitäisi jännittää tms. Ehkä pitäisi. Olen ajatellut, että se on " koulumaisempi" versio viskarivuodesta tunteineen ja välitunteineen. Kirjaimia, laskemista, numeroita, kelloa jne opetellaan jo viskareissa. Tehtäväkirjatkin heillä on. Tutussa pk:ssa ja tutu hoitajat.



Mitä mun pitäisi jännittää? Pohtia? Kertokaa, taidan olla tyhmempi kuin tiesin.

Niin,en ole oikein koskaan osannut näitä juttuja jännittää - oon varmaan jotenkin huono äiti... ;-) Musta nykyisin tähän(kin) asiaan panostetaan jotenkin niin kamalasti - ja joskus lapsetkin pettyvät, kun se ei ookaan niin iso juttu. Tai sitten olen jotekin kamala tylsimys, kun en osaa pitää tämäntasoisia virstanpylväitä niin kauheen jännittävinä. Munkin kuopukseni nimittäin siis on ensi syksynä eskarilainen. :-) Luulen, että enemmän sitten jännittää ensi vuoden syksyllä, kun poika menee kouluun - ja hassua kyllä, luulen, että tän kuopuksen kohdalla jännittää jopa enemmän kuin kahden ison. Kai se on sitä, että miten pärjää, kun on vähän perheen " vauva" ... Mutta johan poika ehtii puolitoista vuotta sitä ennen kasvaa.



Vielä sen verran tästä jännitysmomentista, että ymmärrän kyllä paremmin, ja hyvinkin, vanhempien jännityksen - ja jopa pelonsekaisen sellaisen - niissä tapauksissa, joissa eskarilaisen pitää jo sitten olla paljon itsenäisempi yhtäkkiä, etenkin jos on loppuvuodesta syntynyt. (Omanikin marraskuun lopun lapsi.) Mutta se jännittäminen liittyykin kaikkeen siihen muuhun kuin itse eskariin. Omani myös jatkaa päivähoidossa ihan siellä samassa paikassa, minne meni 2-vuotiaana hoitoon. Pojalle itselleen toki tulee jännät paikat, jos ja kun pitää vaihtaa ryhmää, mikä on ihan mahdollista - riippuu siitä, miten järjestelevät ensi vuoden ja montako eskarilasta on mistäkin ryhmästä ja pk:n ulkopuoleltakin tulossa.



Itse vielä muistan, miten PÄÄSIN eskariin. Se oli 70-luvun alkupuolta ja äitini on kertonut, miten sinne piti ihan anoa ja perustella, että *pääsi*. Minä onneksi pääsin ja siellä oli musta tosi kivaa! Olin toki jo 6vee ja olin lukemut 4-vuotiaasta ym. Tosiaan se oli sitä lupsakkaa 70-lukua, mutta olin jo eskarilaisena avainkaulalapsi ja hyvin meni. :-) Mutta eipä siitä silloinkaan mitään ihmeempää numeroa sen kummemmin tehty - niinkuin ei koulunaloituksestakaan, uutta mekkoa ja knappaskenkuja ehkä lukuunottamatta...

Eli ei taida olla mitään jännittävää odotettavissa.



Koulun aloitus onkin sitten jo toinen tarina. Se on toisella puolella kaupunkia ja matka vajaa 3 km..

Voi että, selostuksesi pojastasi oli kuin mun suusta :) Kömpelyys sekä karkea että hienomotorisesti, roolileikkejä on nyt vasta alakanut sujumaan paremmin, kirjaimet ja numerot oppi ennen kuin täytti 2v, on myös iloinen ja herkkä prohvessoori;)



Me asustellaan pk-seudulla ja poika on lastenlinnan asiakas, sitä kautta meillä oli myös viime keväänä neuropsykologin arviointi. Uudelleen arviointi on vasta kun poika on n8- 9v, jos ei suurempaa ongelmaa tule. Hän on saanut myös toimintataerapiaa ja on parhaillaan fysioterapia jaksolla. Enää ei näitä varmaankaan tulla tarvitsemaan, koska on terapioden aikana kehittynyt aivan mielettömästi. Sai tarvittavan " tönäyksen" ja a' vot niin taidot löytyivät.



Missä päin te vaikutatte?



A

enimmäkseen mua jännittää miten poika sopeutuu isompaan ryhmään, myt on pienessä ryhmässä yksityisessä tarhassa. Onneksi samasta ryhmästä tulee 3 muuta samaan eskariryhmään. Ja kuten aiemmin totesin niin meillä pojalla on ollut ongelmia koko pienen elämänsä, mutta onneksi hän ei ota asioista ongelmaa. Mua huolettaa eniten miten hän saa ystäviä, se kun on todella hankalaa hänelle. Hän ei oikeen osaa vieläkään kunnolla leikkiä muiden lasten kanssa. Muun suhteen mulla ei ole pelkoja.



Kun juteltiin hänen kanssaan eskarin aloittamisesta niin hän vain totesi rauhallisesti että: " kuules nyt äiti, niin se vaan on että mä aloitan eskarin ja se siitä. Kaikkihan sen aloittaa ja pitääkin aloittaa" :)



A

Minä kyllä jännitän kaikkea, mikä esikoiseni toimintaan liittyy. Olen neuroottista sorttia itsekin, kuten lapsenikin.



Meilläkin jännitysmomentti, kuten esim. Axeliinalla, liittyy sosiaalisiin juttuihin ja kaverisuhteisiin. Meillekin on elto " heittänyt" as-diagnoosin, mutta se on jo kumottukin. Mutta kyllä tuossa pojassa asperger-piirteitä on jonkin verran; kiinnostus pelaamiseen ja sääntöihin, sosiaalinen taitamattomuus ja lyhytjänteisyys roolileikeissä, omissa maailmoissa haahuilu, lukee ja kirjoittaa, laskee jne..Mutta toisaalta hänessä on paljon myös piirteitä, jotka eivät tuo diagnoosia; puheessa ei " proffamaisuutta" , motorinen ketteryys, pikkuveljen kanssa roolileikit kyllä sujuvat.



Mutta kysyisinkin, näistä erikoisista, persoonallisista lapsukaisista, että mitkä ovat eskarilaisenne lempileikkejä? Meidän poika tykkäisi pelata, vaihdella ja katsella korttisarjoja, keräillä kaikenlaista, leikkiä sääntöleikkejä, rakennella. Muut samanikäiset leikkivät autoilla/mielikuvitusleikkejä, poikani ei kauaa tätä touhua jaksa, ei jotenkin osaa...



Pl.

Meidän esikoisemme on myös aloittamassa eskarin syksyllä. Lisäjännitystä luo myös se, että todennäköisesti olemme muuttamassa kesällä ulkomaille ja koulun aloittaminen tapahtuu sitten siellä. Kotikoulua tullaan varmasti pitämään ainakin sitten kun on " oikeassa" kouluiässä.



Poikamme on sosiaalinen ja reipas. Toimii hyvin ryhmässä ja leikit ovat monipuolisia ja osaa leikkiä yksinkin. Karkea motoriikka sujuu myös hyvin, joskin hieman kömpelyyttä on, mutta esim. luistelu onnistuu hyvin, pelaa joukkueessa jääkiekkoa. Ongelmat löytyvätkin sitten hienomotoriikan ja avaruudellisen ajattelun puolelta. Kirjainten ja numeroiden tunnistaminen on vaikeaa. Esim. numeroiden ja kirjainten jäljentäminen ei onnistu ollenkaan, vain muutamat numerot ja kirjaimet. Viisi vuotis neuvolasta sai lähetteen psykologille ja siellä havaittiin sama ongelma kuin kotonakin. Nyt hänelle on aloitettu toimintaterapia, jota hän sa kevään aikana 15 kertaa. Toivottavasti hyötyä siitä olisi. Onko kenenkään toisen lapsella em. kaltaisia ongelmia, olisi kiva vaihtaa ajatuksia?

Turhaan itse jännitin,

tytöllä eskari mennyt loistavasti,itsevarmuutta ja rohkeutta

ujolle tytölle on tullut,syksyllä oli tapaaminen vanhemmalla

ja eskariopettajalla jotta kuuli miten on mennyt ja sai kysellä yms.

Katri on aina innoissaan sinne lähtenyt ja innokas oppimaan,

että mulla vaan hyvää sanottavaa.

Neiti on ihana kyllä ku on aivan ylpee eskarilainen,hampaita eskari-aikana 3 lähtenyt ja ilmoittaa että " se on eskarilaisen merkki" .

Täällä eskaria joka päivä klo 9-13 ja sitä ennen hetken ja sen jälkeen tyttö on hoidossa vielä,onhan se väsynyt joskus mutta kun oli joulu-

lomakin,oli kuulemma ikävä eskariin ja opea,

kouluunmeno mua jännittää nyt enempi kyllä,

mutta onneksi samaan kouluun tulee ainakin paras kaveri.

tekevät kerran pari viikossa eskarikirjasta tehtäviä ja muuten on erilaista ohjelmaa,leikkiä,ulkoilua,tällä viikolla ovat hiihtäneet siellä pihalla.



äityliini ja Katri 6,5v

Meidän esikoinen aloitti eskarin viime syksynä. Ollut sitä ennen kotihoidossa, vain puoli vuotta välillä perhepäivähoitajalla. Esikoisemme on syntynyt marraskuun lopulla.



Mä jotenki ymmärrän teitä(meitä) jännittäjiä. Mulla oli jonkinlainen luopumisen " kriisi" eskarilaisen ekoilla eskari viikolla. Lapsi täytyi jättää muiden hoidettavaksi jne. Ja ennen kaikkea mua suretti se, että nyt alkaa lapsen monien vuosien matka, jolloin joka aamu on lähdettävä johonkin. Pikkulapsi aika on ohitse. Lapsi itse on koko ajan ollut todella reipas eskarilainen ja alussakin oli sinne innolla menossa. Meillä eskari on päiväkodin yhteydessä, mikä mielestäni hyvä juttu.



Nyt kun syksy on jo takana, olen todennut että oli juuri oikea aika lapselle aloittaa eskari. Kaikki mennyt hyvin. Loppu vuodesta syntyminenkään ei ole vaikuttanut vielä ainakaan mitenkään.



Nyt aletaan sit jännittää koulun alkua :)

Hakemus on nyt täytetty ja jättäminen enää jäljellä. Ihastuin suuresti esikouluun jossa kävimme esikoisen kanssa, poikakin näytti pitävän näkemästään ja kokemastaan. Kertoi tänään kaikille kuinka äiti vihdoin ja viimein löysi oikean esikoulun ja sai hakemuksen.

Tämä esikoulu on jotenkin erillään kaikesta muusta hoitotoiminnasta. Sen käsityksen ainakin sain. Rakennuksessa ei ole päiväkotia tai koulua, ainakaan läheisessä kosketuksessa toisiinsa. Esikoulu on jotenkin " eristetty" niistä. Voi olla että käsitin väärinkin koska pihassa sillä hetkellä oli isompia (eskarilaisia) ja pienempiäkin lapsia. Ehkä ulkoilut tapahtuu samalla alueella mutta muu toiminta on erillään. Pitää kai etsiä vielä lisää tietoa kyseisestä paikasta. Nyt näyttäisi alkuun kuitenkin siltä ettemme tarvitse mitään muuta kuin eskarin aikasta hoitoa, ei päivähoitoa lisäksi mutta tilanteet tunnetusti muuttuu. Syksyllä voi olla jo toisin.

04.04.08 mennessä saamme tietää pääsemmekö valitsemiimme paikkoihin. Pikku hiljaa eteenpäin mennään.

Pikkuisen otti sydämestä. Esikoinen on ollut vuoden päiväkodissa hoidossa, silloin hän oli 3-4-vuotias. Sitten kun pikkusisar syntyi otin esikoisenkin kotiin ja nyt taas päästän hänestä irti...hetkellisesti. Sehän on vain 4h/per päivä. Ei paha...(uskoisipa vielä sydänkin tuon).



Nyt tutumaan...

Kovin erilaisia taitaa nuo eskaria aloittelevat todellakin olla. Minua huolestuttaa myös poikamme kohdalla se kuinka jaksaa keskittyä olemaan paikallaan ja selviää hienomotorisista tehtävistä, koska ei osaa juurikaan piirtää eikä kirjoittaa edes omaa nimeään. Ei ole hiukkaakaan kiinnostunut kyseisistä asioista. Oikeastaan ainoa asia mitä haluaa aina ja lakkaamatta tehdä, on leikkiminen. Hänellä on valtavan vilkas mielikuvitus ja eläytymiskyky. Hyppii roolista toiseen kaiken päivää ja leikkii ihan millä tahansa esineellä, vaikka sormillaan ellei muuta ole. Sääntöleikit ja pelit ym eivät häntä kiinnosta. Kuvaavaa on se, että kun esim yksi päivä yritin tehdä hänen kanssaan tehtäviä joissa piti ympyröidä perhosia, niin tuli kamala itku siitä että yksi piti jättää pois ympyrästä. Kun eihän se yksin olisi halunnut jäädä kun muut pääsivät yhdessä ympyrän sisään...

Dupaduu, millä tavoin teidän pojan hienomotoriikan ongelmat tulevat esille? Meillä ei ainakaan vielä toimintaterapiaa ole suositeltu ja itsestänikin tuntuu että isolta osin ongelmat ovat harjoituksen ja kiinnostuksen puutetta. Lapsemme on ulkomailta adoptoitu ja hänelle on myös kielelliset asiat haastavampia koska on ollut täällä vasta 2 vuotta. Niinpä minua aika lailla jännittää miten eskari sujuu ja kuinka raskasta se tulee olemaan. Poika on vielä loppuvuodesta syntynyt pienenä keskosena, joten mietimme eskarin lykkäämistäkin mutta nyt hän on kuitenkin aloittamassa muiden mukana. Koulun aloitusta mietitään sitten taas uudemman kerran. Olen ymmärtänyt ettei aloitusta kovin mielellään nykyään lykätä ellei tunnu hyvin todennäköiseltä että lisävuosi auttaa lasta kypsymään. Minusta tuntuu että meillä on lapsi niin kovin leikki-ikäinen vielä, ihan konkreettisesti. Mutta voihan asiat muuttua nopeastikin.

dubaduu:

Meidän esikoisemme on myös aloittamassa eskarin syksyllä. Lisäjännitystä luo myös se, että todennäköisesti olemme muuttamassa kesällä ulkomaille ja koulun aloittaminen tapahtuu sitten siellä. Kotikoulua tullaan varmasti pitämään ainakin sitten kun on " oikeassa" kouluiässä.

Poikamme on sosiaalinen ja reipas. Toimii hyvin ryhmässä ja leikit ovat monipuolisia ja osaa leikkiä yksinkin. Karkea motoriikka sujuu myös hyvin, joskin hieman kömpelyyttä on, mutta esim. luistelu onnistuu hyvin, pelaa joukkueessa jääkiekkoa. Ongelmat löytyvätkin sitten hienomotoriikan ja avaruudellisen ajattelun puolelta. Kirjainten ja numeroiden tunnistaminen on vaikeaa. Esim. numeroiden ja kirjainten jäljentäminen ei onnistu ollenkaan, vain muutamat numerot ja kirjaimet. Viisi vuotis neuvolasta sai lähetteen psykologille ja siellä havaittiin sama ongelma kuin kotonakin. Nyt hänelle on aloitettu toimintaterapia, jota hän sa kevään aikana 15 kertaa. Toivottavasti hyötyä siitä olisi. Onko kenenkään toisen lapsella em. kaltaisia ongelmia, olisi kiva vaihtaa ajatuksia?

Meidän esikoinen (05/2002) otti tänä syksynä pienen varaslähdön eskariin, eli aloitti eskarin 5v3kk ikäisenä - ja oikein hyvin on mennyt!



Ihan ensimmäisinä viikkoina itseäni vähän mietitytti, tuliko tehtyä oikea päätös, kun muut olivat jo kooltaankin niin paljon isompia (meidän tyttö on ihan tavallisen kokoinen 5v) ja tuntuivat muutenkin " niin" isoilta. Nämä tunteet menivät kyllä ohi tosi nopeasti, tytär viihtyy ja pitää eskarista tosi kovasti ja harmittelee ainoastaan sitä ettei ole siellä kokopäiväisenä... Palaute on ollut hyvin positiivista ja neiti oppi loppusyksystä lukemaan ja tekemään rusettia ja hampaitakin on jo lähtenyt ja poskihammas tullut, eli ihan sopiva eskarilaiseksi;-)



Päädyimme eskarin aikaisempaan aloittamiseen sen takia, että aikeissamme oli lähteä pienen ajan sisään takaisin Saksaan, jossa koulu aloitetaan 6-vuotiaana. Mitään negatiivista ei ole ollut eskarin aikaisemmassa aloittamisessa, mutta koska koulumaailmassa ei varmaan ole kiva olla aina kaikkia vuotta nuorempi (varsinkaan joskus myöhemmin), " laitamme" hänet kouluu vasta ikäistensä kanssa 1,5v päästä eli hän menee vielä toiseksikin vuodeksi eskariin.



Tämä vain rohkaisuna niille joita eskari jännittää, se voi mennä ihan kivuttomastikin! :-)



PS: tämä päiväkoti ja lapset olivat tyttärellemme vielä kaikki täysin uusia, olimme vasta muuttaneet, eli sekään ei ole välttämättä täysi katastrofi (itselläni kun on pienet traumat ekaluokan aloittamisesta täysin vieraassa paikassa vieraiden lasten kanssa...)

Millamarikki kyselit miten meidän pojalla hienomotoriikan/hahmottamisen ongelmat esiintyy. No ensinnäkin kun kuvailit teidän poikaa leikeissä ,tuntui niin tutulta kuin olisit meidän pojasta kertonut eli leikki saadaan aikaan milloin vain esim. omilla käsineillä, toinen käsine on vaikka karhu ja toinen orava ja sit keskustellaan eli mielikuvitusta ei puutu... Poika on hyvin puhelias ja iloinen.

Aivan arkielämässä ongelmat näkyvät esim. pukeutumisessa, puserot tahtovat mennä aina väärinpäin eli kuva on selässä. Poika kyllä tietää, että kuvan kuuluu olla edessä, mutta miten ihmeessä se saadaan eteen, koska pukiessa kuvaa ei näy!? Ymmärrys ei sitten tahdo riittää taas housujen kohdalla, kun niissä etupuoli näkyy pukiessa. Oman nimen kirjoittaminen onnistuu jo nyt harjoittelun jälkeen, mutta esim. toisten nimet eivät yhtään. Tietokoneella osaa esim. isän, äidin ja veljien nimet kirjoittaa kun sanoo kirjaimet. (tunnistaa tuttujen ihmisten kirjaimet) Kynän kanssa sama ei onnistu. Ihmisen piirtäminen onnistuu jotenkin. Kolmion piirtäminen mallista ei onnistu. Jos itse teet jonkinlaisen palikkatornin niin hän ei kykene tekemään samanlaista vaikka motivaatiota ja yritystä on. Palapelit ovat vaikeita, toimintaterapian alkuun mennessä ei ollut niistä edes kiinnostunut, nyt toimintaterapiassa ovat kasanneet 20 palan palapelejä ja tt kertoi että ahkeran yrittämisen jälkeen saa tällaisen kokoon, mutta ei pysty erottelemaan esim. reunapaloja vaan sitkeästi kokeilee melkein kaikkia palasia.

Ongelmat eivät ole suuria, mutta esim. kirjoittamaan oppimisen kannalta em. kaltaiset ongelmat saattavat tätä hidastaa ja sitä myötä nakertaa motivaatiota koulunkäynnistä. Psykologin mukaan toimintaterapialla ollaan saatu hyviä tuloksia lapsilla kenellä ongelmat rajoittuvat näille osa-alueille. Eli harjoittelemalla, itse olen erittäin positiivisella mielellä asian suhteen ja toivonkin että saan tt:lta jotain vinkkejä millä jatkossa voimme itse asioita harjoitella. Olisi kiva kuulla miten teillä millamarikki ongelmat tulevat esille..

kohta tuo aika koittaa

Hei!



Minä sanoisin, että aloittakaa eskari oikeaan aikaan ja jos sen jälkeen vähänkin tuntuu siltä, että koulu ei ole vielä hänelle oikea paikka niin lykätkää koulun aloitusta. Eskari uusiksi, startti- tai 0-luokka tms.



Meillä on kv-adoptoitu joulukuussa syntynyt tyttö (tullut kotiin jo 10kk), joka aloitti eskarin ja koulun ihan normaaliin aikaan. Eskarivuosi sujui ihan hyvin ja kaikki suosittelivat kouluun siirtymistä (jos olisi tullut yksikin lausuma, että voisi tuplata eskarin, niin olisin laittanut uusiksi eskariin) Koulu on mennyt kokoajan hyvin ja opettajan mukaan hän on malliesimerkki siitä millä tasolla 1. luokkalaisen ja nyt jo 2. luokkalaisen pitää olla. MUTTA ekan syksyn aikana kävi ilmeiseksi, että hänelle olisi tehnyt ihan hyvää saada tuplata eskari. Ei siksi, että ei olisi pärjännyt vaan nimenomaan siksi, että tarve saada leikkiä ja olla " pieni" oli niin VALTAVA. Edelleen, vaikka on pärjäävä tokaluokkalainen leikkiajan tarve on suuri. Mielestäni paljon suurempi, kuin useimmilla muilla luokkalaisillaan, varsinkin alkuvuodesta syntyneet tytöt ovat selkeästi vähintään sen liki vuoden edellä kehityksessä.



Tämä on minun henkilökohtainen mielipide vailla mitään muuta asaintuntija pohjaa, kuin adoptiolapsen äitiys.



T. Pett

Täällä yksi äiti jota myös vähän jänskättää esikoisen eskariin meno tai ainakin pidän sitä jonkinlaisena rajapyykkinä pikkulapsi vaiheen loppumisesta. Meillä lapset olleet koko ajan kotihoidossa. Isommat käyvät kerhossa 2 kertaa viikossa. On se sitten ihan erilaista kun pitää joka aamu lähteä, isossa ryhmässä toimia, vieraiden aikuisten kanssa.. taitaa kuitenkin äitiä enemmän jännittää, poika on jo ihan innoissaan!!

Meidänkin poika, joka lopettelee nyt eskarivuotta, ei viime syksynä tiennyt kirjaimista mitään. numerot jo tunnisti, mutta kirjaimista ei yhtä ainutta. Toinen asia, jonka laitoin merkille juuri ennen eskarin alkua oli se, ettei poika piirtänyt numeroita ollenkaan ja jos pyysin, piirsi hän ainoastaan ykkösen ja muita ei yrittänytkään. Sanoi vain, että muut numerot on liian vaikeita, kun niissä on kiemuroita. Että näin..

Eskarivuoden alkupuolella eskariope oli sitä mieltä, että pojalla on jotakin hahmottamiseen liitttyviä ongelmia, kun ei suostu edes omaa nimeä kirjottamaan. Ai jaahah? Minä ite vaan painotin siihen innostuksen herättämiseen, kun poika ei tuntunut olevan kiinnostunut näistä piirrustus-kirjotushommista. Poika osas ongelmitta pistää napit paidasta ja muuta näpertelyä, eli hienomotoriikassa ei tuntunut olevan ongelmia.



Nyt eskarivuoden lopussa poika osaa kirjottaa oman nimensä ja on muutenkin kiinnostunut kauppojen hyllykylteistä, et mitä niissä lukee. Ennen poika ei kiinnittänyt mitään huomioo kirjotettuun tekstiin. Toisekseen, poika on alkanut piirtämään. Sitä ei harrastettu juurikaan syksypuolella. Nyt piirtelee paperi tolkulla. Eli mielestäni se tärkein tehtävä on tehty, kiinnostus on herännyt. Minäkään en enää niin pelkää koulun alkua ens syksynä, vaikkakin koulun alku äitiä jännittääkin. Meidän ihana esikoinen, voi joutua muutaman kyyneleenkin vierittämään koulun portilla. Eniten mietityttää se, miten koulumaailma muuttaa ja " kasvattaa" meidän poikasta.