Mihin vammainen abortoitu sikiö tai myöhäisillä viikoilla
sosiaalisista syistä abortoitu laitetaan? Järjestetäänkö hautajaiset?
Kommentit (123)
Yhden tuttavaperheen 16v tyttö abortoi vammaisen lapsen rv 23 ja äitinsä oli liki 2vrk kestäneessä synnytyksessä mukana. Vai onko se niin että äidit pääsee mukaan, miehet ei?
Noilla viikoilla tehtävä abortti ei ole mikään heppoinen juttu vanhemmillekaan ja isä voi olla tukihenkilönä aivan samoin kuin synnytyksessä ja yleensäkin elämän vaikeissa asioissa.
Tuola alkusivuilla väittelitte, että onko isä abortissa mukana vai ei, niin kyllä se meillä ainakin oli. Ja vielä luvalla.
Meidän kauan odotettu ja haluttu vauva, olikin niin vaikeasti vammainen, että se päätettiin abortoida viikoilla 16+4. Enempää en asiasta kerro, nimittäin kokemus on edelleen viiden vuoden jälkeen raskas.
Mutta ei kannata yleistää, kyllä ne isitkin semmosissa mukana voi olla.
Mutta asia on eri, jos aborttia käytetään jälkiehkäisynä. Eli vahinko on jo käynyt, mutta liian myöhään muistaan sen kondomin.
Tuskin tommosiin ne isät mukaan tulee, en ainakaan usko.
Kirjoitukseni on täyttä totta ja henkilö jolta olen näsitä jutuista kuullut on itsekin lääkäri.
Kandiaikana olin itse läsnä yhdessä abortissa, joka tehtiin noin viikolla 20. Lapsi ei ollut hengissä syntyessään, mutta kyllä se niin pahaa teki ettei ole tullut sen jälkeen mieleenkään mennä mukaan aborttiin tai ryhtyä gynekologiksi.
18
se ei tarkoita sitä, että kaikki miehet olisivat sellaisia.
Onko tämä joku muslimi-tyylinen kulttuuri missä naisella voi olla äiti tai sisko abortissa tukena, muttei mies?
mutta en ihan kaikkeen usko, uskotko sinä??
Esitetty: 15.11.2007 | Päivitetty: 09.11.2007
Juontaja / tuottaja: Hannele Valkeeniemi
Tuija Heinonen on hoitanut Aleksi-poikaansa kotona
KUN HARTIAT EIVÄT KANNA
Kun arki uuvuttaa ja omat voimat eivät riitä, kuka auttaa ja ketä autetaan? Liian moni kantaa uupumuksensa yksin, jolloin taakka käy ylivoimaiseksi.
Suomalainen on tottunut olemaan tunnollinen vastuunkantaja, myös silloin kun arki käy ylivoimaiseksi. Tilanteita tulee vastaan kaikille, kun esimerkiksi lapset sairastuvat tai työssä on raskasta. Kun tilanne pitkittyy, tarvitaan ulkopuolista apua. Jos ystäviä ei ole tarpeeksi ja yhteiskunta ei pysty auttamaan, tuloksena on liian nopeasti romahtaminen. Yhteiskunnan tarjoama ensimmäinen todellinen apu voi olla vasta lasten huostaanotto.
Toimittaja Tiina Merikanto on tavannut kaksi perhettä, joilla uupuminen alkoi arjen taakasta. Kun taakan kantajia ei saatu ajoissa, tilanne kärjistyi kummankin kotona.
Anneli Hangasmäellä on neljä lasta. Tytöt ovat muuttaneet jo pois kotoa, mutta kotona asuvista pojista toisella on asperger-oireyhtymä ja ADHD ja toisella masennus. Masennuksen ja siitä johtuvien käytöshäiriöiden diagnosoinnista on nyt vuosi. Paraikaa lapsi jonottaa pääsyä yliopistosairaalan lastenpsykiatriselle osastolle.
¿Mä en nukkunut enää kunnolla. Vaikeus saada poikia jonnekin hoitoon masensi mut täysin¿, kuvaa Anneli hoidon odottamisista.
Seurauksena äiti itse sairastui myös masennukseen ja joutui jäämään sairaslomalle. Lisäjärkytyksenä tuli se, että yhteiskunnan apuna tarjottiin pojan huostaanottoa. Kuitenkin kierre oli lähtenyt siitä, että poika ei saanut ajoissa sellaista apua, joka todella auttaisi.
Tuija Heinosellaon myös neljä lasta. Hän on miehensä kanssa hoitanut vaikeasti kehitysvammaista poikaansa kotona. Nyt 16-vuotiaan Aleksin tarvitsema hoito on vaatinut paljon taistelua. Myös hinta siitä on ollut kova.
¿Kyllähän sitä on miettinyt, että pitääkö yhden lapsen kuolla ja kaikkien perheen jäsenten sairastua ennen kuin mitään apua saa¿, sanoo Tuija.
Lopulta Aleksin oli muutettava laitokseen sen jälkeen, kun tytär Annina sairastui tilanteen uuvuttamana vakavasti. Hän joutui vuosi sitten sairaalaan nuorisopsykiatriselle osastolle syömishäiriöiden vuoksi.
¿Silloin musta tuntui, että mä kuolen, ja saattaa olla että mä olisin kuollut. Mulla oli tosi pahoja itsetuhoisia ajatuksia¿, kertoo Annina.
Suomalainen palvelujärjestelmä sammuttaa yhä enemmän jo roihussa olevia tulipaloja. Pienempiin ongelmiin apua on vaikea saada. Kunnissa lasketaan sen varaan, että perheet joka tapauksessa pystyvät löytämään jostakin tarvitsemansa avun. Mutta ystävät ja sukulaiset ovat nykyään jo kortilla. Kaikki eivät apua löydä. Inhimillisesti ja taloudellisesti hinta on suuri, kun hartiat eivät kanna.
Toimittaja Tiina Merikanto.
Tuottaja: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: YLE Ajankohtaisjournalismi
ihmiset! Olette ihan sairaita. Jos vastustatte noin kovasti sitä aborttia, niin menkää jauhamaan jonnekin muualle. Näitä sivuja lukevat varmasti myös sellaiset ihmiset, joille on abortti tehty. Minä en -luojan kiitos- niihin kuulu, mutta ymmärrän täysin, jos joku joskus sellaiseen tilanteeseen joutuu, että abortti on ainut vaihtoehto. Taatusti saatte abortin kokeneissa ihmisissä herätettyä kauhunsekaisia tunteita noilla jutuillanne. On varmasti jo ollut riittävän rankkaa läpikäydä itse abortti, ilman, että tuollaiset hullut lietsovat täällä mitä tahansa potaskaa. Ihan lähtien siitä, että kutsutte abortoituja alkioita/sikiöitä nimellä " hän" .
Itselläni oli aikanaan keskenmeno ja piti päättää haluaako lääkkeellisen tyhjennyksen vai kaavinnan. Parin kaverin negatiivisten kokemusten jälkeen päädyin kaavintaan.
Varmaan paras ratkaisu, varsinkin jos olisin lääkkeelliseen tyhjennykseen joutunut menemään yksin. Olin kyllä odottanut että mies olisi päässyt mukaani.
samantien vaan laitetaan sellaiseen maljaan. Joten kukaan ei tongi mitään roskista. Kuitenkin myös ISÄ voi olla käynnistetyssä liian aikaisessa synnytyksessä=abortti mukana.
Tuohan on ihan hirveää, jos lapsi itkeekin abortoitaessa. Luulen, että olis vähintään kansalaisliikkeet aktiivisina, jos tuo todella olisi totta :( Onko täällä joku joka oikeasti on ollut USEIN mukana näissä myöhäisissä aborteissa? Kerro meille totuus. Asia jäi vaivaamaan mieltäni :(
soopaa jauhava yksilö, jolle abortti jostain syystä on pakkomielle, siksi hän jauhaa kaupunkilegendoja.
totuus löytyy kuule ihan jostain muualta.
Siihen voi tietty olla hankala saada töistä vapaata, toisin kuin synnytykseen osallistumiseksi. Muistaakseni se raja menee jossain rv 16, eli kun lääkkellisesti aletaan käynnistellä synnytystä niin silloin voi olla mukana sairaalassa.
Erona synnytykseen myöhäisillä viikoilla tehtävät abortit tehdään naistentautien osastoilla, eli annetaan lääkkeitä kunnes se sikiö syntyy. Tyypillisimmin alusastialle tai portatiiville (sellainen kannettava pissapönttö) tai vessaan. Abortteja ei siis tehdä synnytyssalissa, mutta siellä voi olla tukihenkilö mukana.
Jos taas tehdään abortti kaavinnalla, se on leikkaussalitoimenpide ja sinne ei voi tulla kukaan mukaan.
Ja yrittäkää nyt uskoa, että nuo elävänä syntymisjutut on kaikki tapahtuneet joskus aikoinaan 80-luvulla ja 90-luvun alkupuolella, kun abortteja tehtiin mm. käynnistämällä synnytystä oksitosiinitipalla ja prostaglandiinigeelillä. Nykyään otetaan suun kautta ekat lääkkeet jotka kumoaa raskautta ylläpitävät hormoonit. Ja sen jälkeen jatketaan suun kautta muilla lääkkeillä. Ne ovat voimakkaasti sikiötoksisia ja niitä annetaan niin paljon että raskaus lähtee menemään kesken (tai siis synnytys käynnistyy). Jos raskaus ei jostain syystä menekään kesken, täytyy äidille tehdä operatiivinen abortti eli käytännössä sektio.
kuka niitä haluaa kuulla, kun tekee niin pahaa? Ei kukaan! Olen ihan varma, että jos ihmiset näkisivät ja saisivat=joutuisivat ottamaan elävän 23-24 viikkoisen viereensä ja päättämään siinä että annetaanko elää vai kuolla, moni jäisi henkiin.
jossain voi olla ko. käytäntö, mutta VALITETTAVA TOSIASIA on että eläviä 20-24 viikkoisia syntyy edelleenkin.
Abortissa ei ole isä mukana!