Il:n sivuilla oleva Jessen tarina... =(

Kiusaaminen alkoi kuudennella luokalla. Entiset parhaat ystäväni, kolme tyttöä aloittivat kiusaamisen ja siihen tuli pian mukaan lähes koko luokka. Aluksi oli sellaista syrjimistä, sitten alkoi huorittelu ja laudaksi haukkuminen, räittiin päälle ja vietiin vessaan väkisin, siellä sitten tungettiin päätä pönttöön jne. Pojat saattoivat käydä käsiksi muutenkin, esim. hakata tosi pahasti. Yläasteella jouduin kulkemaan kouluun bussilla, kiusaajat istuivat edessä molemmin puolin käytävää ja tönivät ja hakkasivat päivittäin kun menin bussiin. Mikään ei auttanut, ei opettajille sanominenkaan. Asiaan ei puututtu edes vaikka opettajat näkivät monta kertaa kun mua hakattiin, kiusaajat hymyilivät " leikitään vaan" .

Kiusaamisvuodet jaksoin ainoastaan sen voimalla, että mulla oli harrastusten parista muita kamuja.

Mutta hirveää oli, en koskaan tule sitä unohtamaan. Ikuinen huonommuudentunne jäi, ei vielä nyt kolmekymppisenäkään pysty puolustamaan itseäni ja ajattelen kokoajan, etten ansaitse mitään hyvää. Mieheni monensti kummastelee huonoa itsetuntoani, olenhan tosi kaunis ja työssäni erittäin pätevä, ihastuttavan tyttären äiti. Mulla on myös tosi laaja ystäväpiiri ja oon aina ollut miesten keskuudessa suosittu... Kiusaaminen kuitenkin jollain tasolla tuhosi mut pysyvästi. En varmasti ikinä opi pitämään itsestäni.

Oon tavannut entisiä kiusaajiani ja he ovat pyydelleet anteeksi ja sanoneet että olivat vaan kateellisia kun olin luokan kaunein ja priimusoppilas, liian hyvä kaikessa. Vaikka silloin tosiaan itse uskoin olevani maailman ällöttävin ja kaikien syvästi halveksima!

kaisin.



Voimia " Jesselle" ja äidille!!

Eikä ollut mitään pientä kiusaamista.

opettajia ja sitä rehtoria kohtaan. Käsittämätöntä että aikuiset ihmiset eivät vielä 2000-luvullakaan ota näitä asioita tosissaan.



Mua kiusattiin ala-asteella ja yksi mun opettajista piti mua syyllisenä siihen kiusaamiseen. Kerrankin ilmoitti koko luokan kuulleen, kun taas itkin jälleen kerran tunnin alussa ja huusin etten jaksa enää, että taidat kuule ihan itse haluta että xxx sua kiusaa. Kyseinen opettaja inhosi mua muutenkin tosi paljon, haukkui mua muun luokan kuullen kun en itse ollut paikalla. Luuli kai ettei mun ystävät sitä mulle kerro, mutta nehän kertoi heti.



Toinen opettaja näki kun istuin portaiden yläpäässä kaiteen päällä kaverin kanssa ja juttelin. Tyyppi tuli ja yritti työntää mut alas, pudotusta olis ollu noin kaksi metriä kivikkoon. Opettaja vaan käveli siihen ja sanoi hyvin ivallisesti että xxx taitaa tykätä susta.



Kiusausta jatkui kolme-neljä vuotta kunnes minä itse päätin että nyt se loppuu, taisi olla viidennellä tai kuudennella luokalla. Aikuiset ei tehneet asialle yhtään mitään mun vanhemmat mukaan lukien. Melkein koko ala-asteesta en muista muuta kun itkemisen ja itkemisen. Itkin koko ajan sen pojan kynsissä, joka oli muuten toooodella ylipainoinen, en siis voinut fyysisesti sille yhtään mitään. Päätin vaan silloin syksyllä kun koulu alkoi, että nyt en itke enää yhtään kertaa. En välittänyt pätkääkään kun se kiusasi, muistan monet kerrat nauraneeni sille kun se yritti vetää mua tukasta tai töniä tai haukkua. Pudistelin vaan päätä ja nauroin. Se loppu siihen se kiusaaminen kun mun reaktio ei enää ollutkaan sen tyypin toiveiden mukainen, mutta eipä aikuisista ollut apua. Olenkin joskus ajatellut että jos sitä inhokkiopettajaa joskus elämässäni vielä näen, niin sanon sille että mätäne helvetissä.



Ah, olipa kiva purkautua!! :)

Siinä vaiheessa, kun häntä seinään yläasteella heitellyt tyyppi tuli iskemään häntä ravintolassa sisareni heitti juomat tämän päälle ja kertoi kuka oli. Mies lähti sanaakaan sanomatta pois, kun vihdoin tunnisti sisareni.

jotka vierittivät kaikki syyt aina toisten niskoille. Mitähän heistä tulee aikuisena? Pelottaa minuakin oman lapsen kouluelämä. Se voi tosiaan tuhota itsetunnon täysin

" onko Jesse niin nössö, ettei osaa sanoa ei" . Miten ei voi rehtori käsittää tilannetta ja miten voi olla niin typerä, että päästää tuollaista suustaan?!

Moni ei uskalla puuttua, vaikka haluaisi. On hyvä, että tällaiset Jonne Aaronit ja muut julkkikset ryhtyvät keulakuviksi kampanjoille ja olisi ihan fiksua, että nämä jutut päätyisivät myös lasten luottaviksi.

Samaa mieltä, koulun nimi vain ja äkkiä tietoo!!! Loppu tollaseen!!

Uskon kyllä, että jos rehtori olisi tiedossa voisi saada kimppuunsa " muutaman" vihaisen AVlaisen!

On se samperi ettei asiaan puututa >:(



Itse katselen usein lasten touhuja pihalla.

Jos näen että jotain kiusataan menen paikkalle.

Yllättävän paljon lapset kiusaavat toisiaan.



Eilenkin yksi poika juoksi koiran kanssa pakoon kahta meidän lähitaloilla asuvaa poikaa.

Tiedän nämä " kanintappajat" joiden kanssa olen ennenkin joutunut olemaan tekemisissä.

Kovistelin heitä että on se kumma että aina täytyy kiusata toisia.

Viimeksi päästin pojat vähällä, lastensuojeluun olisi jo moisesta eläinrääkkäyksestä voinut soittaa.

Sanoin että jos vielä näen teidät kiusaamassa toisia, pirautan pari puhelua.



Aargh! Raivostuttaa...

Mielestäni olisi ihan oikeasti syytä miettiä miten kiusaamiseen voidaan puuttua ja miten sitä voisi ehkäistä.

Itse ainakin uskon, että usein koulukiusaajat aloittavat jo tarhaiässä. Siellä homma menee usein " pojat ovat poikia" tms piikkiin. Näin lapsen mieleen jää se, että hän voi pomottaa muita vanhempien luvalla. Tarhassa nimittely on tietenkin vielä suhteellisen pientä ja " viatonta" mutta siitä se lähtee.

Kiusaamista on vaikea lopettaa, kun lapsi on jo lähes teini-iässä.

Jos ei sen ikäiselle OPETA empatiaa, niin ei ne sitä myöhemminkään mistään saa.

Miksi ihmeessä niitä kouluja/rehtoreita suojellaan??? Nimet julkisuuteen vaan! Onhan näitä protestilistoja firmoistakin, kouluista pitäisi olla myös!! Ehkä sitten alkaisi tapahtumaankin jotain!

Tarhantätien, opettajien ja yleensä kaikkien aikuisten on valvottava ettei ketään kiusata.



Meidän tyttöä meinattiin alkaa kiusaamaan ekalla luokalla.

Yksi poika kiusasi, koukki tyttöä sateenvarjon koukulla haarovälistä ym.

Tämä sama poika heitteli hevosia kivillä, tappoi pieniä rusakonpoikasia hakkaamalla kivillä ym.



Kun yritin keskustella asiasta pojan vanhempien kanssa tuli vastaus tyyliin: pojat on poikia.

Kun kerroin eläinten kiusaamisesta, sama virsi.

Ja tämä kaikista paras. Minun kannattaisi hankkia rillit jollen nää mitä poika tekee. Ei heittänyt hevosia kivillä vaan " voikukilla"

Just, niistähän se hevonen kavahtaa ja juoksee pakoon >:(

Tappamisen yhteydessä ihme kyllä myönsivät, poika teki virheen.



Voi juma*auta tota jätkää!

Kihisen raivoa aina kun sen nään.

Aina kiusaamassa ja kommentoimassa ilkeästi..

kaikenkokoiset, -näköiset, -väriset yms. Kiusaamisasiasta ollaan keskusteltu ja opettavaiset sadut ja niiden jälkeiset keskustelut ovat saaneet lapsen myötäelämään näitä tilanteita. Toivottavasti järki pysyy päässä isompanakin, ja jos itse joutuu kiusatuksia osaa heti kertoa asiasta.

Kiusaaja on erittäin suosittu luokkakavereiden piirissä, mutta myös pelätty, pienestä asti erittäin kieron oloinen eli silmän välttäessä aloittaa henkisen nuljuuttamisen.

Näitä vastaan on todella vaikea taistella, osaavat toimia opettajien selän takana joten todistusaineistoa ei juuri ole. Opettajien silmiin osuvat tilanteet näyttävät sitten usein muulta kuin pahalta kiusaamiselta. Vanhempienkin asenne nykyisin on se, ettei oma kullannuppu tee mitään väärää eikä vanhempien tule puuttua " lasten keskeisiin kahinoihin" . Vieraana aikuisenakin on iso kynnys mennä väliin, vaikka useampi kiusaisi samaa lasta.

Lapsellani on onneksi monta asiaa jotka ovat tukeneet häntä, mm. harrastukset, mutta kyllä kiusaaminen jättää kiusattuun pahoja arpia. Toivon, ettei meidän lapsi saa pysyviä traumoja.

Meidän poikaa ei onneksi kiusata.

Joskus on joku yrittänyt ja käynyt kimppuun.

Poika on antanut samalla mitalla takaisin ja enää ei kiusaajia näy.



Sama juttu omassa lapsuudessani luokallani.

Yksi sekopää oli aina hakkaamassa luokan poikia.

Kerran kävi yhden pojan päälle, mutta tämäpä pisti vastaan ja nöyryytti tällä tavalla kiusaajaa. Aika hiljasta poikaa oli tämän jälkeen.