4-vuotiaalla lapsellani on tic-oireita

vähenivät lähes olemattomiin,kun vaihdoimme päiväkodista pienempään hoitoryhmään (ryhmis) ja aloimme antamaan kalaöljyä,Eye Q -nimistä valmistetta apteekista. Terapeutti oli vinkannut siitä tutulle. Auttaa myös keskittymisjuttuihin,suosittelen lämpimästi.

ticit pahenee jos niistä tekee numeron



pidä lasta hyvänä ja keskustelkaa riidasta jos se on vielä sopimatta

ollenkaan asiasta. Mutta hätä onkin siitä että miksi ihmeessä? Onko lapsi yhtäkkiä tai pitkäaikaisesti hirmuisen stressaantunut... Löysin netistä myös tämän:



" TS voi joskus ilmetä tai voimistua tulehdustautien, etenkin nielun bakteeritulehdusten seurauksena. Tällöinkin periytynyt yliherkkyys on todennäköisesti tärkeä tekijä" .



Lapsi oli tosi sairaana melkein viikon, sen jälkeen olen huomannut tic-oireet. Toisaalta tuo riita oli myös päivää ennen kun sairastui.

yhdestä toisesta paikasta luin myös tulehdussairauden ja tic-oireiden yhteydestä.

on ruvennut puhumaan ö-ö-ö- (ja sitten puhuu ihan normaalisti) - ja taas ö-ö väliin. Ei siis mitään änkytystä. Tätä lukiessani äkkäsin, että jospa se onkin tic-oiretta.

Meidän pojalla oli n- 1½-vuotiaana sellaisia tahdosta riippumattomia pään ja silmien liikkeitä (niille lastenneurologi sanoi jonkin syndroomankin nimeksi), ne menivät muutamassa kuukaudessa ohi, mutta sanottiin, että saattaa esikouluiän paikkeilla tulla tic-oireita, joita ei tarvitse mitenkään selvitellä enempää, vaan kuuluvat tuohon pikkulapsuuden syndroomaan.

Toisaalta mulla on itsellä myös tapana sanoa samalla lailla eeee, olen ajatellut että matkii minua. Kamalaa. Luulin että meidän lapsi on hyvinvoiva ja iloinen pikkuvesseli. Tuon riidan/flunssan jälkeen ei ole ollut oma iloinen itsensä. Riidan jälkeen kävin kyllä lapsen kanssa läpi asian useampaan kertaan, lapsen aloitteesta ja omasta aloitteestani. ap

Nykimishäiriö eli tic tarkoittaa äkillisiä, usein toistuvia ja tahdosta riippumattomia saman lihaksen kouristusmaisia nykäyksiä. Tavallisimpia liikkeitä ovat mm. pään ravistaminen, irvistys, kulmakarvojen kohottaminen, silmän iskeminen ja olan kohauttaminen.



Tic-oireet voivat olla myös äänellisiä, esimerkiksi huokailua, haukottelua, yskimistä tai niiskuttamista. Liikkeet ja äänteet ovat tarkoituksettomia ja toistuvia. Nykimishäiriöön liittyy usein paitsi oppimishäiriöitä myös muita käyttäytymisoireita kuten änkytystä ja pakko-oireita.



Oireiden syytä ei tunneta. Oireilu alkaa tavallisesti 4-15 vuoden iässä. Oireita hoidetaan lääkkeillä ja käyttäytymisterapialla. Vaikeaa kroonista nykimishäiriötä, jossa esiintyy sekä liike- että äänellisiä oireita kutsutaan Touretten syndroomaksi. Kroonista nykimishäiriötä esiintyy noin neljällä prosentilla ihmisistä

Ja kaikki stressi pahentaa myös. Ticsit voivat johtua myös psyykkisistä ongelmista. Onko teillä muuten perheasiat hyvin?

Mun pojalla on TS ja aina flunssan yhteydessä ticsit voimistuvat.?

Ja välillä on vähän masentanutkin. Mutta siitä huolimatta olen koettanut lapsen kanssa elää normaalia elämää. Kun ajattelen lapsen päiviä niin paljon on hassuttelua ja halauksia ja lapsi on innoissaan asioista. Lapsen kanssa oleminen on myös tosi piristävää, itseltä unohtuu murheet myös kun hänen kanssaan touhuaa. Tänään laskettiin mäkeä kun viimein on lunta ja kiljuttiin. Mutta kai lapsi sitten vaistoaa. En tiedä, teen parhaani enkä enempää voi tehdä! Tuota yhtä rajua riitaa en saa pois pyyhittyä :(. ap

Olin niin puhki kun koko päivä oli ollut hirveää häslinkiä. Telkkarista tuli ohjelma, jonka todella, todella kovasti halusin nähdä. En juuri koskaan edes katso telkkarista mitään erityistä, joten olin senkin takia ihan hajota kun lapsi ei suostunut menemään nukkumaan. Tuli aina ulos kämpästään ja telkkariohjelma oli tosi pelottava ja verinen, joten sitä ei voinut yhtään antaa katsoa. Lopulta sitten kilahdin, menin lapsen huoneeseen ja kamppasin lapsen takaisin sänkyyn ei kovin hellävaraisesti aina kun yritti pois. Pari kertaa pidin pakolla peiton alla, mitä häpeän eniten. Kun temppuilu vaan jatkui ja jatkui, käännyin poispäin lapsesta ja murjotin. Ala-arvoista temppuilua enkä koskaan ole käyttänytynyt lapsen suhteen tuolla lailla. Huudan lapselle hyvin harvoin enkä koskaan ole aikaisemmin käyttänyt fyysistä kajoamista tällä lailla. Joten lapsi taisi säikähtää. Ja kun päivä oli lapsen kannalta muutenkin ollut tavalista stressaavampi. Seuraavana päivänä pyysin anteeksi ja juteltiin asiasta perusteellisesti, mutta..

Mutta jos ne kestävät yli puoli vuotta päivittäin niin sitten voi olla kyse neurologisesta sairaudesta (TS).



Mun pojan kohdalla tilannetta seurailtiin paljon pitempään (vuosia), koska muuten kaikki asiamme olivat päin p:tä. Ja lapsen kohdalla on vaikea arvioida johtuuko ticsit psyykkisistä ongelmista vai neurologisesta sairaudesta.



Mutta oli syy mikä tahansa niin ei siinä itsesyytökset auta. Äitinä huomaat varmaan milloin lapsesi tarvitsee ammattiapua, jos tarvitsee.



Jos syyksi joskus varmistuu TS, niin sillekään et ole voinut itse yhtään mitään. Kannustusta kaipaatte vain siinä tilanteessa.



-TS pojan äiti

Onko lapsen elämässä sattunut parin viime vuoden aikana jotain rankkaa? Monella lapsella ne oireet tulee melkoisella viiveellä, esim. 0,5-2v. Oletko esim. eronnut tai onko joku läheinen kuollut?

En halua syytellä sua... mutta varmaan kestää pitkään kun saat lapsen luottamuksen kunnolla takaisin. Yritä nyt ensin saada elämänne tasapainoon ja katsele sitten alkaako ticsit häviämään.

No jollei päivähoidon aloittamista lasketa n. vuosi sitten. Tuntuu vihtyvän hoidossa ihan ok. Kun lapsi täytti 3 vuotta (näillä tienoin meni myös päivähoitoon), todettiin miehen kanssa, että tapahtuu mitä tapahtuu myöhemmin, ainakin lapsen ekat kolme vuotta on ollu tosi onnelliset!

Nyt tuntuu aika synkältä kun noi omat murheet painaa 24/7 ja sit päälle vielä tämä. Mutta aamulla tuntuu varmasti paremmalta ja täytyy nyt koettaa relata ja pitää huolta siitä että elämässä on iloa.

Oletko käynyt juttelemassa jossakin asioistasi?

Vaikea selittää. Lapsen kanssa ollessani olen parhaalla mielellä. Leikitään ja tehdään yhdessä kotitöitä ja kokataan ruokaa ja hassutellaan ja halataan ja luetaan kirjoja ja jutellaan. Miehes on tiestysti osa kuviota myös. Joskus meillä on miehen kanssa riitaa ja kireät välit hetken, mutta onko sellaisia perheitä joissa ei koskaan olisi. Siis pointtini on tässä kai se, että minusta meidän arki on sellaista, ettei siitä pitäisi saada mitään oireita! Vaikka mulla olisikin aikuisten huolia, joita sitten omalla ajallani murehdin. Enkä ole onneton, elämässä nyt vaan on kausia jolloin on huolia.

Että selvästi olen erehtynyt sen suhteen että lapsella on asiat ok.. Se tässä onkin pahinta, että kuvittelin että menee hyvin.. Asia olisi eri, jos voisi todeta että lapsi sai tic-oireet eikä mikään ihme..

epäiltiin tourettea kun se oli n. 7vuotias. Oireita oli kaiketi jotain puoli vuotta ja sitten ne katosivat kokonaan.

Eli saattaa mennä ohi ajan kanssa, vaikka ne olisikin ihan selviä ticsejä!