AHMIJAT, miten paljon ahmitte yleensä ja mitä? vertaistukea

Mua ihmetyttää se, et pystytte vetämään noin paljon suolasta tyyliin 10 juustomäkkiä, sipsejä ja pitsaa. Mulla menee karkkia, ihan keposesti esim. yli puol kiloo irtokarkkei. Mut en pystyis vetää siihen päälle esim. hampparia. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 23:56"]

En enää mitään, kun ahmiminen katosi ihan itsestään karppauksen myötä.

[/quote]Näin minullekin pääsi käymään. Ahmiminen voi olla korvien välissä mutta se voi olla myös fysiologinen reaktio siihen, että syöt itsellesi sopimatonta ruokaa, tai sekä että. Kannattaa kokeilla.

Minä en pidä mistään karkeista enkä jäätelöstä. Ahmin silloin tällöin ruisleipää runsaan juuston kera. Silloin menee kokonainen ruisleipä ja kilo olltermannia kerralla. Joskus syön kerralla pannullisen jotain omenapiirakkaa. Jotain voitaikinaleivonnaisia pystyn myös mättämään ainakin viisitoista kerralla. Mässäilen vain silloin tällöin. Painoindeksini on 19, joten läski en ole

Vau, kilo Oltermannia. Se on paljon se. 

Kun tietäiskin millä tämän saa aisoihin :(

Välillä menee viikkoja ilman että tekee mieli ahmia. Ja sitten joku päivä, vaikka olisinkin syönyt säännöllisesti ja hyvin, vatsa on täynnä, mutta tekee vaan vastutstamattomasti mieli ostaa kotiin ahmittavaa. Irtokarkkeja iso pussi, jäätelöä, leivonnaisia, sipsejä, pizzaa... Mitä vaan. Ei siitä hyvä olo tule kuin siksi pieneksi hetkeksi, jolloin irokarkit vielä maistuvat hyvältä. Sitten tulee ällö olo, mutta jatkan ahmimista. Loppuahminta on vain ahmimista ahmimisen takia. Sairasta.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 01:05"]

Kun tietäiskin millä tämän saa aisoihin :(

Välillä menee viikkoja ilman että tekee mieli ahmia. Ja sitten joku päivä, vaikka olisinkin syönyt säännöllisesti ja hyvin, vatsa on täynnä, mutta tekee vaan vastutstamattomasti mieli ostaa kotiin ahmittavaa. Irtokarkkeja iso pussi, jäätelöä, leivonnaisia, sipsejä, pizzaa... Mitä vaan. Ei siitä hyvä olo tule kuin siksi pieneksi hetkeksi, jolloin irokarkit vielä maistuvat hyvältä. Sitten tulee ällö olo, mutta jatkan ahmimista. Loppuahminta on vain ahmimista ahmimisen takia. Sairasta.

[/quote]

Tiedämme tunteen. Sokeri tuntuu ruokkivan itseään, sitä tekee sit koko ajan mieli, jos syö vähänkin. Mulla rajaa mässäilyä nykyään se, et oon tosi ronkeli tuotteiden suhteen. Mulle kelpaa vain lempparituotteet, ja niitä ei saa lähiSiwasta. 

Meneeks teillä muuten alkoa ollenkaan, esim. kaljaa tai siideriä?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 01:10"]

Meneeks teillä muuten alkoa ollenkaan, esim. kaljaa tai siideriä?

[/quote]Ei onneks maistu.

Oon todella kyllästynyt ahmimiseen jota on tullut harrastettua teinistä lähtien pari kertaa viikossa. Eilen kaupassa kyllä kiersin sokeri-rasvaherkkujen hyllyt, mutta ostinkin hyvää kauraleipää niiden sijaan.

Mua on alkanut ärsyttää se kun erilaisissa ruoka- ja paino-ohjelmissa aikuiset ihmiset vonkuu "herkkujen" perään. Niissä tietysti ärsyttää eniten se, että ne on ihan kuin minä itse. Enkä haluaisi enää olla kuin aikuinen vauva ja mennä mielitekojen perässä seurauksista välittämättä.

Kaveri haastoi sokerittomaan toukokuuhun, helppoa siitä ei tuu mutta ajattelin yrittää. Oon todella kyllästynyt ahmimisiini.

Onko kellään muuten kokemuksia AO:sta?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 00:22"]

Söin tänään litran jäätelöä ja karkkipussin, mutta nyt kun luen noista teidän määristä, taidan olla vähän kevyemmän sarjan ahmija. 

[/quote]

Joo mäkin erehdyin avaamaan tämän ketjun, kun joskus innostun yksinäisyydessäni vetäisemään puoli litraa vaniljajäätelöä... Jos sattuu olemaan karkkia kaapissa, sitä menee ehkä 100 g. Mutta mun "ongelma" ei selvästikään ole kovin iso...

Mitähän näiden jättimääriä vetävien paino on? Itsellä BMI noin 22...

Ahmimispäivänä menee ''helposti'' pussi sipsiä, pizza ja suklaata. Ja juustovoileipiä. Voin syödä 6-8 leipäpalaa putkeen. Karkkia en muuten ole suklaan lisäksi oppinut koskaan syömään, voin ottaa pari karkkia jos joku tarjoaa, mutta en osta itse koskaan. Alkoholia ei mene kuin siideri muutaman kerran vuodessa.

Tunnistan kyllä mistä ahmiminen alkoi joskus teininä (koulussa kiusattiin ja kotona sitten ahmin salaa vanhemmilta), mutta nykyään ahmimistunne ei enää välttämättä liity negatiiviseen olotilaan, vaan mikä tahansa voi laukaista sen halun kantaa kaupasta kassillinen herkkuja ja mättää ne puolen vuorokauden sisällä naamaan. Kyllästyminen, yksinäisyys, ärsytys, vitutus, jopa onnistuminen ja ilo.

Moni varmaan mättää aluksi tietynlaiseen ahdistukseen, ja sitten sillä aletaan pikku hiljaa palkitsemaan kaikenlaisia tunnetiloja. Tätä kierrettä on aika vaikea katkaista. 

tunnistan olevani tunnesyöppö ja yritän päästä siitä eroon. ahmien hirveitä määriä että makaan sikiöasennossa enkä kykene mihinkään muuhun. oon oksennellut n 6krt elämäni aikana ja sitä polkua en tahdo joten jätän oksentamatta ahmimisen jälkeen. nyt takana 5 päivää ahmimatta, ennätys hetkeen. ja yritän pysyä tällä linjalla. ei liian tiukkaa dieettiä vaan semmonen terveellinen jolla voisi olla loppulämän ja toivotaan että painokin tippuisi siinä samalla. BMI siis 23

Minäkin ahmin ennen. En oksentanut koskaan, mutta ahmin ja lopun päivää kärvistelin kun on maha niin pinkeenä. Mitään en koskaan jaksanut tehdä, vaikka en olisi ahminutkaan lähiaikoina. 

Kävin kerran viikossa mäkissä, ostin itselleni 2 ateriaa ja 2 McFlurrya. Joskus tilasin pizzat, eli kebabin ja 2 pizzaa itelleni (joista yleensä jopa 3/4 pizzasta jäi seuraavalle päivälle). Joskus vetäsin 3 pakastepizzaa putkeen. Suklaata meni, karkkia meni. En viitsinyt ostaa sipsejä, mutta esim. uuden vuoden ja vapun tienoilla ostin itselleni 2 pussia, joista söin sen 2 iltaa. Söin lähinnä valmisruokia tai puolivalmisteita, vaikka kyllä osaan tehdä ruokaa. En vain viitsinyt ja jaksanut itselleni vääntää. Jos tein  jotain keittiössä, niin leivoin itselleni pellillisen mokkapaloja muutamaksi päiväksi. Painoa oli kyllä kanssa sillon aika lailla.

Sitten osallistuin Jorvin sairaalan järjestämälle VLCD-dieetille (ns. "nutraus") 10 viikkoa. Tämä dieetti pitää käydä kaikkien, jotka haluaa lihavuusleikkaukseen. Leikkaus ei kuitenkaan ollut mun tavoite missään vaiheessa, mutta kaikkien ryhmän miesten tavoite se tuntui olevan. Naisten ei kenenkään. En sitten tiedä mitä tämä kertoo.

Nyt vuosi dieetin loppumisen jälkeen en ole syönyt kun ehkä yhden suklaapatukan viikossa, jos sitäkään. Ei vaan tee mieli enää. Annoskoot on normaaleja ja tulen täyteen todella helposti. Pidän annoskoot kurissa ettei vatsa vahingossakaan enää veny samoihin mittoihin mitä aiemmin. Painoa lähtenyt nyt vuodessa 45 kg ja energiaa ihan älyttömästi kun vertaa reilun vuoden takaiseen. Suhtautuminen ruokaan on muuttunut ja joskus mietin että olenko liian ankara itselleni. Toki mulle tulee mielitekoja, mutta yritän psyykata itseni pois siitä. Joskus onnistuu, joskus ei. Useimmiten kyllä.

Hienoa, että olet onnistunut 32, olet hyvä esimerkki meille muille!

Tässä yks päivä meni iso pakastepizza, muroja kaks-kolme kulhollista, lähes kilo irttareita, kaksi litraa jäätelöä, 300g sipsejä dipillä, keksejä ja noin kaksi litraa pepsiä.

Painoindeksi just ja just 18, tai vähän alle. Ahmin noin kerran kuussa - puolenvuoden välein. Yhtenä päivänä vaan on napsahtaa ja sit on pakko syödä. Ennen ahmin parin viikon välein, nyt onneksi harvemmin :)

Hienoa 32! tuo antaa mullekkin toivoa päästä tästä eroon! Yritän myös psyykata noita mielentekoja pois ja niitä on ollut joka ilta nyt mutten onneksi ole langennut (enkä aiokkaan!). Pitäisi opetella se normaali syöminen ja kohtuus, ei ne herkut maailmasta lopu joten miksi syödä koko kakku kerralla eikä vaan pieni pala? Pyrin syömään 4-6krt/pv 2-4h välein että pysyisi paremmin poissa herkkuhimot jotka johtuu liian vähästä syömisestä tai pitkistä annosväleistä. Tsemppiä kaikille! Kyllä me tästä vielä noustaan.

32

Itse en ole ikinä "keksinyt" mennä esim mcdonaldsiin hakemaan "kahelle hengelle" (eli itselleni ahmittavaksi) aterioita vaan olen vain käynyt ostamassa lähikaupoista leipää ja jätskiä sun muuta pakastepullaa/ranskalaista. 

Niin hirveältä kun se kuulostaakin, niin rupesi tekemään mieli näitä teijän listaanmianne herkkuja vaikka olen jo hetken ollut kuivilla. iiiiks

Noh kuitenkin, en nyt voi ratketa ja langeta tuohon ahmimisen noidankehään taas joten ei nyt vaan herkkuja tälle ex-ahmijalle!!!

Mäkin aijon ostaa irtokarkkeja kunhan ehdin tästä kauppaan, auts. 

Täällä myös ahmija! Hyi tätä itseinhoa, kun kaksi viime päivää on mennyt ahmiessa :( itsellä ei auta edes se, että jättää herkut ostamatta kaupassa - "herkun" kun saa ihan mistä vaan. Eikä se välttämättä ole edes kovin hyvää, mutta helvetin epäterveellistä vain . Jostain ahdistuksesta se ahmimisen tarve aina kumpuaa. Pelkään hankkivani tällä itselleni diabeteksen vielä :(

Paino on tällä hetkellä noin 60kg(/169cm), eli ei sinänsä sen puolesta vielä huolettavaa, joskin haluaisinkin muutaman kilon pois. Mutta eihän tää muilla tavoin oo mitenkään terveellistä, kun ahmin vielä senkin jälkeen kun herkut on nousseet ylös eikä vatsan kipeyden takia pysty tai jaksa liikkua :(

Ihanaa, että tosta mun tarinasta tuli tsemppiä joillekin.

Ainakin Espoossa on noita VLCD-ryhmiä ollut tänäkin keväänä käsittääkseni 4, joten jos semmonen kiinnostaa, niin kannattaa jutella terveyskeskuslääkärin kanssa josko semmoseen pääsisi. Käsittääkseni noita on myös ainakin Helsingissä ja ehkä Vantaallakin. Siinä dieetissä ensimmäinen viikko on vaikein, kun on nälkä ja tekee mieli syödä kaikkea mikä eteen tulee. Sitten se kuitenkin helpottaa ja loput n. 9 viikkoa ei oo edes nälkä, vaikka saa n. 800 kaloria päivässä. Ateriarytmi on todella tärkeää, ettei tule ahmimisia ja mielitekoja. Itse syön 3-4h välein. Sitä voi toki harjoitella myös ilman mitään pussikeittokuureja, suosittelen.

Se on vaikeeta irrottautua ahmimisesta ja herkuttelusta, enkä usko että mäkään olisin sitä pystynyt ilman tota dieettiä. Sen aikana vaan tajusi etten mä oikeasti tarvitse kaikkea tota roskaa ja että mustakin voi tulla ihan normaalipainoinen loppujen lopuksi aika helposti, vaatii vaan kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä. Vielä vähän matkaa siihen, mutta kyllä tämä tästä! Ikinä en ole kaloreita laskenut, mutta nytkin pidän vielä Kiloklubissa kirjaa syömisistä. Näin voin seurata, että mitä suunnilleen saan päivässä ja tullut bongattua pari yllätyksellistä kaloripommia sitä kautta.

T: 32