Ihanaa raha näkyy! Kansanedustaja Tanja Saarela iloitsee öky-Vuittonin Suomeen tulosta.

Katsokaa sanojen merkitys sanakirjasta. Vaikka lähellä toisiaan ovat, eli aika lailla sama, miksi sitä sanoo. Kunhan huomautin.



Muuten toi on ihan selvä tapaus. Mutta ei kaikki ihmiset osaa lukea.

Tämä on ilmeisesti huumoria, mutta eikö kannattaisi omassa blogissa kirjoittaa vähän eri tyylilajissa ja sitten vaikka mennä kolumnistiksi johonkin kepulaisten lehteen?

Varmaan löytyy Chanelia, Dioria, Dolce & Gabbanaa ja vaikka mitä maailmanmerkkejä Vuittonien lisäksi... ;)

Vierailija:

Minusta oli typerää Iltalehdeltä tehdä juttu tuosta kirjoituksesta, ihan kuin olisivat tehneet sen Tanjan kiusaksi.

Se on omiaan pönkittämään joidenkin jo muutenkin huonoa mielikuvaa Tanjasta. Se romanialaismummo kerjäämässä lause hieman valotti kirjoituksen taustoja, mutta ei täysin avannut kyseistä juttua.



Lisäksi miten Tanjan jutun voi käsittää ironiaksi jos muija itse ostelee kalliita vaatteita, käy kauneusleikkauksissa;)

Todellakin ihmettelen! Aina te jaksatte ajatella Tanjaa jonain missinä. Siis hänhän ravaa jossain new age - äiti amma - tapahtumissa. Yritän pää punaisena miettiä että mikä on peruste tälle väitteelle että sopii Tanjan imagoon. Linnan pukunsakin teettää jollain kotimaisella suunnittelijalla. Ja niin edelleen.

Jos Tanja epäonnistuu olemaan tarpeeksi ironinen, niin lehti epäonnistuu vielä satakertaisesti pahemmin.

merkkiorja? Jonka mielestä köyhät kyykkyyn ja ihanaa kun saa dolce & cabbanaa? Koskaan ei ole Tanjasta ollut juttua, jossa sen pukeutuminen tai merkkiökyily olis ollut millään lailla jutun aiheena. Tanjan pukeutuminen on ollut kuivan asiallista, siitä ei ole saanut minkäänlaista juttua aikaiseksi, koska taatusti olisi tehty, jos olisi ollut pienintäkään aihetta.

Eikö joku tajua, että Saarelan kirjoituksen piti olla ironiaa. Ristiriitaa tyypin ja kirjoituksen välillä toki voi olla. Kuinka vaikeaa jutun kirjoittaminen on, jos joka toinen sen ymmärtää väärin? Ei Saarela minun mielestäni aivan huonoimmasta päästä kirjoittajia kuitenkaan ole.

Siispä Tanja olisi aivan yhtä hyvin voinut olla tosissaan. No, hyvä ettei ollut.

Tottakai Tanja ja jokainen muukin tiesi, että pystymetsäläiset älähtää.

So what?

Ja Tanjan epävarmuus näkyy miten? Ja tuossa jutussahan Tanja puolustaa hinta-laatusuhteeltaan hyviä vaatteita ja kotimaisia. Tanja ei ole missään politikon uransa vaiheessa osoittanut mitään ökyilyn merkkejä. Aika naurettavaa on luoda Tanjasta omassa kateellisessa pikku päässään kuva jonkin yleisen strereotypian perusteella, jos todellisuudessa ei ole mitään mikä tukisi sitä.

tka eivät tissivako paljaana pällistele naisten lehtien sivuilla tai puhu Vuittoneista vaan keskittyvät ihan asiaan.



Tanja ei taaskaan yllättänyt kun puhuu merkkituotteista eikä esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.

kyseessä on sarkastinen kirjoitus, ei nyt paras mahdollinen, mutta kyllä siitä idean tajuaa :)

Se että iltalehti tuosta jutun kehitti, kertoo kuinka epätoivoista sakkia toimituksessa on, väkisin väännetään keksittyjä juttuja ja vääristellään toisen sanomaa. Hävettää heidän puolestaan.

Oli kaksi erittäin ilkeämielisesti seiskatyyliin kirjoitettua juttu, toinen toi Bjurström-juttu. Toivottavasti siellä ei ole linja vaihtumassa törkyjournalismin suuntaan.

tuonkin mimmin yksinkertaisuus!

Ja eikö pinnallista merkkiökyilyä vastaan puhuminen aja samalla ilmastonmuutoksen asiaa mitä suurimmassa määrin? Koska tämä kuluttaminenhan ja kohtuullisuuden puute siinä sen ilmastonmuutoksen juuri aiheuttaa.

Ministeriaikana vältteli asiapitoisia esiintymisiä tv:n asiaohjelmissa ja eduskunnassa. Niissä kun ei voinut tukeutua keneenkään. Helpompi esiintyä kevyemmissä jutuissa, kuten henkilöhaastatteluissa.



No, ei siinä mitään pahaa. Mutta kun lisäksi laitattaa silikonit, käyttää julkisessa tilaisuudessa feikkilaukkua ja yrittää olla ironinen, niin yhdistelmä ei toimi. Vaikka kyllä Iltalehti oli ilkeä, se myönnettäköön.

Siitä voi olla montaa mieltä, kuinka hyvin Tanja ironiassaan onnistui. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kiistanalaisena ja uskottavuudeltaan kyseenalaistettuna kansanedustajana ja julkisuuden henkilönä oli Tanjalta TYHMÄÄ mennä kokeilemaan onneaan tällaisella ironisella sepustuksella; tyylilajilla, jota hän ei selvästi kaikkein parhaiten hallitse, ja joka on helposti väärinymmärrettävissä...Tai ainakin väännettävissä merkitykseltään aiottua vastakkaiseksi, kuten IL:n artikkeli osoitti.



Minusta blogin kirjoitus oli kaikenkaikkiaan tyhmä veto: ei hyvää tekstiä, eikä hyväksi Tanjan imagolle, mutta MITEN joku voi olla niin tampio, että kuvittelee sen lähtökohtaisesti olevan tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi?!? Minusta on suorastaan huvittavaa, että mammat haukkuu suu vaahdossa Tanjaa missiaivoksi, paljastaen samalla oman totaalisen arviointikykynsä puutteen ja tietämättömyytensä lukijana...Ja sitten, kun tajutaan, että " hups, tää olikin nyt sitä ironiaa vissiin" vedotaan siihen, että kirjoitus oli epäonnistunut ja hunoa tekstiä. Oli tyylilaji kuinka huonosti tahansa toteutettu, on lukija kyllä aika aivokääpiö, ellei edes tajua tyylilajia lähtökohtaisesti.

Jos kyvyt riittävät niin miksei ota kantaa mahdolliseen lamaan tai ilmastopakettiin? Sillä lailla saisi nostetua omaa imagoaan positiivisempaan suuntaan.