Lapsi saa tarran läksyistä - äidille " tarra" karkittomasta päivästä?
Jouluna repesi taas - ihan tolkutonta syömistä...ja " putki" ei kun jatkuu vaan. Asiaahan ei auta jo ne olemassaolleet pehvanpehmusteet ja ikälisä : /
Ongelmana keventämiseen/painonhallintaan/laihdutukseen ryhtymiseen on motivaation puute - tai onhan sitä jossain määrin, muttei sitkeyttä ylläpitää. Tietoa ravitsemuksesta kyllä löytyy.
Ei hotsita ajatus siitä, että sitten x kuukauden päästä on taas mukavampi olla ja vaatteet mahtuu päälle - asian muistaa aamulla muttei väsyneenä illalla...
Mietiskelin miten voisin tehdä tästä itselleni vähän armollisempaa, ei siis mitään kertakaikkista totaalikarkkilakkoa, täysin herkuttomia iltoja jne.
Lueskelin naistenlehteä, jossa kehoitettiin laihduttaessa palkitsemaan itsensä kauneushoitolassa käynnillä ja vaikka leffalla. No nämä ei ole mun juttu, mutta oli siitä se hyöty, että aloin miettimään mikä sitten motivoisi riittävästi.Huomasin muuten himoinneeni pitempään pariakin kohtuuhintaista käyttötavaraa, mutten vaan ole raaskinut niitä hankkia.
Esikko saa tietyistä Ällöläksyistä tarran ja sitten tietyllä määrällä tarroja tietyn jutun. Entäs jos minä annan itselleni tarran/merkin/tukkimiehen kirjanpitoon viivan, joka päivästä jolloin en syö yhtään karkkia tai en herkuttele illalla jäätelöllä?
30 merkkiä ja saan ostaa ko tavaran? Toimisikohan - ei tarvitsisi olla ihan joka päivä niin ehdoton, vaan voisi sallia herkkupäivänkin silloin tällöin - ja tuon tuotteen hankinta olisi aikas porkkana.
Onko kukaan kokeillut mitään vastaavaa?
Kommentit (4)
itselläni on ollut että sitten kun olen vaikka 2 kg kevyempi voin ostaa jotain kivaa päälle pantavaa. Mutta tuo " 2 kg" ei ole koskaan saavutettu eikä se ole niin konkreettinen. Taidan kokeilla tuota tarra juttua itsekin. Meillä esikko (poika) saa tarran hyvästä käytöksestä ja esim. siivoamisesta omaan tarravihkoon. Minä voisin liimata tarran vaikka kalenteriin! Joka herkuton päivä ja tarra napsahtaa " tilille" . Pitäisi keksiä vielä se palkinto. Olisiko vaikka uudet housut?
Germit
Jos tuntuu yhtään siltä, että karkeista ja muista makeista herkuista on vaikea kieltäytyä kohtuudella niin oletko ajatellut vierottaa itseäsi kokonaan hiilareista? Minä, aikoinani mahdoton sokeriherkkujen perään ollut, karppiuduin kertarytinällä 2 vuotta sitten eikä makeaa tee enää ollenkaan mieli. Pois vaan hiilaripitoiset ruuat (siis sokeria, viljaa, tärkkelystä sisältävät). Herkuiksi on sitten vaihtunut pähkinät, tumma suklaa (jota syön päivittäin), juustot (ne rasvaiset). Mutta kun ruoka on täyttävää ja hyvää, tarvetta herkutteluun ei juurikaan ole.
Paino putos nopeasti ja pysyvästi. Niin paljon syön kun mitä mieli tekee ja just niitä ruokia mitä himoitsen, ne vaan ei ole hiilareita nähnytkään :D
tutkiskelin asiaa eri karppisivuilla jo aiempina vuosina. Itse uskon kohtuulliseen monipuolisuuteen - kaikkea saa syödä muttei tonnitolkulla : ) (mutkun syöminen on niin mukavaa..) Kiitos kuitenkin mietteistäsi!
Hiilareita olen kylläkin tietoisesti vähentänyt lautasella esim. työmaaruokalassa. Rehupuolta ja hedelmiä uppois vaikka kuinka, joten osteskelinkin taas kaikkea vähän eksoottisempaa natusteltavaa illaksi. Eli suklaa ja iltasyöpöttely kun olis kurissa *huoh*
Olen muuten täysi suklaa-addikti(kaakaopavun jonkin tietyn kasvialkaloidin aiheuttama serotoniiniriippuvuus kai hienommalta nimeltään), sokerilla ei ole väliä, syön vaikka sokeritonta tummaa kaakaojauhetta...kun oikein iskee päälle - niin ja tämmöinen lievä kaamosmasennuskin " halajaa" hiilareita. Ostinkin kirkasvalolampun ja tuntuisi ehkä siihen auttavan - ainakin perhe on sitä mieltä.
Tuosta palkitsemisesta: tein itselleni kauniilla kuvalla varustetun listan jääkaapin oveen ja laitoin listan reunaan montako" pointsia" tarvitaan jotta voin ostaa senjasen. Ja seuraavasta ostoksesta vaadinkin itseltäni jo enemmän pointseja jne. Eli nostan vähitellen vaatimustasoa - ja täkyjä: ) Ja toisaalta - jos syön namia, se ei ole varsinainen repsahdus dieetistä vaan lykkää vain palkintoa...
Puntari puolestaan näytti tänään aivan järkkyjä lukemia - ei ihme että kuopus sanoi " äidillä on vauva masussa" - ääk!
Kolmessa kuukaudessa on lähtenyt melkein kolme kiloa - ja ilman järjetöntä kuuria. Ja kun lähtee hitaasti niin pysyykin poissa?
Saan itselleni merkin joka päivästä kun nauti karkkia/muuta herkkua. Kaksi kannustustavoitettani olen jo ostanut : )
Liikunta on vähän lisääntynyt, kuitenkin siten että se ei ole pakkopullaa. Vihanneksia ja hedelmiä menee entistä enemmän, samoin kalaa ja rahkaa. Herkkuina vetelen pikkutomaatteja, ostan tarjouksesta laatikkokaupalla : )
Pidän karkkipäiviä ja juon saunasiiderin. Mutta karkin määrä on pienempi, siideri on lightia ja litkin litratolkulla vissyä.
Yllättävän helppoa on ollut. Kun elän päivä kerrallaan, ei tule retkahdusmasennuksia : )
Tämä kannustustapa sopii minulle.