Mikä oireyhtymä lapsella voi olla, jos ongelmana on ainoastaan sosiaaliset tilanteet?

Minulla kaksoset joista toinen on todellinen kasvattajien unelma: häneen voi puhua järkeä ja hän tekee kuten ME vanhemmat sanomme. Toiseen taas eivät tunnu mitkään metodit auttavan:(. On todellinen haaste meille vanhemmille, vaatii tarkat rutiinit ja paljon kärsivällisyyttä. Tämä lapsi ei tee mitään kehittävää ellei vanhempi häntä siihen pakota! Muuten vain riehuu ja juoksentelee paikasta toiseen.



Että onhan helppo tuomita kun ei oikeasti tiedä asioista mitään. Ette voi tietää vaikka tuntisitte perheen suht hyvinkin koska kotioloissa lapsi voi olla ihan toisenlainen kuin esim. hoitopaikassa tai kylässä.

asperger voisi olla kyseessä, MUTTA ei tarvitse olla mitään diagnoosia tuollaisella käytöksellä. Onko lapsi tottunut olemaan toisten kanssa? Ovatko rajat selkeät, eli tietystä käytöksestä tietty seuraus? Jos huili on kova, puhu asiasta päiväkodilla tai neuvolassa, siellä voidaan neuvoa eteenpäin.



Minusta keskitytään helposti liikaa diagnooseihin, suhtautuisin siihen vielä varauksella.

perusteella. Lapsi on varmaan luonteeltaankin temperamenttinen. Mutta vanhempien käytös on mielestäni ollut jo ihan alusta asti senlaatuista että he ovat nostaneet lapsen perheensä pomoksi. Minusta ei ole normaalia, kun heillä on kylässä muita ihmisiä ja leikki-ikäinen lapsi hieman inahtaa, niin äiti jättää lauseen kesken ja ryntää, pelko silmissään, kysymään mitähän lapsi haluaa. Itse sanoisin jotain, että odota hetki äidillä on nyt juttu kesken tms. Tai että jos 6v lapsi pudottaa vahingossa haarukan, niin äiti salamannopeasti ryntää toiselta puolelta pöytää nostamaan sen, ei puhettakaan että lapsi voisi itse sen nostaa. Lapsen annetaan myös aina voittaa kaikissa peleissä. Meillä on samanikäinen ja hänenkin on suostuttava siihen, että peli järjestetään niin että tuo kummipoika voittaa. Minusta jo outoa, mutta näin on pakko tehdä tai lapsi rupeaa riehumaan niin että vierailu on lopetettava, häntä ei enää sen jälkeen saada kuriin.

Kaverisuhteissa on suuria ongelmia, on vaikea löytää kavereita jotka esim. suostuvat häviämään kaikissa peleissä.

kyseessä on tyypillinen hemmoteltu ainoa lapsi, joka esim. saa pomottaa vanhempiaan ihan miten vaan. Kaverit ja muutkaan vieraat ihmiset eivät samanlaiseen suostu ja ongelma eli raivokohtaus tulee aina kun asioita ei tehdä niinkuin hän haluaa.

Jos nyt tilanne on ihan noin kuten kuvasit ei se tietty ole normaalia,

MUTTA

haastava lapsi rajoittaa sosiaalista elämää. Siinä miettii viiteen kertaan ennekuin viitsii edes lähteä kauppaan saati sitten johonkin kylään - helmpompi on ehkä kutsua kotiin vieraita, mutta kummasti se ystäväpiiri karsiutuu, eikä jaksa enää sosialisoida tuon kaltaisten ihmisten kanssa. Sen sijaa ystävien kanssa, jotka ymmärtävät ongelmat lapsen kanssa, on mukava viettä aikaa ja siitä saa voimia. - voi olla että teidät nyt on kummisuhteen takia pakko tavata...

Arki lapsen kanssa on yhtä takkuamista ja taistelua silloin pidetään tiukat rajat, mutta joskus on pakko vähän höllätä, että yli päätään voisi joskus tavata muita ihmisiä, mikö on tietysti vanhempien mielenterveydelle tärkeää, silloin on otetava huomioon, etä jo muutos rutiineissa kun talossa on vieraita aiheuttaa lapselle stressia ja muttaa hänen käytöstään normaalista - tällöin jotta ei tulisi niin pahaa raivaria, että koko vierailu pitää lopettaa, täytyy lasta esim kieltää vähän harkitummin. ja jätätä siat jokta eivät ole "hengenvaarallsia" huomiotta. Se voi ulkopuolisesta, asiasta mitää tietämättömästä, näyttää siltä, ettei kuria ole ollenkaan. Toki lapsen pitää pitkällä tähtäimellä oppia käyttäytymään, mutta valitettavasti se vaatii...

Meillä myös poika (3.5-vuotta) jolle sosiaaliset tilanteet ja tilanteet joissa on paljon porukkaa ovat todella vaikeita. Jostain syystä myös erityisesti silloin jos omat vanhemmat ovat paikalla. Käy kerhossa 2xvkossa eikä siellä ongelmia ole mutta esim. kerhon joulujuhla, perhekerho (jossa käy todella paljon lapsia vanhempineen), juhlat jne. ovat hankalia. Uhmaa, tekee kaikkea typerää mitä ei koskaan muuten tee jne. Ei auta vaikka etukäteen käytäisiin läpi kyseiset tilanteet. Olen todella epätoivoinen kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Kotona poika on melko kiltti. Luonteeltaan on kyllä helposti tulistuva, tempperamenttinen jne. mutta kotona useimmiten ongelmia ei ole. Apua siis minäkin toivoisin että mistä voi olla kysymys ja miten tästä eteenpäin?

Minua kanssa kävi naurattamaan tuo "halit ja pusit" , jos lapsi raivostuu. Hän ei ole koskaan nähnyt temperamenttista lasta :-).



Minusta näiden lasten pitäisi olla mahdollisimman paljon muiden lasten kanssa. Ja äidin koko ajan vieressä ohjaamassa.

jo enemmän. Meillä ihan samanlainen poika, nyt jo 8-vuotias, hänellä oli päiväkodissa aina vaikeuksia isossa ryhmässä, esim. juhlissa hyöri ja pyöri keskellä lattiaa, vaelteli levottoman sinne ja tänne jne. Ei minusta se ole mitenkään SAIRAUS, että isot väkijoukot (ja ehkä siitä johtuva HÄLINÄ) tekevät pienestä lapsesta levottoman.

kummassakin sosiaalista vaikeutta. lapsellani adhd, asperger piirteitä. poika

on sosiaalinen, mutta suuttuu helposti ja on tosi tulinen.

odotellaan pääsyä jatkotutkimuksiin.

aivan kuin oisit kirjoittanut minun pojasta, saman ikäisiäkin ovat. Poika on ollut päivähoidossa 1,5v asti ja eipä kukaan ole koskaan sanonut muuta, kuin että tempperamenttinen poika, mitään ihme diagnooseja ei ole... juu ja halit ja pusut eivät todellakaan auta, keskustelu etukäteen saattaa auttaa joskus, mutta naama punaisena joudun usein esim. hakemaan pojan kaverin luota pois kun ei osaa hillitä raivoaan, edes kylässä---

tarvi diagnosoida adhd:ksi, aspergeriksi, autismiksi tai yliherkkyydeksi! Lapsi tarvitsee esimerkkejä ja ohjausta siitä, miten noissa tilanteissa toimitaan ilman mitään diagnosointeja. Ihan sama, nimittäin, vaikka olisikin joku diagnoosi, ihan samalla tavalla lasta tulisi silti ohjata ja opastaa käyttäytymään muiden seurassa ihmisiksi, eikö?

Aikuisten laiskuutta diagnosoida ja sitten odottaa, että joku muu tekee kasvatustyön omasta puolesta, kun kerran sillä lapsella on ihan virallinen diagnoosi...

mutta meidän poika on asperger ja juuri tuollainen - muitakin oireita tietysti on, mutta ei läheskään kaikki mitä listoilta löytyy...

mutta jos tosiaan apuja ja ohjausta ja terapioita tarvii, kenties pienempää ryhmää ja avustajia, pitää silloin olla nimi niin se helpotta kummasti asiaa, ei kela anna mitään, jos paperissa tulee että matti nyt on vähän temperamenttinen... :-)

Mun mielestä kuulostaa ihan tyypilliseltä lasten toiminnalta kun vielä ne sosiaaliset taidot on pahasti puutteelliset. Tuollaista se on monilla vielä 10 vee.

lastenpsykiatri, neurologi ja psykologi ja lisäksi päiväkoti.

tosin 17 on valmis kumoomaan näiden ammattilaisten asiantuntemuksen, kun itsellä on paskaa pää täynnä.

Älä puhu asioista, joista et itse tiedä. Yhtä hyvin sitten kasvatustyöllä voi poistaa kehitysvammankin.

Tollaset sunkaltaset ihmiset vituttaa tosissaan, jolla ei ole mitään kokemusta neuropsykiatrisista lapsista.

Ikää jo 10v.eikä noita taitoja,vaikka harjoittelee ja käy paikoissa niin välttämättä saa kuntoon ihan koti konstein.Tarvitaan terapiaa ja ammattilaisten apua.Meillä poika 10v.ja tilanne kävi niin vaikeaksi koulussa,että on nyt pitkällä osastohoitojaksolla,jolla pyritään saamaan parannusta juuri näihin sosiaalisiin taitoihin.Sopiva lääkity saatiin ja pelkästään siittäkin oli jo suuri apu,että poika saatiin ulos kuorestaan.

Kannattaa ajoissa jo neuvolassa ottaa asia puheeksi ja ajoissa lähteä hoitoon jos ongelmia on.Mekin ollaan jo 3,5 vuotiaasta ensin perheneuvolan ja sittemmin lastenpsykiatrian puolen asiakkaita.

Mitä pidempään avun saanti menee,sitä vaikeammaksi menee lapsen tilanne ja juuri näin on meillä käynyt.Meillä pojalla lisäksi myös adhd,joten ongelmia riittää kerrakseen....

meillä naapurissa ADHD diagnosoitu poika, joka on suorastaan flegmaattinen meidän pojan rinnalla! (kyseessä 7-8vuotiaat) Lääkitystä pojalla ei ole.

En tarkoita suinkaan että kaikilla turhat diagnoosit, mutta niitäkin löytyy!

adhd aiheuttaisi ongelmia kyllä kotonakin.



hakeudu perheneuvolaan niin selviää miten lastasi voitaisiin auttaa. ei välttämättä tarvi mitään diagnoosia hakea, vaan neuvoja ja tukea kasvatukseen.