Mikä oireyhtymä lapsella voi olla, jos ongelmana on ainoastaan sosiaaliset tilanteet?

Ongelma on sosiaalisten taitojen puutteellinen hallitseminen ja siihen auttaa harjoitus harjoitus ja harjoitus... Lainaa kirjastosta Muksuoppi-niminen opus ja tutustu siihen (ja googlaa hakusanalla muksuoppi).

ja muuta hauskaa ystävien lasten kanssa, ja kaksisteen, siitä se lähtee. Älä myöskään syötä tai juota sokeripitoista ennen menoja, muuten voi käydä ylikierroksilla. Ja kun pieni saa hepulikohtauksen, nappaat syliin ja halit ja pusit, kyllä se siitä.

niissä yleensä pitäisi käyttäytyä? ei lapsi osaa eikä tiedä, ellei häntä opeta...

Voin vain kertoa, että meidän pienen kun ottaa hepulissa syliin, raivo yltyy ja lapsi rimpuilee, kiroilee, menee pois tolaltaan. Raivo laantuu parhaiten, kun ei edes huomaa.

jJa kun pieni saa hepulikohtauksen, nappaat syliin ja halit ja pusit, kyllä se siitä.

tuo ainut ongelma.

Miten lapsi suostuu rajoihin kotona?



tulee tästä lonkalta mieleen autismi/asperger, vaikka ei pitäisi näin vähäisten tietojen perusteella ottaa kantaa

Ja jonkin asteinen vaikus saada lapsi kontaktiin. Asperger ehkä kuitenkin ennemmin :-D Mutta tosiaan tuo ei vielä yksinään riitä "diagnoosiin".....

Miettikää joskus miltä tuntuu kun on pienenä leimattu jonkun nimikkeen alle, ja se kulkee sulla koko elämän, näkyy jokaisessa lapussa että olet "leimattu". Se ei mitenkään auta lasta. Ja luuletteko että työnantajat haluavat tälläisen ihmisen mieluiten töihin? Viettäisitte enemmän aikaa lapsen kanssa, ja oikeasti, kun ottaa pienen lapsen syliin, joka käy ylikierroksilla, ja halii ja pusii ja juttelee rauhottavasti, auttaa se nopeasti pois ikävästä tilanteesta. Otteet pitää olla varmat ja puheen ei tarvitse olla mitään lässytystä. Sinä johdat, ja lapsella tulee olla turvalinen olo.

Jos päivähoidossa, onko tarpeeksi laadukas paikka?



Meillä esikoinen oli vastaavasti vähän liian kiltti, antoi ylikävellä ja kaikkien pompottaa. Nyt saatiin hyvään päiväkotiin, jossa opettavat pitämään myös puoliaan.



Eli mitä lapsellesi tapahtuu, jos raivoaa tahtoaan läpi? Saako hän sen läpi?

Meidän nyt 9 (kohta 10-v) pojalla näitten sekoitus. Huomasi kyllä jo vastasyntyneestä lähtien että on "erilainen" lapsi. Diagnoosi saatu ADHD keskuksesta joka mielestäni aivan loisto paikka!

Meillä ei nyt tarvetta siellä käydä, koska edistytty niin hienosti :)

Poika on ja käy aivan tavallista koulua tavallisella luokalla. Toki on edelleen "vaikeampi" kuin luokkatoverinsa?? Mutta opettaja onneksi aika hienosti osaa ottaa poikamme huomioon.

Opettaja myös on käynyt kanssamme oma lääkärillämme ADHD keskuksessa ja saanut vinkkejä lääkäriltämme poikamme kanssa toimimiseen :)



Tuonne ADHD keskukseen hakeuduimme omatoimisesti. Neuvolan ym. kautta emme saaneet juurikaan apua :( !! Muutakuin että pojallamme todettiin 3-v iässä voimakas aistiyliherkkyys.

Kirjoitit, ettei muita ongelmia ole. Sattaa niitä olla.

Meidän nyt 9 (kohta 10-v) pojalla näitten sekoitus. Huomasi kyllä jo vastasyntyneestä lähtien että on "erilainen" lapsi. Diagnoosi saatu ADHD keskuksesta joka mielestäni aivan loisto paikka!

Meillä ei nyt tarvetta siellä käydä, koska edistytty niin hienosti :)

Poika on ja käy aivan tavallista koulua tavallisella luokalla. Toki on edelleen "vaikeampi" kuin luokkatoverinsa?? Mutta opettaja onneksi aika hienosti osaa ottaa poikamme huomioon.

Opettaja myös on käynyt kanssamme oma lääkärillämme ADHD keskuksessa ja saanut vinkkejä lääkäriltämme poikamme kanssa toimimiseen :)



Tuonne ADHD keskukseen hakeuduimme omatoimisesti. Neuvolan ym. kautta emme saaneet juurikaan apua :( !! Muutakuin että pojallamme todettiin 3-v iässä voimakas aistiyliherkkyys.

Lapsen ongelmakäyttäytymisen syitä täytyy etsiä ja pohtia. Käyttäytymishäiriöiden vakavuus ja ajan kanssa kasvamisen myötä "itsestään" korjautuvuus vaihtelee. Joskus on kyse "vain" temperamenttisesta lapsesta, joka oikean tyyppisellä kasvatuksella (johdonmukaisuus, selkeät säännöt, tilanteiden ennakointi) kasvaa ja kehittyy niin, että pärjää haastavan temperamenttinsa kanssa (joka ei koskaan poistu ja häviä) koulussa, kavereiden kanssa ja aikuisena tavallisissa työpaikoissa.



Vanhemman huoli on riittävä syy lähteä selvittämään, onko kyse kuitenkin vakavammasta ongelmasta, joka hoitamattomana aiheuttaa suuria vaurioita lapselle itselleen (esim. murskaa itsetunnon, kun mokaa ja saa kielteistä palautetta jatkuvasti) ja myös kuluttaa vanhemmat loppuun (joskus avioeroon saakka, kun perhe-elämä on pelkkää raatamista ja kielteisessä kehässä rimpuilua).



Nämä pusu-hali - ohjeet antaisin niihin tilanteisiin, kun kaikki sujuu hyvin. Lapsi tulee "yllättää" kehuilla ja yhteisellä kivalla arkisella tekemisellä, jottei hän hän opi sitä kaavaa, että kerää huomiota, vaikka edes kielteistäkin huonolla käyttäytymisellä. Kun lapsi huutaa pää punaisena ja äiti myös, tietää lapsi, että nyt osu ja upposi, sain äidin huomion.



Kun sitten tulee hankauksia, pieniä käytöshäiriöitä ei huomioida ollenkaan, torjutaan huomionkeruu tällä tavoin. Kun käytöshäiriö on sellainen, että siihen on pakko puuttua (satuttaa itseä tai toista, rikkoo tavaroita), lapsi rauhoitetaan joku jäähyillä ja sylihoidolla. Lapselle täytyy etukäteen kertoa, mitä huonosta käyttäytymisestä seuraa ja antaa ennakkovaroitus, kun tilanne lähtee kärjistymään. Jäähyn käyttöön ja sylihoitoon kannattaa myös perehtyä etukäteen. jotta tietää, miten ne hoidetaan oikein.



Tästä voisi kirjoittaa vaikka metrin mittaisen viestin, mutta tässä joitain näkökulmia. Meillä näitä asioita on tahkottu yli kuusi vuotta ja nyt mietitään, miten ylivilkkaan, temperamenttisen lapsemme koulunalkua saataisiin tuettua riittävästi, että se voisi alkaa mahdollisimman myönteisesti ja kaverisuhteet lähtisivät rakentumaan hyvin.

meillä naapurissa ADHD diagnosoitu poika, joka on suorastaan flegmaattinen meidän pojan rinnalla! (kyseessä 7-8vuotiaat) Lääkitystä pojalla ei ole.

En tarkoita suinkaan että kaikilla turhat diagnoosit, mutta niitäkin löytyy!

kyseessä on tyypillinen hemmoteltu ainoa lapsi, joka esim. saa pomottaa vanhempiaan ihan miten vaan. Kaverit ja muutkaan vieraat ihmiset eivät samanlaiseen suostu ja ongelma eli raivokohtaus tulee aina kun asioita ei tehdä niinkuin hän haluaa.

Kavereiden kanssa on ongelmia jotka johtuvat juuri siitä, etteivät kaverit anna periksi kaikessa kuten isä.

Minun tyttölläni on ollut vaikeuksia sosiaalisten tilanteiden kanssa ja monesti kaveeraus päättyi itkuun tai riitaan tai kyläilyssä päädyttiin "raivohepuliin". Huomasimme että tyttömme jännitti ko tilanteita ihan hervottomasti (siis ei ujostellut, muut sisällään jännitti vaikka vaikutti reippaalta) ja esim. hän halusi saada ystäviä niin kamalasti että kanssakäymisessä tapahtunut pienikin "ristiriita" saattoi hänet pois tolaltaan. Tietysti epäonnistuneet tilanteet loivat lisää taakkaa ja painetta seuraavaan tilanteeseen. Muitta sitkeästi jatkoimme, opettelimme kaveerausta ja kyläilyä, äiti oli ekoilla kerroilla mukana (ei leikkihuoneessa vaan lähistöllä) ja kun tuli konfliktitilanne niin autoin ratkaisemaan sitä. Tyttö oppi että tilanteita voi selvitellä ja jos barbileikissä tulee kinaa niin ei se tarkoita sitä että kaveri ei tykkää hänestä. Nyt hän on 7 v, ja sosiaaliset tilanteet ja kaveeraus sujuu hienosti! Eli ei aina kannata hakea diagnoosia, mieti lastasi ja hänen luonnettaan että löytyisikö sieltä vastaus. Tämä oli meidän tarina.

että riittätävätkö vain nuo sylittelyt, huomion antamiset, tiukat rajat, selkeät rutiinit, selkeät ja harkitut rangaistuksertja palkkiot etc. etc. normaalit kasvatuskeinot....

eikä siitä siitä lapselle mitään leimaa jaa jos PK-iässä jotain tutkitaan ja terapioidaan. Emenpi tulee leimaa, kun alkaa koulu mennä heti alkuun huonosti ja siitä syntyy tuhman ja tyhmän oppilaan leima ja syjäytymiskierre, joka olisi ollut vältettävissä jos valmiuksia koulussa oloon olisi alettu tehostetusti harjoittaa jo PKiässä ja koulussa oppimisolosuhteet olisi luotu oppilaalle sopiviksi...

meillä naapurissa ADHD diagnosoitu poika, joka on suorastaan flegmaattinen meidän pojan rinnalla! (kyseessä 7-8vuotiaat) Lääkitystä pojalla ei ole.

En tarkoita suinkaan että kaikilla turhat diagnoosit, mutta niitäkin löytyy!

-- tiesitkö että kaikki ADHD-lapset eivät ole sellaisia yliaktiivisia vilkkaita pojanviikareita? Löytyy myös näitä vetäytyviä, niitä jotka vaikuttavat suorastaan flegmaattisilta. On niin helppo tuomita kun ei tiedä koko totuutta:(. Hyi sua!

meidän kummipoika on tuollainen, mitään diagnoosia ei ole, vaan kyseessä on tyypillinen hemmoteltu ainoa lapsi, joka esim. saa pomottaa vanhempiaan ihan miten vaan. Kaverit ja muutkaan vieraat ihmiset eivät samanlaiseen suostu ja ongelma eli raivokohtaus tulee aina kun asioita ei tehdä niinkuin hän haluaa.

Toki voi olla, että kummipojan vanhemmat todellakin ovat liian löperöitä ja ovat päästäneet lapsen perheen pomoksi. Tähän auttaa ihan peruskasvatustapojen palauttaminen perheeseen, mikäli vanhemmat kykenevät siihen. Toivottavasti kykenevät.

Itselläni on kaksi lasta, joista toinen on ns. normaali lapsi, joka pääsee helposti ja nopesti yli pettymyksistä, eikä heittäydy lattialla sätkimään ja potkimaan kymmenen kertaa päivässä. 6-vuotias isompi sisarus sen sijaan kokeilee ja testaa jatkuvasti rajoja ja saa meidät vanhemmat välillä todella turhautuneiksi ja neuvottomiksikin. Koskaan ei saisi olla laiska (esim. viikonloppuaamuisin tai kylässä) ja joustaa yhtään säännöistä tilanteen mukaan, koska joutuu moninkertaisesti "maksamaan" sen, kun sääntöä palautetaan arkielämässä. Pienempi sisarus ymmärtää, että poikkeus on poikkeus ja pystyy hyväksymään säännöt pienemmällä prostestilla. Nuorempi lapsikaan ei ole mikään hiljainen nössö, mutta hänellä normaalia lapsen uhmaa, riehumista ja kiukuttelua.

Lapset vain ovat erilaisia, eikä aina todellakaan ole kyse siitä, että vanhemmat eivät osaisi tai viitsisi kasvattaa lapsiaan hyväkäytöksisiksi. Surullista on, että sellaiset ihmiset, joilla ei ole käytösongelmaista lasta (diagnosoitu sairaus taustalla tai muuten haasteellista), luulevat, että lapset ovat kuin pajatso, johon työnnetään oikeaa kasvatusta ja ulos tulee hyvinkäyttäytyvät lapset. Näin minäkin luulin ennen kuin minulla oli lapsia ja jos minulla olisi vain nuoremman lapsen kaltaisia lapsia, eläisin tässä harhassa edelleen.