minkä ikäisenä vauva hoitoon?

Vauva nukkuu tuossaiässä vielä PALJON ja paljon mahdollista että nukkuu juuri sinun poissaoloajan - kun et ole " tissintuoksuisena" ; )

Kyllä mummo varmasti lapsenlapsensa hyvin hoitaa, pulloruokintaa kannattaa vaan harjoitella etukäteen että sujuu sitten. Meillä toinen lapsi ei suostunut lypsettyä maitoa syömään pullosta vaikka mikä olisi ollut, joten noin pitkät poissaolot ei olisi silloin ollut mahdollisia. Kuusi tuntia on toki itsellekin pitkä aika, kun maitoa kertyy rintoihin koko ajan, eli ota ainakin pumppu mukaan, muuten saat reissata rinnat räjähtämäisillään ja paidat maidosta märkinä.



popz

itse en olisi voinut kuukauden ikäistä vauvaa jättää hoitoon noin pitkäksi ajaksi. Eikä hän kyllä nukkunutkaan kuin pari-kolme tuntia kerrallaan. Paljon riippuu siitäkin, syökö pullosta: meidän tyttö ei sitä ikinä oppinut. Oli siis ihan tissiriippuvainen, kunnes oppi hörppimään mukista. Teilläkin varmaan lopullinen ratkaisu jää tehtäväksi lapsen syntymän jälkeen. Suuri erohan tulee siitäkin, syntyykö hän esim. kaksi viikkoa ennen tai jälkeen lasketun ajan, eli onko tuossa vaiheessa kaksi- vai kuusiviikkoinen.

Olet saanut mielestäni hyviä neuvoja tähän reissuunne liittyen. Olen itse miettinyt tätä hoitokysymystä paljon jo näin esikoista odotellessa ja siksi olisi kiva kuulla ihan yleisempääkin keskustelua aiheesta. Siskonpoikani oli säännöllisesti aika pienestä vauvasta lähtien isovanhemmillaan ja minulla hoidossa muutamia tunteja silloin tällöin, oli vaativa vauva ja halusimme suoda siskolle hetken aikaa vaikkapa siivota tai joogata rauhassa. Mielestäni hän oppi hyvin nopeasti tunnistamaan muutamat tutut aikuiset. Ihan on normaalisti kehittynyt lapsi, tosin on aina ollut hyvin avoin luonteeltaan, ei arka. Sitten tiedän perheitä, joissa lapsi ei ole ollut yhteen ikävuoteen mennessä edes isän kanssa paria tuntia kahdestaan tai vaikkapa mummin kanssa puolta tuntia sillä aikaa kun äiti ja isä saunovat yhdessä. Toisena ääripäänä voisi olla sitten nämä julkisuudessa itseään pahis-äideiksi tituleeraavat, jotka jo hyvin pienenä sopeuttavat vauvan elämän omaan (työ-)arkeensa.

Tämä on aihe, joka tuntuu herättävän mielipiteitä suuntaan ja toiseen, ja usein ne mielipiteet on aika jyrkkiä. Onhan se varmasti totta, että paras turva lapsen kehitykselle on varhainen vuorovaikutus- ja kiintymyssuhde tutun ja turvallisen aikuisen kanssa, mutta itse peräänkuulutan sitä mahdollisuutta, että näitä hoitajia voi olla useampia. Tämä on tietysti lapsikohtaistakin; jos arka lapsi ei hyväksy hoitajakseen muuta kuin äitiä, on vaikea sanoa, mitä siinä tilanteessa tekisin. Toisaalta vauvaa suunnitellessa pitäisi olla valmis siihen, että vauva muuttaa arjen, mutta toisaalta jumppa tai juhla silloin tällöin antaa äidille mahdollisuuden hengähtää ja ' olla parempi äiti' . Tietysti myös lapsen ikä vaikuttaa, ihan vauva voi olla tyytyväinen kun joku ruokkii ja pitää sylissä, isompi osaa jo vierastaa ja vaatia tuttua hoitajaa. Kun tutkimuksissa puhutaan siitä, mitä laiminlyönti voi lapselle aiheuttaa, tuskin kyse on kuitenkaan muutaman tunnin poissaolosta silloin tällöin.

Tällä kirjoituksella en siis missään nimessä yritä syyllistää sinua matkastasi, itsekin pyrin siihen, että tuleva lapseni oppisi olemaan myös isän ja mummin kanssa ja uskaltaisin antaa itselleni silloin tällöin pari tuntia omaa aikaa; sekään ei välttämättä ole lapsen edun mukaista, että hänet kaikkiin tilaisuuksiin otetaan mukaan. Herättelin vaan muutamia ajatuksia ihan yleisemmin tähän hoitoasiaan liittyen, olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä, etenkin niiltä joilla lapsia jo on. Hyvähän se minun on kirjoitella, kun ei ole omista lapsista edes kokemusta .. :)

Ainakin meidän perheen kaksi lasta ovat pärjänneet hyvin isänsä kanssa tuohon aikaan yhden syötön (syöneet pienenä n. kolmen tunnin välein) eli iskä on syöttänyt rintamaitoa pullosta. Tuolloin alussa ainakin itsellänikin on ollut helppoa lypsää maitoa päivän aikana talteen (on riittänyt vielä hyvin) ja se on ollut sitten jääkaapissa käytettävissä tuoreena. Pakastettu maito ei ole uponnut meidän kummallekaan lapselle ja korviketta en mielelläni rintaruokitulle lapselle antaisi noin pienenä. Toista on sitten, miten itse pärjäät eli pitääkö rintoja pumpata tuon kuuden tunnin aikana. Luultavasti sen kyllä kestää hyvin, kun vauva ei ole enää ihan vastasyntynyt.



Meillä esikoinen kärsi pienenä rintamaitokeltaisuudesta ja jouduin pitämään hänelle rintamaitotaukoa muutaman vuorokauden 1,5-kuukautisena. Poika oppi silloin hyvin juomaan tuttipullosta ja hänellä ei ollut koskaan vaikeuksia pullon kanssa hoitotilanteissa. Tästä " viisastuneena" annoin tokallekin pienenä aina silloin tällöin rintamaitoa tuttipullosta ja hänkin joi siitä ongelmitta ja aina hoitokertojen päätteeksi rinta kelpasi hyvin. Itse suosittelisin tällaista pulloon tutustumista jo pienenä. Ei sillä, että äidin pitäisi olla jatkuvasti menossa, mutta kyllä se elämää helpottaa, jos/kun tulee aina tilanteita, että ei voi olla koko ajan tisseineen saatavilla ;-).



Sitten tuttipullovinkki. Meidän lapset sekä usean ystäväni rintaruokitut vauvat ovat tykänneet tosi paljon Aventin tuttipulloista. Käsittääkseni pullon malli " matkii" hyvin rintaa. Toki en sano, etteikö olisi paljon hyvin toimivia pullomerkkejä, mutta muutaman ystäväni rintaruokittu vauva on kelpuuttanut usean pullokokeilun jälkeen vasta tämän Aventin pullon.



t. Jogu (37+0)

Vauvasi ei siitä traumoja saa, jos vain itse raaskit jättää hoitoon.

ja hoitajan tuttuudella nyt tarkoitan sitä, että hoitaja on ollut niin plajon lapsen kanssa, että osaa tulkita vauvan tarpeita (nälkä, väsy jne). Toki on eduksi myös että vauva tunnistaa hoitajan :-)

Mun mielestä on tärkeää että myös muut kuin äiti voivat vauvaa hoitaa. Itse kantapään kautta opin esikoisen kanssa, miten vaikeaa on jättää vauvaa hoitoon jos ei osaa juoda pullosta. Niinpä kakkonen opetettiin pullolle ihan heti, ja sama tehdään kolmosen kanssa. Tämä mahdollistaa äidille pienen hengäsdystauon silloin tällöin, eikä äidin tarvitse stressata kellon kanssa. Meillä sitäpaitsi ainakin tyttö " söi miten sattui" , eli ei sitä oikein edes voinut ennakoida että voiko nyt olla kotoa tunnin, kaksi vai kolme.

koska vauvat ei huolinut minkäänlaista tuttipulloa ja periaatteessa asuivat tissillä ensimmäisen 2 kk.

Esikoinen sen sijaan oli hoidossa ensimmäisen kerran juuri kuukauden ikäisenä koska oli pulloruokittu ja perus helppo vauva.

Mutta minakin luulen etta aidille voi olla vaikeinta jattaa noin pieni edes muutamaksi tunniksi kenellekaan muulle, ainakin minulle oli etenkin esikoisen kohdalla nain. Olisi saanut olla aika valttamatonta menoa minne ei missaan tapauksessa olisi voinut tuoda vauvaa mukana etta olisin lahtenyt ilman (en siis tieda mista menosta teilla on kysymys). ;-) Mutta itse naet sitten parhaiten miten juuri sinulle ja vauvallesi sopii, etukateen on aika vaikea sanoa juuta tai jaata.

Miten te, jotka olette jo pienenä saaneet oppimaan pulloon, olette alkaneet kyseistä asiaa harjoitella? Eli milloin tuli ensimmäiset pullokokeilut rintaruokinnan rinnalle?

Ja miten rintaruokinta sujui siitä eteenpäin?



Tämä olisi siis kysymyksenä suunnattu vain heille, jotka ovat pulloa antaneet jo pienemmälle vauvalle välillä, rintaruokinnan lisäksi. Tiedän, että mielipiteitä asiaan on useita, enkä varsinaisesti kartoittaisi nyt sitä.



KIITOS!!

Meillä esikoisen ensimmäinen pullokerta taisi olla jopa kolmen viikon ikäisenä. Käväisin pikaisesti firman pikkujouluissa ja jätin miehelle hätävaraksi pumppaamani maitopullon. Ennen tuota 1,5 kuukautta ei tainnut olla muita pullottelukertoja, mutta sitten olikin se kaksi vuorokautta pelkkää korviketta pullosta. Yllättävän hyvin meni. Itse pumppasin samaan tahtiin maitoa rinnoista ylläpitäen maidontuotantoa. Kun kaksi päivää oli ohitse, poika jatkoi rinnalla kuten ei olisi mitään tapahtunutkaan.



Kakkosen kanssa taidettiin pullotella ensimmäisen kerran kanssa joskus vähän yli kuukauden vanhana. Satunnaisesti sai pullosta maitoa ehkä kerran viikkoon tai kahteen, mutta se riitti, ettei pullottelussa tullut ongelmia.



Nyt on pakko kerrankin nostaa hattua miehelleni. Hän ei ole kertaakaan marissut jäädessään vauvojen kanssa ja ottanut tuon pulloruokinnan paremminkin haasteena. Sanonut aina mulle, että kyllä he pärjäävät tavalla tai toisella. On ollut ihana käydä esim. kavereiden kanssa syömässä illalla ravintolassa, kun ei ole tarvinnut olla monen muun äidin tapaan paniikissa, että ihan juuri pitää lähteä vauvaa syöttämään ja laittamaan unille. Tottakai on kertoja, jolloin mies on ollut vauvan kanssa helisemässä, mutta kyllä niitä kertoja tulee itse kullekin.



t. Jogu (37+0)

ja voi olla että mieli vielä muuttuu kun vauva syntyy.

Itse olen pitänyt hyvänä sitä nyrkkisääntöä että vauva voi olla erossa vanhemmista yhtä monta tuntia kuin on kuukausia ikää, ja yhtä monta yötä kuin on vuosia ikää.

Itse täysimetin pitkään emmekä edes halunneet opettaa pullolle, tämä nyt menee jo aiheen viereen mutta kuten moni muu onkin jo sanonut ei vauva välttämättä huoli pulloa ja saattaa olla todella " tissitakiainen" eli vartin välein syömässä.

Kuusi tuntia on noin pienelle kuitenkin pitkä aika erossa äidistä, johon kiintymyssuhdetta vasta luodaan.

En nyt sano tai usko että mitään traumoja siitä vauvalle tulisi, mutta itse en jättäisi.



Nazuli 12+2 ja tyttö 06/06

Tietenkin riippuu paljon siitä, kuten muutkin ovat vastanneet, että huoliiko pulloruokintaa jne. Uskon kuitenkin, että lapsen mummo (eli jommankumman vanhemman äiti) osaa hoitaa noin pientä lasta, kun on kuitenkin omatkin lapsensa kasvattanut! =] Tai riippuu tietenkin myös isovanhemman iästä ja voinnista...

Itse uskoisin, että voisin kuukauden ikäisen vauvan jättää hoitoon hetkeksi, jos todellinen tarve hoidolle olisi. Eikä siitä vauvalle tule mitään traumoja; tuttavapiirissä ja ystäväpiirissä on monia lapsia, jotka ovat olleet tuon ikäisenä ensimmäisiä kertoja hoidossa. Itse olin jopa kokonaisen vuorokauden kuukauden ikäisen lapsen hoitajana, kun lapsen vanhemmilla oli " pakollinen meno" (hautajaiset toisella paikkakunnalla), jonne lasta ei voinut ottaa mukaan. Tämä kyseinen vauva joi kyllä korviketta jo muutenkin kuukauden ikäisenä, joten ruokailu oli helppo järjestää. Ja suurimman osan ajasta vauva kuitenkin nukkui! Ja ihan on terve lapsi kasvanut...

Mitä tulee taas mieheen ja vauvan hoitoon, niin uskon myös että kernaasti jätän vauvan mieheni hoidettavaksi. Ja tiedän että mies myös nauttii näistä kahdenkeskisistä hetkistä vauvan kanssa. Tietenkin siihenkin vaikuttaa " oma maidontuotantoni" , että kauanko pystyn olemaan erossa vauvasta ennenkuin rinnat räjähtää.. =] Olen myös ajatellut tarjota miehelleni mahdollisuuden isäkuukauden pitämiseen (vauva on silloin kyllä jo " ei-niin-vauva-enää" ) jotta mies saa mahdollisuuden viettää lapsen kanssa " laatuaikaa" näin halutessaan. Ja ainakin yritän alusta asti olla olematta neuvomassa joka asiassa miestä, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.. =] Että mies saa myös yksin hoitaa vauvaa, ettei toinen ole kokoajan selän takana sanomassa " ei noin, ei noin, annas minä näytän" .. =]



jonttu rv 38+1

Mielläkään ei pakastettu rintamaito ole kelvannutvain tuore. Ja kun ei sitä voi yhtä vrk:ta kauemmin jääkapissa säilyttää - niiin itse en olisi onnistunut lypsämään tarpeeksi maitoa noin pitkäksi ajaksi pariksi-kolmeksi tunniksi kyllä. Tuossa ajassa voi tarvita kolmekin syöttöä ja vähän varamaitoakin olisi hyvä olla. Mutta kuten muut sanoivat ei lapselle siitä traumoja tule - vain nämä käytännön jutut voivat olla hankalia. Ja riippuu ihan laspesta onnistuuko vai ei.

Eikö lasta voi ottaa mukaa ja mummia mukaan hoitajaksi ?

Ottaisin lapsen mukaan, jos kyseessä on ihan välttämätön meno. Autossa ja junassa pieni menee helposti mukana, juniinkin voi ottaa nykyisin vaunut mukaan. En tiedä mikä olisi niin tärkeä meno, että lapsi on pakko saada tuossa iässä hoitajalle. Jos on kyseessä jokin juhla, ottaisin vauvan mukaan ja käytäisiin piipahtamassa vaan.

itse asiassa kakkonen sai ekat pullohuikat jo sairaalassa kun joutui sokeriseurantaan. Sairaalassa oli mukana myös omat tutit, eli sekin opeteltiin " heti" . Kummankaan lapsen kanssa ei ole ollut vaikeuksia minkään imetysotteen kanssa vaikka tuttia on tarjottu heti, eikä kakkonen ollut moksiskaan vaikka sai siis myös pulloa.

Teimme myös niin (ja aiomme tehdä myös kolmosen kanssa), että pullosta tarjoillaan maitoa säännöllisesti, esim joka ilta. Mulla maitoa on tullut hyvin, eli olen pääsääntöisesti voinut päivän aikaan lypsää maitoa, ja se on sitten tarjottu lisämaitona iltasella (useimmiten isän) toimesta. Itse uskon että pullottelussa kaiken a ja o on säännnmukaisuus, eli vaikka lapsea pääsääntöisesti imetetään, tarvitsee hänen ylläpitää pullosta juomisen taito. Meillä muuten tuo kakkonen nukkui varmaan osittain tämän lisä-iltamaidon ansiosta ekan unipätkän jopa 4-6 tuntia, mikä oli mulle todellista luksusta verrattuna siihen minkälaista oli esikoisen vauva aikaan. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän että en kertakaikkiaan pärjää selväjärkisenä jos en saa yhtä kunnon unipätkää. Nyt teen vielä yhden tunnustuksen: en nauti imettämisestä, eli haluan että lapsi käy rinnalla syömässä, mutta muuten saa imemistarpeensa tyydyttää tutilla. Läheisyyttä tarjolla on vaikka miten paljon, mm kantoliinailun muodossa, mutta tissi pysyy piilossa ruoka-aikoja lukuunottamatta!

Ja vielä yksi lisäajatus: meillä mies jäi hoitovapaalle vuodeksi kun kakkonen oli 10 kk vanha. Eli alsuta asti, osittain siksi kun tuo pullottelu oli mukana kuvioissa, pystyi mies ihan tosissaan osallistua vauvan hoitoon ja oppi heti tulkitsemaan vauvaa /tyydyttämään vauvan tarpeet.

Tuossa iässä esikoinen ei enää todellakaan nukkunut paljon, noin vartin päiväunia. Sitä kesti monta kuukautta. Ja oli vierastuskausi, huusi vieraita ihmisiä nähdessään. Ensimmäistä kertaa oli jonkun muun hoidossa 10kk iässä. Sen jälkeen kaikki hoitokerrat ovatkin menneet loistavasti :)



Seuraavan kohdalla aion pitää samaa linjaa.. voi jäädä hoitoon jokuseksi tunniksi pienempänä, jos tilanne on sellainen. Esikoisen kanssa ei oikein ollut hirveästi ketään kelle jättääkään, mutta kun vierastus alkoi niin tuli mm. peruttua yksi iltareissu mikä piti viettää, kun lapsi oli tuon n. puoli vuotias.



Emilyn, esikoinen 1v 5kk ja tulokas rv4+2

Mistähän ihmeestä luin, että kyseessä oli 6kk ikäinen vauva.. :O Minun mokani siis..



Tuossa iässä jos nukkuu paljon, niin saattaisi onnistuakin.. lapsentahtisesti katsoisin tilannetta. Mutta itse en noin pitkäksi aikaa raaskisi jättää, mikäli ei koko aikaa nukkuisi :D

Esikoinen sai sekä korviketta että rintaa kuukauden iässä, eli hänet olisi voinutkin jättää. Mutta en olisi mitenkään raaskinut sitä tehdä, eli en olisi itse nauttinut kyllä tuosta kuuden tunnin reissusta yhtään :). Kuopus taas ei saanut tavallista korviketta maitoallergian takia koskaan, ja lypsämällä minulta ei ole tullut maitoa. Eli hänen hoitoon jättämisensä olisi ollut hankalaa. Minun ohjeeni siis on, että älä ainakaan kauhean lukkoon lyötyjä suunnitelmia tee. Sitä paitsi ehdit mennä vielä vaikka puolen vuoden kuluttua ihan riittävästi :).

en vaan ihan ymmärrä, miksei vauvaa voisi jättää tutulle hoitoon ylipäätään minkään ikäisenä, varsinkin kun aika on noin lyhyt.

Meillä molemmat on olleet pienestä lähtien silloin tällöin hoidossa isovanhemmilla. Hyvien suhteiden isovanhempiin lisäksi lapsiani katsellessani ei näytä siltä, että he olisivat mitään traumoja saaneet.



Nyt kun vanhempamme ovat sanoneet, että voivat ottaa koko jengin (ja erityisesti vauvan) välillä yöhoitoon, jotta saamme nukkua otamme kiitollisina tarjouksen vastaan.

Eka yö erossa vauvasta oli ainakin itselle vaikea, mutta hyvin nukuttu yö ja pirteämpi olo sen jälkeen oli sen arvoinen.