TAMMIKUISTEN KE-PE

Pitihän mun tulla vielä täällä pyörähtämään...

Nyt on kotona siistiä ja kaikki valmiina, lemmikitkin lähti mutsin mukana hoitoon vanhempieni luo. Ei sitten miehen tarvitse niistä huolehtia vaan voi keskittyä olemaan mun tukena sairaalalla.



Nyt vaan rentoudutaan tää ilta... Ei mua vaan vieläkään osaa jännitää. Tai no ehkä vähän rupesi tuntumaan että jotain merkityksellistä on tosiaan tapahtumassa kun mutsi lähti itkien ja halaillen.. Isovanhemmat taitaa jännittää meidänkin edestä...



Pian se sitten todellakin on totta, meille tulee vauva huomenna. Ei vielä tiedetä kumpaa sukupuolta tulokas on. Enkä itsekään osaa yhtään veikata.. Toivoo vaan että kaikki menisi hyvin. Ja mulla on kyllä ihan luottavainen olo. Voihan se huominen olla aika raskas (mutta toivottavasti ihana) päivä...



Frimmy

aamusella oli neuvola ja sovimme käynnistysajan synnytysosastolle maanantaiksi kello 8.00. Eli näämmä tämä mamma saa vauvan maanantaina. mikäli käynnistys onnistuu...



joillaki muillakin oli ns. pelkoja siitä kun vauva tulee. sitä on odottanut ja toivonut, mutta vaikea kuvitella että menee enää hetki niin on oma nyytti sylissä ja olen äiti. hui...



minulla on outoja kipuja oikeassa kyljessä. ollut raskauden aikana muutaman kerran mutta nyt on lisääntynyt ja kipu kasvanu. aamulla en päässyt ylös sängystä. pisti oikeaan kylkeen navan korkeudelta selkään päin.hengittäminen sattui, hengittämättä oleminen sattui...kesti varmaan noin puoli tuntia että pääsin ylös ja se meni ohi. neuvolasta kotiuduin puolen päivän aikaan ja kahden aikaan se iski uudestaan. nousin sohvalta ja se iski. kesti melkein puoli tuntia kävellä sänkyyn ja toiset puoli tuntia mennä makaamaan. ihan sama mitä teki niin sattui. mies huolissaan ku ei voinut auttaa...ressukka. vähän aikaa sitten helpotti ja toivottavasti ei tule enää. on niin ärsyttävää kun ei voi tehdä mitään ja mies palvelee. onhan se ihanaa mutta ärsyttävää. sitten sitä kuitenkin väkisellä rehkii ja tekee ja kohta itketään kivusta...voi voi.



sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ei taideta nukkua. voi olla että viikonloppu valvotaan, mietitään ja itketään. hormonit on niin sekaisin että hermoilen ja kun hermoilen niin itken. sama kun pelottaa. varsinkin silloin. eli tulee erittäin tunteikas viikonloppu. ahdistaa, pelottaa, jännittää....



supistuksia on tullut jonkun verran. eilen illalla kivasti, mutta ei säännöllisesti. selkää särkee...



olisipa ihana leipoa pullaa.mutta kun itselle on tuota painoa tullut 20kg lisää niin polvet huutaa armoa. seisominen sattuu ja jalat on muutenkin turvonnut. jos sitä jotain...



vointeja ja supistuksia niitä toivoville!



MiiKaro rv. 41+4

Hirmu hiljaista taas tammikuisissa. Onkohan porukka lähtenyt synnärille? ;)



Uusi ihmetteli valkovuodon koostumuksen muuttumista. Itse ajattelin tuota lukiessani että olisko kyse siitä limatulpasta? Mulla ei itellä asiasta oo kokemusta vielä että tämä on vaan heitto...



MiiKaro oli saanut käynnistysajan. Onnea sinne!! Kyllä se jännittää kun sanotaan tarkka päivä että sillon alkaa tapahtumaan. Mullakin saattaa olla käynnistys edessä, saa nähdä miten tämä etenee. Tähän mennessä kun ei oo mitään kypsymistä tapahtunut ja vauvelikin on jo ihan hyvän kokoinen. Onhan mulla kuitenkin laskettuun aikaan vielä aikaa... Mutta kuten varmaan olen toistellut jo ties montako kertaa, niin viimesessä lekurissa täti sanoi että jos ei la mennessä oo syntynyt niin käynnistetään ettei vauva kasva hirmu suureksi.



Oikeestaan tulin vähän purkamaan tuntojanikin kun mies oli mennyt kutsumaan TÄHÄN AIKAAN pari työkaveria kylään... hohhoijaa! Meillä on sauna lämpenemässä (varmaan onkin jo jotain 80 astetta) ja kello on hyvänen aika kohta ykstoista!!!! No eipä nuo työkaveritkaan tajunnut heti tulla kun lupasivat, vissiin niitten piti jo puoli tuntia sitten olla täällä. Minä kun ajattelin että pääsee miehen kans saunomaan ja harrastaan sitä yhtä ässää, niin taitaa jälkimmäinen jäädä haaveeksi vain...

Niin ja huomisellekin tuo ukko oli päässyt sopimaan meille illaksi vieraita. Nyt tuli ressi että mitäs hyvää sitä heille leipoisi... googlasin netistä porkkanakakun ohjeen ja sitä ajattelin sitten päivällä vääntää. Taitaa se pullan leipominen taas jäädä...



Tykkään kun käy vieraita, mutta nyt...



Joopas, koittakaahan kollegat jaksella. Frimmyllä se vissiin on huomenna nyytti kainalossa!!



Tolleroinen rv 39+1

Nukuin taas ne kahden tunnin " päiväunet." Päivällä sitten tietty taas nukuttaa pitemmin...



On kyllä niin väsynyt olo, etten taida jaksaa kirjoitella sen kummemmin. Mutta Tolleroiselta haluaisin kysyä, että mimmosta painoarviota sulle on vauvasta sitten annettu, jos on lupailtu käynnistystä heti lasketun ajan jälkeen? Olet ehkä kertonutkin, mutta ei ole jäänyt mieleen.



Mullehan neuvolassa on annettu syntymäpainoarvioksi 3500-4000 g. Laskettu aika on huomenna lauantaina ja maanantaina on neuvola. Mietin että voisko tuon painon perusteella jo mankua sitä käynnistystä?



Hauskaa perjantaipäivää kaikille! :)



Pajunkukka+Tiitiäinen 39+6 (hui, voiko tämä olla totta - enää yksi päivä laskettuun aikaan!!)

Enpä oo paljon kirjoitellut, mut nyt on hyvää aikaa: Yöllä lirahteli kolmeen otteeseen lapsivettä. Supistuksia ei juurikaan, nyt aamulla ei ollenkaan. Soittelin synnärille ja pyysivät tulemaan aamulla ilman kiirettä. Mies vielä vetää sikeitä, mä en oo osannu nukkua koko yönä. Kohta kait pitäis mennä laittaan aamupalaa anopille ja appiukolle ja esikoiselle ja miehellekin, jos itsekin sais jotain jännitykseltään syötyä.



Illalla itkin kurjuuttani. Ärsytti niin, kun anoppilan väki on ollu meillä päivystämässä jo viikon ja ovat hamaan tulevaisuuteen. Mä kun jo niin kaipaisin omaa rauhaa. Mielessäni jo hirvittelin, millaista on ottaa vastaan kipeitä supistuksia kotona muiden katsiden alla, tai odotella vielä päivälausia ja kuunnella niiden kyselyä ja päivittelyä, Arggh. No, nyt taitaa käydä niin, että pääsenkin kohtapuoliin livahtamaan sairaalaan omiin oloihini ;) Toinen ärsyttävä asia on, kun he ovat päättäneet olla meillä ens perjantaihin, vaikka mitä todennäköisimmin ollaan jo silloin kotiuduttu. Ja tottakai käyvät laitoksellakin joka ikinen päivä lasta ja imetystä ihmettelemässä kuten viimeksikin. En tajua, miten eivät ymmärrä antaa olla rauhassa, vaikka oon mielestäni sanonut varsin suoraan, että pienen vauvan kanssa haluaisin olla omissa oloissani. Anoppi vaan on niin vauvarakasta tyyppiä, ettei malta pitää mun reviiriäni arvossa.



Mutta, onneksi byt tää vauva taitaa kuitenkin toivonmukaaan lahiakoina tulla ulos. Esikoinen syntyminen alkoi vesien menolla, mutta supistukset tuli heti. Nyt vähän oudoksuttaa kun ei vielä oikeen tunnu missään. Vauvan liikkeet vaan tekee vähän inhottavaa kun vettä ei taida juuri mahassa enää olla.



minä ja pikkupoitsu (?) rv 40+2

Täällä sitä ollaan edelleen, eilen tympi niin näiden sivujen tökkiminen etten kirjoitellut ollenkaan. Eilen koiran kanssa lenkkeillessä (löntystäessä) tuli kipeitä supistuksia parin minuutin välein n. 10 kpl, olinkin jo kahden vaiheilla soitanko taksin lähikylästä vai miehen töistä hakemaan, mutta niin vain pääsin kotiin asti ja supistukset loppuivat siihen.



Uutena vaivana on tullut virtsaamisvaikeus. Vauvan pää ilmeisesti painaa niin rakkoa ja virtsaputkea, että pissa tulee pienenpienellä lirinällä ja rakkoon jää ilmeisesti aina pissaa, koska jatkuvasti on hätä. Tulehdusoireita ei onneksi ole.



Magda_lena: harmi että tuosta verenpaineasiasta on tehty tuollainen numero! Mullahan on ihan sama juttu, että verenpaineet on neuvolassa jopa luokkaa 170/115, mutta kotona pysyvät sallituissa lukemissa. Äitipolilla ovat aina olleet enemmän kiinnostuneita kotimittauksista ja lääkityksen aloituskin perustui siihen, että kotimittauksissa täytyi alapaineen olla yli sata. Itse olen myös törmännyt tuohon äidin huolen vähättelyyn, varsinkin kakkosen raskausaikana. Tietysti on tärkeää, että lääkärit kertovat faktat ja näin yrittävät rauhoittaa äitiä, mutta ikinä ei saisi vähätellä.

Nyt kun tämä raskaus on jo kestänyt pidempään kuin kakkosen, alan ottaa lunkimmin päivä päivältä. Olen päättänyt luottaa äitipolin lääkäreiden arviointikykyyn, ei kai tässä muutakaan voi. Niin kauan kun vauva liikkuu täytyy vain luottaa että hänellä on kaikki hyvin. Tuosta verenpaineen fysiologiasta vielä sen verran, että vauvan ei pitäisi kärsiä korkeastakaan paineesta, sillä napasuonissa virtaus pysyy suht' samana huolimatta äidin paineista ja päinvastoin, mikäli korkea verenpaine lasketaan lääkkeellisesti liian alas liian nopeassa tahdissa, se on suurempi riski vauvan kannalta (istukan verenkierto heikkenee, hapen ja ravinnon saanti huononee.)



Niin, taisi olla minun neuvo käyttää perusvoidetta saippuan asemasta ihon pesussa. Meillä se on atoopikon perheessä aivan arkipäivää. Minä taas rajoitan kosteuspyyhkeiden käytön vain reissuihin tai poikkeustilanteisiin, yritän välttää hajusteita eikä ne kovin ekologisiakaan ole.



Minä olen nukkunut myös luvattoman hyvin, paitsi eilen illalla oli vaikeuksia saada unta. Meidän koiralta tuli eilen kakan mukana suolinkainen =( ja mietin jo kaikkia kauhukuvia, miten se on tarttunut lapsiin ja vaeltavat madonmunat aiheuttavat sokeutta ym. No, toivottavasti ei sentään, matokuuri menossa koiralle ja ehdoton kielto nuolettaa naamaansa koiralla! Madotin koiran kaksi kertaa syksyllä ensimmäisten pakkasten jälkeen, mutta ilmeisesti tämä leuto alkutalvi aiheuttaa tällaisiakin vitsauksia.



Jaksamista!

aksiina 39+2

Kysyit tuota vauvelin painoarviota; eihän sieltä sentään mikään jättiläinen ole tulossa, mutta 3vkoa ennen la oli arvio 3,3kg eli siihen 4kg pintaan vois hyvinkin mennä la mennessä. Olinkin ihan (positiivisesti) yllättynyt kun lääkäri heti sanoi sen että käynnistetään jos ei la mennessä ole syntynyt, ettei hirmu suureksi ehdi vauva kasvaa. Toki toivon että vauva päättäisi tulla ihan itse ulos, ettei tarvi alkaa käynnistelemään...



Tulin äsken neuvolasta, se olikin sitten viimeinen kerta ennen h-hetkeä - tai siis päivää. 30.1. on siis la ja 31.1. on sitten varattu jo aika sinne synnärille äippäpolille. No, kaikki näytti olevan ok, sf mitta on mulla nyt 35cm, vauvan syke siinä 145... istukka näytti olevan jo vähän kalkkeutunut. Hemppa oli kumma kyllä viime kerran 130:sta laskenut pikkuisen 126:een. Paineet oli molemmat jonkin verran nousussa, mutta ei tuo terkka siitä edes maininnut mitään. Itselleni tuli mieleen se, kun työkaveri mainitsi hänellä paineiden nousseen päivää ennen synnytystä...



Taisin eilen illalla purkaa tuntojani niistä myöhäisistä vieraista - no nämä vieraat päättivätkin sitten viihtyä meillä peräti kahteentoista asti yöhön!! Uskotte varmaan että pisti vähän ärsyttämään. Olo oli niin naatti ja sauna lämpiämässä, sittenhän me mentiinkin saman tien saunaan kun vieraat oli lähteneet. Meni vähän pitkäksi sitten se ilta. Sanoinkin miehelle, että tänne ei tarvi sitten pyytää ketään kylään ainakaan iltaisin ensimmäiseen pariin viikkoon kun vauva on tullut.



Nyt pitäisi sitten alkaa leipomaan tarjottavia kun joskus kahdeksan paikkeilla on taas tulossa vieraita. Pitää jossain välissä kyllä käydä jonkunlainen lenkki tekemässä tuolla ulkona, on taas niin nätti ilma.



Mitäpä tässä muuta; mukavaa perjantaita kaikille!



Tolleroinen rv 39+2

Aivan oikein arvasi Magdalena!



Pieni tyttömme syntyi maanantaina 21. päivä klo 10.36. Painoa rinssessalla oli 2930g ja pituutta 46cm. Raskausviikkoja oli tuolloin kasassa täydet 38.



Synnytys oli helppo, kirjoittelen siitä joskus kun ajatus kulkee paremmin. Eilen tultiin kotiin, vauvalla on vähän imemisongelmia, mutta täytyy kärsivällisesti yrittää jaksaa syötellä tuntikausia.



Vaikka synnytys oli hieno kokemus niin vähän on mieltä masentanut osastolla olo ja hoitajien kohtelu noissa vauvan vaikeuksissa. Mutta täytyy nyt luottaa itseensä ja unohtaa nuo harmittavat hoitajat, jotka eivät luottaneet että selviän kuudennen lapsen imetyksen kanssa.



Voimia teille vielä mahakkaille, ei yhtään lohduta jos sanon että kyllä ne vauvat sieltä vielä tulevat. Mutta kyllä ne tulevat ja palkinto on aina ihana!!



Iuiu ja tytteli 4vrk

Oih, minähän tosiaan onnistuin sekoilemaan, kun muistelin rasvapesuvinkin tulleen Strutsilta, vaikka se olikin Aksiinalta... Sori sori!!



Iuiu: ONNEA PIENOISEN TYTTÖSEN SYNTYMÄN JOHDOSTA!! Ja nautinnollista ja ihanaa vauva-arkea.



Tolleroinen: Onpa ihana, että sulle lupaillaan käynnistystä. Mulla oli vauvelin painoarvio saman 3,3kg myös kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa, ja lääkäri vain naureskeli, että käynnistellään sitten, kun on kaksi viikkoa yli. Vaikka tää mun diabeteshommeli saattaa vauvaa kasvattaa vielä nopeampaan kuin normaalisti.

En nyt muista, onko sulla tutkittu lantiota, että senkö vuoksi eivät päästä paljoa yli? Itse oon aika pienoinen, kapoinen tappi, mutta tokihan mulla on taustalla kahden yli nelikiloisen synnyttäminen alakautta. Molemmat kyllä olleet kovan ponnistamisen takana ja toinen revitty imukupilla.. Ja itse toivoisin aiempaa käynnistystä, mutta ei taida meilläpäin onnistua ;(



Uusi: Toivottavasti pääset ensi viikolla yliaikaiskontrolliin. Tai tietty toivotaan, että käynnistyisi ennen sitä itsekseen=)

Mulla ihan samat huolenaiheet, jos päästävät paljon yli. Kakkosen synnytys mulla käynnistettiin 41+4 juuri kalkkeutuneen istukan vuoksi, siksi haluaisin kans viimeistään samoihin aikoihin käydä kontrollissa. Ehkä pitää munkin mennä yksityiselle, jos ei muu auta. Paljonkohan mahtaa tuo lysti maksaa? Toki riippuu varmaan vähän paikasta, mutta noin suuntaa.



Voih, MiiKarollakin käynnistysaika tiedossa. Hieno homma. Nautihan ja rentoudu nyt viikonloppuna oikein kunnolla. Sulla on sitten varmaan jo maanantaina käärö nuuskittavana.



Ja Frimmy siellä varmaan nuuskuttelee jo omaansa. Niisk, on se niin liikuttavaa ajatella!



Ja Hömötintti taitaa olla seuraava, ainakin tositoimissa jo toivottavasti. Kunpa se anoppi älyäis nyt kuitenkin jättää vähän omaa tilaa!! Meillä mummut ei noin hössötä vauvan kans, oma äitini ei taida tätä tulokasta nähdä edes ensimmäiseen kuukauteen, kun on toisella puolella tellusta. Että jotenkin kuulostaa meikäläisen korvaan tavallaan ihanalta, että on noin kiinnostuneita uudesta tulokkaasta. Onhan se lasten lasten saaminen mummujen ainoa tapa päästä kontaktiin ihan pienten kanssa. Mutta pitäis silti tietää paikkansa.



Aksiinallakin lupaavia supistuksia, toivottavasti jotain tapahtuu.



Minä pyöräytin omaa napaani neuvolassa, jossa kaikki lukemat oli kunnossa. Ärsyttää viimeisen päälle siellä edes hypätä joka viikko, kun se on sellaista " hyvää päivää" -näkemiin -touhua... 10 minuuttia ja homma oli ohi. Ehdin mä siinä ajassa kyllä tuoda terkan tietoisuuten huoleni, mutta kun " sinne äitipolille on ihan turha yrittää..." Argh. Ikävä on esikoisen neuvola-aikoja, jolloin terkkatätit oli aitoja oikeita ihania ihmisiä...



Juu, nyt on huono päivä. Voi kunpa tietäis, että tämä vauveli tulee täältä ulos terveenä, oli sitten viikot mitkä hyvänsä.



Pikkis 39+2

ennen kun alan valittamaan, niin iuiu:lle onnittelut prinsesasta. Aika mukavilla viikoilla päätti tyttö syntyä, kateeksi käy.



No nyt sitten valittamaan: Mä olen pohtinut, että olenkohan jo ihan virallisesti masentunut. Mikään ei huvita, en jaksa siivota en mitään täällä kotona. En vastaa ystävien puheluihin ja perun kaikki sovitut menot ystävien kanssa...tekee mieli olla vain yksin neljän seinän sisällä. Esikoisen kanssa touhuilu ei ole mukavaa myöskään...tekisi mieli olla oikeati ihan yksin jossain siihen ati että vauva syntyy :(



Vielä viikolle 38 asti sitä jotenkin jaksoi odotella, koska tiesi, että vauvan on paras mahassa. Nyt nämä jatkuvat supistukset alkavat kuitenkin ottamaan jo päähän niin paljon. joka ikinen yö mietin, että tänään se syntyy kun sattuu näin paljon ja aina aamulla olen pettynyt, Koko päivä menee iltaa odotellessa, sillä päivällä supistuksia ei koskaan ole. Yöllä en sitten nuku yhtään kun sattuu niin vietävästi ne supistukset. Huoh. En olisi ikinä uskonut, että loppu raskaus on näin hanurista!!!



Tietysti huoli lapsestakin lisääntyy kun olen kuullut niitä ikäviä kertomuksia jos lääkärit on päästäneet raskauden " liian pitkälle" niin pahimmassa tapauksessa vauva on vammautunut kun mahassa on olosuhteet olleet jo liian huonot. Minä en ainakaan sitä halua, joten vaadin käynnistystä heti kun 42 viikkoa on täynnä. Vaikka olisi kuinka pieni vauva, niin saavat sen silti käynnistää!!! Vaikka tuskin jaksan näitä kipuja sinne asti, eihän kukaan voi valvoa kuukausi tolkulla kipeiden supistusten kanssa. Ei sellaisen jälkeen jaksa enää synnyttää!



Noh, mitään hyvää kirjoitettavaa ei ole. Masennus on todellista. Miehenikin on aivan kypsä tunteen purkauksiini ja olemme tulilihjalla keskenämme jatkuvasti. Toivottavasti vauvan synnyttyä tilanne helpottuu, ei olisi mukavaa jos sairastuisin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.



Milla+ chiquito 39+3

Tänään on se päivä, jota on odotettu kesästä asti. Ilmeisesti turhaan, mitään ihmeempää ei ole tapahtunut... Olin aamulla jo melkein masiksessa, kun ei mikään tunnu edistävän synnytystä. Eilen siivosin kämppää pari tuntia, tein tunnin lumitöitä ja päälle vielä saunoin pitkään. Tulos: vatsa vähän kipeä, mutta ei yhtään supistusta. Huoh. No, täytyy tsempata ja ajatella, että nyt se tosi ODOTUS vasta alkaa.



Onko Magda synnyttämässä, kun ei ole kirjoitellut tänään? Onnittelut Iuiulle prinsessasta!



Mulla oli tänään neuvola. Edelleen kaikki verenpaineet ja muut loistavat. Kauheaa sanoa näin, mutta alkaa jo tympäistä nuo neuvolakäynnit, kun aina kaikki ok eikä siellä tule enää mitään uutta. Nytpä ei ole enää kuin yksi neuvolakäynti jäljellä ensi viikolla, sitten seuraavana vuorossa yliaikaiskontrolli, joka kuulemma on vasta vk 42. Eikä kuulemma sittenkään vielä välttämättä vähään aikaan käynnistellä, jos kaikki edelleen kunnossa, joten meidän vauva voi mennä vaikka helmikuun puoleen väliin, huh.



Onko kaikille teille muille tehty painoarviot? Mulle ei ole kukaan kommentoinut missään vaiheessa vauvan kokoa eikä sitä mahtuuko syntymään. Kai se sitten mahtuu??? Ilmeisesti mun mahassa on vielä tilaa reilusti, sillä tyyppi liikkuu edelleen tosi vilkkaasti.



Mukavaa ja supistelevaa viikonloppua! :-)



Lily

Viimein on sen verran aikaa, että jos vaikka synnytyskertomusta...



Uuden vuodenpäivänä 1.1 käytiin vielä koiran kanssa tunnin lenkki, kun oli ihana ilma ja mulla pitkästä aikaa tosi reipas olo. Ei ollut merkkiäkään mistään lähestyvästä synnytyksestä.



No seuraavana aamuna (rv 39+3), huonosti nukutun yön jälkeen, noustiin miehen kanssa kumpikin aikaisin ylös ja aamupalalla 6.30 alkoi tuntua pientä aaltoilevaa menkkamaista kipua... No söin rauhassa ja ajattelin et menen vielä sänkyyn jos uni tulisi uudestaan. No kipu jatkui aaltomaisena supisteluna, mutta ei vielä erityisen kivuliaana, noin 10 minuutin välein. Mies kävi köllimässä välillä seurana ja välillä touhus omiaan ja kävi kaupungilla asioilla. Kumpikin pidettiin näitä vain harjoitteluna... Kunnes 9 aikoihin kävin pissillä ja huomasin, että samalla lorahti lapsivettä pönttöön, no takaisin sänkyyn odottelemaan mitä tuleman pitää. Puolen päivän aikaan soitin äippäpolille et mitä teen kun vettä meni vähän, mutta supistukset tulee tosi epäsäännöllisesti 5-10min välein. Käskivät tulemaan tarkastukseen klo 15 mennessä. Ei muuta kun laukkua pakkaamaan (kuka sitä nyt valmiiksi olis pakannu...), suihkuun ja koira hoitoon ja matkaan.



No polilla pääsin käyrille aika nopeesti ja supistukset edelleen aika epäsäännöllisiä, mutta ei kotiinkaan enää laittanut. Odottelemaan lääkärin tutkimusta ja siinä odotellessa alkoi supistuksetkin olemaan jo aika imakoita. Lääkäriin (n.klo 16) kun päästiin, totesi tämä synnytyksen olevan jo hienosti käynnissä ja supistuksetkin oli jo säännöllisiä ja keskittymistä vaativia. Tietenki juuri tänä päivänä oli kauhea ruuhka eikä synnytyssaleja vapaana eli päästiin " lepohuoneeseen" odottelemaan parempia aikoja. Jossain välissä kätilö toi sairaalavaatteet ja mehukeittoa ja banaania. Ja myöhemmin Petidiini-piikin, joka vain pisti pään sekaisin ja pahensi oloa. Muuten oltiin (ruuhkasta johtuen) aika itestämme miehen kaa ja yritettiin huilia mitä pystyttiin. Supistelu oli jo tosi tiheetä ja kivuliasta. Viimein illalla klo22 jälkeen, kun yövuoro vaihtui, tuli uusi kätilö katsomaan miten meillä meni (aika heikosti jo siihen aikaan) ja kysyi haluanko peräruiskeen, joo, halusin, vaikka ehkä olis ollu kivempi ottaa se jo aikaisemmin kuin nyt kun olin lähes 7cm auki... Samalla kysyi haluanko epiduraalin, joo, haluan kaikki mahdolliset. Viimein kun peräruiske oli hoidettu (ja voin kertoa että oli tosi kauhea juttu siinä kunnossa)se helpotti oloa.



Viimein klo 23 pääsin miehen taluttaessa ja puoliksi kontaten synnytyssaliin ja siellä odotti jo nukutuslääkäri ja sain heti epiduraalipuudutuksen ja TAIVAS! Olo oli mitä ihanin. No sit asiat meni ihan käsikirjoituksen mukaan ja välillä jopa vähän otettiin untakin miehen kanssa. Kalvotkin puhkastiin jossain vaiheessa ja synnytys eteni hienosti. Meille sattui tosi ihana kätilö yövuoroon ja kun ruuhkakin oli helpottanut jo niin se jopa jouti välillä juttelemaankin ja toi miehelle säkkituolin. No aamuyöstä sit ei enää tapahtunutkaan mitään eli vauva ei laskeutunut tarpeeksi, vaikka tilaa olisi ollut. Vauvan pää oli vinossa eikä suostunut päätään kääntämään, vaikka lääkärikin tuli sitä yrittämään, ravisteli vain päänsä irti. No mulle nousi myös kuume ja kun vauvan happiarvoja otettiin, huomattiin et alarajoilla mennään. Kello oli 7 kieppeillä siinä vaiheessa. Aamuvuoron lääkäri tuli myös arvioimaan tilannetta ja ultrattiinkin vielä, meinasivat imukuppiakin jossain vaiheessa. No vauvan happiarvojen ollessa alarajoilla lääkärit päätyivät hätäleikkaukseen ja spinaalipuudutuksessa meille leikattiin suloinen täysien pisteiden tyttö klo 7.46, painoa 3400g, pituutta 49 ja pipo 33,5. Eli vauva selvisi ilman hätää ja sehän on tärkeintä, äiti oli vähän huonossa hapessa pari päivää, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ja mullehan povattiin isoa vauvaa, kun oli niin jumalaton maha, mutta kuinka ollakaan lapsivettä oli ihan järjettömän paljon ja lapsi ihan normikokoinen...



Siinäpä tarinaa. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä mieli jäi synnytyksestä, vaikka lepohuoneessa kun puuskutin, päätin jo, että en synnytä enää ikinä... Ehkä se ei ihan ehdotonta ole.



Voimia kaikille raskauden loppuun ja onnea jo jakautuneille! Niin ja jos kärsit närästyksestä, niin ota synnytykseen mukaan Rennietä, mulla oli vahingossa takin taskussa ja lista meni ihan huomaamatta, kun närästi ihan älyttömästi koko synnytyksen ajan. Tavataan tuolla vauvapuolella, kunhan itsekin sinne ehdin kirjoittelemaan...



Pore&NeitiPapunen 3vkoa ja 1pvä

Meidän vaavi syntyi tiistaina 22.1. klo 12:30 ja osoittautui pojaksi. Paino 4020 g, pituus 53 cm ja pipo 37 cm. Synnytys meni hyvin ilokaasun ja epiduraalin voimin. Pari tuntia sitten kotiuduttiin sairaalasta. En vielä ehtinyt lukea viikon kirjoituksia, joten olen ihan pihalla muiden kuulumisista. Palailen myöhemmin asiaan, nyt aika menee tuota tulokasta ihmetellessä. :D



turkoosi & vaavi 3 vrk

Pikkis: Auts, kuulostaa ikävältä tuollainen asenne, ettei puhettakaan käynnistyksestä ennen kuin kaksi viikkoa l.a.' n jälkeen. Mä kun luulin, että diabeetikoitten kanssa ollaan tosi tarkkana sen kanssa, ettei päästetä vauvaa liian isoksi. Toivottavasti pääset ajoissa synnyttämään ihan omilla käynnistyksillä!



Lily ja Milla: Toivottavasti pääsette pian lähtemään synnyttämään!



Pore: Kiitos synnytystarinastasi! Hurjalta kuulostaa tuollainen, että ensin kärsii ne ikävimmät osat alatiesynnytyksestä (no joo, ponnistaminen sattuu kyllä, mutta mulla kestänyt niin vähän aikaa, ettei ole jäänyt pahana mieleen) ja sitten tuleekin sektion paikka ja kaupan päälle tulee leikkaushaava. Pääasia kuitenkin, että vauva on saatu turvallisesti maailmaan! Onnea vielä!



Magda_lena toivottavasti on synnyttämässä. Ellei sitten ole joutunut mitattujen paineitten takia polille ja osastolle. Pidetään peukkuja, että on tositoimissa.



Minä olen tyytyväinen kun kakkosen synttäripäivä alkaa kallistua iltaan. Poika sai viettää minisynttärinsä ja meille ei näytä tulevan kahta lasta samalle syntymäpäivälle. Viikon päästä sunnuntaina on sitten seuraava " vaaranpaikka" , mutta elättelen pientä toivetta, että vauva syntyisi joskus sitä ennen. Huomaattekos, mullakin alkaa olla jo pieniä toiveita synnytyksestä, vaikka tähän asti ei ole ollut mitenkään malttamaton olo. ;) Saa nähdä kehitänkö vielä kunnon angstin...



Strutsi ja minihupi 39+2

Laitoin tämmösen viestin tuonne av-puolelle, kun ajattelin että ehkä vähän nopeemmin joku saattaa vastata kuin täällä odotus-ketjussa...



" Apua, tarkoittaako pienet ruskeat veriviirut synnytyksen käynnistyvän piakkoin?



Laskettu aika alkaa tunnin päästä. Vessassa äsken käydessä tuntui jotenkin erityisen märältä ja sisältä kuului sellasta " vetistä ritinää." Vessapaperia käytin pari senttiä emättimen sisäpuolella ja siihen jäi pieniä ruskeita veriviiruja. Lisäksi pikkuhousut on hieman kosteat...joko olen hikoillut tai sitten se on lapsivettä, valkovuotoa se ei ole... hui tässähän meinaa paniikki iskeä. Olen ollut niin varma että ensisynnyttäjänä vedän vähintään viikon yli lasketun ajan..



Tietääkö joku jotakin näiden merkkien perusteella?? Olen kiitollinen neuvoista!! :)"



Juu tuommosen viestin, saa nähdä vastaako kukaan. Alko kyllä jännittää... jotenkin on epäuskoinen olo, että eihän tässä nyt vielä voi mitään tapahtua... onko jollakin teistä ollut vastaavia juttuja ilman että se on tarkottanut mitään?

paljon onnea Iuiulle ja Turkoosille :)

semmosta keltasenrusehtavaa tulee...



Soitin juuri Kätilöopiston päivystykseen ja kätilö epäili tämän johtuvan limatulpan irtoamisesta. Neuvoi kuitenkin laittamaan pikkuhousunsuojan päälle paperia, niin että jos kyse onkin lapsiveden tihkumisesta, niin pintakuiva pikkuhousunsuoja ei " piilota" sitä.



Yritin kääntää tätä mun " yöunet päivällä ja päiväunet yöllä" -rytmiä... toissayönä nukuin pari tuntia, eilen päivällä sallin itselleni kuuden tunnin unen asemasta vain puolitoista tuntia, jotta yöllä väsyttäisi... mutta en silti nukkunut tänä yönä kuin kolme tuntia :(



Meillä on tänään Suuri Siivouspäivä Vauvan Tuloa Varten :) Tosiaan voi puhua viime tippaan siivoamisesta, kun laskettuna päivänä siivoaa ;) Nyt uskallan sen tunnustaa, kun vihdoinkin sain sen tehtyä - laitoin vasta eilen vauvan sängyn kuntoon - en oo aiemmin saanut aikaiseksi, kun sänky on toiminut puhtaitten pyykkien säilytyspaikkana ;) Tänään varmaan siivotaan kämppä pölyttömäksi ja ikkunoiden pesuakin harkitsen, kun ulkona taitaa olla plussaa. On niin kaamean likaiset, ja kohtahan täällä käy paljon vieraita niitä ihmettelemässä. Ja liinavaatekaappi on hyrskynmyrsky ja vauvan vaatteista osa on viikkaamatta ja onhan noiden muidenkin kaappien perillä kaikkea epämääräistä roinaa... No ei taida kyllä tää yksi päivä riittää ihan kaikkeen. Vähistä yöunista huolimatta olen kuitenkin täynnä intoa ja energiaa :)



Energistä viikonloppua kaikille toivottavat



vihdoinkin lasketun ajan saavuttaneet (!!!)



Pajunkukka+Tiitiäinen 40+0

onneksi olkoon kaikille nyytin saaneille ja taitaa frimmylläkin olla vaavi kun oli se sektio eilen :)



Pajunkukka: lämmin käden puristus ja halaus suuren rajapyykin, lasketun ajan saavuttamisesta :) onneksi olkoon myös siitä että olet malttanut olla laittamatta vauvan vaatteita ja sänkyä kuntoon ennen kuin lähellä laskettua aikaa. ensimmäiset vauvan vaatteet meille tuli (JO!!) raskausviikon 25 tuntumassa. Fiksuna muksuna ajattelin että laitan kaikki ajoissa valmiiksi että on sitten kunnossa kun kuitenkin vaavi tulee ennen kuin laskettu aika on. Pinnasänky koottiin vasta rv:llä 35 (kiitos miehen joka kärsivällisesti kuunteli usean viikon jokapäiväistä ruinausta" joko kootaan" -tapaan...). Vauvan vaatteet siis pestiin ja silitettiin 15 viikkoa ennen laskettua aikaa. eli tänä päivänä ne on ollut 16 viikkoa valmiina kaapissa. tällä hetkellä tekemisen puute on kova. olen harkinnut jopa kattojen pesemistä kun ei ole tekemistä...



eilen nukkumaan laitettaessa ja sänkyyn kun köllähdin (kirjaimellisesti ison kokoni ja erittäin taipuvaisen ruumiini ansiosta...) tuli erittäin kipeä supistus. kesto oli noin 40sekunttia vaikka tuntui ikuisuudelta. ei tullut muita. turhauttavaa..



joten taitaa käydä niin että vaavi ei tule ulos ennen kuin saa tuota ihmeellistä lääketieteellistä apua. *huokaus*



jatkan surffailua ja mietin niitä kattojen pesemistä jos vaikka tulisi niitä pirun supistuksia...



MiiKaro rv 41+6

Mulla ei koskaan myöskään sanottu painoarviota neuvolassa, vaikka olen sitä kysynyt. Ei kuuleman pysty sanomaan käsikopelolla riittävän tarkkaa. Aina on ollut sf keskikäyrän yläpuolella, paitsi nyt loppuajasta kun maha on alkanut valumaan alemmas. Isohkoa on veikattu.



Ultrattiin nyt sairaalassa ja siellä ne sanoi että siro vauva, about 3 kg. En tiedä kuinka paljon noi heittää sitten.



Ps. nyt alko taas tämä hirveä palstahäiriköinti kun meikäläinen on taas kuvioissa....;)