Kutsuako synttäreille?
Asumme kerrostalossa, jossa asuu vähän lapsiperheitä. Olemme vuosien varrella tutustuneet yhteen, jossa on samanikäinen poika kuin meillä. Pikkuhiljaa pojista on kasvanut hyvät kaverit, jotka tapaavat pihalla toisiaan muutaman kerran viikossa. Kun tämä naapurin poika kolme vuotta sitten meni eskariin, hänen äitinsä kertoi, että poika suree, kun häntä ei kutsuta kenenkään synttäreille, vaikka isosisko saa usein kutsuja. Tällä pojalla on pieni kehityshäiriö, eikä hänen ole helppo solmia uusia kaveruussuhteita. Päätin, että meille hänet kutsutaan, vaikka silloin pojat tapailivat vielä harvakseltaan toisiaan. Poika tuli synttäreille ja ystävyys syveni. Kun muutimme seuraavana vuonna toiselle paikkakunnalle väliaikaisesti, kävimme aina tervehtimässä tätä naapurin poikaa lomareissuillamme ja toimme joitakin tuliaisiakin. Tänä vuonna muutimme takaisin omaan kotiimme pojan naapuriin. Eräänä päivänä tänä syksynä poikani lähti tapansa mukaan hakemaan tätä naapurin poikaa ulos, mutta palasi pian hämmentynyt ilme kasvoillaan ja kertoi, että tällä pojalla oli meneillään synttärit. "Miksi minua ei kutsuttu, äiti?" En osannut vastata ja suoraan sanoen kiukutti poikani puolesta.
Nyt meillä on piakkoin poikani synttärit, enkä oikein tiedä, mitä tehdä. Ollako laupias samarialainen ja kutsua tämä naapurin poika? Vai tehdä kuten mieli tekisi, jättää kutsumatta. Kaipaisin hyviä kommentteja. En mitään jeesustelua, että unohda ja osoita olevasi fiksumpi yms. liirumia. Ihan rehellisesti sanoen, miten te toimisitte tässä tilanteessa. Olen kuitenkin todella loukkaantunut perheelle.
Kommentit (13)
ihan rehelliesti ilman jeesustelua.
Sitäpaitsi tästä ei käynyt ilmi, että oliko ne naapurinpojan synttärit kaverisynttärit jvai mummosynttärit. Ja jos ne oli kaverisynttärit niin oliko ne kaverit jostain erityiskoulusta erityisluokalta ja vanhemmat oli vaan ajatelleet säästää teidän poikaa siltä hämmennykseltä, minkä se olisi voinut aiheuttaa. Ei niin, että se vaikuttaisi yläpuolella mainittuun päätökseeni, mutta ottaisin senkin huomioon ennen enempiä tuomioita ja kiukunpuuskia.
Mä en myöskään ikinä kehtaisi luonnehtia itseäni "laupiaaksi samarialaiseksi" kutsuessani lapseni kaveria synttäreille, oli hän sitten miten kehityshäiriöinen ja vähäkaverinen tai viettänyt vääränlaisia synttäreitä tahansa.
Missä tässä maassa sitten kasvaa ne ihmiset, jotka on täynnä kaunaa muita ihmisiä kohtaan? Eivät taida olla näillä palstoilla ainakaan. Täällähän on vain fiksuja, hyvintoimeentulevia ja korkeasti koulutettuja superäitejä vastailemassa. He kääntävät aina toisen poskensa ja hymyilevät läpi vaikeuksien.
MINÄ EN AINAKAAN KUTSUISI!
kun oikea vastaus on: Kutsutte naapurinpojan poikanne synttäreille, mikäli POIKASI HALUAA kutsua hänet. Eikös se nyt ole ihan yksinkertaista..? Meillä lapset ovat kyllä 3-4-vuotiaasta lähtien itse päättäneet mitkä kaverit he omille kaverisynttäreille kutsuvat. Ei kai nyt äiti yksin sellaista päätä.
Meillä lapset ovat kyllä 3-4-vuotiaasta lähtien itse päättäneet mitkä kaverit he omille kaverisynttäreille kutsuvat. Ei kai nyt äiti yksin sellaista päätä.
Tai ei ainakaan ilmeisesti pitänyt asiaa mainitsemisen arvoisena tässä aloituksessa...
Meillä poika on jo usean vuoden ajan itse valinnut kutsuttavat. On siis nyt 8-vuotias. Ja hän itse on saanut kutsun korkeintaan kolmen kaverinsa synttäreille. Minä äitinä en silti sano, että tätä ja tätä kaveria ei ainakaan kutsuta sitten ensi vuonna. Kun ei sinuakaan kerran kutsuttu heille... Katkeraa touhua. Miksi opettaa sellaista lapsilleen?
Kysäisepä tältä äidiltä millaiset synttärit oli kyseessä. Voit samalla mainita, että poikasi pahoitti mielensä kun häntä ei oltu kutsuttu.
Eikö sillä muka ole mitään merkitystä, että kutsutaanko toisesta perheestä vastavierailulle? Kutsutteko itse aina samoja perheitä teille ilman että he kutsuvat teitä heille? Eikö ystävyys vaadi jonkinlaista vastavuoroisuutta? Jos naapurin poika pystyi elämään sen kanssa, että ei kutsunut poikaasi, pystyy hän elämään sen kanssa, että te ette kutsu häntä. Joissain perheissä synttäreille kutsutaan vieraat omituisilla kriteereillä, joten menkää te mukaan sen perheen touhuun. Ette kutsu kumpikaan toistenne lapsia synttäreille, vaan olkoot he "vain" naapurikaveruksia. Mikä ei ole yhtään huono juttu sekään.
Ollaan oltu vastaavassa tilanteessa, jossa kutsua ei tullut naapurissa asuvan erittäin hyvän ystävän luokse. Syy ei ole ikinä selvinnyt. Joku syy varmasti oli, mutta eipä jäänyt kaivelemaan minun tai lapseni mieltä. Ja ihan normaalisti oma lapsi kutsui seuraavalla kerralla tuon naapurin lapsen synttäreilleen. Samoin on oma tyttö on tämän yhden tapauksen jälkeen aina kutsuttuna.
Ei kannata sotkeentua liikaa lasten väleihin, voi nimittäin aiheutaa enemmän vahinkoa kuin olla avuksi. Meillä kutsutaan kyllä lapsia kutsuille vastavuoroisesti, siis jos omat lapset ovat saaneet kutsuja, kutsutaan itse taas vuorollaan. Ikinä ei kuitenkaan jätetä kutsumatta siitä syystä, ettei meidän lapsia ole kutsuttu.
Miksi osoitat omaa mieltäsi käyttäen lastasi aseenasi?
Minä ainakin kehtaan myöntää, että harmittaisi oman lapsen puolesta, jollei häntä kutsuttaisi vastaavassa tilanteessa synttäreille. En kehtaisi ko. lapsen äidiltä syytä kysyä - mutta harmittaisi.
Ymmärrän kyllä, että jossain raja menee vieraita kutsuttaessa ja kukin saa päättää keitä kutsuu. Kuitenkin mielestäni on epäkohteliasta olla kutsumatta kaveria, jonka kanssa leikkii usen ja joka vielä asuu samassa talossa. Itse en äitinä kehtaisi näin toimia enkä antaisi lapsen näin toimia ilman hyvää syytä.
Voisin kyllä kutsua / antaa lapsen kutsua ko. lapsen synttäreille, mutta kyllä minua silti harmittaisi oman lapseni puolesta, jolle kutsua ei tullut. Pidemmän päälle en ehkä tällaista katselisi, jos kutsuja ei tulevina vuosinakaan tule ja tilanne harmittaisi omaa lastani.
siitä syystä kutsuisinkin tämän pojan! Että voisin kuvitella mielessäni, miten tämän pojan äitiä hävettää kun ei kutsunut omaa lastani ja hänen lapsensa kutsuttiinkin naapuriin... :-)
Jos sinne ei tule ensi vuonnakaan kutsua, niin miettisin ehkä uudestaan.
Heidän synttäreillään on vedetty raja johonkin ja te vedätte rajan siihen, mihin itse haluatte. Jos olit ajatellut, että kutsuisit naapurin pojan, niin älä muuta suunnitelmiasi. Ikävää tässä tapauksessa on se, että lapsesi joutuu kokemaan mielipahaa...