Miten jaksaa 4.v:n JATKUVAA UHMAA?

mutta voisiko uhmalle tehdä jotain, siis taltuttaa sen hyvällä?

ja käyt röökillä puhaltamassa,niin mä teen

Teetkö kivoja juttuja 4-vuotiaasi kanssa?



Itsepäisiähän ne tuppaa olemaan, mutta on niiden kanssa hauska touhuta. Vanhempi määrää rajat - toivottavasti ei liikaa vaan sopivasti niin että jaksaa ne pitää.



Tällaiseen on vaikea vastata kun ei tiedä minkalaisesta uhmasta on kyse. Kommentit voi siksi mennä pahastikin pieleen.

3,5v lapsi on todella helposti innostuva, hyvin impulsiivinen ikäisekseenkin, vilkas ja helposti ärtyvä.

Tahtojen taistoa käydään mm. haluaa tehdä kaiken itse ja jos ei osaa (ihan mahdottoman vaikeita juttuja), niin suuttuu ja saa siitä kunnon kilarit. Eli suuttuu auttaa tai on auttamatta. Pikkusisaruksen kanssa taukoamatonta vääntöä. Periaatteessa tykkää toisesta vaan ei mene 5 minuuttia ilman jotain selkkausta. Vaikeita tilanteita myös silloin, kun nuorempi saa jonkun tahtokohtauksen, vanhempi alkaa myös matkua ja kehittää kilarit.

Pukeminen, nukkuminen tai minnekään lähteminen vaikeaa, koska lapsi on inosta soikeana ja menee taas kierroksille ja ensin riehuu ja sitten alkaa taas uhma. Siirtymätilnateet todella vaikeita ennakoitia ja tutusta rutiinista huolimatta.

3v neuvolassa lääkäri ja th yhdessä totesivat lapsen todella haastavaksi persoonaksi, hyvin vaativa lapsi, mutta normaalin rajoissa, uhma myös pitkittynyt luultavasti sisaren syntymän vuoksi. Lapsi on todella varhaiskypsä taidollisesti ja kasvaa hyvin, mutta uhma edelleen aivan valtavaa. Vinkejä väsyneelle äidille, kun kohta nuorempikin tulee uhmaikään?

Kaksivuotias vain hölmöilee kun ei vielä ymmärrä asioita eikä tiedä mitä itsekään haluaisi tai mitä häneltä odotetaan, ja se purkautuu kiukkuna (keskimmäisemme kohdalla tooodella usein ja äänekkäästi). 4v esikoisellä ei ollut kaksivuotiaana kummempaa kiukkukautta, mutta nyt hän nimenomisesti uhmaa, ja monta kertaa päivässä. Voi sitä uhmakasta katsetta kun hän kesken piirtämisen ilmoittaa ettei halua enää piirtää ja alkaa repiä paperia katsoen samalla minuun, yrittää tarkoituksella saada minut suuttumaan. T



ämä ei vielä ole uskoakseni edes kovin pahaa uhmaa, mutta kyllä se silti saa minut raivostumaan monta kertaa päivässä. Yritän vain aina niellä kiukkuni ja esittää kuin en huomaisikaan, ja jos tyttö tekee jotain pahempaa, esim. rikkoo lelujaan tai kiusaa pikkusiskoaan, niin laitan jäähylle.

paras keino on lähteä rauhoittumaan. Lapsi ei kuole vaikka lähtisit hetkeksi pois tilanteesta laskemaan sataan. Hyvä neuvo, jota en osaa itse aina noudattaa.



Meillä jos uhma on vain temppuilua, niin usein kun huomaan kiukun nousevan niin sanon, että " äiti suuttuu oikeasti kohta jos et lopeta ja sitten ei ole kivaa kenelläkään" tms. Ei kiva uhkailukeino mutta lapsi huomaa usein, että olen tosissani ja lopettaa jos lopettaa. Tai sitten tämä, että " äiti meinaa nyt suuttua, menen rauhoittumaan" . Jos suutut, pyydä anteeksi myöhemmin, niin lapsikin oppii pyytämään anteeksi.



Tsemppiä, mutta olen itse ajatellut, että jos en pärjää 4v:n kanssa niin miten teini-ikäisen kanssa... enkä silti noudata omia neuvojani...

Silloin kun alkaa turhanpäiväinen kiukuttelu niin laitan tytöt kamariin ja sanon, että sitte saat tulla kun olet rauhoittunut. Vien itse jos ei itse suostu menemään. Yleensä siellä vähän aikaa huutaa ja nakkelee leluja ja jonkin ajan päästä tulee pois rauhoittuneena.



Toiseksi otan syliin tiukkaan otteeseen ja sanon, että sitten pääset kun olet rauhoittunut. Siis otan niin tiukasti kiinni, ettei pääse käsillä ja jaloilla heilumaan, sellainen karhun syleily.



kolmanneksi: Kun tyttö väittää joka asiassa vastaan ( en halua maitoa, en halua vettä, en lähde ulos, en pue vaatteita, yms) niin tokaisen vaan, että ei sitten! Tämä on todettu parhaimmaksi meillä kun ei ala väitteleen lapsen kanssa. Yleensä sen jälkeen vaatteet menee kuin meneekin päälle jne. Ei sitten-sanat jotenkin herättää tytön, että hän ei pian saakaan mitään. Tämä todella toimii!



Neljäs, mutta vaikein toteuttaa. Keskustelu. Yritän saada jonkinlaista kontaktia ja kysellä, mutta kun tyttö vain raivoaa niin on turha yrittää mitään keskusteluja. Yleensä sitten kamariin ja sen jälkeen kun on rauhoittunut niin voidaan hiukka keskustellakin, mutta varoen, ettei vaan kilahda uudestaan.



Tää on niin puuduttavaa, mutta toivottavasti näistä on teille jotain apua.