Löytyykö muita yli 30v. " ensiodottajia" ?

Täällä olis yksi " fossiili" , ikää 35 ja ensimmäinen tulossa. Pyörin harvakseltaan tuolla heinäkuisissa.



MadamM rv 16 + 5

Täällä myös, 33v, ja viikkoja 36+2. Ensimmäistä odotellaan, mies on 35v, Pohjanmaalla asutaan. Yritystä pari vuotta takana ja Clomifenilla tärppäsi :)

Onnea molemmille! Hauskaa, että löytyy muitakin samassa tilanteessa olevia. Ikäkysymykseen olen törmännyt lähinnä hoitohenkilökunnan puolelta. Olin järkyttynyt, kun neuvolantäti (joka on muuten oikein mukava) nimitti minua iäkkääksi. Sitä kun ei itse lainkaan huomaa.



Ikä ei siis ole itselle ongelma, mutta huomaan, että koko raskaana oleminen on yhtä opettelua. Väsymys alkaa pikkuhiljaa vähän helpottaa, mutta oksennusrefleksi on vielä tiukassa, ja tietysti hormoonit vähän pyörällä. Soneran mainos, jossa näkyy vauva, saa itkun partaalle - on se niin liikuttavaa.



Meidän vaaviakin avitettiin alkuun vähän hormooneilla. On siis kovin odotettu veitikka. Koska kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, haeskelin tätä kautta vähän vertaistukea. Alkuraskaus oli tosi vaikea, vuotoja ja hematooma ja sohvalla makaamista kuukauden verran. Nyt kaikki kunnossa ja pienokainen kasvaa kohisten. Vaikka välillä meinaa epäusko iskeä, liekö masussa oikeasti joku. Vatsa on vielä nimittäin kovin pieni.



Heinäkuisten juttuja minäkin olen ajoittain lueskellut. Muuten tämä nettivauvailu on varsin uutta :).

mutta tuo neuvolantatisi kommentti hymyilytti, voiko olla ollut edes tosissaan vai vitsailiko kenties?!



Itse olen saanut ekan lapseni 33-vuotiaana (ja tokan 35-vuotiaana, enka ajatellut viela lopettaa tahan ;-)), ja tuttavapiirissani olin EKA joka sai vauvan, " meidan kulmilla" monet synnyttajat on lahes (tai ylikin) neljakymppisia (yleensa korkeasti koulutettujen keskuudessa tama on enemman saanto kuin poikkeus). Eika minulle ainakaan kukaan ole mitaan siita erityista maininnut, vastahan 35-vuotiaana kasvaa esim. Downin syndrooman riskikin merkittavasti. Ja tuttavissani on kuten sanottu montakin neljakymppisena terveita lapsia saaneita. Totta on tietysti etta raskautuminen ei aina onnistu yhta helposti kuin nuoremmalla, mutta tehan olette jo kaikki raskautuneetkin eli tamakaan ei koske teita. ;-)



Mikakohan on nykyaan Suomessa synnyttajien keski-ika, vaikea uskoa etta olisi paljon alle 30?

Mulla on ikää 32 (miehellä 33) ja esikoista odotetaan. Kouluja on käyty pitkän kaavan mukaan, naimisiin menty, talo rakennettu ja työelämässäkin jo oltu, joten tuli semmonen olo, että nyt vois olla vauvan aika. Jotenkin sitä pitää itteään ikuisesti nuorena ja minuakin huvitti, kun yks kätilö totesi, että " et ole mikään tyttönen enää" . Meillä tärppäs jo kolmen kuukauden yrityksen jälkeen, joten siinä suhteessa meni hienosti :)



riia75 (rv 25+3)

Viikkoja on nyt kasassa 32 tasan ja olen syntynyt -74. En olisi ollut valmis aikaisemmin äidiksi, nytkin juuri ja juuri :). Eli tuosta " tyttösolosta" piti päästä ennenkuin tunsin olevani valmis näin suureen ja vaativaan elämänmuutokseen. Iäkkääksi en tunne itseäni, tosin trisomiakokeessa oli pakko katsella aika tylyjä raja-arvoja. Onneksi siinä ei löytynyt mitään. Iäkäs olisi ehkä mielestäni yli 45-vuotias odottaja, että aikas mielenkiintoinen asenne neuvolantädillä..



Onnea odotukseen :)!

_tuikku_ ja poika rv32

mutta halusin tuota ikäasiaa kommentoida. Olen samaa vuosimallia, kuin Milja_73 ja vuoden ikäisen tytöntyllerön onnellinen äippä ja toinen on tulossa rv13+6. Olin ensimmäisessä ultrassa tästä raskaudesta ja itse puhuin itsestäni vähän vanhana synnyttäjänä, johon kätilö sanoi kyllä luokittelevansa minut vielä nuoriin..että niin erilaisia näkemyksiä tähän meidän ikään =) Luulen, että meilläkin olisi nuorempana saattanut raskautuminen käydä helpommin, mutta en olisi minäkään valmis ollut, eikä olisi ollut miestäkään..ja toinen oli sitten ihan täysin vahinko, iloinen ja toivottu, mutta yllätys =)

Sain ekan 33v. tokan 35v. ja kolmas tulossa nyt olen 39v. Nuoreksi on tituleerattu enemmän tai vähemmän neuvoloissa ja synnärillä. Siis nyt ei nuoreksi sanota, mutta terveydenhoitoalan ihmiset väittävät, joilta olen täällä Hgissä asiaa kysellyt, että niin kauan kuin olen alle 40v. odottaja, heitä ei mun ikä hetkauta.



Yksi sanoi aika vilpittömän oloisesti, että niin kauan kuin joku itsensä raskaaksi onnistuu saattamaan, niin mitä ihmettä se ikä heille kuuluu.



Itse pidän itseäni vanhana odottajana tällä hetkellä, mutta enpä tosiaan päässyt julkiselle lapsivesipunktioon, olenhan liian nuori.



Tottakai olen vanha äidiksi, mutta en enää stressaa asiasta saatuani vain positiivisia kommentteja neuvolassa ja ultrissa.

Sen verran asia itseäni huoletti, että tällä kertaa sen punktion sitten itse kustansin. Punktion tehnyt lääkäri oli tosin sitä mieltä etukäteen, että kannattaakohan minun siihen tulla. Aika rohkea kannanotto häneltä. Oli muuten tämä Veli-Matti Ulander, josta oli ennen joulua juttu Hesarissa uusien sikiöseulontasysteemien tiimoilta. Jaha, sori, alkoi mennä asian vierestä.

Samassa veneessä ollaan, eli ensimmäistä odotan ja ikää on 32. Tosin en tunne täällä Hgissä itseäni mitenkään " iäkkääksi" odottajaksi, kuten muutama muukin sanoi. Täällä tuntuu olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että lapset tehdään 30+ ikäisenä. Eli aika harkitsematonta on mielestäni nimittää yli 30-v. ensiodottajaa vanhaksi. Ja ainakin ensimmäisessä perhevalmennus-tapaamisessa en suinkaan ollut vanhin odottaja. Tosin en nuorinkaan.



Sen tosin olen huomannut, että kolmekymppiset ja sitä vanhemmat odottajat suhtautuvat hieman toisin raskauteen ja vauvan saantiin kuin vähän päälle parikymppiset. Tuntuu, että nuoremmat osaavat ottaa kaiken stressaamatta, kun taas me vanhemmat helposti olemme huolissamme, miten kaikki sujuu. Tämä siis on vain tällainen mutu-tuntumalta heitetty ajatus.



Meillä lähti raskaus ihan luomusti. Pillerit jätin pois loka-marraskuun vaihteessa 2006 ja tulin raskaaksi jo maaliskuussa, mutta se päättyi keskenmenoon :( Muutaman kierron jälkeen tärppäsi uudelleen, ja nyt ollaan jo pitkällä! Kovasti vilkas masuasukki parhaillaankin mahassa jumppaa.



terkuin Marinelle rv 29 tasan

Tervetuloa Enskoihin jutustelemaan ja vaihtelemaan kuulumisia ensimmäistään odottavien, tulevien äitien kanssa. Ikärajaa siellä ei ole, joten myös " iäkkäät" ovat tervetulleita, jos seura kiinnostaa!! :D



-Saikku (25v.) rv17+0-

No heh, olen kait juniori täällä sillä en ihan ehdi 32 täyttää kun esikoinen pullahtaa ulos. Hauskinta oli kun kaverini kommentoi ilmaisuani " nuoret vanhemmat" kohtalaisen kriittisesti. Ei sitte olla enää nuoria ei...



Olen aina tiennyt haluavani lapsen kunhan sen oikean miehen löydän. Nyt kun isäntä on minua jokusen vuoden nuorempi, niin piti hieman houkutella tähän projektiin mukaan. Vetosin siihen että hedelmällisimmät vuodet oli >10v. sitten ja omalla kohdallani hormonihoito on poissuljettu. Joten parempi nyt vaan katsoa kuin katua. No, nysse on niin maan mahottoman innoissaan ettei malta pitää käsiään irti mun mahasta. Kyllähän se kait " narsistia" vähän imartelee kun saa Ihan Oman mukulan jonka on tehnyt Ihan Itse...

Mutta muistaakseni ainakin pari vuotta sitten uutisoitiin, että ensisynnyttäjien keski-ikä olisi 28 v ja kaikkien synnyttäjien 29 v. Muistaakseni pääkaupunkiseudulla keski-ikä oli hieman korkeampi kuin koko maassa. Ja tosiaan koulutetut naiset tapaavat hankkia ne lapset vähän myöhemmällä iällä kuin muut.

ElsaAlice:

Mikakohan on nykyaan Suomessa synnyttajien keski-ika, vaikea uskoa etta olisi paljon alle 30?

Täällä kans yks kohta 32v ensiodottaja. Hassua kyllä, mutta en OLLENKAAN pitänyt itseäni vanhana ennenkuin aloin lukea näitä nettikeskusteluja. Täällä tuntuu, että kaikilla oman ikäisillä on menossa joku vauva nro 4. Omassa kaveripiirissä vauvoja on alkanut ilmaantua ihan vasta vuoden sisään ja kaikille yli kolmekymppisinä.



Meillä onnistui homma alkuun ekalla yrityksellä, ja toivottavasti kaikki menee hyvin (vasta rv 10+1). Lähdettiin tähän kyllä ihan " järkisyistä" : sitähän ei voinut tietää onnistuuko homma heti, kahden vuoden päästä vai ei ikinä, kun ei koskaan oo kokeillut - niinpä tää ikä tuntui siltä, et nyt tai ei koskaan. Mitää vauvakuumetta mulle ei koskaan tullut, ja ois ehkä ollut kiva, että joku joskus ois kertunut, ettei sitä kaikille tuu... :) N. vuosi sitten alettiin suunnitella tätä " aikataulua" ja sinä aikana + varsinkin plussauksen jälkeen ajatuksesta on oikeasti innostunut.



Olisi mukava kuulla lisää kommentteja siitä, miten olette päätyneet näin ikivanhoiksi ekaa odottaviksi. :D

Moi,



Olen 32v ja myös odotan ensimmäistä lastani. Kirjoittelen myös tuolla Kesänupuissa.

En ole ajatellut itseäni vanhaksi odottajaksi kertaakaan:)

Tunnen monia yli 30v ensisynnyttäjiä..

Ja kiva että täälläkin meitä on useita! :)



a_j 20+6

Mä luulin 18-vuotiaana haluavani lapsen. Onneksi ei ollut siihen aikaan semmoista ukkoa että olisi siihen suostunut saati sitten olisi vahinko käynyt. Koska en missään nimessä olisi ollut siihen valmis, nyt kun ajattelen!



Sitten tuli opiskelut ja ammatit ja muut, elämä vei mennessään ja suhteet vaihtui. Oli mukava olla ihan ittekseen, eikä siinä vaiheessa niitä lapsia niin ajatellut. Ehkä 25-vuotiaana tuli herätys että pitäisköhän sitä perhettäkin joskus miettiä..



29-vuotiaana menin naimisiin ja sittenkin meni pari vuotta ennenkun tosissaan aloin ajatella lasta ja perhettä. Mies ois ehkä ollut aiemmin valmis. Mutta sitten kävikin niin, ettei se niin helposti tullutkaan kun olis luullut. Ihmisten kyselyt ja hoputtamiset satutti, kun uskoi jo ettei ikinä saakkaan lasta. Että on tuhlannut nämä kaikki vuodet ja nyt ei enää onnistu. Käytiin sitten tutkimuksissa ja saatiin noi Clomit, mitään vikaa ei kummastakaan löytynyt, mutta ei sitten vain ollut vielä aika. Nyt kun ajattelen, niin oli mielettömän hyvä juttu meidän kahden suhteelle nuo kaksi+ vuotta ennen lasta, ihan kahdestaan - saatiin luotua niin hyvä ja vahva parisuhde että tähän on hyvä lapsen tulla.



Nyt on laskettuun aikaan reilu pari viikkoa. Huomasin että oon aika saman ikäinen kun oma äiti minut saadessaan, oon tosin neljäs meidän sisaruskatraasta. Ei omat vanhemmat NIIN vanhoilta tuntuneet edes murkkuiässä. Ehkä tästäkin vielä hyvä tulee. :)

Hei,



ikää kertynyt jo 32 vuotta ja ensi kertaa olen mahaa kasvattamassa.



Kummitus kysyi, miten näin ikivanhoiksi odottajiksi päädytään... Oma tarinani on, että ensin kului aikaa elämäni miehen löytämisessä ja sitten työt veivät mukanaan. Työskentelimme molemmat ulkomailla ja vielä eri maissa viisi vuotta. Näimme vain viikonloppuisin, viikot olivat täynnä työtä ja stressiä: vauva ei olisi ollut mitenkään mahdollinen. Emmekä varmaan olisi olleet edes valmiita siihen, itse olen hitaasti kypsyvää sorttia eikä meistä kummallakaan ollut mitään valtavaa vauvakuumetta -- miehellä ei varsinkaan! Nautin töistä ja matkustamisesta ja yhteisestä ajastamme, mutta kun palasimme Suomeen, molemmista tuntui että nyt olisi vauvan aika.



Aika nopeasti tulinkin raskaaksi ja nyt mahassa kasvaa noin 16-viikkoinen poikanen.



Vaikka en koskaan kokenut polttavaa vauvakuumetta, odotus on yllättänyt minut totaalisesti ihanuudellaan! Varsinkin alussa leijuin pilvissä -- tuntui niin ihmeelliseltä että sisälläni kasvaa uusi ihminen.



Viime päivinä olen ollut huolissani supistuksista, joita tulee päivittäin useita. Varsinkin öisin tai rötköttäessäni kaikessa rauhassa sohvalla. Ne alkoivat jo viikolla 12. Eivät ne ole kipeitä, mutta maha menee ihan kovaksi. Neuvolassa sanottiin ettei pitäisi olla aihetta huoleen, että lääkäri tekee sisätutkimuksen jos niitä alkaa tulla 20-30 päivässä. Miten teillä muilla, onko ollut runsaasti supistuksia jo näin aikaisin?



pistaasi ja poikanen 16+4

Ikää on, muttei mielestäni liikaa. Eikä kukaan ole kyllä minulle mitään maininnutkaan siitä. Itsellä nyt juuri oikea aika, vaikka itse olen ollut valmis jo pari vuotta. Mielestäni kuitenkin on tärkeintä, että molemmat ovat siihen valmiita. Viikkoja on nyt 15+5 ja massu iloisesti jo näkyykin!:) Onnea odotukseen kaikille.

Ekaa odottaessa olin 31 v. ja eipä Espoossa tuota kukaan kummastellut. Meillä oli siinä vaiheessa miehen kanssa yhteistä taivalta takana jo 8 v, josta naimisissa yli 3 v, mutta en kokenut aiemmin olevani valmis äidiksi. Meidän perheessä kun se olen ollut minä, joka on lapsiasiaa jarrutellut.



Molemmat ollaan korkeasti koulutettuja ja minusta oli kiva nauttia opiskeluaikojen kitkuttamisen jälkeen hyvästä tulotasosta " vapaana vastuusta" . Lisäksi minulle oli selvää, että pitää ensin olla asunto, auto ja muutenkin taloudellisesti vakaat olot, että uskallan lapsia edes yrittää. Sama homma useilla ystävillä eli meidän ystäväpiirissä kolmen ja neljänkympin välillä oleva ensiodottaja on se normaali ja alle kolmekymppiset tuntuivat (ja tuntuvat edelleen) monesti hurjan nuorilta. Eikä monella ole vielä kolmekymppisenä sitä puolisoa, jonka kanssa voi hommaa edes harkita.



Nyt odottelen kakkosta, joka syntynee pari kuukautta ennen 36 v. syntymäpäivääni ja en koe itseäni mitenkään vanhaksi. Ikä on asenne ja mielentilakysymys!!! Molemmat ollaan saatu luomuna aikaan ja raskaudet sujuneet ilman sen kummempia kremppoja, kun on fyysisesti hyvässä kunnossa.



Winku ja " Veera" , rv 29

Heh,tämä viesti meni ensin vahingossa tuonne odotuslistalle omaksi pinokseen - ei pitäisi innostua liikaa... Tässä kuitenkin:



Ihanaa, muitakin!

Ollaan miehen kanssa molemmat 34-vuotiaita ja odotetaan esikoista. Yhdessä on oltu " vasta" 4,5 vuotta, joten en olisi oikein osannut ajatella aikaisemmin aloittamista. Sen lisäksi, että - kuten joku muukin täällä totesi - me olemme tässä tällä välin ehtineet rakentaa tosi hyvän parisuhteen, opiskella, tehdä töitä, harrastaa ja matkustaa.

Emmekä me - kuten ei ilmeisesti muutkaan tässä porukassa - ole todellakaan mitään poikkeuksia kaveripiirissä. Päinvastoin, olemme melkein kärkijoukoissa...

Raskaus sai alkunsa ihan luomuna, pillerit jäivät pois heinäkuussa, ja positiivisen testin tein joulukuussa. Muutama kuukausi siinä meni, mutta toisaalta syksyn aikana puskin väitöskirjani esitarkastukseen, joten yrittäminenkin jäi vähän sivuraiteelle. Tämä on saanut minut ajattelemaan, etten tosiaan ole mitenkään liian vanha vielä. Sitä ei minulle muuten ole kukaan esittänytkään, itse kyllä ajattelin projektin alussa, että saattaa olla jo myöhäistä.

Tosi mukavaa, että meitä löytyi muitakin! Olisi kiva vaihtaa ajatuksia jatkossakin. Tehdäänkö oma pino tai mennäänkö enskoihin? Esim. Tätiesikot voisi olla hyvä nimi (kiitokset sille täällä, joka lanseerasi termin " tätiodottaja" )...;-).



Alma

Heips, Mukava kuulla, että on samassa tilanteessa olevia. Meillä myös takana noin 5 vuotta yhteistä taivalta mieheni kanssa. Paljon on ehditty nähdä ja kokea lyhyessä ajassa, ja nyt tuntuu siltä, että on oikea hetki uudelle perheenjäsenelle.



Alma: Olen niin tumpelo näiden vauva-palstan keskustelujen kanssa, etten tiedä, miten voisimme perustaa oman " ryhmän" . En ole myöskään löytänyt " enskojen" palstaa mistään. Antakaa vain vinkkejä, niin seuraan kyllä perässä :). Olisi mukava jatkaa jutustelua samassa tilanteessa olevien kanssa.