HUHTIKUUN Helmet vko. 47

Santralle hurjasti voimia ja tsemppiä! Ajatukset on sun kanssa!!!

Julmalta varmaan kuulostaa mutta koettaisit nyt jättää exää ajatuksissa taka-alalle sen minkä pystyt? ns. pakolliset asiat pois lukien? Löytää voimavaroja ystävistä ja lapsista. Ihmisiä jotka voi olla sun tukena odotusaikana ja vauvan syntymän jälkeen?

Toivotan sulle sydämestäni kaikkea hyvää ja toivottavasti parempia päiviä!



Colatoffee: Jep, vatsa vaan ylpeästi esillä, hyvä kun mulla on nyt reilun 4 vuoden ja kolmannen raskauden välillä paino vaihdellut reilun 50 ja 90kg:n[viimeisilläni..] välillä ja 170cm Joten eiköhän sen sais sinne 60 taas tasaantumaan [mielummin toki allekin! :D Ei kolmen pienen kanssa ehdi varmaan kun juosta edes takas ja unohtaa syömiset... :) ]



Illan jatkot!



Jo-hanna ja Lupu 21+3

Jumittaakohan mun kone vaan vai näkyyköhän toi mun edellisen viestin loppuosa ihme sotkuna?

Tekniikan ihmeitä... :/

Tänne Pirkanmaallekin on vihdoin saapunut talvi, aivan ihanaa! Kyllä se vaan kummasti piristää mieltä!



Hienoja ultrakuulumisia monelta ja paljon poikia näyttäis olevan tulossa huhtikuisille. Mulla on rakenneultra 9.12. joten muutama viikko pitää vielä jännittää. Tytöstä täälläkin salaa haaveillaan, saa nähdä miten käy...



Candelafi kyseli painosta. Mulle on nyt tullut 3,5kg, mutta lähtöpainokin oli 10kg enemmän kuin esikoista odottaessa. Mulla oli ekassa neuvolassa painoindeksi tasan 25, joten joudun minäkin nyt sitten sokerirasitukseen. Se on varmaan tuolla tammikuun puolella. Mulle tuli tuosta viime odotuksesta hurjat 26kg painoa lisää, joten senkin takia laittavat mut testeihin. Nyt todella toivon, että pääsen vähän vähemmällä. Mulla ei valitettavasti pätenyt yhtään se sanonta: kyllä ne sitten imetyksellä lähtee. Ei lähtenyt, vaan sain tosissani tehdä töitä, että sain edes ne 10kg pois, viimeisiin 10kg ei enää riittänyt motivaatiota = laiska!



PötsiPamela: Jännä aina lukea, miten sun raskaus etenee 2 matkalaisen kanssa. Kiva, että kaikki on mennyt hyvin!



Mirulii kyseli tukivyöstä. Mulla oli käytössä poikaa odottaessa n. rv 24 lähtien, jonka jälkeen en pystynyt ollenkaan kävelemään ilman sitä. Mulla se ainakin toimi ihan loistavasti, kun on tosi supisteluherkkä kohtu. Nyt ei vielä ole tarvinnut käyttää, koska viimeisen viikon aikana mua ei oo vaivannut kerrassaan mikään, mikä on aivan ihmeellistä. Viime viikkoon saakka oli jos jonkinnäköistä kremppaa, mut nyt olo on tosi hyvä :)



Santralle vielä tsemppiä täältäkin! Ei oo helppo tilanne, mutta toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin!



Jo-hanna: kyllä siinä jotain sotkua näkyy, mutta ihan selvää tuosta tekstistä silti saa.



Hyvää viikonloppua kaikille!



Lumikide ja EmmiKalle 17+2

ja tätä on siis jatkunu viime yövuorosta asti.. soitin neuvolaan ja sain käskyn jäädä kotiin pois töistä. Mutta kun tää olo ei helpota millään.. päänsärky lähti panadolilla, mutta tää tuskanen olotila ja ahistuksen tunne ei helpota..

MIkähän hitto tääkin nyt on..

Kamalan raskas hengittää =/

tonne paikalliseen päivystykseen on ihan turha mennä koska ne ei siellä tiedä oikeesti mitään... (ite hoitoalalla) jotenka passittais mut korkeintaan tonne TAYS:n tutkimuksiin.. ja kiva sinnekkin lähtee jos oikeesti ei oo mtn.. en tiiä

Mulla on ollut aivan kamala jumppaviikko vatsassa. Välillä ahdistaa kamalasti kun asukki majoittuu niin alas vatsassa kun pystyy. Aina kun vatsassa alkaa ahdistamaan pystyn vallan hyvin kädellä kokeilemaan missä päin vatsaa "herra" liikkuu. Vähän kyllä ihmetyttää, että miten nuo liikkeet ja asennot voi tuntua nyt jo niin hyvin. Vatsa on siis ollut pinkeä koko viikon jja ahdistus välillä aikamoinen. Alkuviikosta jo mietin, että soitanko neuvolaan ja varmistan onko kaikki ok. Kaipa se heppu on hengissä kun vilistys on niin kova, mutta jotenkin tosiaan sitä tulee näiden raskausremppojensa kanssa varmaan vähän yliherkäksi. En ole ollut ekan enkä nyt tokan aikana koskaan saikulla raskausaikana, mutta nyt rupesin jo miettimään, että oisko pakkolepo jo vähän tarpeen.



Ultra on onneksi jo maanantaina (jippii) mutta neuvola vasta 11.12. Mä olen ihan varma että se on poika ja sanoin miehelle että turhaan sitä sukupuolta kysyy kun "tietää" kumpi se on. Saas nähdä millainen vääntö tästä asiasta maanantaina tulee. Itse haluan kuitenkin jättää sen viimeisen takaportin sitten huhtikuulle sen sukupuolen suhteen....



Muuten mielialat ja jaksaminen vaihtelee. Olen kyllä vähän entistä herkempi ja nimenomaan ottamaan itseeni kaikista jutuista.Pillitellyt olen kyllä aina herkkis leffoissa yms. joten siinä ei kauheasti muutosta. Illalla nukkumatti vie menessää kesken telkun kattomisen ihan joka ilta. Nukkuminen yön läpi on kyllä onnistunut nyt vähän keskivertoa paremmin. Pissalla juokseminen on lisääntynyt ihan hirveesti. Onneksi ei tarvitse vielä yöllä mennä vessareissulle.



No tulipahan turistua omasta masusta taas :-) Jaksamista kaikille!



T:Päkkänä ja Saku 19+1 (vissiin kai)

Täälläkin rupeaa jo iso vatsa ahdistamaan. En tajua, miten selviän seuraavat kuukaudet, kun ollaan vasta puolivälissä ja koko ajan hengitystilaa on vähemmän. Kolmas masulaiseni pötkötti melkein loppuun saakka ylhäällä poikittain kohdussa, navan alapuolelta vatsan saattoi painaa sisään, kun siellä ei ollut mitään. Tukalaa oli! Saa nähdä, tekeekö tämäkin samalla tavalla. Tilannetta ei tietenkään helpota ikävä jälkiflunssa, johon joudun ottamaan astmalääkettä aamuin illoin, mutta selkeästi hengitystilan väheneminen johtuu enimmäkseen vatsan kasvusta. Vatsan yli tulevat äitiyshousutkin tuntuvat vähän inhottavilta - nyt jo...



Painoa on tullut kolmisen kiloa; toivottavasti pysyisi painonnousu aisoissa. Onneksi on enää neljä viikkoa joululomaan ja joululoman jälkeen kuusi viikkoa hiihtolomaan, jonka jälkeen varmaan alkaakin äitiysloma. Jotenkin pitäisi päivä kerrallaan jaksaa. Työpäivän jälkeen olen ihan puhki ja makaan nojatuolissa reporankana... Onneksi muu perhe on ollut ymmärtäväistä.



Anteeksi oma napa; nyt on pakko mennä.

adelia kera nuppusen rv 20+

ja supistukset!!! Kävelyni on ihan mummotyylistä köpöttelyä, kun supistukset eivät salli reipasta tahtia. Reippaista kävelylenkeistä tuskin tulee enää mitään, vaikka tervehtyisinkin. Portaitakin nousen hitaasti puhisten... Miten te?



adelia edelleen...

ihania ultrakuulumisia teillä!



En nyt muista nimimerkkejä, mutta kyllä ne pojat tuo sitten niitä tyttöjä kotiin, sanovat (toisaalta tänä maailman aikana ei voi tietää, kumpi sukupuoli se sitten LOPULTA on.).



Tsemppiä Santralle (?) ja muille yksinodottajille, onneksi edes täältä saatte vertaistukea! Uskon, että asiat järjestyy jollain lailla, joskus se vaan vie aikaa. Ainakin mulle tää netti on ollu hyvä henkireikä, kun ei toi mies ihan kaikkia juttuja tajua.



Nyt on ollu ihan hyvä jakso. Olen voinut hyvin, mitä nyt väsymystä, ja puuhastellut täällä kotona. Eilen iski maaninen pesärakennusvietti ja siirtelin kaikki olohuoneen kalusteet miehen työpäivän aikana, koska raivasin vauvalle tilaa. Onneksi sain yhden nurkan vapaaksi, pärjätään sitten hetki kolmistaan täällä kaksiossa. Taisin vain olla aika hätäinen ;)



Nyt kun on kaikkia kissanristiäisiä ja kaveripikkujouluja, joissa istuu kuivin suin, toivoisi, että olisi edes hehkeä odottaja, mutta ei. Multa on lähtenyt edelleen tosi paljon hiuksia, naama kukkii jonkun verran (onneksi sentään pahin on rauhoittunut) ja vatsa näyttää lähinnä siltä kuin olisin lihonut törkeästi. En mä nyt ihan maailman pinnallisin ole, mutta joskus on turhauttavaa istua tuntitolkulla valaana mukana... ei tietty olis pakko mennä, mutta kyllä täällä kotonakin on sitten toisaalta tullu istuskeltua - ja kivahan se on nähdä kavereita. Eli asennevamma taitaa olla mulla...



Nyt lähen kuntotanssikurssille, saas nähdä miten sujuu. Parihan mulla kulkee mukana.



Mulla se toka neuvola 8.12. (la 7.4.) sen jälkeen mä saan kai hakea niitä kelan tukia (siis kun 154 päivää täynnä).



Huomasitteko muuten, tänään hesarissa, että syksyllä on kauhea vauvabuumi. Mitenköhän keväällä?



Iloista odotuksen jatkoa kaikille



Sande ja Nyytti 20 +4

Täälläkin rakenneultra onnellisesti takana. Kaikki näytti ja oli kuulema hyvin, mikä helpotti mieltäni mielettömästi. Poika näyttäisi olevan tulossa. Nyt ei tarvitse lähteä hamstraamaan niitä tyttöjen vaatteita:) Ollaan nimittäin saatu kasa päin poikien vaatteita, minun siskoltani. Tietysti mitään varmaahan se kätilö ei uskaltanut lupailla, mutta suuremmalla todennäköisyydellä on kuulema poika.

Painoa on tullut täällä 6kg, mikä ei hirveästi neyvolan tätiä ilahduttanut, mutta syön herkkuja huomattavasti vähemmän kun ennen raskautta ja ruoka on terveellistä kotiruokaa, runsaalla salaatilla yms. Hedelmiä kyllä kuluu aika suuretkin määrät välillä. Liikunta tietysti on taas syksystä jäänyt vähemmälle ja kun vaihdoin työpaikkaa, sielläkin askelien määrä päivän aikana jää huomattavasti vähemmälle. Niin paino se vain nousee...

Täällä ala selkä kipuilee välillä ja jalat ovat olleet muutamaan otteeseen työpäivän jälkeen aivan poikki!!! (seison välillä töissä 10h putkeen, oikein kiirettä kun pitää... Ei herkkua)

Täällä liikkeet tuntuvat jo hyvin. Istukka on kuulema kiinnittynyt kohdun takaseinään, minkä takia liikkeiden tunteminen hyvin on siis mahdollista.

Välillä elämä vatsassa on erittäin vilkasta(esim. ultrassa) ja välillä rauhallisempaa.

Olo on jo paksu ja kömpelö... Eli millainenhan norsu sitä on sitten loppuraskaudesta?:) Miehestä minun "kasvanut"olemukseni on jotenkin seksikästä???!!! APUA!! Tuntuu etten jaksa edes sänkyyn päästyäni ajatella seksiä, enkä sänkypuuhia. Ja ole ei todellakaan ole mitenkään viehkeän, viehättävän, hehkeän seksipedon. Mutta täytyyhän siihen parisuhteeseenkin välillä yrittää panostaa Tuolla makuuhuoneenkin puolella. Vai vieläkö te muut jaksatte?!



Santra:

Anna tulevan lapsesi isän mennä. Sinä eikä lapsesi tarvitse sitä miestä!!!

Pystyt aivan varmasti tulemaan toimeen lapsesi kanssa yksin hyvien ystävien ja perheesi tuella. Ja jossan tulevaisuudessa sinua odotta varmasti ihana mies joka haluaa huolehtia sinusta ja lapsestasi. Entinen miehesi on raukkamainen pelkuri!!! Tsemppiä sinulle!!



Odotus jatkuu...

Mukavaa vauvan ja joulun odotusta kaikille!!!



Terveisin Kristiina Ja "Martti"20+6