Olen 1. kertaa elamassani livena todistanut, kuinka kaksi varattua ihastuu toisiinsa ja jattaa omat puolisonsa. Myonnan: en hyvaksy. Pitaisiko?
Kommentit (18)
Myönnän senkin, etten ihan sataprosenttisesti usko tähän uuteen suhteeseen. Jos se kaatuu, tunnen varmaan salaa vahingoniloa.
ap
vastaavassa tilanteessa luulen että en ihan kauheasti esittäisikään hyväksyväni, enkä toisaalta pitäisi melua miten kamalaa. Olisin sivistyneissä väleissä myös rannalle jääneisiin, ja jos se ei uusonnisille sovi, voi voi.
Tiedän, miten tunteet joskus vievät, mutta järki sanoo, ettei suhteesta toiseen hyppääminen ole kovin fiksu teko.
Vierailija:
Myönnän senkin, etten ihan sataprosenttisesti usko tähän uuteen suhteeseen. Jos se kaatuu, tunnen varmaan salaa vahingoniloa.ap
Aloin heti miettiä, mikä omassa elämässäsi on pielessä? Ehkä tunteet laimentuneet tai hellyys unohtunut parisuhteesta? En usko, että kukaan omassa elämässään onnellinen ja varmuutta parisuhteestaan tunteva tulee edes ajatelleeksi tuollaista " vahingoniloa" ...Pelkäätkö ehkä, että sinulle käy samalla tavoin? Miehesi löytää uuden onnen?
Itse olen avoimuuden kannalla: jos puoliso löytää uuden onnen, siitä on kerrottava heti ja erottava. En kannata mitään elinikäisiä liittoja, jos siihen ei ole tunteita eikä halua eli siis kenenkään ei vain avioliiton säilyttämisen vuoksi tarvitse olla aviossa...En silti kannata mitään salasuhteitakaan. Asiat on tehtävä selväksi heti.
Olisiko mielestäsi tuon pariskunnan pitänyt ensin salasuhteilla esim. kolme vuotta katseilta piilossa tai mitä hate takaa tuolla " julkisella onnella" ? Eikö ole mukavaa, että ihmiset ovat selvästi onnellisia, ainakin nyt?
Vierailija:
Eikö ole mukavaa, että ihmiset ovat selvästi onnellisia, ainakin nyt?
Kyllä minun mielestäni tietty omista välittömistä pyyteistä tinkiminen tällä saralla on kokonaisuuden hyväksi. Ydinperhe pitää kuitenkin ihan eri tavalla yhtä vaikkei kaikki oli koko ajan sitä bling bling -säihkettä ja ilotulitusta. Uskollisuudesta nousee ihan omaa hyvää juttua, josta koko porukka nyt jää vaille näiden kahden itsekkyyden takia.
En tuomitse ääneen, mutta näin ajattelen.
Vierailija:
Eikö ole mukavaa, että ihmiset ovat selvästi onnellisia, ainakin nyt?
Oma elämäni on ihan ok. Olen itsekin ollut ihastunut toiseen mieheen ja jopa harkinnut tilapäistä pettämistä (en uutta parisuhdetta), mutta onneksi järki voitti. Jos olisin sössinyt jotain, en todellakaan voisi olettaa keneltäkään pääntaputuksia ja onnitteluja!
ap
Pidä näppisi erossa muiden asioista
Mutta koska sille ei itse voi mitään, niin ei kannata ottaa kovin henkilökohtaisesti, näin ainakin itse pyrin ajattelemaan.
Ehkä sinä reagoisit noin. Ja joku vielä toteaa älykkäästi, kuten tällä palstalla on tapana " olet vaan kateellinen" . Juupa juu, olet vaan kateellinen, kun et itse ole eronnut ja elänyt hetken huumassa, saanut lastesi elämää sekaisin jne. Tuskinpa ap nyt hirveän kateellinen. Jos hän tällaista haluaisi, niin helppoko tuo nyt olisi järjestää? Sitähän täällä kaiken aikaa toitotetaan. Siis, ap:llä on kaikki mahdollisuudet pettää jättää ja hyrskytellä kuin muillakin. Ymmärsin hänen pointtinsa näin, että toisilta kun puuttuu selkäranka lähes täysin. Aivan kuten 7 kirjoittaa jos on vähän tavista ja onneton, kannattaa heti jättää puoliso ja etsiä toinen, että voi olla onnellinen. Mielenkiintoista kuulla, miten joku onneton onnensa löytää. Valoa vaan sinne risu kasaan sinullekin 7. Onni tulee tietysti hetken huumasta. Sitähän se sydämensivistys on. Kulkea lompsuta ja tallo kaikki allesi, pääasia on, että itse olet maksimaalisen onnellinen kaiken aikaa. Naura niin että kitarisat näkyy, koska olet niiiiiiiin onnellinen. Ei haittaa mitä sontaa muiden silmille roiskuu.
Minusta on ilkeää tuomita kaikki eroajat ja uudelleenpariutujat samaan pakettiin.
Rakkaus on sitä, että ollaan yhdessä vaikeinakin aikoina, käännetään selkä ulkopuolisille himoille ja haluille ja eletään sitä elämää arkenakin ja tehdään toiselle hyvin.
Niin ja rakastetaan yhteisiä lapsia ja toimitaan aina heidän parhaakseen.
Ensin mainittu on himoa, ei rakkautta.
Tämä siis tietenkin vain minun mielipiteeni.
eikä tiedä miten syyttömiä ne jätetytkään on. Ei tiedä miten kauan sitä avioliittoa on yritetty turhaan pelastaa. Ei niitä ulkopuolisille sukujuhlissa näytetä.
Nykyään hyvä kun perhe on kasassa niin ollaan jo yritetty ja kaikki tehty, mut vaan ei toiminu ja kasvettiin erilleen. Miten ihmeessä parissa vuodessa edes kerkeää kasvamaan yhteen. Ärsyttävä keskustelu. Ärsyttävät pinnalliset ihmiset ja hektinen elämä. '
Aivan ihana kirjoitus tuo hmmmm 7 vai kasi vai mikä käännetän selkä muille houkutuksille ja tehdään kaikki lasten ja oman perheen eteen. Just niin.
Mutta yritäppä sitä selittää jollekin joka ei halua ymmärtää.
Mies naureskeli juuri yhdelle pahvilaatikolle joka meillä on nurkissa. Pomo oli antanut sen mulle muuttolaatikoksi sanoilla ' mieti nyt vielä' .
Muistan ikuisesti sukulaisten ' ei tuu kestämään' lauseet ja exän puheet siitä miten tuun oleen hänen kanssa vielä sängyssä, yök!
joskus jos haluaa olla väleissä, täytyy vain olla tuomitsematta vaikka olisi mitä mieltä tahansa.