Miten selviät arjesta monen pienen kanssa?

Ensimmäisen kanssa oli paljon rankempaa kuin kahden kanssa, koska ensimmäinen nukkui puolen tunnin tirsoja vuorokaudet läpensä ainoastaan kannettuna ensimmäise vuoden. Vasta myöhemmin syyksi selvisi allergiat. Sen jälkeen alkoivat muut sairastelut.

Vaikka toisella lapsella onkin ollut normaalia enemmän sairauksia ja sairaalassa olemisia, on arki ollut helppoa. Kaikki on pientä siihen, jonka koimme esikoisen vauva-aikana.

Juhlapäiviä ovat ne, jolloin molemmat lapset sattuvat nukahtamaan päivällä yhtä aikaa.

Joskus tietenkin väsyttää, mutta miehen kanssa järjestellään nukkumiset siten, että myös minä saan joskus katkeamatonta unta.

Jotkut viittasivat imetyksiin. Imetän minäkin, yhä. Jos pienempi nukkuu, keskitän tarmon täysillä esikoiseen. Hän osaa vuorostaan antaa vauvallekin omaa aikaa eikä imetykset häntä haittaa.

* ruoka voi olla välillä eineksiä (pinaattilättyjä, hamppareita)

* ulos vain silloin kun lapset haluavat, meillä joka toinen päivä

* siivoan joka päivä jonkun huoneen, koko ajan talo suht siisti

* lasten nukkuessa teen sitä mitä haluan (harrastan, askartelen, luen) eli en koskaan kotitöitä

* miehelle lastenhoitovuoroja viikolla ja viikonloppuisin että pääsee itse pois kotoa (lenkille, kahvilaan tms)

* kotiäitiys on vapaaehtoista, itse olen tähän halunnut. Voin mennä töihin jos haluttaa, eli en tee tätä pakolla vaan nauttien!

* ota ilo irti lapsista, halikaa ja lukekaa paljon, kirjoita ylös onnenhetkiä ja lue niitä kun kiukuttaa

* äidin oma herkkuvarasto josta voi syödä tarpeen tullen

* lapset ajoissa nukkumaan, illalla omaa aikaa/ aikaa miehen kanssa, ei koskaan kotitöitä, kotityöt hoidan lasten kanssa yhdessä päivällä!

Kuopuksen syntyessä isommat olivat 2v ja 3v.

Päivärytmi oli ehdoton. Ruokailut ja nukkumiset tapahtuivat aina tiettyyn aikaan.

Pyykkikonekkin meni päälle aina samaan aikaan.

Ulkoilimme myös joka päivä kaksi kertaa.

Useampi vuosi meni "tylsän" tasaisesti mutta nautin siitä kuitenkin.

Arjen pyöritys on minulle helppoa ja sainkin siitä itselleni ammatin,

olen perhepäivähoitaja.

kuulostipa tutulta...mulla oli aivan samanlainen tunne kun toinen lapsi syntyi ja vanhin oli 1ja 7kk.se oli yhtä selviytymistä päivästä toiseen. onneks nyt nuorempi on jo 1ja 7kk ja voin jättää sen isälleenkin hoitoon. mutta vielä rasittaa kun en pääse imetyksestä eroon.poika nukkuu joka yö vieressä ja vaatii rintaa monta kertaa yössä. en jaksaisi ryhtyä mihinkään rasittaviin muutoksiin.

satkin kerralla mutta milloin?

Olen päivät yksin yleensä klo 18 asti lasten kanssa, hoidan yksin pyykit, tiskit (kone¨pesee) ja kaiken muunkin siivouksen.

Kun vauva syntyi oli alku tuskaa. esikoinen silloin 1,9v ja todella mustasukkainen, kun oli tottunut äidin jakamattomaan huomioon. Nyt alkaa pikkuhiljaa sulattaa vauvaa, vaikkei vieläkään kokonaan. Hirveä uhma päällä. Meinaa välillä usko loppua..

Meillä on rytminä se että yleensä 2v herää klo 8, potalle ja annan sitten vellin, vien olohuoneeseen katsomaan piirrettyjä. vauva herää klo 08.30, vaihdetaan vaippa ja sitten olohuoneeseen antamaan tissiä.

Sitten otan itse aamupalaa ja annan taaperolle puuroa tai leipää tms..

n. klo 10.30-11 lähdetään ulos tai jos sataa niin ei mennä. klo 12 sisään. taaperolle ruoka eteen, ja sitten vaipan vaihto ja päiväunille. (nukkuu yl. 13.30-17) sillä välin vauvalle tissiä, vaipan vaihtoa ja seurustelua, vauva yleensä ei nuku päivisin 30 min pitempiä unia kerrallaan. n.klo 16 teen ruokaa, raivaan keittiön yms, vauva joko jumppamatolla tai rintarepussa, riippuen siitä viihtyykö yksin.. kun taapero herää -> potalle ja syömään. Sitten leikitään legoilla tms. kunnes isi tulee n. klo 18. Lähden laittamaan pyykkejä tms ja menen itse suihkuun. Käytän vauvan iltapesulla klo 19. ja nukkumaan klo 19.30 viim. isäntä antaa taaperolle iltapuuron klo 20 ja vie suihkuun. nukkumassa klo 21. käyn sanomassa hyvät yöt, vuorotellen luetaan satu.

Isäntä menee nukkumaan ja minä isken itseni telkan/tietokoneen eteen. Yleensä nukkumaan klo 01. Vauva syö 03-04 välillä kerran. toisen kerran aamulla 07 aikaan.



Siinä se, tämä olisi se ideaali tilanne. No totta siitä on varmaan ne heräämisajat ja nukkumaanmenoajat. mies tulee joka ilta 18 jälkeen ja nähdään just se 10 min ennen kuin meen suihkuun ja hoidan vauvan nukkuun.

Yleensä aamulla ei ehditä ulos kun uhmis kiukuttelee ja sit ku ollaa menossa ni jommalla kummalla on sonta housussa. ja ei mein 2v käy potalla joka päivä kun ei mulla ole aikaa odottaa sitä puolta tuntia minkä se siinä leikkii, ku mitään ei tule, ku vauva huutaa suoraa kurkkua toisessa huoneessa, ja jätäpä se taapero vahtimatta ilman vaippaa sekunnikskaan, arvaa onko pissannu pitkin lattiaa ja karannu jonnekin.. ja ruokailu: argh! ruoat löytyy seinistä, lattialta ja pari kertaa jopa vauvasta.. Yleensä siinä vaiheessa ku se ukko suvaitsee saapua kotiin isken molemmat pennut sille kouraan, revin hiuksia ja juoksen huutaen yläkertaan, rauhoitun hetken ja laitan sitten ne 4 koneellista pyykkiä kuivaan, mitä en ole päivällä ehtinyt ku hätäsee koneesta repii pois kun vauva on vaativainen seurustelija eikä viihdy sekuntiakaan yksinään, eikä siis nuku päivisin kuin yleensä 15 min kerrallaan..



ja tää on tosi ku vesi. ja taas kello on 23.30 ja pitäs olla nukkumassa jos taapero herää aamulla taas 06.30 niinku tänää. MUTTA kun tää on mun OMAA AIKAA, mitä muulloin ei ole...

Olen huomannut, että kun ei aseta itselle liikaa odotuksia niin hyvin pärjää.



Ei se haittaa jos syödään Saarioisten äidin ruokaa, lapsilla on ei niin yhteen sopivat vaatteet tai koti on sekaisin. Ei haittaa jos ulkona ei joka päivä olla, tosin se kyllä virkistää äidinkin mieltä, mutta jos ei ehdi niin ei ehdi. Pääasia on että lapsille on tarjolla ruokaa, puhtaita vaatteita ja perusturvallisuus.

Ei pidä yrittää täydelliseksi vanhemmaksi, riittää että teet parhaasi.



Jos apua tarjotaan niin siihen pitää tarttua. Jos tunnet ettet selviä niin hae apua!

että minä olen nostanut kaikki muksuni jostain 6-7 kk iästä pöntön reunalle kakkimaan. Ähinästä ja punnerruksesta huomaa milloin isompi hätä on tulossa. Pytyn piennenysrengasta meillä ei ole koskaan ollut. Näin helpompaa kylässä, kaupungilla ym kodin ulkopuolella. Potta oli meillä jossain vaiheessa vain puoli vuotta jokaisella käytössä, muutoin aina kävivät pöntöllä.

Minä maksoin äitiyspäivärahalla meille kodinhoitajan, kun perheessä oli 3 alle 4v ikäistä lasta. Kannatti! Aamulla sai nukkua pitkään, kun Arja otti klo 7.30 komennon käsiinsä, huolehti ruuat, siivoukset, tiskit ja pihatyöt. Lapsilla oli aina aikuinen paikalla, minä sain keskittyä joko vauvaan tai isompiin lapsiin, ihan miten tahansa. Tai vaikka kaikkiin samalla kertaa. Sain täysillä nauttia äitydestä kun joku toinen hoiti ne kurjemmat jutut puurolautasten tiskauksesta pikkutavaroiden keräämiseen.

Olihan se kallista jos asiaa tiukasti ajattelee, mutta oli se elämäni paras vuosi!

Eipä tässä kummempia, kahden kanssa vielä on kuitenkin helppoa koska ikäeroa on 2v4kk.

Kolmatta en tekisi mistään hinnasta tähän enää, sitten menisi jo vaikeaksi. Haluan kuitenkin antaa aikaani jo niille jotka on maailmassa, ja kolmas pieni kyllä estäisi tehokkaasti kahden ensimmäisen "äitiajan"

Odottaessani nuorimmaista mies päätti häipyä. Olin yksinhuoltaja ja minulla oli vastasyntynyt, 1,5-vuotias ja 3,5-vuotias. Joskus olin niin väsynyt, että konttasin keittiön lattialla ja itkin. Joskus taas kaikki sujui kuin tanssi. Pari vuotta olin kuin aallokossa, välillä harjalla ja välillä pohjalla. Mutta meillä syötiin aina samaan aikaan, mentiin nukkumaan samaan aikaan, rutiinilla pidin ohjat käsissä... koti vain oli kuin kaaoksen jäljiltä, mutta siitä en jaksanut välittää, onneksi.

eli ikäeroa on 1.1kk ja 1v 2kk ja nyt olis tulossa 1.6kk ikäeroksi nuorimmalle ja vauvalle.



En tajua miten sitä on selvitty! IHana mies mulla jonka kanssa jaetaan kotiasiat ja lastenhoidot puoliksi. Nyt kun olen raskaana ja väsymys/pahoinvointi jyllää olen illasta saanut mennä lasten kanssa nukkumaan ja mies on tehny loput kotitöistä. se sopii kummallekin vallan mainiosti!



itse en käy lainakaan aamupäivisin ulkona enään koska en jaksa. KEsällä nuorimman ollessa puolivuotias oltiin miltein kokoaikaa ulkona (asutaan kerrostaloalueella). Mutta en ota siita paineita. Rankinta on oikeastaan nyt kun esikoinen haluais toimintaa, keskimmäinen on vilkas poika ja menossa on kuivaksi opettelu(lapsen omasta tahdosta) ja kakkaleikit on jokapäiväisiä(kakkaa sivellään ja pissataan minne sattuu kun se on hauskaa ja naurattaa), ja nuorin on siinä iässä että kaikki laitetaan suuhun ja jokapaikka revitään alas. Helppoa oli kesällä verratuna tähän kun helposti pääsi ulos purkamaan energiaa, eikä tarvinnut hikisenä pukea villavaatteita ja vällyjä päälle ja sisälläkään ei sitten tullut sotkua ja likaa niin paljoa kuin nyt.



Välillä on ollut ns. normaali olo(nyt alkusyksystä ennen raskautta) ja välistä on tuntunut että oikeasti menehtyy väsymykseen. MEillä ei ole sukulaisia jotka auttaisi, sukulaisia on mutta ei auttavaisia :P Itse on täytynyt selvitä ja siitä olen tajuttoman ylpeä kun ollaankin selvitty!!!(vaikka apua ottaisin vastaan koko sydämestäni jos saisin)



Kotihoitajaa oltais tarvitty moneen otteeseen muttei olla saatu kun paikkakunnalla ei ole tarjota. Nyt on hoitaja kotona kun olen aloittanut työt vähän tuulettaakseni päätä ennen vauvan tuloa.



Kyllä sitä selviää kun ei välitä kodin siisteydestä ja nipota turhasta hammasbakteerista. siis meillä pussaillaan ja halaillaan ja joskus unenpöpperössä menee lusikatkin lapsilla sekaisin(kun takana on miltei uneton yö) mutta se on elämää ja pääasia että ollaan hengissä!!

meillä 3.3kk, 2.2kk ja 1v ja raskaana 13rv...



eli ei noin..

vaan 3.3v 2.2v ja 1v ja raskaana 13rv. eli neljäs tulossa. Esikoinen ehtii 3v10kk kun neljäs tulee.

Lapset 4v, 2v, ja 1kk



Nukkumisesta:

Mies nukkuu isompien lasten kanssa samassa huoneessa, ja itse nukun - niin no, nukun ja nukun... - vauvan kanssa. Molemmat päästään hiukan helpomalla kuin jos nukuttaisiin miehen kanssa samassa huoneessa.

Meillä ei hirmu pienillä ikäeroilla nuo tenavat ole syntyneet, nyt 1,5- ja 3,5- ja 6-vuotiaat, mutta alle kouluikäisiä siis kaikki kolme. Kivaa ja leppoisaa elämää vietetään, vaikka aina olenkin ollut ainoa aikuinen meidän perheessä. Stressiä estää ehdottomasti se, että olen valinnut kotiäitiyden ja rahallisesti niukan, mutta muuten rikkaan elämäntavan, joten aikataulut ovat erittäin joustavia.



Resepti: rakkautta ja yhdessäoloa, vanhemman aito läsnäolo ja kiinnostus lapsen asioihin, riittävästi lepoa, terveellistä ruokaa ja tarpeeksi ulkoilua, toimivat rutiinit (joista tarvittaessa voidaan ongelmitta myös joustaa), kaikkien osallistuminen kodin töihin (kukin kykyjensä mukaan), takaa ainakin meillä kivan elämän.

meillä lapset on iältään 1v11kk ja kaksoset kohta 6kk.Hyvin ollaan pärjätty.Esikoinen syö itse.No ei päivän aikana paljon omaa aikaa jää. mutta arki sujuu hyvin.

Mitä ihmeen järkeä on elää niin, että tekee lapsia tiheään ja sitten elää mahdollisimman rutiininomaisesti? Mitä ihmettä siitä saa?



Minä olen nyt ollut koko päivän yökkärissä, kun loma alkoi. Lasten kanssa on maattu olohuoneessa ja katsottu videoita. On herkuteltu ja juteltu. Talo on aivan kaaoksessa joulusiivousta odottamassa. Huomenna sitten ehkä siivotaan tai tiistaina. Huomenna ehkä mennäänkin kaupungille nauttimaan jouluhulinasta ja syömään ravintolaan, ehkä elokuviin. Joulu sitten ollaan ja rauhoitutaan kotona.



Meillä kotona oli ahdistava !!!! rutiininomainen tunnelma ja arki. Perjantaisin piti siivota, viikonloppuna leivottiin, lauantaina oli karkkipäivä, lomilla käytiin mummolassa jne. Ei minulla kyllä mikään onnellinen lapsuus ollut. Haluan tarjota lapsilleni yhdessä oloa. Tässä olla öllötetään yhdessä. Toki siivoamaan joutuvat lapset ja tekevät kiitettävästi kotitöitä. En vaan ymmärrä sitä, että jos syntyy munasarjat alamahassa, pitää elää elämänsä puunaten, siivoten ja hoitaen.

neljäs syntyi.



Meillä ei pidetä rutiineista kovin tiukasti kiinni, mutta suurinpiirtein kuitenkin. Eli siis syödään ajallaan.



Viikkosiivouksia ei tehdä, mutta paikat pidetään muuten kunnossa, eli siivotaan kun sotkua syntyy.



Ruuat tehdään itse, mies käy yleensä kaupassa.



Lapsenvahti palkataan lähes joka viikko että vanhemmat pääsevät kahdestaan johonkin (tai vauvan kanssa jos on pieni imetettävä).



Ulos mennessä pienin puetaan viimeisenä ettei ehdi tulla hiki. Isommat pukevat pääasiassa itse. Ulkoillaan kerran päivässä.



Nukutaan aamuisin pitkään, mitään menoja ei oteta aamupäivälle. Tämä toki tulee muuttumaan kun eskari/koulu alkaa.



Kunhan oleskellaan ja nautitaan elämästä!

meillä tehdään yksi lämmin ruoka päivässä, toinen on puuro. Muuten menee koko päivä ruuan laittoon! Isompia satseja ei tule tehtyä, on helpompi tehdä uusi ruoka kuin sulatella ja lämmitellä pakasteita.



Ja nukkumisesta: vauva nukkuu huonosti, kaikki vauvat ovat nukkuneet. Yhtään kokonaista yötä ei ole ollut ensimmäisen synnyttyä. Nykyinen vauva herää 3-6 kertaa yöllä, mutta siihenkin tottuu. Isommat nukkuvat kohtuullisen hyvin, saattavat joskus tulla viereen kesken yön.



Ja vaatehuolto: pyykkiä tulee koneellinen tai pari päivässä, ja minä laitan pyykit aina aamulla, siihen menee puolisen tuntia päivässä kun silitän lähes kaiken.

http://www.youtube.com/DavidLynchTwin viagra

http://www.youtube.com/Robertocavallid cialis

http://www.youtube.com/CristianoRivero Levitra

http://www.youtube.com/DiorCristianas Kamagra

http://www.kaboodle.com/buyingviagraonline cheapest generic viagra

http://www.kaboodle.com/buyingcialisonline buy cialis generic online

http://www.kaboodle.com/buyingtramadolonline buy tramadol online

http://www.kaboodle.com/buyinglevitraonline generic levitra

http://www.kaboodle.com/buyingphentermineonline cheap phentermine

http://www.kaboodle.com/buyingaccutaneonline accutane

http://www.kaboodle.com/buyingacompliaonline buy acomplia

http://www.kaboodle.com/buyingpropeciaonline order propecia online

http://www.kaboodle.com/buyingrevatioonline revatio

http://www.kaboodle.com/buyingsomaonline generic soma