Lue keskustelun säännöt.
Perhe on työtä tärkeämpi- ketjusta...
20.01.2008 |
Moni nainen kertoo siellä, kuinka on itse luopunut työstään ja urastaan voidakseen hoitaa perheensä, mies sen sijaan jatkaa töissä kuten ennenkin... NÄinkö syntyy näitä täälläkin jatkuvasti nähtäviä tilanteita, joissa mies päättää yht äkkiä lähteä, ja täällä siten itketään, kun ei ole omaisuutta, ei ole työtä mihin mennä, koulutus on armotta vanhentunut ja ollaan ihan ihmeissään että kuinkas tässä nyt näin kävi...
Pitäkää naiset nyt oikeasti sitten edes OIKEASTI huolta taloudellisesta pärjäämisestänne kaiken varalta. Älkää olko tyhmiä ja vaan luottako siihen, että kun tässä nyt on jo 10 vuotta yhdessä oltu, niin kyllähän sitä ihan varmasti ollaan toisetkin 10 vuotta. Jos te uhraatte uranne perheen vuoksi, ja mieskin sitä " arvostaa" , hän varmasti tekee niin myös rahallisesti, siten että kotona olevalle turvataan eläke ja toimeentulo mahdollisten elmänmuutosten varalle.
PS. Itse en halua olla vain kotona. Kolmas lapsi tulossa ja varmaan taas n. 4kk kotona olon jälkeen jaetaan miehen kanssa hoitovastuu lapsista, ja itsekin alan tehdä n. 60% työviikkoa.
Kommentit (9)
Itse tuudittauduin vähän samantapaiseen auvoon kun odotin esikoista. Muutimme miehen työn perässä toiselle paikkakunnalle ja oma työni jäi. Tykkäsin kotonaolosta ja saimme toisen lapsen. Miehellä on hyvä palkka ja pärjäisimme ihan ok vain hänen palkallaan.
Sitten ihan lähipiirissä tapahtui kaksi asiaa, toisessa mies jätti perheensä ja toisessa mies kuoli täysin yllättäen. Molemmissa tapauksissa äiti jäi yksin kahden ja kolmen lapsen kanssa - ei työpaikkaa, asuntovelkaa olemassa ja takana monta vuotta kotona. Jo parissa kuukaudessa yh-äidit olivat sen tosiasian edessä, että koti oli myytävä ja alettava miettiä asioita uudessa valossa - pankki ei odota eikä tunne myötätuntoa.
Sen jälkeen tuli itselle pieni henkinen paniikki päästä takaisin työelämään, sada edes se jalka oven väliin. Tulossa oli hyvää vauhhtia tilanne, että olen vieraalla paikkakunnalla ilman minkäänlaista verkostoa ja CV:ssäni on yli neljän vuoden musta aukko :(
Ei meillä tätä ole ääneen sanottu, mutta koen oman työni myös hyödyksi perheellemme - jos jäisin yksin, tulisimme silti lasten kanssa toimeen. Ja luonnollisesti meillä on molempien henki vakuutettu tuon kaveriperheen tapauksen jälkeen erittäin tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotenkin vaan välillä käy ahdistamaan monien naisten sinisilmäinen luottamus siihen, että kaikki tulee aina menemään just samalla tavalla kuin aina ennenkin, että se ero ei voi osua omalle kohdalle jne.
En myöskään ymmärrä miksi sen pitäisi ainaolla äiti joka uhrautuu perheen vuoksi. Miksei molemmat voi tehdä omaa osaansa?
muuttaakin perheen tilanteen yht´äkkiä ihan täysin.
En myöskään ymmärrä naisia, jotka eivät millään tavalla pidä yllä ammattitaitoaan ja kontaktejaan työelämään. En vaan ymmärrä.
Heillä ei taida olla sanottavaa tähän.
perheen edun nimissä.
Varsinkin sellaisella alalla toimiva, jonka tiedot nopeasti vanhentuvat. Esim. vastavalmistunut juristi, niitä oli tuolla alkuperäisessä ketjussa ainakin kaksi jotka eivät ilmeisesti ole olleet ollenkaan työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi nykyään voi kerryttää itselleen eläkettä tai kotonakin voi tehdä kaikenlaista ja säästää vaikka osakkeisiin.
varsin huonosti avioerossa huomioon se, jos nainen on ollut 10 v. kotiäitinä. Joissain maissa mies joutuu maksamaan naisellekin määräaikaisesti elatusapua (eikä vain lapsille) jotta nainen voi esim. opiskella eron jälkeen uuden tutkinnon, jolla saa töitä
tällaista Suomessa harvoin tapahtuu.
Niinpä minä en ainakaan antaisi koko elämääni toisen käsiin sillä että jäisin 10 vuodeksi kotiin. Jotain itsesäilytysvaistoa pitää ihmisellä olla. Itsesäilytysvaiston voi ajatella kuuluvan myös hyvään äitiyteen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä että on vielä jonkinlainen kosketus työelämään, ainoa taloudellinen turva elämässä se, että mies tuo rahaa kotiin... Yleensä nämä uhrautujat ovat tehneet avioehdonkin miehen hyväksi, koska " rakkaudestahan sitä naimisiin mennään, ei rahasta" ...
En tiedä kuka näitä vastakkainasetteluja harrastaa, ehkä kotiäidit. Ajatellaan, että työssäkäyvä äiti on huono äiti, joka ei aseta lapsiaan etusijalle. Minä käyn töissä, koska asetan lapset etusijalle. Minä varmistan, että lapsillani on tulevaisuutta. Sillä rahalla minkä työstä saan, pystyn monia asioita arjessa helpottamaan. Vapaa-ajan satsaan lapsilleni. Ja ei, lapseni eivät ole kokopäivähoidossa. Työaikajärjestelyillä olemme saaneet lasten hoitopäivistä lyhyet.