Iso-vanhemmillakin kuuluisi olla omaa elämää,
mutta tuntuu, joskus että omat vanhempani eivät aina kehtaa kieltäytyä, kun sisareni pyytää lastenhoitoapua. Eikä se ole harvoin. Minusta on itsekästä olettaa, että iso-vanhemmat ovat aina käytettävissä. Ikääkin alkaa tulemaan, niin eivät hekään tolkuttomasti jaksa työpäivän päätteeksi ja varmaan joskus haluavat rentoutuakin viikonloppuna. Eikä se tarkoita sitä, että eivät välittäisi lapsenlapsistaan. Tätä sisareni ei tunnu ymmärtävän. Hän jotenkin loukkaantuu...Iso-vanhemmat ovat aikanaan lapsensa kasvattaneet ja kyllä mielestäni heille kuuluu oikeus nauttia nyt kahdenkeskisestäkin ajasta. Tekisi mieleni jotenkin hienovaraisesti ottaa asia esille, toisaalta ajattelen, että pitäisikö vanhempieni itse ilmaista asia rohkeasti ja jämäkästi...
Kommentit (11)
he ovat tosiaan sisäistäneet sen, että on OMAA elämää.
kyllä hoitavat ja mielelläänkin lapsenlapsiaan, mutta jos joskus on este, niin toivoisin sisareni paremmin ymmärtävän, että ei aina voi mennä vain toisen tahdon mukaan.
on suoraan sanonut, että lapsenlapsissa on parasta se, että he tulevat kerran kuussa kylään ja lähtevät illalla kotiin...
Minusta systeemi toimii hyvin: he hoitavat lapsia mielellään, mutta eivät ole missään jatkuvassa päivystysvalmiudessa. Käytännössä he hoitavat lapsia muutaman kerran kuukaudessa.
tuo on ihan oikea ongelma, eikä yhtään reilua isovanhemmille. Ja jos sinä saat joskus lapsia (tai jos sinulla on jo nyt) niin sittenhän hoitoapua ei riitä sinulle yhtään kun sisko vie kaiken. Kannattaisi varmaan puhua siskolle ja lisäksi voisit puhua isovanhemmille, että olisivat jämerämpiä.
juuri hyviä neuvoja kaipaankin. Itselläni on myös kaksi lasta. Tuntuu, että ei aina sitten itse viitsi paljoa apua pyytää, kun vanhemmat jo niin paljon auttavat sisartani. Täytynee ottaa asia rohkeasti esille.
Olen hoitanut viimeiset 2kk lapsenlastani, sillä vanhemmilla tuntuu koko ajan olevan liian kiire, stressiä, parisuhde ongelmia jne. lista on loputon. Ja nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että anelemalla anon joskos voisivat vahtia lastaan sen hetken kun käyn lääkärissä yms. En valita olen surullinen heidän puolestaan, sillä he menettävät monta ihanaa arvokasta kehitysvaihetta lapsensa elämästä. Tätäkö tämä nyky vanhemmuus on?
niin minusta se on sen ihmisen oma ongelma. Tuohon ikään olisi pitänyt jo opetella sanomaan EI.
Meillä isovanhemmilla on pelkästään oma elämä, siihen ei näköjään lapset eikä lapsenlapset mahdu. Mua ärsyttää se, kun äitini kertoo siskoilleen " miten ihanaa on olla mummo vaikka välillä väsyttää se lastenvahtiminen" . Meidän lapset on mummolassa hoidossa ehkä kerran tai kaksi vuodessa, eikä silloinkaan yötä vaan muutamia tunteja kerrallaan. Yleensä käytetään mll:n hoitajaa, kun en jaksa kuunnella äitini selostuksia kiireistään, jos siis apua sattuisin kysymään. Mielestäni nykyisin isovanhemmat ovat niin omaa elämäänsä täynnä, ettei siihen todella kuulu lasten vahtiminen. Toista oli silloin kun itse olin veljeni kanssa kaikki lomat ja usein viikonloputkin mummolla, että omat vanhempani saivat levätä... Tämän he tuntuvat täysin itse unohtaneen.
Pyydetä ei. Toinen mummo silti inisee muille, kuinka hän joutuu aina katsomaan ja siis itse hakee esim. ulos tai heille leikkimään...