Lue keskustelun säännöt.
mielestäni pelko KUULUU olla kuviossa mukana kun mennään synnyttämään - senhän pitää kohdata
20.01.2008 |
synnyttämällä, sit tulee mahtava olo kun on pärjännyt siinä ja voittanut pelon. Ne jotka pelkäävät kannattaa jutella jonkun kanssa koska yleensä (lähes aina) on taustalla joku trauma mistä ko henkilö ei edes tiedä itse. Voi olla jotain pahaa lapsuudesta tms eikä siitä selviä saamalla sectiota.
Kommentit (24)
Mutta synnytyskipu vaan kuuluu asiaan, eikä siihen välttämättä puudutuksetkaan tehoa aina saati että ehtiikö niitä saamaan. Mut synnytyskipu on vähän eri juttu kun jos on vaikka jalka irti poikki. Se on " hyvää" kipua vaikka sattuukin.
Mun mielestä synnytyksen kulkuun voi hyvinkin vaikuttaa itse. Tietysti aina ei kaikki mene putkeen, mutta epiduraalipuudutus lisää väärän tarjonnan riskiä ja imukupin tarvetta jne. Pystyasento ja liikkuminen nopeuttaa ja helpottaa synnytyksen kulkua. Tässä pitäis vähän ajatella vauvaakin. Kun on näitä synnytysjuttuja että äiti kehuu että sain epiduraalin niin että pystyin nukkumaan ja kätilö herättää suurinpiirtein ponnistamaan. Haloo, ehkä se vauva on tukalassa tilanteessa ja äiti uinuu. Synnyttämäänhän on tultu eikä uinumaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painoin niin kovasti vastaan, epiduraalin kun sain niin 4 tuntia ja vauva oli maailmassa.. Sitä ennen oltiin käynnistetty jo 3 vrk..
Kyllä se kipulääkitys oli ihan paikallaan, koska helpottaa rentoutumista ja antaa kohdun hoitaa homman loppuun..
ja hyvin meni, annoin luontaisesti kehon tehdä töitä en laittanut hanttiin, rentouduin täysin supistusten välillä.
Naapurihuoneessa nainen huusi kuin jotain paikkaa sahattaisiin irti, kiroili ja huusi, huusi ja kiroili.
Yritin sulkea korvani ja ajattelin pelonsekaisin tuntein, että onko se tuollaista aina.
Todellista tekemisen makua oli nelisen tuntia jolloin todellakin tiesi että synnytys on käynnissä. Yhtään kirosanaa en päästänyt, ainut iso ääni oli karjaisu ponnistaessani viimeistä kertaa ja kaikkiaan parilla kolmella ponnistuksella lapsi oli ulkona. Ajattelin että näinkö helppoa se olikin.
Tilanne on sellainen että eihän siitä pääse ulos kuin synnyttämällä ja antamalla kehon tehdä tehtävänsä - vastaanlaittamisella ainoastaan tuottaa enemmän kipua itselleen ja synnytys pitkittyy.
Tuohon aikaan maattiin siinä synnytyspöydällä koko synnytyksen ajan. Ensimmäisten tuntien aikana luin lehtiä ja täyttelin ristisanatehtäviä.
T. epiduraalinkin ottanut!