Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on mielestäni todella epäreilu. Onko teillä tällaista?
20.01.2008 |
1. Eräs yö en jaksanut nousta laskemaan oven takana naukuvaa kissaa sisään. Mieheni laski sen (ekan kerra pitkäääään aikaan) ja totesi happamasti, että jos on eläimen hankkinut, niin siitä pitää pitää huolta. No, hän otti koiran ja nyt on käynyt niin, että minä vahin sitä päivät ja luuttuan lattiat joka päivä kun se kusee sisälle. Ja minä todellakin hoitelen pääasiassa kissatkin.
2. Eräs yö hän huuti minulle, että niitä vaatteita ei jätetä lattialle, kun se koira oppii kusemaan niihin ja puree niitä. No, viime yönä hän heitti oman paitansa lattialle ja minun vaatteet, jotka olivat peruvadissa, jota hän tarvitsi. Siis pesuvati oli pyykkikorin päällä. (Ilmeisesti mielenosoitus, koska hän on aiemmin huutanut siitä, kuinka inhoaa, että vaatteet jätetään pesuvatiin.)
3. Viime yönä tullessaan kotiin, hän ei voinut sulkea makuuhuoneen ovea vaikka laittoi keittiöön valot, vaan antoi vallon killittää suoraan silmiin. Ilmeisesti minun uneni ei ole niin tärkeää kuin hänen, joka sentään on ansiotöissä. Minä opiskelen. Auta armias jos hänet herättää keskellä yötä. Suuttuu niin, että huutaa.
4. Yleensäkin on sitä mieltä, että hänellä on viimeinen sananvalta, koska hän elättää meidät. Sanonut suoraan, että koska hänen nimissään on kaikki ja koska hän maksaa tästä 550/kk, niin hänen mielepidettään noudatetaan. Minä olen opiskelija ja mulla on vaan satunnaisia tuloja. Ja kyllä, ollaan naimisissa.
5. Jne.
Hänelle ei voi sanoa mitään, koska hän suuttuu ja loukkaantuu. Eilen sanoin puhelimessa kiusoittelevasti, että sulla onkin sitten huomenna paljon luuttuamista, johon hän totesi, että " hetikö se vittuilu alkaa?" ja löi luurin korvaan.
Miten teillä?? Nämä on pikkuasioista, mutta en voi sille mitään, että olen kamalan tarkka. :( Huh, jopas alkaa helpottaa!
Kommentit (30)
Itsekin olen ollut samassa tilanteessa. Lopulta en tiennyt millainen oikean parisuhteen pitäisi olla. Sen ei kuulu olla päivittäistä tappelemista, haukkumista, kiristämistä ja toisen kiusaamista. Tajusin tämän vasta kun yksinkertaisesti vain lähdin ja katosin kyseisen ihmisen elämästä. Luulin oikeasti, että minussa oli niin hirvesäti vikaa, että minulle piti olla täysi mulkku. Tosiasiassa normaalia ihmistä kyseiset asiat ei ärsytä niin kohtuuttomasti kuin häntäkin ärsytti ja aina oli minun vika ei koskaan hänen, koska hänen kanssaan ei voinut keskustella mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, jos olette naimisissa, niin AVIOLIITTOLAKI jo määrää sen, että puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden. Eli miehesi tulee vastata myös sinun elatuksestasi, jos sinun omat tulosi eivät riitä. Ja vaikka kaikki ovatkin miehesi nimessä, sinulla on AVIO-OIKEUS miehesi omaisuuteen, ellei teillä ole avioehtoa.
Vierailija:
Ensinnäkin, jos olette naimisissa, niin AVIOLIITTOLAKI jo määrää sen, että puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden. Eli miehesi tulee vastata myös sinun elatuksestasi, jos sinun omat tulosi eivät riitä. Ja vaikka kaikki ovatkin miehesi nimessä, sinulla on AVIO-OIKEUS miehesi omaisuuteen, ellei teillä ole avioehtoa.
Avioliiton aikana kaikki ei ole yhteistä.
mitä helvettiä halus sun kanssa yhteen muuttaa jos sä olet nyt joku kotiorja hänelle??
Meillä on niin, että mies on töissä ja minä olen vauvan ja esikoisen kanssa kotona. Saan äitiysrahaa päälle 1000 kuussa ja olen miehelle sanonut ettei ole mitään nokan koputtamista raha-asioista, ei edes sitten kun jään kotihoidontuelle. Minun TYÖNI on hoitaa koti ja kasvattaa lapset ja huonolla palkalla. En kuuntele mitään nalkutusta mieheltä sen takia, että en käy ansiotyössä.
Sitä selvästi v*ttaa joku sun tekeminen/tekemättä jättäminen, joka heijastuu nyt kaikkeen.. Välittääkö hän sinusta? Ei sitä puheista ainakaan kuule..
Hän tahtoisi että sinä teet kotona kaiken, ja palvelet häntä. Se riepoo häntä suunnattomasti kun sinulla onkin oma tahto.
Esim. pyykkien narulle laitto: Mikset sanonut hänelle ettää pyykissä on hänenkin vaatteitaan, joten voi ihan hyvin myös itse ne laittaa, vuorostaan.
Sinuna pyytäisin häntä juttelutuokioon kanssasi, jossa kävisitte läpi asioita jotka häntä/sinua ärsyttää. Ja koittaisitte löytää niihin kompromissiratkaisut.
Minä olen esim. suhteen alusta asti tehnyt miehelle selväksi, että en halua ikinä kuulla lausetta : " miksei mulla ole kaapissa yhtään puhtaita mustia sukkia!?"
Hän on aikuinen mies ja saa huolehtia itse sellaisista asioistaan.
Minä en ole hänen palvelijansa vaan tasapuolinen kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi olla vaan suorituspaineita, meinasi kasautua liikaa hommia tälle päivälle. Kun helpotti, niin sillä helpotti mielikin. Ymmärrän kyllä tuommoista, koska mua itseänikin vituttaa suunnattomasti jos pitäisi revetä kolmeen yhtä tärkeään paikkaa ja vielä melko samaan aikaan. Silti on aika epäreilua kaataa se mun niskaan (tosin luultavasti tekisin itsekin niin...) ja ruveta nokkimaan mua siitä. Minä kyllä olen aiheuttanut yhden niistä tän päivän menoista, kun kannustin häntä vähän liikaa yhteen harrastukseen. Nyt hän sitten ehdotti, että yritetään olla kunnolla kun hän tulee takaisin. Mun piti kyllä siinä vielä inttää, että haluaisin saada jotain selitystä aamuisesta äkäilystä, johon hän tuumasi, että hän ei selittele mitään. Ja häntä ei kiinnosta yhtään selitellä mitään. Joten en nyt tiedä jäikö hän enää hyvälle tuulelle. Voi kun saisi jostain sen verran nöyryyttä ja kärsivällisyyttä kestää jonkun aikaa, niin tämä inhottava kierre ehkä katkeaisi. Meillä on nimittäin välillä todella hauskaa!! Vaikeeta vaan, kun se mun viisvuotias järki tuolla nakuttaa takaraivoon, että miksi mun pitäisi olla kärsivällinen ja suvaitseva kun ei mieskään ole! Menee sitten liian helposti marttyyrin leikkimiseksi. On tämä yhtä paskaa kun kaksi yhtä hankalaa ihmistä on yhdessä. Oltaisiin edes kilttejä samanlaisia, mutta kun pitää olla varsinaisia kusipäitä.
Ottaa vaan sen kovin tosissaan ja katsoo, että velvollisuus suo sitten tiettyjä oikeuksia. Ja ottaa kauhean stressin toimeentulemisesta. Ihan kuin kaksi ihmistä ja liuta eläimiä kauheasti tarvitsisi. Itse otan asiat rennommin ja yritän olla murehtimatta liikaa tulevaisuutta. Tämä on miehen mielestä sitten laiskuutta varmaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle annettiin hyviä neuvoja: jätä se mies, ja elä elämääsi. Mutta intät vastaan ja keksit tekosyitä. No jos olt valinnut elää kusipään rinnalla, niin pidä jo saatana se leipäläpes kiinni ja kärsi vallinnastasi.
1. Mies on töissä, minä lasten kanssa kotona, eli minä siivoan, hoidan lapset, teen ruoat etc. MYÖS VIIKONLOPPUISIN.
2. Mies ei koskaan herää aamulla lasten kanssa ja anna minun nukkua, näin ei siis ole tapahtunut kertaakaan 3 vuoden aikaana.
3. Mies ei lähde koskaan lasten kanssa ulos tai kauppaan jotta saisin hetken levähdysaikaa.
4.Minä hoidan kaiken myös sairaana
5. Mies menee ja tulee miten haluaa, minä joudun anomaan lupaa mennä jumppaan, silloinkin joudun hankkimaan lapsille hoitajan koska mies ei muka koskaan ehdi ajoissa kotiin.
Ja ennen kuin kysytte, miksen jätä miestä, jätäkin kunhan kuopus on kaksi vuotias. Yksinhuoltajana en selviä ilman töitä, enkä halua tuota pikkuista viedä vielä hoitoon. Eli reilun vuoden vielä sinnittelen ja käytän ukon rahat, sitten adios vaan.
Alue: Aihe vapaa
Sitä paitsi olemme eronneet jo varmaan viisi kertaa, mutta aina on tullut kamala ikävä toista ja ollaan palattu yhteen. Sitten menee jonkun aikaa paremmin ennen kuin taas repsatehaan. Mies ehotti josku jollekin terapeutille menoa, mutta minä en silloin suostunut (sellainenhan olisi ollut jotenkin todella noloa!) ja nyt kun olen tullut järkiini ja ehdotin itse, niin mies ei halua, koska en minäkään ollut halunnut. Hmmm... taidetaan olla 5-vuotiaita...