Tunnistaako kukaan tällaisia ei-joo-ajatuksia perheenlisäyksestä?
Kummallakaan ei ole koskaan ollut vauvakuumetta eikä kumpikaan oikein osaa nähdä itseään vanhempana. Silti nämä ajatukset pyörivät mielessä, että kai näissä jotain keskeneräistä vielä on. Elämä on tosi hyvää näin, mutta kadummeko myöhemmin sitä, mitä jäi tekemättä, kun tuli tehtyä. Aikaa on vielä 10 vuotta, mutta itse en haluaisi tulla äidiksi ihan niin vanhana. Mistä siis tietää, kuuluuko perheeseemme lapsia?
Kommentit (16)
pikkuvauvan tai leikki-ikäisen hoidon vaativuus, oma ura, raha-asiat, parisuhde, vaan ennen kaikkea sellainen abstraktin tasoinen juttu, että minkälainen siitä lapsesta kasvaa. Tuleeko meille läheiset välit, toisin kun itselläni omiin vanhempiini. Entä jos lapsi ei pidä minusta lainkaan? Tai jos siitä tulee nuorisorikollinen?
Niistä saa tosi sairaan kuvan lastenteosta ja ns. tavikset eivät koe sitä ajatusmaailmaa omakseen. Mutta kun tälläkin palstalla ajoittain rehottaa näitä " isovarvastani jomottaa ja alamaha on arka, olenkohan raskaana" -hörhöjä ja siihen vastaa lauma " voi testaa jo, saattaa se näyttää jo oikein, onhan sekstailustanne kulunut jo 24h, kerro meille tulos" -hörhöjä niin moni voi kokea tällaiset jutut aika kauaksi omasta ajatusmaailmasta.
Me mietimme kyllä-ei-akselilla tosi paljon. Aika moni miettii vielä 20-30 vuoden iässä, ettei ikinä tee lapsia, eikä osaa kuvitella itseään vanhemmaksi, mutta muutaman vuoden päästä perheenlisäysprojekti onkin käynnissä.
Lapsesta tulee harvemmin nuorisorikollinen, jos hänet on kasvatettu hyvin. Ja hänelle on tarjottu rakkautta ja hänen tarpeisiinsa on pienenä vastattu. Hyvin harvasta nuoresta tulee nuorisorikollinen.
Vanhemmuuteen päätymisessä enemmän monia huolestuttaa, että oma aika häviää. Ei voi enää kulkea niin vapaasti kuin on tottunut. Parisuhde pitää olla kunnossa ja molempien osallistuminen selkeästi sovittu, muuten homma ei toimi.
Usein ihmisillä on jämähtäneet käsitykset perhe-elämästä, mutta todellisuudessa vanhempana voi olla ihan sellainen kun noraalistikin on. Ydinkysymys on se, onko valmis olemaan vastuussa toisesta ihmisestä.
Miehelle taas lapset olivat itsestäänselvyys " sitten joskus" . Vuosia keskustelimme asiasta ja loppujen lopuksi tilanne alkoi olla se, että joko lapsille annetaan tilaisuus tulla, jos on tullakseen tai parisuhde kariutuu. Jotenkin uskoin, että saattaisin olla luonnostaan lapseton -endometrioosia mm. epäiltiin ja äidilläni oli vaikeuksia tulla raskaaksi-, mutta raskaaksi sitten kuitenkin tulin puolessa vuodessa.
Ekan raskauden ajan olin vielä epäileväinen koko jutun järkevyydestä ja pelkäsin kaikkea allergioista parisuhdeongelmiin. Vauva kuitenkin valloitti sydämeni ja nyt meillä on kaksi lasta.
Lasten myötä olen oppinut itsestäni paljon, olen saanut elämääni sisältöä, jota en edes tiennyt kaipaavani ja olen ylipäätään ollut tasapainoisempi ja onnellisempi kuin ennen lapsia. Ja tiedän, että perhe on toivottavasti minulle läheinen myös sitten kun olen itse vanha, mikään työpaikka ei minua tule jouluisin tervehtimään.
esimerkiksi työssä on otettu suurtakin vastuuta, mutta lapsi aiheuttaisi sitoutumisen. Minusta se on suurin ero kun ihmiset miettivät lapsen tekemistä. Ei niinkään vastuunotto, sillä sitä joutuu työelämässä ottamaan, vaan se sitoutuminen. Ei minulle lapsista vastuunottaminen ollut mikään iso juttu, mutta se sitoutuminen ja oman vapaa-ajan menettäminen oli.
että ihmisen pitää pystyy ottamaan vastuu toisesta ihmisestä, en ' ottaa vastuuta' . Kaksi aivan eri asiaa.
Näen myös eri tavalla oman vapaa-ajan ym. Ei vapaa-aikaa mihinkään menetä vaan sen sisältö muuttuu täysin.
" Aikaa on 10 vuotta" omituinen määritelmä, kenen tekemä? Ota myös huomioon, että lapsen teko ei välttämättä niin vain onnistu..
Vanhemmuus on minulle aika arkisia asioita, kuten kotiarjen pyörittämistä, kodin ja lapsen hoitoa, ulkoilua, kirjojen lukemista, leikkiä, kavereiden tapaamista (sitten kun lapsi jo kaipaa leikkikaveria), rauhallista yhdessäoloa. Vaikemmalta tuntuu vastata lapsen vaikeisiin kysymyksiin, joihin en aikuisenakaan tiedä oikeita vastauksia. Olen aina syvämietteinen ihminen, ja ehkä sitä kautta asetan itselleni mahdottomat tavoitteet olla aina se, joka osaa ratkaista kaikki lapsen elämään tulevat ongelmat ja pulmat.
ap
Vastuuta voi työelämässäkin joutua ottamaan toisesta ihmisestä. Sosiaalityöntekijä tekee tosi isoja päätöksiä toisista ihmisistä. Joten ei se lapsen tekeminen sitä miksikään muuta, että on jo ottanut muista ihmisistä vastuuta. Sos. työntekijänä joutuu esim. miettimään viekö jonkun lapsen huostaanottoasiaa eteenpäin. Aika paljon isompi päätös toisesta ihmisestä mitä tavallisessa perheessä vanhemmat ikinä joutuvat tekemään.
Vapaa-aika menee ellei satu olemaan mummoja ja kummeja jatkuvasti hoitoapuna. Ehkä et ole sitä vain itse kokenut tai oma vapaa-aikasi viettäminen on ollut rajoitetumpaa.
10 vuoden päästä olen 36 ja mies 40. Moni saa lapsia vasta sitten. Itse tosin haluaisin olla pikkulasten äiti alle 35-vuotiaana.
ap
Näillä palstoilla pelottelevat toisia " jos et nuorena tee, et ehkä koskaan saa" sellaiset henkilöt, jotka siten pönkittävät omaa varhaista äitiyttään. En tarkoita, etteikö joku saisi tehdä lapsia alle 25-vuotiaana, vaan että monelle tällaiselle voi olla vaikea hyväksyä, että toiset eivät niin aikaisin lapsiaan tee.
Fakta on, että hedelmällisyys laskee iän myötä. Mutta kuinka vähän se laskee, on monille epäselvää. Käytännössä ero on, että jos joku tulisi 25 v raskaaksi 1-2 kuukaudessa, SAMALTA HENKILÖLTÄ vaatisi raskaaksi tulo 35 v 3-4 kk. Raskaaksi tulo/hedelmällisyys on yksilöllistä, se ei ole niin voimakkaasti ikäsidonnaista. Eli joku tulee 35 v helpommin raskaaksi kuin joku 25-vuotiaana. Älä anna muiden pelotella itseäsi hedelmällisyyden laskemisella.
On ihan normaalia, että vanhemmistaan itsenäistyvä lapsi ihan konkreettisesti irtautuu heistä. Sinun ei siis tarvitsekaan tietää kaikkia oikeita vastauksia, riittää että olet halukas näitä vaikeita asioita lapsesi kanssa läpikäymään. Tärkein, mitä minun mielestäni voit lapselle viestiä, on se jo lapsuudesta tuttu turva, että mitä tahansa tapahtuukaan, voit aina luottaa, että olen rinnallasi ja välitän. Tai että hyväksyn sinut ihmisenä, vaikken aina tekojasi.
Mielenkiintoista, että joku lapsia harkitseva miettii vanhemmaksi tulemista näin kaukaisista näkökulmista, kun yleensä huolenaiheena on juuri se oma aika, parisuhde, ura ja ulkonäkö.
Tuota sossu-vertauskuvaa en tajunnut yhtään. Onko siis sossu enemmän vastuussa ihmisistä kuin vanhempi lapsistaan vai mikä punainen lanka oli? Ja miten se liittyy ketjuun?
Totta kai vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan, ei vain sitoutunut heihin. Vanhemmat ovat lapsen huoltajia, ei se ole verrannollinen mihinkään ammattiin, mitä maa päällään kantaa.
Vanhempi on sitä vielä 50-vuotiaallekin lapselleen. Sanoisin myös, että palstoilla kiertely ja että antaa muiden toimia neuvonantajana on myös huono juttu, sillä jokainen tapaa antaa yleispäteviä neuvoja omasta kokemuksestaan. Et siis voi tietää, mikä asia teidän lapsiperheessänne tulee menemään helposti ja mikä vaikeasti. Turha pelätä etukäteen asioita.
Vierailija:
Näillä palstoilla pelottelevat toisia " jos et nuorena tee, et ehkä koskaan saa" sellaiset henkilöt, jotka siten pönkittävät omaa varhaista äitiyttään. En tarkoita, etteikö joku saisi tehdä lapsia alle 25-vuotiaana, vaan että monelle tällaiselle voi olla vaikea hyväksyä, että toiset eivät niin aikaisin lapsiaan tee.
Fakta on, että hedelmällisyys laskee iän myötä. Mutta kuinka vähän se laskee, on monille epäselvää. Käytännössä ero on, että jos joku tulisi 25 v raskaaksi 1-2 kuukaudessa, SAMALTA HENKILÖLTÄ vaatisi raskaaksi tulo 35 v 3-4 kk. Raskaaksi tulo/hedelmällisyys on yksilöllistä, se ei ole niin voimakkaasti ikäsidonnaista. Eli joku tulee 35 v helpommin raskaaksi kuin joku 25-vuotiaana. Älä anna muiden pelotella itseäsi hedelmällisyyden laskemisella.
vetäytyi heti ;).
Halusin, että ap ajattelee myös sitä, että jos nyt kymmenisen vuotta vielä pähkäilee ja sitten aloittaa lasten " tekemisen" , niin se ei saatakaan käydä niin helposti (kuten ei välttämättä nytkään, ei tiedä jos ei kokeile). Sitten menee vuosi pari ehkä ennen kuin pääsee edes tutkimuksiin missä vika kun lasta ei kuulu, ja todellakin hedelmällisyys laskee iän myötä, ja lapsettomuushoidotkin ovat paljon tehokkaampia nuoremmilla kuin vanhemmilla.
Jos kyseinen vastaaja epäilee minua omaa ratkaisuaan pönkittäväksi teiniäidiksi, niin pieleen menee ;).
Ei edes sitten, kun se nyytti on sylissä. Se lapsi kasvattaa vanhemmuuteen.