Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vaihtoon?
19.01.2008 |
Olen lopen uupunut häiriintyneeseen vaimooni. Hän on kyllä ihana, älykäs ja kaunis nainen - mutta hänessä on pimeä puoli jota en jaksa enää. Suurin ongelma on ainainen muitten syyttely kaikesta yhdistettynä huonoon itsetuntoon.
Olen vuosikaupalla yrittänyt elää tämän kanssa, tukea ja ymmärtää, vaikka ihminen minäkin olen, enkä pysty olemaan hänen terapeuttinsa. Olemme hakeneet apua monesta paikasta, ja monesa kriisistäkin olemme jo selvinneet.
Kuitenkin mittani on nyt tullut täyteen.
Ongelma on kuitenkin se että meillä on monta lasta, yhteinen talo ja asuntolainat. Jos lähden hakemaan eroa minä joudun todennäköisesti lähtemään ja jättämään lapset.
Pitääkö minun vain pärjätä siihen asti kunnes lapset kasvavat aikuisiksi?
Miten voisimme erota niin etteivät lapset kärsisi? Onko se edes mitenkään mahdollista?
Kommentit (23)
Jos hän edes kokeilisi, josko siitä voisi olla hyötyä. Se muuten auttaa myös laihdutuksessa. Voihan sen sitten lopettaa, jos ei muutamassa viikossa ole mitään parannusta tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on jo yli 10v mutta silloin jo kävi terapiassa, nyt olemme käyneet useaan otteeseen erilaisessa parisuhdeterapiassa eikä mikään oikein muuta asioita. Hän on liian fiksu ja pystyy kiertämään ja kaartamaan asioita. Kuten jo sanoin, hän on itsekin alalla.
Ongelmat ovat huono itsetunto yhdistettynä muitten agressiiviseen syyttelyyn kaikista hänen ongelmistaan. Ikinä hän ei näe omassa käyttäytymisessään mitään vikaa ja on symptomaattista ettei hän esimerkiksi kykene pyytämään anteeksi jos hän satuttaa läheisiään.
Ihan konkreettinen esimerkki: muutama päivä sitten hän sanoi ääneen että hänen " pitäisi hankkia rakastaja koska en ole tarpeeksi romanttinen" ja kun myöhemmin keskustelimme siitä ja sanoin että se oli todella loukkaavaa hän vain totesi että " hyvä että se herätti" eikä hänestä siinä ole mitään anteeksipyydettävää.
Tuo nyt vain yhtenä konkreettisena esimerkkinä. En minä pysty aina pysymään rauhallisena ja asiallisena, enkä minä ole mikään terapeutti. Minä kaipaan tasapainoista kumppania jonka kanssa pystyn olemaan tasa-arvoinenkin. Ei epätasapainoisen ja ailahtelevan ihmisen kanssa pysty olemaan sitä, ikävä kyllä.
Ottaa oikasti päähän ja tilanne on todella surullinen.
Ongelman ydin on ettei hän ole niin huonossa jamassa että hän saisi kelan-tukemaa terapiaa tai aloittaisi lääkityksen. Eikä hänessä hänen mielestään oikeastaan ole mitään vikaa, vaan me muut hänen vanhemmistaan lähtien vain kohtelemme häntä huonosti - jokainen hänen ongelmansa on jonkun meidän vika.
Kyllä hän aina silloin tällöin käy terapeutillaan. Mutta hän on fiksumpi kuin suurin osa terapeuteista.