Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vaihtoon?
19.01.2008 |
Olen lopen uupunut häiriintyneeseen vaimooni. Hän on kyllä ihana, älykäs ja kaunis nainen - mutta hänessä on pimeä puoli jota en jaksa enää. Suurin ongelma on ainainen muitten syyttely kaikesta yhdistettynä huonoon itsetuntoon.
Olen vuosikaupalla yrittänyt elää tämän kanssa, tukea ja ymmärtää, vaikka ihminen minäkin olen, enkä pysty olemaan hänen terapeuttinsa. Olemme hakeneet apua monesta paikasta, ja monesa kriisistäkin olemme jo selvinneet.
Kuitenkin mittani on nyt tullut täyteen.
Ongelma on kuitenkin se että meillä on monta lasta, yhteinen talo ja asuntolainat. Jos lähden hakemaan eroa minä joudun todennäköisesti lähtemään ja jättämään lapset.
Pitääkö minun vain pärjätä siihen asti kunnes lapset kasvavat aikuisiksi?
Miten voisimme erota niin etteivät lapset kärsisi? Onko se edes mitenkään mahdollista?
Kommentit (23)
Rakastatko vielä vaimoasi, siinä kai asian ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen aktiivisesti hakenut rakentavaa ratkaisua ongelmiimme
--
en enää jaksa kantaa hänen ongelmiaan .
Mutta siis oletko hakenut apua omaan ongelmaasi, siihen, kuinka raskasta on elää huonoitsetuntoisen vaimon kanssa. Millä sinä jaksat ja mikä auttaa sinua?
Luin viestiäsi ja tuli sellainen tunne että vastaan sulle kun minä autoin omaa isääni pääsemään yli vaimostaan eli mun äidistä jolla meni asiat pimeelle puolelle ja kaikki apu ja terapeutit ym siinä yritimme, mutta ei siinä auttanut kun loppujen lopuksi vaan lasten kanssa keskutella vakavasti ja olimmehan me lapset sen tunne helvetin nähneet ja nähneet että molemmat vanhemmat siinä kärsii.
Talo myyntiin ja lapsista yhteishuoltajuus tai kuten meiltä kysyttiin että missä haluamme asua, molempien luona vuorotellen sovimme ja se toimi. Isä on onnellinen ja äiti on onnellinen vaikka aluksi se oli vaikeaa kun ovat olleet kauan naimisissa myös niiden ongelmien kanssa, mutta nyt se oli molemmista hyvä ratkaisu ero siis.
usko minua kyllä lapset selviää kun heille puhutaan eikä supista seläntakana, sillä lapsethan sen tunnemöykyn näkee teistä vanhemmistaan.
Tsemppiä, ei kannata jämähtää siihen mikä ei tunnu hyvältä ja kannattaa ajatella itseäänkin.
Kannattaa miettiä tarkkaan. Saatatte pitemmän päälle myös sairastua molemmat. Itselläni kokemusta pitkästä suhteesta jossa juuri samanlaisia puolia miehelläni. Minä en jaksanut.
Minkälaiset asiat puoltavat sitä että lapset jäisivät vaimollesi? Eikö vuoroviikkosysteemi olisi vaihtoehto?
Lopulta mieskin sairastuin masennukseen ja molemmat päätyivät holhoukseen. Karkasi elämänhallinta lopullisesti käsistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Rakastatko vielä vaimoasi, siinä kai asian ydin.
Rakastan kyllä, mutta asia ei ikävä kyllä ole noin yksinkertainen.
Maanantaina taidan taas ottaa yhteyttä omaan terapeuttiini, hän on erittäin pätevä ja on ollut hyvä tuki tässä usean vuoden ajan. Aikoinaan otin häneen yhteyttä kun suhteemme oli todella vaikeassa kriisissä, ja itse olin täysin sekaisin.
luulis nyt että apu jossain vaiheessa auttaa!
voimia sulle ja muista pitää maalaisjärki päässä se tasapainoittaa vaimoasikin toivottavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkään hän ei hyväksy että vika olisi hänessä, vaan viimeisin terapiakierros on " saanut hänet ymmärtämään" etten ole tarpeeksi romanttinen. Ennen sitä syyt olivat toisia, yleensä vakiosyntipukki on hänen äitinsä, joku entinen poikaystävä tms.
Lääkitys olisi varmaan paikallaan, mutta hänen pitäisi silloin hakeutua hoitoon - allalle jossa hän itse työskentelee.
Päätin nyt kuitenkin ettei tätä suhdetta heti panna poikki. Ehkä yritän löytää jotain henkireikää. Tärkein juttu on kuten tässä tuli sanottua että rakastan häntä edelleen, ja rakastan myös lapsiamme. Heidän kaikkien takia yritän vielä jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhdeterapiaan. Tee selväksi, että näin ei voi jatkua.
Jäi tosin epäselväksi, että minkälaisia ongelmia teillä ja vaimollasi on.
parisuhdeterapia?
kasvatus- ja perheneuvola?
tarvitseeko vaimo mielenterveyspalveluja
( kela korvaa vaimon mahdollisen psykoterapian, noin 20 e/ kerta)
- entä oletteko hakeneet vaimolle lääkitystä- esim. masennus- tai vaihdevuosilääkitystä ( =onko vaimo yli 38 v)?
-aloittakaa omega 3 ja 6 kalaöljystä- esim. ete Q apteekista kansainvälisten testien voittaja.
entä:
- käyttääkö vaimo e-pillereitä- tai ehkäisykapseli - nehän ovat hormoneja ja voivat aiheutta mielialan vaihteluita( eli eivät sovi kaikille)
- gynegologi auttaa naistenvaiva lääkityksissä...
TSEMPPIÄ!!!
ÄLÄ anna periksi!
Esim. vaihdevuodet tulevat JOKA perheeseen -ei se vaihtamalla parane...
Ja syytelyyn ei kannata lähteä mukaan
- kerro, että olet eri mieltä...
käytä " minä viestintää" - ei syyttelyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...oli äsken kirjoitusvirhe-sorry -auttaa masennukseen ja mielialan vaihteluun...
Vierailija:
parisuhdeterapia?
kasvatus- ja perheneuvola?
tarvitseeko vaimo mielenterveyspalveluja
( kela korvaa vaimon mahdollisen psykoterapian, noin 20 e/ kerta)- entä oletteko hakeneet vaimolle lääkitystä- esim. masennus- tai vaihdevuosilääkitystä ( =onko vaimo yli 38 v)?
-aloittakaa omega 3 ja 6 kalaöljystä- esim. ete Q apteekista kansainvälisten testien voittaja.entä:
- käyttääkö vaimo e-pillereitä- tai ehkäisykapseli - nehän ovat hormoneja ja voivat aiheutta mielialan vaihteluita( eli eivät sovi kaikille)- gynegologi auttaa naistenvaiva lääkityksissä...
TSEMPPIÄ!!!
ÄLÄ anna periksi!Esim. vaihdevuodet tulevat JOKA perheeseen -ei se vaihtamalla parane...
Ja syytelyyn ei kannata lähteä mukaan
- kerro, että olet eri mieltä...
käytä " minä viestintää" - ei syyttelyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilöterapiassa vaimo kävi jo ennen kuin me seurusteltiinkaan, mutta taukojakin on ollut. Yhdessä olemme käyneet monessa eri terapiamuodossa.
Pillereitä hän ei ole syönyt eikä varmaan suostu syömäänkään. Ei mielialalääkkeitä eikä e-pillereitä joista hän menee täysin sekaisin, eli hormooniherkkä hän itsekin tunnistaa olevansa.
Jaa, hauskin kommentti tässä ketjussa. Ei minulla kyllä sukupuoli-identiteettini suhteen ole mitään ongelmaa. Laita se satanen vaikka hyväntekeväisyyteen. Mannerheimin lastensuojeluliitosta kehitysapuun, valitse itse.
Aikoinaan hän haki KELA:lta tukea, mutta eivät suostuneet tukemaan terapiaa - on kuulemma liian terve.
Yksi osa ongelmaa on että hän on sen alan ammattilainen. Se on todellinen catch-22 tässä tapauksessa.
Ja edelleen, hän on myös ihana, kaunis ja rakastettava nainen ja hyvä äiti. Tämä on oikeasti järkyttävän vaikea asia.
Kuka se huonolla vaimolla mitään tekee jos on parempikin tarjolla.
Aikaisemmin myös väkivaltaisuutta, nykyään vain agressiivisuutta ja satunnaisia ahdistuskohtauksia. Yhteisen terapian jälkeen ei enää väkivaltaisuutta ole ollut.
Paniikinomaisen ahdistuskohtaukset ovat vaikeimpia, agressiivisuuden pystyn helpommin käsittelemään vaikka se sattuukin syvälle ja " kuluttaa rakkautta" jos niin voi sanoa.
En olisi näin pitkään jaksanut ellen olisi saanut ulkopuolista tukea. Merkittävintä on ollut se että luulin pitkään että olin syypää ongelmiin, mutta kun sain itseni kasattua huomasin että asia ei olekaan ihan niin.
Olen aktiivisesti hakenut rakentavaa ratkaisua ongelmiimme, vaikka virheitä minäkin olen tehnyt. Nyt vain tuntuu siltä etten enää jaksa kantaa hänen ongelmiaan ja hänen olisi aika kohdata niitä itse ja yksin, ammattilaisen luona tietenkin.
Jos näin jatkamme minä vain peittelen hänen ongelmansa, kärsin siitä ja annan hänelle tilaisuuden jatkaa minun ja muitten syyttelyä.
Ongelma on vain se että jos eroamme todennäköisyys että lapset jäisivät minulle on aika pieni ellen todella laita kovia panoksia peliin, ja se taas ei ole lasten etu.