G: Jos ei, niin miksi et elä "ihonalaisesi" kanssa?
Oletko sinä hänelle ihonalainen. Nmä kirjoitukset tuntuvat jotenkin surullisilta. Elää toisen kanssa vaikka kaipaa jotain muuta. Minä olen 27-vuotias lapseton reilun vuoden naimisissa ollut. Minusta tuntuu, että tapasin ihonaaiseni puoli vuotta sitten. Olemme yhteydessä ja muutaman kerran on ollut muutakin.
Nyt mietinkin, että kuuluuko minun jäädä periaatteessa ihan toimivaan kaveriliittoon vai onko minulla "oikeus" yrittää onneani uuden miehen kanssa?
Kokemuksia kaipailen! :)
Kommentit (9)
Ainakin siitä pitäisi kertoa sille puolisolle. Jos molemmat hyväksyy sen, niin vain silloin voi olla velvollisuudesta yhdessa.
Se toinen kyllä vaistoaa, jos toinen ei enää rakasta.
ja hän on avoliitossa sekä kahden lapsen isä.
Koska rakastan miestäni ja lapsiani ja haluan elää tätä onnellista perhe-elämää.
Minua 11 vuotta vanhempi mies elää jossain varmasti onnellisena, toivottavasti muistaa vielä minut. En kuitenkaan missään tapauksessa vaihtaisi mutta on häntä kiva muistella.
Mitä vittua? Että reipas vuosi sitten tahdoit mennä naimisiin, lupasit rakastaa ja olla toisen kanssa hamaan hautaan saakka, mutta nyt et sitten äkkiseltään tahdokaan??? Ei voi kuin ihmetellä. Ehkä parempi miehellesi, että painut sen ihonalaisesi kanssa!
Emme halua elämältä samoja asioita.
Minulla on jo sen verran elämänkokemusta, että tiedän, miten siinä kävisi.
Tuo mitä sinulla on, ei täytä "ihonalaisen" kriteerejä: tuo on pelkkä ihastus, joka menee ohi, kun et ruoki sitä. Ihonalainen on pysyvä hienoinen kaipaus siitä mitä olisi voinut olla, mikä ei tarkoita sitä, että elämä olisi huonoa omassa parisuhteessakaan,
Sitä paitsi rakastan aviomiestäni, en ihonalaistani.
Rakastuin silmittömästi, "jalat meni alta. Vajaa kaksi vuotta lievään väkivaltaan turvautuvan, uskottoman miehen kanssa riitti. Ei hänestä ollut isäkandidaatiksi tai mieheksi, jonka kanssa kuljetaan alttarille.
Sittemmin tapasin nykyisen mieheni, ja rakastuin hitaammin. Hän on hyvä kumppani, isä ja pitää lupauksensa
Oletko sinä hänelle ihonalainen. Nmä kirjoitukset tuntuvat jotenkin surullisilta. Elää toisen kanssa vaikka kaipaa jotain muuta. Minä olen 27-vuotias lapseton reilun vuoden naimisissa ollut. Minusta tuntuu, että tapasin ihonaaiseni puoli vuotta sitten. Olemme yhteydessä ja muutaman kerran on ollut muutakin.
Nyt mietinkin, että kuuluuko minun jäädä periaatteessa ihan toimivaan kaveriliittoon vai onko minulla "oikeus" yrittää onneani uuden miehen kanssa?
Kokemuksia kaipailen! :)
Ihonalaisuus on vain tunne, mutta avioliitto on tahto.
Sitä paitsi en eläisi ihonalaiseni kanssa vaikka olisin vapaakin, sillä hän on omien lasteni ikäinen. Mutta rakasta