Kaveri suuttui, kun kovassa rahapulassani myin hanen antamansa lapselleni lian pienet vaatteet. Antoi lahjaksi, ei siis mitaan omia vanhojaan.
Miksi en olisi saanut niitä mydä, kun rahaa ei ole latiakaan? Ei meillä ole pahemmin ollut varaa ostaa lapsillemme itse uusia vaatteita. Kaikki uudet on saatu lahjaksi ja itse ollaan ostettu käytettyinä ja käytetty loppuun asti ja sen jälkeen roskiin.
Mikä siinä olisi ollut sitten jotenkin jalompaa, että olisin laittanut vaatteen UFF-laatikkoon ja sitten joku olisi ostanut sen samaan hintaan kuin nyt, mutta vain UFF olisi ottanut rahat välistä ja edelleen auttanut sitten jotain tarvitsevaa hiukan pienemmällä summalla?
Kommentit (24)
ei minulta ainakaan kukaan entisen lahjan antaja tule kysymään, missä lahja nykyään luuraa? eli olisin vain ollut mainitsematta että myinpäs juuri sinun antamasi vaatteet eteenpäin.
Vierailija:
ei minulta ainakaan kukaan entisen lahjan antaja tule kysymään, missä lahja nykyään luuraa? eli olisin vain ollut mainitsematta että myinpäs juuri sinun antamasi vaatteet eteenpäin.
Vierailija:
Lahjaksi saadut vaatteet on erikoisia ja nättejä, osa myös itsetehtyjä! Totta kai säästän, kun kerran haluan säästää. Tällä yhdellä nimimerkillä on nyt jotain vaikeuksia tajuta tätä asiaa. Voi kun surullista.
Ei tässä oo kyse siitä et on kiva säästää nättejä vaatteita joilla on tunnearvoa (niin kun ap sanoi, hän on säästänyt joitakin vaatteita, joilla on lähinnä vain tunnearvoa) vaan siitä, et ne vaatteet oli pakko myydä, et sai ruokaa pöytään ja kaveri kilahti tästä.
Kun sulta kysyy mitä itse tekisit tuossa tilanteessa, niin vastaat ettet ikinä päätyis tollaseen tilanteeseen.
Sun vastaus kieli vaan täydellisestä empatiakyvyn puutteesta.
Vierailija: