Onko täällä muita, jotka pääsivät synnytyspelosta synnyttämällä?

ja pelkäsin ihan hirveästi ja olin paniikissa kun kuopusta synnytin. kävin pelkopolillakin asiasta juttelemassa.

kun kuopus syntyi itkin enemmän siitä että teinsen ja se oli helpoa ja ehkäpä vähän mukavaakin:) hoin vain minä tein sen nyt se on ulkona ja olen hengissä. ja vieläpä ison lapsen teinkin 4200g

Esikoinen kun sitten syntyi, pelko hävisi ja ymmärsin, että monilta osin se oli turha. Kipu ei ollut niin paha kuin olin kuvitellut, vaikka se todella voimakas olikin. Se oli kestettävissä.



T: Ap

Itkenyt öisin jne. Kuitenkin kumpikin synnytys ollut erittäin helppo ja aina nauranutkin, että tätäkö sitten pelkäsin. Synnytyksien välissä ei ollut edes pitkää aikaa ja sinä aikana kehittelin päähäni vaikka mitä pelkoja.

Kaksi lasta olen synnyttänyt enkä kummassakaan saanut edes mitään kivunlievitystä

joka ei ole itse synnyttänyt. Lähdin todella avoimin ja luottavaisin mielin esikoisen synnytykseen, mutta karmean ja kivuliaan synnytyksen jälkeen voin sanoa että minulla on synnytyspelko (odotan siis toista). Nyt kun tiedän mitä odotettavissa on, tieto todellakin lisää tuskaa.

Synnytys oli kamala ja käsittämättömän kivulias. Kaiken lisäksi kaikki meni pieleen ja hätäsektioon jouduin. Nyt pelkään synnytystä vaikken ole edes raskaana! En kuitenkaan halua pelon vaikuttaa lapsilukuuni.

Ikuiset traumat jäi enkä uskalla enää mennä tekemään toista, koska mulle ei voida luvata sektiota ennenkuin tulen raskaaksi.