Mikä siinä vauva-ajassa on niin rankkaa?

päälle iski vieläpä babyblues. Ei ollut helppoa.

Hb oli vajaa 80 ja sairaalassa jouduin olemaan vähän kauemmin että alkoi nousta.

Pian olin entiselläni vaikka alkuun oli heikkoa kun äkkiä tippu korkealta niin alas!

Koska harvoin se on sitä jos äidillä ei ole masennusta eikä vauvalla mitään sairautta tai koliikkia.



Mutta,mun mielestä rankin aika alkoi tosta 1,5 vuoden tienoilla kun omatahto tuli rajusti esiin, meillä oli esikoiset vielä kaksoset niin jotenkin tosí rankkaa oli se,kun toinen lopetti raivoomisen niin toinen aloitti ja välillä samaan aikaan. Kaksvuotiaasta kolmeen vuoteen oli kamala minäite vaihe ja siinä tarvittiin todella hermoja.



Meillä siis kaksoset olivat maailman ihanimpia eikä kukaan varoitellut tulevasta, joten siis siinä ihanuuden huumassa tehtiin kolmas vauva heti perään, ikäeroa vauvalla ja kaksosilla on 1v6kk.

Kyllä olis vauva jäänyt tekemättä jos olisin tiennyt mitä seuraavat 1,5 vuotta ovat kaksosten kanssa.



Nyt ovat kaksoset neljä vuotta ja yksönenkin jo 2,5v ja elämä tuntuu olevan nyt suht kivaa, ainoa miinus on tuon 2 vuotiaan järkyttävä uhma,raivoaa kaikesta,muttei sinänsä tunnu kauheen pahalta kun on jo noi kaksi kestänyt saman vaiheen läpi.



Nyt tuntuu että voisin haluta vauvan, on se niin ihanaa aikaa:)

Nim. kokemusta on

Minulla ainakin näin. Kyllähän sitä raskausaikana luuli olevansa valistuntu kaikkeen, mutta kun vauva syntyi ja vaati jatkuvaa huolenpitoa ja syöttö jne, ja loppui se oma-aika. En minä ainakaan osannut varautua siihen miltä se oman ajan loppuminen tuntuu ja se että olenkin oikeasti vastuussa jostain pienestä joka vaatii jatkuvasti jotain.



Nyt kun olen toisen ja kolmannenkin jo saanut, niin enään ei lasten tuleminen tuntunut juuri miltään, ei loppunut elämä eikä mikäänmuukaan, he tulivat vain jo valmiiseen lapsiperheen elämään:)

yksi terve vauva on kuukauden ikäisenä kyllä tosi helppo tapaus, nukkuu ja on söpö..katkonaisia öitäkin jaksaa, kun päivisin vauva sen kun köllöttää. Ikävä kyllä ne raskaat ajat ovat edessä, kun lapsi kasvaa. Mutta älä huoli, kyllä nekin jaksaa. Kauhujuttuja aina kerrotaan, mutta ei niistä helpoista ja mukavista hetkistä!

Kun 3 kuukautta oli kulunut, vauva alkoi heräilemään tunnin välein. En saanut nukuttua juuri mitään, lopetti nämä heräilyt vasta miltei 2-vuotiaana.

Toisen lapsen kohdalla oli vieläkin rankempaa, vauva aloitti heräilyt miltei heti kotiin päästyään. Ei nukkunut päivällä eikä yöllä. Atooppinen iho puhkesi kuukauden s yntymän jälkeen, 3 kk ikäisenä alkoi korvakierre, joka johti putkitukseen. Ensimmäisen täyden yön nukkui 1-vuotiaana, sitä kesti viikon ja korvakierre alkoi taas.

Rankkaa.

Kiva jos sulla on mennyt hyvin, kaikilla ei sitä ole.

Mulla kahden lapsen kohdalla rankkajakso alkoi vauvan ollessa 3-4 kk. Siihen asti nukkunut kumpikin yhdellä syötöllä, eivät ole itkeneet jne. Itsekin olin pirteä ja reipas kun sain hyvin nukuttua.



Mutta mutta.. siinä 4kk iässä alkoi yöheräily (alkoi, kun oppi kääntymään), jopa 0.5 tunnin välein ja sitäpä on jatkunut lähes vuoden ikään. N 8-9 kk tulee myös huonoja kausia, kun oppii taitoja (seisominen, konttaus..), hampaat jne.



Nauti nyt kun on helppoa. Sitä ei välttämättä kestä. Tai toki toivon, että kestää. Mutten usko.



Rankaa on kun on väsynyt eikä esikoisen takia esim. pääse päikkäreille.

" Hb nousee kyllä äkkiä! Yhdessä alatiesynnytyksessä menetin paljon verta, samoin sektiossa!"



Ei ainakaan minulla käynyt niin. Meni kolmisen kuukautta ennen kuin aloin olla suht oma itseni. En enää vitivalkoinen, huonovointinen ja väsynyt. Ja söin kuitenkin ylimääräistä rautaa säännöllisesti. Mulla jälkivuoto kesti useita viikkoja runsaana ja kun valmiiksi olin menettänyt paljon verta niin eipä se Hb nyt voinut äkkiä nousta?

Tässä ei auta edes se, että vauva on ns helppo.

Lapsi oli seurallinen ja kaipasi virikkeitä, ja tietysti myös ruokaa, puhtaita vaippoja ja nukuttamista. Lapsi alkoi huutamaan jos esim. ruuanlaitossa, tiskaamisessa ym toimissa meni kauemmin kuin 5-10 min. Meillä lapsen päiväunet eivät saaneet mitään rytmiä ennenkuin hän oli 9 kk (sitä ennen unet mitä tahansa 20 min ja 4 h välillä) mikä tietysti toi omat vaikeutensa.

Itselläni helppo lapsi, mutta kummasti silti väsyttää, kun ei kuitenkaan koko aikana ole saanut esim. nukkua niin kuin haluaisi.

2 allergista vauvaa oon saanut, nukkuivat päivisin 5min-puolen tunnin pätkiä, huusivat, eivät viihtyneet autossa, vaunuissa, joka paikassa rääkymistä..kamalia ilmavaivoja yötä päivää, iho-oireita. ei puhettakaan mukavista vauvatapaamisista tai et olis käynyt vaunulenkillä tms.. Ja rankkuus jatkuu edelleen, pienempi 1-v..

mua itseäni väsytti eniten se, että oli niin sidoksissa siihen vauvaan. Sitten kun lopetti imettämisen niin vähän helpotti.

Kuopuksen kohdalla ei sitten ihan pikkuvauva-aika ollutkaan yhtään rankkaa (vaikka esikoinenkin oli vielä aika pieni).



Mutta niitä vaiheita tosiaan tulee ja menee lasten kanssa.

Helppo vauva 5kk asti, nukkui täydet yöt ja ei paljoa kitissyt kuin nälkää. Sitten alkoi liikkua ja yöt heittivät kuperkeikkaa. Minä univelassa olen maailman kamalin ihminen, aivan täydessä kiukussa pienestäkin asiasta=mies toimi roskakorina. Nyt vauva on 8 kk ja viikon verran on taas nukkunut täysiä öitä. Toivottavasti tätä kestää nyt tovi.



Toivottavasti teillä jatkuu helppous!

Sitten odotinkin jo toista esikoisen ollessa 1v. Ja vaikka nuorempikin oli helpohko vauva, se eka vuosi, vauva-aika, tuntui kyllä tosi rasittavalta. En niin jaksanutkaan nauttia siitä ennen niin ihanana pitämästäni vauva-ajasta, vaan odotin vaan, että kunhan selvitään tästä ekasta rasittavasta vuodesta, niin sitten helpottaa. Nyt on nuorimmainen 2vuotta ja ihanaa aikaa! Vaikka 2vuotias tityllä tavalla on vaativampi kuin vauva, on tää nyt paljon helpompaa. Nyt vaan jännittää, että miten kolmannen lapsen kanssa...kun sais sen ekan vuoden pikakelauksella ; ) Tai ehkä se menee helpommin, kun lapset ois isompia?

En kuvitellutkaan, että mulla olis jotenkin pitkä kokemus vauva-ajasta, mutta kysyin vaan mielenkiinnosta minkä muut on kokenu rankimmaksi vauva-ajassa. uskon kyllä, että tää tästä vielä " pahenee" mutta monien puheiden perusteella oon saanu sen kuvan, että vauva-elämä on kamalaa heti alusta alkaen ja sitä se ei todellakaan ole ollut.



kyllä meidänkin vauva huutaa osaa ja öisin heräilee parin tunnin välein, mutta en ole kokenut sitä ongelmana. pärjään vähillä unilla itse eikä ole ollut tarvetta päikkäreille, vaikka yöllä olis tullu nukuttua vaan pari tuntia. En ole ollut yhtään väsynyt edes - ainakaan vielä *koputtaa puuta*. Mutta uskon kyllä, että muutaman kuukauden päästä voi olla ihan erilaista...



ap

mutta hankippa toinen ja vielä pienellä ikäerolla...

Normaali aikuisessa alkaa kyllä näkyä, jos kahden tunnin unilla/vrk vedetään viikosta ja kuukaudesta toiseen.