Menee hermo omaan mieheen ja sätin häntä melkein päivittäin, onko tämä henkistä väkivaltaa?
Meillä on pieniä lapsia. Mies menee ja tulee miten haluaa, ei ota vastuuta lapsista, kodista, autosta ei mistään. Kaikesta pitäisi minun kantaa taakka harteillani. Turhaudun usein mieheeni ja haukun häntä laiskaksi, " samanlaiseksi kuin isänsä" ja tyhmäksikin joskus. Jälkeen kyllä kaduttaa haukkuminen, mutta kun pinna palaa en mahda mitään. Uhkailen joskus erollakin, oikeasti haluaisinkin erota mutta en kuitenkaan uskalla. Voiko näitä ajatella henkiseksi väkivallaksi?
Kommentit (3)
riitelyltä, mutta tietysti jos miehesi kokee sen väkivaltana, niin silloin se sitä on. Pystyttekö lainkaan keskustelemaan asioista? Jos ette, niin hakekaa ihmeessä apua pariterapiasta. Sieltä on mahdollista saada työvälineitä hankalien tilanteiden ratkomiseen ja riitojen selvittelyyn. Ja jos sekään ei auta, lasten kannalta on monesta parempi erota kuin antaa lasten nähdä ja kuulla vanhempien vihan toisiaan kohtaan. Ero ei tietenkään koskaan ole helppo, mutta pitemmän päälle kannattaa.
normaali riitely on asia erikseen, toi kullostaa siltä