Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Taas kotona, esikoinen harrastaa+mies mukana

Vierailija
16.11.2008 |

Huoh.



Olenkohan ainoa jota rassaa "kotiin kiinni sidottuna oleminen"? Esikoisella turnaus, jossa mies mukana. Minähän sitten olen pienempien lasten kanssa kotona. Illalla vielä miehen se ainokainen oma harrastus, joten kotona pysytään.



Viimeksi minä päätin olla hankala ja totesin että minä lähden välillä esikoisen turnaukseen, joka miehelleni kyllä sopisi. Tulin kuitenkin katumapäälle, kun valmentaja ei pääse näihin turnauksiin ja mies auttaa/tekee töitä siellä ja valmentaja oli jo laittanut miehelle hommia. Lisäksi ne muutkin isät ovat siellä ja heillä on oma "piirinsä". Mies siis näkee siellä samalla lasten harrastusten kautta muodostuneita kavereita.



Sama ongelma kaikissa muissakin esikoisen harrastuksissa. Olin jotensakin kuvitellut että lapsen harrastus tarkoittaa että perhe on mukana ja pidän tärkeänä sitä että molemmat vanhemmat ovat kiinnostuneita ja osallistuvat/käyvät katsomassa vaikka vuorotellen. Loppujen lopuksi siinä on kuitenkin käynyt niin että mies on suurimmassa osassa treeneissä (menee suoraan töistä työmatkalla) ja kaikki turnaukset yleensä auttamassa ja minä olen kotona pienempien lasten kanssa.



Ja sekös taas harmitti kun viimeksi kävin esikoisen treeneissä, niin miehet menevät kokonaan eri paikkaan istumaankin kuin missä minä olen. On varsinainen jako miehet ja muut. Täällä ei muutenkaan tunnu olevan mitenkään käytäntö että naiset ja miehet ovat vapaa-aikana samoissa jutuissa mukana vaan kaikki jakautuu. -On muuten viimesen päälle ärsyttävää. Esikoinen jopa yksi päivä kysyi käyvätkö miehet ja naiset samassa työpaikassa! Kyllä meillä töissä ainakin ovat miehet ja naiset paljonkin keskenään tekemisissä ja miesten kanssa teen paljon töitä.



Se että esikoisen harrastukset vievät aikaa, jolloin minä olen pienempien lasten kanssa koton, niin olen viikollakin paljon iltapäiviä kotona. Teen lyhennettyä työpäivää ja olen iltapäivisin aikaisin kotona. Mies hoitaa lapset aamulla ja menee myöhemmin töihin ja pääseekin sitten aikaisemmin. Esikoisen harrastukset talvisin (jääkiekko osuu enemmän tähän vuodenaikaan) vievät useamman illan ja mies onkin sitten yleensä kotona ehkä seitsemän maissa illalla.



Tiedän että voisin tehdä lasten kanssa kaikkea, mutta päiväkodin ja koulun jälkseisen iltapäivähoidon jälkeen viikolla lapset eivät ole heti ensimmäisenä jaksamassa lähteä jonnekin, vaan kotona olo on heille tarpeen. Sitten illalla kun mies tulee ollaan me muut jo latautuneita ja valmiitan tekemäänkin jotain, mutta mies ei kun kerrankin pääsee kotiin. Ja silloin on kiva nähdä miestäkin eikä samantien lähteä jonnekin. Lisäksi viikonloppuisin ei ole koskaan sopivaa seuraa sopivalle ajalle. Minun kaverini joilla lapsiseuraa meidän lapsille ovat eniten esikoisen kavereita ja silloin kurjempi nähdä kun esikoinen pois. Ja keskimmäinen haluaa olla jo omien kavereidensa kanssa, eikä välttämättä ilostu jos kerron jonkun kaverini tulevan lastensa kanssa meille ja hänen olisi oltava paikalla näiden lasten seurana. Helpointa olisi nähdä kavereita ilman lapsia, mutta jos kerrankin mies on kotona niin sitten ollaan koko perhe yhdessä.



Joka tapauksessa mietin ajattelenko liikaa muita perheen jäseniä ja mitä pitäisi tehdä että en tuntisi olevan liiaksi kotiin kiinni sidottu! Voisin tietenkin raahata ne pienemmät sisarukset esikoisen harrastuksiin mukaan ja pienin varmaan lähtisikin, mutta tuo keskimmäinen ei tykkää lähteä ja en halua pakottaa häntä. Esikoinen voisi mennä yksin harrastuksiin kaverien vanhempien kyydillä, mutta se ei minusta vielä 8-9v kohdalla ole hyvä, vaan vaatii vanhemman osallistumista. Toisaalta voisi lopettaa harrastukset kokonaan, mutta kun lapsi itse tykkää. Toisaalta voisin lähteä vuorostani mukaan ja jättää miehen kotiin, mutta en jaksa sitä äijäenergiaa jossa joudun tunkemaan itseni joukkoon jotta siellä on jotain seuraa/tekemistä minulla. Mikäköhän olisi hyvä ratkaisu tähän kun en halua enää olla ylimääräistä kotona?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
16.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutenkin alkaa tuo yhteisen ajan puute miehen kanssa taas rassata. Töissä oli toimintasuunnitelmapäivää jolloin joutui olemaan pois, pikkujoulut on erikseen miehellä ja minulla, lapsen harrastuksen pikkujouluista sentään jäädään molemmat pois - nämä kaikki tietenkin lyhyen ajan sisällä joka viikonloppu jotain. Siihen päälle kun laittaa esikoisen kahden harrastuksen turnauksia ja kahden vanhimman lapsen synttärit, niin meidän marras-joulukuu rumba on syvältä: Voi kun toivon että meillä lapset olisivat syntyneet johonkin muuhun vuodenaikaan ja pikkujouluja pidettäisiin muulloinkin kun ennen joulua. Lasten hoidon vuoksi ja heidän elämäänsä osallistuminen syö lisäksi jatkuvasti yhteistä aikaa miehen kanssa. Ja sitten ollaan molemmat miehen kanssa yhdessä kotona, niin ei jaksa enää keskittyä toiseen. Minä olen jo kypsä ainaiseen kotona oloon vain lasten kanssa ja mies ihan puhki poissaoloon ja haluaa levätä.



Onko tästä ainoa keino odottaa että se viimeisinkin lapsi kasvaa 4-5v että pääsen edes lenkille kun mies on pois, ettei seinät kaadu päälle (kyllä nyt harmittaa kun tuo nuorin lapsi ei ole vanhempi, vaikka alunperin halusin lapsen jo aiemmin mutta mies ei heti ja raskautumisessa oli ongelmia, eli minun suunnitelmani oli kyllä muuta)? Vai pitäisikö muuttaa jonnekin muuhun maahan jossa ei puolet vuodesta ole märkä-loska-paskakeli jossa ihmiset viettävät aikaa ulkona toisiaan nähden? Vai pitäisikö lasten päivät pidentää hoidossa/koulussa/enemmän yksin kotona ja tehdä miehen kanssa samanaikaisia työpäiviä, jotta iltaisin olisi enemmän aikaa? Vai pitäisikö vähentää esikoisen harrastuksia? Vai pitäisikö minun lisätä omia harrastuksiani välittämättä perheen yhteisestä ajasta? Vai pitäisikö pakottaa se keskimmäinen lapsi kaukalon laidalle esikoisen pelejä katsomaan mukaan? Vai keksinkö oman harrastuksen, jonne otan aina nuo kaksi nuorinta lasta mukaan? Vai pitäisikö löytää joku ulkopuolinen hoitaja, jolloin hoidon lisäksi lapsilla olisi usein vapaa-aikanakin hoitotäti? Onkohan mitää keinoa muuttaa tätä tilannetta?

Vierailija
2/3 |
16.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksanut ihan koko viestiä lukea, mutta yritän antaa vertaistukea :)



Meillä on 3 lasta: 7v 6v ja 3v. Kaksi vanhempaa harrastavat kumpikin kahta lajia, joka tarkoittaa sitä, että harjoituksia (ja siis kuskauksia) on 5 kertaa viikossa. Minä käytännössä vastaan näistä yksin. Nuorin ei vielä harrasta mitään ja poikana olen jo "delegoinut" hänen harrastuksensa sitten aikanaan miehelleni.



Pari vuotta sitten oli tosi rankkaa, kun jouduin usein ottamaan nuotrimman mukaan ja viettämään esim. sunnuntaisin jäähallilla 4 h putkeen 1-vuotiaan lapsen kanssa. Mietin silloin onko tässä yhtään mitään järkeä. Näin siis miehen työmatkojen takia, jos hän oli kotona, oli toki nuorimman kanssa. Silti olin itse jumissa hallilla., koska tyttöjen harjoitukset olivat peräkkäin enkä voinut jättää 3-vuotiasta odottamaan omien harkkojen alkua ja lähteä lenkille.



Nyt pari vuotta myöhemmin harkkoja on useammin ja molempien harjoitukset on eri päivinä. Eli notkun halleilla ja saleilla entistä enemmän, mutta positiivisena asiana on se, että käyn silloin lenkillä Olen alkanut juosta siis melkein 5 kertaa viikossa, mikä on todella positiivista! Meillä on myös vuosien myötä muovautunut mukava vanhempien porukka, aina löytyy juttuseuraa sekä äideistä että isistä jos ei jaksa lähteä lenkille.



Kyllä lasten harrastukset vievät aikaa ja kunkin täytyy omalla kohdallaan miettiä mikä on liikaa ja yhteisestä ajasta pois. Meillä kuitenkin me kaikki saamme lasten harrastuksista myös paljon iloa ja nyt myös omalla kohdalla fyysistä kuntoa :) Lasten kanssa on myös noiden harrastusten ansiosta kiva liikkua, koska esim. luistelevat ja hiihtävät pienintä lukuunottamatta ihan aikuisten tahtiin ja ne ovat kivaa puuhaa ihan vapaa-ajallakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
16.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli vaihtaisin mielummin osia mieheni kanssa.



Mutta kun pojan jääkiekossa ei täällä sisäänpäinkääntyneessä vanhanaikaisessa kaupungissa halleilla notkuessa äiti-ihmiselle ole seuraa, jossei puoliväkin änkeä miesporukkaan. Teilläkin näytti tuo että olet delegoinut pojan harrastukset jatkossa isälle.



Toisaalta tuo oli hyvä idea, että voin viedä lapsen harrastukseen/turnauksiin ja lähteä itse lenkille:) Olen jotenkin ajatellut että lapselle olisi tärkeä vanhemman kiinnostus siihen lapsen tekemiseen, mutta voinenkin alkaa itse tehdä sen sijasta että ajattelen lapsia niin paljoa. Säästää hermojani ja nostan kuntoani samalla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kuusi kolme