Kristityt. miten uskonnollinen vakaumus näkyy teidän jokapäiväisessä elämässä?

Eli koetan parhaani mukaan toteuttaa Jeesuksen sanoja " mitä toivoisitte toisten tekevän teille, tehkää se myös heille" ja toinen jota yritän toteuttaa voimieni mukaan on " mitä olette tehneet yhdelle näistä heikoimmista, sen olette tehneet minulle" . Yritän siis auttaa lähimmäisiäni, kuunnella heitä jos he tarvitsevat kuuntelijaa ja olla avuksi miten vain voin. En puhu pahaa ihmisistä. Näiden asioiden toivon näkyvän ulospäin.



Käyn kirkossa ja kirkkokuorossa. Opetan lapsille iltarukouksen ja luen heille lasten Raamattua. Meillä ei ole pyhäkoulua mutta otan lapsia mukaan kirkkoon jos he haluavat lähteä. Nämä varmasti näkyvät ulospäin :)



Rukoilen monta kertaa päivässä ja luen Raamattua. Tämä ei näy ulospäin mutta vahvistaa ja antaa rauhaa ja luottamusta siihen, etta Jumala kantaa.

Minulla se näkyy varmaan lähinnä niin, että pyrin toteuttamaan ja edistämään itselleni tärkeitä arvoja ja asioita, joista ainakin osa selkeästi nousee uskosta Jumalaan. Muuten en mitenkään erityisesti pidä esillä uskonasioita. Useimmat tuttavani eivät varmasti edes tiedä minun olevan uskossa.

Ekana tulee mieleen, että päivittäin juttelen Jumalalle ajatuksissani (kiitän Häntä/ pyydän Häneltä jotain, kerron miltä minusta tuntuu, rukoilen jonkun ihmisen puolesta/asian selviämisen puolesta jne)suht spontaanisti. Yritän myös päivittäin löytää ajan hiljentymiseen(+ raamatun lukuun) (olkoon se sitten 5min tai vaikka tunti, miten milloinkin). Koen myös tärkeänä aika-ajoin käydä jumalanpalveluksessa (koen, että sieltä jotenkin saa niinku uutta voimaa arkielämään) ja jutella jonkun toisen kristityn kanssa(siitä, mitä kumpikin on viimeaikoina huomannut uutta uskoon ja elämään liittyen)/rukoilla yhdessä. Arkielämää yritän elää " omatunto puhtaana" .

Moi!Uskonnon harjoittamisella ei ole mulle mitään merkitystä-se on vain pintaa ja turhuutta.Pitkään etsin omaa vakaumustani vaikka minkälaisista asioista jotka olis tuonu rauhaa,esim.mietiskelystä,joogasta,filosofiasta,taiteesta,opiskeluista.Ajattelin et teoillani voisin rauhoittaa sieluni.Ainoa asia joka loppupelissä mulle on tärkeää jokapäiväisessä elämässä on usko Jeesukseen syntieni sovittajana.Sen ymmärtäminen,että jokainen uusi päivä on silkkaa Taivaan Iskän armoa,on ollu mun elämässä mielettömän tärkeä asia.Pyrin jättämään joka päivä elämäni ja perheeni elämän Hänen vahvoille käsivarsilleen ja luottamaan siihen että Hän johdattaa ja auttaa.

Tutkin lähes päivittäin Raamattua ja esirukous elämäntapana huokailen päivän mittaan Iskän puoleen.Mulle on tärkeää tavata muita uskovia,niin koen myös uskoni vahvistuvan.Mulla on oma kotiseurakunta,jossa toimin ja koko perheeni on jollain lailla mukana.

Sulle toivotan kaikkea hyvää ja uskon että olet oikealla tiellä etsimässä Jumalaa.Suosittelen vastausten etsimistä Raamatusta.:)

Terkuin Mamuli

Minun täytyy sanoa tuohon alkuperäiseen kysymykseen, ettei uskonnolla ole minulle mitään merkitystä jokapäiväisessä elämässä, ei oikeastaan lainkaan. Henkilökohtaisella uskolla sen sijaan on. Henkilökohtaisella suhteella Jeesukseen. Rukous on juttelua Jumalan, Jeesuksen kanssa. Raamatun luku on tärkeää, koska Jumala on ilmoittanut itsensä siinä, ja opimme tuntemaan Häntä aina vain paremmin raamatun kautta. Pyhä Henki on persoona, jonka Jeesus antoi maan päälle mentyään itse Isän luo Taivaaseen. Pyha Henki synnyttää meissä uskon ja vaikuttaa meissä tekemisen ja tahtomisen. Mitä lähempänä olemme Jumalaa, sitä enemmän Jumala pääsee vaikuttamaan meissä. Hyviä kirjoja on paljon, mutta esim. Maurice Rawlings: Kuoleman tuolla puolen, John ja Elizabeth Sherrill: Maailman onnellisimmat ihmiset, Nousiainen: Yksi ainoa elämä jne...Kannattaa lukea. Itse tulin uskoon aikoinaan tuon ensimmäisen kirjan kautta:). Ja jos sulla näky TV7, sieltä saat paljon hyvää opetusta eteenpäin! Siunausta sinulle!