Tammikuiset vko3 to-pe

Ajattelin pykätä uutta pinoa pystyyn kun jos omat laskut pitää paikkansa niin tänään on vissiin torstai ;)



Hemikin tuossa mietiskeli kun on niin hiljaista. Itsekin olen käynyt tässä kurkistelemassa jo useamman kerran tänään että eikö Tammikuisten puolella tosiaan ole elämää... eipä paljon näy ei. Mietin tuossa että onkohan monikin lähtenyt jo jakautumaan tai sitten fiilikset on niin alamaissa ettei täällä jaksa koko ajan kukkua.



En muista mainitsinko aikaisemmin jo siitä että jos vauvan syntymisellä ja hirveällä siivousvimmalla on jotain yhteyttä niin meidän vauva tuskin syntyy juhannukseenkaan mennessä. Tänään ajattelin kyllä alkaa siivoilemaan, en siksi että tekisi hirveästi mieli siivota mutta lähinnä sen takia " kun kaikki muutkin tekee niin" :P Vähän on sellainen olo että mikäs mussa nyt on kun ei yhtään siivotuta... heh. Niin no ja kaipaahan tämä talo jo jonkinlaista viikkosiivousta. En ole koskaan ollut mikään talousihme, ja tuntuu että isossa talossa kahdestaan asuessa siivoustarvettakaan ei juuri ole. Lähinnä imuroimista ja järjestelyä. Mitään kaapinpäällisiä en kyllä vauvan tulon takia ala pesemään!!



Kuuntelin taas sitä hypnoosi-cd:tä ja tällä kertaa tais onnistua vähän paremmin. Kummasti sitä vajos vaan jonnekin, ja lopussa kun laskettiin kymmenestä yhteen ja " heräteltiin" niin hoksasin että oho, en kai mä nukkunut!! Heh... uskoo ken tahtoo tuon voimaan (minä yritän:)



Jeps, kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia, niin saadaan tällekin päivää vähän elämää palstalle :) Suppareita niitä toivoville ja muuten kovia tsempityksiä muille...



Tolleroinen rv 38+1

totta tänään on torstai!!!! kaikki päivät niin samanlaisia ja viikot menee hurauksessa, vähemmästäkin sekaisin... annetaan edellisen pinon vajota menneisyyteen!



Kiva että edes joku minun lisäkseni konetta päivystää!!!

Elä ole Tolleroinen huolissasi, minullakaan ei ole minkään sortin innostusta siivousta kohtaan!!!! ja onneksi ei ole pakkokaan siivota kun ei kerta jaksa. niin olen päättänyt. ruokaa olen laittamassa ja sekin on siinä ja siinä. huoh. jospa huomenna olisi parempi päivä....

Vaavi punkee niin navan vieressä ja ottaa pöydän reunaan kiinni!!! kohta ei enää kädet yllä pöydälle...



hemi jälleen....

Kävin tänään äitipolilla ja kyllä pisti suututtamaan koko käynti! Lääkäriksi sattui gynekologian ylilääkäri eikä tämä herra ollutkaan yhtään huolissaan minun tilanteesta, ei edes katsonut kohtuvaltimovirtauksia. Seuraavan ajan sain 1.2! (la 30.1)... Sanoin kyllä että toivottavasti emme tapaa tuolloin, vaan olisin jo onnellisesti synnyttänyt, no samaa toivotti hänkin. Ultralla katsoi sentään vauvan mitat (p.a. 2900g), istukan, joka oli kuulemma kaunis =) sekä napasuonivirtaukset. Näistä sekä ctg-käyrästä kuulemma näki ettei vauvalla ole mitään hätää ja jos mammalla olo pysyy siedettävänä ja paineet näissä lukemissa ei ole tarvetta käynnistää ennen la:ta. Se tässä kuitenkin eniten rassaa, kun on joutunut jo usean kuukauden ajan henkisesti valmistautumaan synnytykseen, eikä tässä yhtäkkiä olekaan mitään hätää eikä huolta...



Täytyy ottaa ässät käyttöön oikein toden teolla, siivouksen ja saunan avulla käynnistyi edellinenkin synnytys, kolmatta ässää ei ehditty edes aloittaa =) Ei mullakaan siivotuta yhtään Tolleroisen tapaan, mutta pakko olis jotain tehdä. Tiedän että oon niin hormoonihuuruissa sairaalasta tullessani, että pelkkä pölypalleron näkeminen saa minut parkumaan...



Ei onneksi tullut isoa vauriota siihen autoon, pieni maalivika vain puskuriin. Näkyy olevan muovikin lujaa tekoa tuolla läntisessä naapurissa =)



Hemille niistä suppareista: kyllä olis varmaan aika harvinaista että täysin kivuttomilla supistuksilla kohdunsuu avautuis. Kyllähän se varmaan kypsyy noilla kivuttomillakin, mutta kivut tulee viimeistään kun lähtee avautumaan.



Tukala alkaa olla olotila, ei siihen välttämättä nelikiloista jössikkää tarvita! Onneksi maha on niin alhaalla ettei närästä, mutta pöydän laitaan ottaa vauvan peppu ja toden totta tuntuu ettei kädet kohta riitä.



Rentoutus-CD:stä ei ole synnytyksessä kokemusta, mutta jonkin verran olen niitä käyttänyt apuvälineinä työssäni (psyk. sh). Mulla on toiminut synnytyksessä hyvin ihan omatoiminen itsesuggestio, olen keskittynyt leuan rentouttamiseen joka supistuksella ja kohdistanut ajatukset vauvaan miten hän pääsee helpommin etenemään rentoa kanavaa pitkin. Ihmeesti sitä tosiaan ne kivut kestää kun tietää niiden perimmäisen syyn!



Tsemppiä kovasti kaikille!

aksiina 38+

Eipä siivotuta täälläkään! Ei sitten vähääkään. Tosin edellisetkin ovat syntyneet ilman siivousta, joten en aio ottaa paineita tästäkään. Hmm, edelliset synnytykset ovat käynnistyneet puutöillä, pullan leipomisella ja saunomisella (tai saunassa jo). Ilmeisesti siis ihan tavallisella elämällä. Hormonihöyryt on tosi pahat kyllä muutaman päivän - tai viikon - synnytyksen jälkeen, mutta pölypallerot ei ole sieltä pahimmasta päästä itkettäjiä. Kaikista pahin on se, jos joku erehtyy olemaan ystävällinen tai sanomaan jotain kaunista. :)



Aksiina: Onneksi jotain hyvää tuosta käynnistä. Paitsi että vauvalla kaikki hyvin, niin vielä oikein kaunis istukka! Kolmosen synnyttyä pyysin oikein kätilöä näyttämään mulle istukan. Sen ulkonäöstä kun oli ollut jotain juttua jossain ja mä en ollut aikaisemmin tullut katsoneeksi miltä sellainen näyttää. Ei se ruokahalua herättänyt (vaikka se kai jossain kulttuurissa kuuluukin laittaa ruoaksi(?)), muttei ollut mitenkään rumakaan kapistus. Kauniiksi en olisi silti ensimmäiseksi mennyt kuvailemaan. :)



Päivän hoidettavat menot on takana. Neuvolassa kaikki kunnossa. Pikkuisen ihmetytti vauvan sydänäänet, syke vain 125, ja viikossa kolme senttiä kasvanut vatsanympärys. Ilmeisesti kai pieni vain sattui olemaan kovin rento ja vaihtanut ehkä vähän asentoa. Tässä istuskellessa on kuitenkin liikkunut tomerasti, joten eiköhän kaikki ole hyvin. Edellisissä raskauksissa ei ole ikinä edes mitattu vatsan ympärysmittaa, joten voihan se olla ennenkin vaihdellut kovasti mun siitä mitään tietämättäni.

Autohommakin on nyt hoidossa ja tila-auto tulossa. :) Taloon mahdumme, mutta autoasioihin tuo kuudes perheenjäsen vaikuttaa radikaalisti.



Strutsi ja minihupi 38+1

Avasin uuden ketjun, kun piti laittaa tähän pinoon. Hohhoijaa...



Onpas laiska päivä. Eilen tuli uusia huonekaluja, ja samalla tuli siivottua ja järjestettyä koko kämppä uuteen uskoon. Enpä silti synnyttänyt yön aikana...



Joku kirjoitti, miten kaikki päivät ovat samanlaisia. Olen samaa mieltä, olen jo pari kertaa ollut väärässä päivässä tällä viikolla. Neuvolaan esim. menin vääränä päivänä. Hieman huvittuneena ottivat kuitenkin vastaan, joskin käynti jäi vähän lyhyeksi.



No, kai tämäkin kuuluu asiaan. Luin jostakin, että aivot kutistuvat fyysisesti raskausaikana. Kerrankin on siis lupa olla typerä :)



Mami_08, rv 39

Heipähei!



Heräsin aamulla kammottavaan kurkkukipuun ja olo on muutenkin vetämätön. Nukuin aamupäivällä pikku päikkärit ja kun niiltä heräsin oli valtavat menkkakivut päällä. No sitten mä yritin jutella masuasukille, et jos tänään vaikka alkas syntymään...



Kävin kaupassa kävellen (vain pienet ostokset), jotta saisin niitä supistuksia, mutta ei!



Ei täälläkään siivotuta. Mies voi sit siistiä vähän ennen kuin me palataan takaisin kotiin. Se on kyllä aina aika hormoonihuuruinen hetki, kuten moni muukin pinossa muisteli :) Mutta sitä saunaa ja seksiä voisi kokeilla tänään ja jos ei mitään tapahdu, muutan täysin mun ajtuksenkulkuani ja en enää edes mieti koko synnytystä, vaan otan reilusti ja paljon muita suunnitelmia...



Minulla onneksi neuvola vasta ens viikolla, en jaksa ravata siellä alvariinsa.



Hiljaista on...



Lumier 39+5

Kumma kun ei mikään luista.. Onnistuin painaan viestinkin menemään ennenkuin mitään sain aikaiseksi. Kyllästyttää tän mahan kanssa pungertaminen.. Eilne kiukuttelin miehellekin vähän, mut en kehdannut paljoa kun se raukka suurin silmin sitten alkoi kyselemään, että " eikö Kulta sinusta olekaan mukava odottaa meidän vauvaa?" . Mitä tuohon sitten vastaamaan.. Ei ainakaan mitään ilkeää.



Synnytyksen täytyy olla yliarvostettua (jospa sen vähättely käynnistäis sen ja näyttäis mulle taivaan merkit :-)



Eilen oli proteiinit neuvolassa eka kertaa himpun verran plussalla ja terkka merkkas miinuksen korttiin, antoi kummiskin testejä kotiin etten hermoile.. No parin tunnin päästä tein ekan testin ja se oli tummempi kuin tummin vertailuruutu! Aivan paniikissa sitten loppuillan testailin niillä, siitä se sit laimeni ja aamulla oli enää keltainen. Että sekin siitä. Näinkin jo kauhukuvta mielessä, että NYT kaikki lähtee suoraa alamäkeä suoraan sinne, missä itse pääpiru majailee.. Ei onneksi kuitenkaan.



Muuten neuvolassa oli kaikki ok:

verenpaine 60/110

hb 132

sf 32,5

ja muutenkin kaikki muu ok, paino laskenut viime kerrasta puoli kiloa. Ei sitten päästä edes 10 kg:een, mut ei ole vaarallista kuitenkaan. Itse epäilen, että painon nousua vääristää lihasmassan väheneminen (urheilin ennen raskautta aika paljon). Mut eipä haittaa, vaikka oliskin normaalipainoinen jo heti kotiutuessaan. Lihakset vaan tuskin palautuu itsestään, plääh voin kuvitella sitä rääkkiä sit joskus ens sykynä kun jaksaa taas täysillä treenailla.



Vauveli melskaa välillä kunnolla. Ja pari viikkoa neuvolassa on sanottu, että kiinnittynyt on, eilen sitten terkka iloisesti totesi, että täällä ei ainakaan kiinni olla, vaan pää ihan irti paikoista. Että se siitä pienestä toivon hippusesta, että tässä jotain tapahtuisi lähiaikoina. Heh, ehkä saatte kuulla meidän vauvan syntymästä joskus maaliskuussa..



Ite olen katsonut kaikenmaailman vauva-dvd:tä mm sen BBC:n dokumentin ihmisen kehityksestä. On kyllä hienoja kuvia ja animaatioita. Lisäksi sain lainaksi naapurikunnassa äideille jaettavan Baby Seven-videon. Saas nähdä mitä se tarjoaa, kansi ei ollut kovin houkutteleva..



Jaksamista!



-Finja 38+5

Pikainen ilmottautuminen täältäkin!



Tiistaina 15.1 meille syntyi täyden kympin tyttö!!

Mitat oli huimat:4405g ja 52cm, pipo 36cm. Synnytys meni hyvin, vaikka aika tiukkaa se teki. Puudutukset jäivät taas kerran vaan haaveeksi vaikka sairaalassa olin jo valmiina. Synnytys siis käynnistyi yhdellä käynnistystabletilla (viikkoja siis jo 42+1) ja eteni vauhdikkaasti. Kesto reilu 5tuntia. Tänään päästiin kotiin ja opetellaan arkea nelihenkisenä perheen!

Kirjoittelen paremmalla ajalla enemmän nyt tarvii rientää.



TSEMPPIÄ TEILLE MUILLE VIELÄ ODOTUKSEEN!!

Kyllä se odotus vielä palkitaan.



^^satsuma ja pikku emäntä ikää 2 päivää^^

Edelleen eteenpäin mennään mahan kanssa... tai no en ole viime päivinä enää jaksanut paljoa missään käydä kyllä. Ulkoillut satunnaisesti ja välillä pieniä kävelylenkkejä tehnyt että saisi edes joitain supistuksia aikaiseksi! =)

Jotkut päivät (niinkun tämä päivä) tuntuu olevan hankalammat, jotkut taas paaaljon helpommat. Välillä tuntuu, että tilanne vaan polkee paikoillaan, eikä vauva synny varmaan koskaan! =D



Viime viikonloppuna tipahteli sellaiset 15-20 tippaa vaaleaa nestettä lattialle kun patsastelin yöpaitasillani tässä.. niiden arvelin olevan lapsivettä, mutta eipä ole suurempia supistuksia kuulunut sitten niin en ole osannut mihinkään tarkastuksiin lähteä. Ja neuvolassa terkkari totesi käsikopelolla, että vettä tuntuu olevan kuitenkin vielä ihan kivasti.

Vauva on hieman tasaantunut, ei enää melskaa niin kovasti ja kokoajan. Jospa se tietäisi sitä, että kerää voimiaan!?? Hope so!



Tekstareita ja sähköposteja on alkanut tulvimaan sukulaisilta ja ystäviltä, että joko joko joko... olen vaan kaikille todennut, että enpä ole vielä tehnyt mitään suurempia tulevaisuudensuunnitelmia, että milloin lähtisi synnyttämään! =D



Laskettu hetki lähestyy uhkaavasti ja luulen, että se ohitetaan tässä vielä hyvinkin niinkun edellisilläkin kerroilla.



Joten palaillaan astialle! =)



vilmahilja 39+5

Jotta homma pysyis koordinoituna, liitän mukaan keskustelut ma-ke

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?sort=DESC&m=12186239&p=2&tm…



Tänään oli ekan kerran niin kovat kivut toosan ympäristössä, että en jaksanut enää lähteä iltapäivällä kotoa mihinkään. Eli kävely ja istuminen kävi ekan kerran niin sietämättömäksi. Otin siis päikkärit ja heräilin niiltä juuri. Nyt tekis taas mieli herkutella niin maan prkleesti, mutta.... Musta on tullut entistäkin kovempi sokerihiiri nyt loppuvaiheessa raskautta. Varmaan haen jotain mielihyvää siitä.



SATSUMALLE onnittelut! Hieno, että vauveli vihdoin tuli päivänvaloon! Ketä onkaan nyt synnyttämään lähtenyt. Tämä outo hiljaisuus täällä kertoo musta, että jotakin olis tapahtumassa... Eli jäädään odottamaan uutisia lisää.



Taidan laittaa saunan päälle. Yritetään nyt jotakin, vaikka en kyllä oikein usko että se vauva tulee ulos ennenkuin on valmis. Yrittää voi. Tosin uskon, että mitä paremmin on itse liikkeessä, sen paremmin supistelut saavat pontta.



Huomenna mulla neuvola. Toivotaan, että saisin jotain toivoa siitä, että tämä on edennyt johonkin.



Voi että miten megatylsää tekstiä. Pitäis keksiä vielä jotain sutinaa, ettei nyt mieli tylsistyis aivan.



Magdalena

Johan sulla aika olikin ;)



Minä olen tänään hieman paremmalla mielellä kuin eilen. Kirjoittelin tännekin raivopäissäni ja pettyneenä. No, tänään olen sitten touhunnut kaikesta kivusta huolimatta kaikenlaista ja henkinen tila on siedettävämpi. Ainoastaan puhelimen pirinä saa mut raivon valtaan....... you know.



Mutta kivut ja puolen tunnin välein vessassa juokseminen kiristää hermoa. Vauva siis tällä hetkellä noin 4 kg (käsikopelolla lääkärin arvio 4,2 kg) ja se kasvaa 170 g / viikko joten kai se sitten tulee neljäpuolikas jötikkä olemaan. Kilon enemmän kuin esikoinen. Sf nyt 38 cm. Ymmärrän että pientä vauvaa ei ole kiire saada ulos, mutta eiköhän tässä nyt mitat alkaisi riittää...



Vauva ei neuvolan terkan sanomisen vastaisesti olekaan kiinnittynyt. Lääkäri töni vauvan päätä alakautta ja sanoi että hyvin tämä tästä vielä nousee ja irtoaa, eli ei ole kiinnittynyt. Se töniminen sattui ja paljon. Mutta mistäpä mies sen tajuaisi!



Olen siis asennoitunut, että juhannukseen asti tässä kärsin ja lyllerrän. Kaikki sitä lyhyemmät ajanjaksot otan positiivisena yllätyksenä. Enpä kyllä enää edes pelkää että alkaisi syntyä kun olen esikoisen kanssa kahdestaan kotona. Ehei, ei se sieltä itsekseen tule. Jos näillä 3 kk:n supistuksilla ja liitoskivuilla ja vihlaisuilla ei ole tapahtunut mitään kypsymistä, niin ei se yhtäkkiä sieltä tule.



No, onpa kokemusta kammottavasta käynnistyksestä, joten tietää mitä tuleman pitää.



Ehkä mulla tätä marttyyrimielialaa nyt kuitenkin piisaa ihan riittävästi. Vanhemmat soitteli iltapäivällä että hakevatko esikoisen heille illaksi, jotta saan levättyä. Sanoin ettei tarvitse. Kyllä tässä selvitään. Sanoin myös että saavat pitää esikoista sitten ihan kyllikseen kun tätä kuukauden kuluttua pari viikkoa käynnistellään...



Okei, sori taas tämä negatiivinen sävy. Mutta kun sattuu ihan koko ajan.



ipu rv 39+5

Olen siivoillut nyt sitten tässä useamman tunnin, ei niinkään ole tarkoitus vauhdittaa vauvan ulostuloa mutta kuten aikaisemmassa viestissäni totesin niin " pakko kai siivota kun muutkin..." :) Loppua kohti (meidän makkari jäljellä) alkaa vaan käydä työläämäksi tuo homma, ja vielä pitäis mennä nelinkontin että sais sängynalusen puhtaaksi... ajattelin odotella miehen töistä apuvoimiksi.



Siinä siivoillessa mietinkin että hui hirvitys jos se vauva nyt päättääkin tulla kun kerta paikatkin on siistitty häntä varten!! Mulle iskee joku loppumetrien paniikki nyt, oivoi... " Kohtahan" se sieltä kuitenkin on tulossa!



Ulos ei taas mitään asiaa kelin puolesta, harmittaa... kyllä se piristää kun edes pienen lenkin vois raittiissa ulkoilmassa tehdä. Parempia kelejä odotellessa...



Mulla on huomenna neuvola, mitään ihmeellistä ei vissiin ole tiedossa enkä odotakaan. Ihan kiva käydä kuitenkin.



Jees, siirrytäänpäs taas vaihteeksi muihin touhuihin.



Vauvauutisia odotellen,

Tolleroinen

Ei mullakaan ole mitään siivousvimmaa... Vaikka periaatteessa tiedän että olisi ihan hyväkin siivoilla vähän paikkoja nyt kun on vielä aikaa. Mutta ei vaan innosta. Äitini lupasi kyllä tulla ensi viikolla käymään, tarkoitus olisi jynssätä yhdessä kaappien ovet sun muut.. Ei sillä että mun mielestä edes vauvaa varten pitäisi erikoisemmin siivota.. Vaan ihan vaan että olisi suht siistiä kun vauva tulee, niin ei olisi heti kämppä leviämässä käsiin kun pienen vauvan kanssa voi olla muutakin tekemistä kuin jynssätä niitä kaapin ovia.



Tänään yritin käydä ostoksilla hankkimassa vihdoinkin jonkunlaiset imetysliivit. Hermot mulla vaan meni, liivejä en saanut ostettua. Miten paljon yleensä kannttaa panostaa liiveihin, onko ne miten tärkeät? Onko täällä keskusteltu joskus aiheesta....? Kun itse en oikein osaa taas arvioida mikä on tärkeää, mikä ei.. Kun mua rupesi ärsyttämään kun suurin osa imetysliiveistä oli ihan ihme rutkuja. Ymmärrän kyllä että tärkeä pointti niissä kai on että on mukavat, mutta silti, onko mun pakko näyttää niissä mummoltani? Yhdet ainoat ihan kivannäköiset löysin, mutta ne oli liian pienet. Vaikka mä oon pieni, enkä edes kovin isorintainen. Vielä siitä pienempiä kokoja oli kyllä vaikka kuinka. Rupesi sitten ihan tosiaan ottamaan päähän, melkein itku silmässä palasin kotiin ilman liivejä. (Juuri noin vähästä VOI mennä päivä pilalle!) Nyt sitten mietin että pitääkö mun mennä ja ostaa jotkut rumat rutkut.. Ja luopua tässäkin asiassa turhamaisuudesta ja kaikista naisellisuudentunteista.. Oonko mä ihan hölmö kun mä edes haluaisin jossain määrin näyttää hyvältä imetysaikananikin...?



En tiedä... Huono päivä mulla. Kaikki pikkuasiat tökkii niin paljon. Uskon kyllä että ne menettää sitten täysin merkityksensä kun saa vauvan syliin.. Mutta nyt vaan tökkii. :(



Frimmy rv38+4

Minäkin se viel täällä yhtenä kappaleena...

En vain ole jaksanut kirjotella mitään, ku miehen tytöt meillä tällä viikolla, joten he vievät aikani ihan kokonaan ja se aika mitä minulle jää on lepäämistä, koska viime aikoina on noi unet jääneet todella vähälle! Viime yönä nukuin varmaan kaksi tuntia yhteensä, mutta nekin ihan pienissä pätkissä.



Keskiviikkona eli eilen kävin neuvolassa...ja siellä tuumattiin, että ensi viikolle annetaan viel aika 22.1. (jolloin laskettuaika), mut ei me kuulemma enää silloin nähdä terkan kanssa. Masusta ei saatu mitattua edes kohdun pohjan korkeutta, koska masu on niin pinkee ja supistusherkkä. Saa nyt sit nähdä, että menenkö viel ensi viikolla neuvolaan vai en.



Huomenna sit tyttöjen pitäis mennä äidille, joten mulla jää sit aikaa nukkua vaikka päivisin. Ei kyl nytkään ole päivällä tullut uni, vaikka olen yrittänyt samaan aikaan nukkua kuin tytöt ovat päikkäreillä.



Eilen illalla tuli jo " hikisiä" suppareita, joten niitä lisää odotellen...



Pärjäillään...!!!



Minskeli + poju 39+2

Vauvapuolelta kurkkimassa ja onnittelemassa jo vauvansa saaneita =) Tulkaahan mukaan toiselle puolelle kirjoittelemaan ja jakamaan arkea pienten nyyttien kanssa!



Vielä odottaville kovasti tsemppiä, erityisesti Magda_lenalle, Strutsille ja Ametistille! <3



Tässä kuva meidän pienestä, jonka virallinen " syntymäpäivä" piti olla vasta tulevana sunnuntaina (menkoista laskettuna vasta 27.pv!)



http://s268.photobucket.com/albums/jj40/allujapupu/?action=view&current…



-Allu ja Neea 21122007

Yhtenä kappaleena edelleen, tosin nyt paljon rauhallisempana kuin muutama päivä sitten. Vaavi syntyy sitten, kun syntyy. :)



Kävin neuvolassa jo ennen kahdeksaa ja kaikki tuntuu olevan kunnossa. Vaaka näytti kilon vähemmän ja sf-mitta oli kaksi senttiä isompi kuin tiistaina, mutta noihin vaikuttaa tietysti vuorokaudenaika. Viimeksi neuvola oli iltapäivällä. Ensi perjantaiksi on aika yliaikaiskontrolliin TAYS:iin ja keskiviikoksi sain vielä neuvola-ajan. Kysyin terveydenhoitajalta, miten pitkään raskauden annetaan jatkua ennen käynnistystä, jos äidillä ja vauvalla on kaikki hyvin. 24 päivää yli lasketun ajan oli hänen " ennätyksensä" , joten toivottavasti tämänhetkinen mieliala pysyy yllä, jotta jaksan odottaa vaikka helmikuun puolelle. :D



Iltapäivällä olisi tarkoitus mennä vähän " tuulettumaan" , kun äiti tulee käymään Tampereella ja mennään yhdessä syömään ja ostamaan varmaan jotain vauvatavaraa. Ihan kiva päästä ihmisten pariin, kun olen pari päivää viettänyt sisällä neuloen vaaville vaatetta. Oikein mitään muuta en ole sitten malttanutkaan tehdä, kun iski kunnon vimma saada mahdollisimman paljon neulottua ennen vaavin syntymää, kun sitten tuskin kamalasti ehtii..



Voimia ja suppareita kärsimättömille odottajille! Ja onnittelut Satsumalle nyytistä. :)



turkoosi & vaavi rv 41+0

Eilisellä neuvolakäynnillä oli taas proteiinit yhdellä plussalla, painonnousua +2kg maanantaista, verenpaineet oli ok. Neuvolatäti sano että pitää tarkasti seurata nyt ettei tule päänsörkyjä, turvotuksia yms. Tänä aamuna sitten on ollut sormet ihan turvoksissa ja naama myös. Huomasin sen siitä kun nenäkoru on yleensä ollut melko löysä, nyt oli huomattavasti tiukempi. Soitin sitten K-S keskussairaalaan äitipolille ja siellä oli melkoisen tyly tantta vastaamassa puhelimeen...käski mennä neuvolaan mittaamaan proteiinit ja paineet. Alko ärsyttää kun terkka nimenomaan sano että heti yhteys sairaalaan jos jotain tulee =( Nyt sitten meidän neuvolassa ei ole ketään paikalla ja joudun raahautumaan Äänekosken neuvolaan. Hyvä kuitenkin että saa asiat varmistettua. Toivotaan et kaikki on ok. -Siiricata rv 39 tasan-

Huomenna laskettu aika täällä! Kävelyllä kävin ja kyllähän se sitten supistelee, mutta muuten vietän hiljaiseloa... Pitäs varmaan kävellä ihan kunnon pitempi lenkki että jotain alkais tapahtumaan... Noh, kaikki aikanaa! =)



vilmahilja 39+6

LA lähestyy ja tänä aamuna bongasin limatulpan tai ainakin osan siitä. Koko yön supisteli jonkin verran, mutta koska ei ollut kipeitä nukahtelin aina välillä. Aamulla vessassa käydessäni tuli sit kipeempi supistus ja sitä rusehtavaa limaa.



Päivä on kuitenkin mennyt rauhallisesti. Toivotaan et tää nyt kuitenkin edistää hommaa.



Onnea Satsumalle ja vauvalle. Vähän pelottaa tuo ylimeno juuri tuon vauvan painonnousun kannalta..



eipä muuta.. :)

Onnea Satsumalle!



Strutsille epäilin odottavani vielä helmikuussa, vaan toisin kävi!



Utten Vuotena voimat loppuivat. V.2008 Menin päivystyksen kautta Naikkarin osastolle 42 lepäilemaan. Korkeat verenpaineet yms.



Naikkarin lääkäreille ei kelpaa rviikko 37. Pitäisi olla rv. 39. No, sain kuitenkin käynnistyksen 37+ viikolle. Käynnistystä tehtiin yli kaksi päivää. Pääsin kotiin lomalle. Raivosin kotona kaksi tuntia ja lapsivedet meni.

Synnytystä yritettiin n. 9-tuntia. Ponnistusvaiheessa oli vain yksi yrmeä kätilö, joka hävisi huonessta. Kivut olivat sietämättömiä. Paikalle tuli leikkaussaliväkeä kaapu vaihdettiin, lääkäri ilmestyi ja päätettiin kiireellisestä sektosta. Lääkäri pelkäsi, että kohtu repeää.

Leikkaus, vanha arpi auki. Syntyi meidän ihana ja toivottu, terve poika su 13.1 4042g ja 52cm. Rv. 37+6.

Painoarvio oli vielä edellisenä päivänä 3,5kg. Toverilla oli pahka päässä ei vissiin sopinut lantiosta läpi.



Nyt olemme jo kotona. Yritän toipua pitkästä sairaalakeikasta, " synnytyksestä" , leikkauksesta, imettämisestä ja hormoonihepuleista.



Kirjoittelen ja luen lisää, kun jaksan.





Ametisti ja poikavauva s.13.1.2008