Miten auttaa vettä pelkäävää lasta??

Lapseni on vasinainen vesipeto, mutta tuli mieleeni...



Lasta ei kannata pakottaa tekemään mitään. Osta lötköpötkö (paksu "solumuovinen" putki, joka kelluu ja kannattaa ihmisen. Saa lelukaupasta) Sillä on kiva ratsastella matalammassakin vedessä. Kyseistä pötköä käytetään uimakoulujen uintiopetuksessa.



Puhallelkaa kaikessa rauhassa vaikkapa pientä muovipalloa vedenpinnalla tms.

Kuulostaa varovaiselta luonteelta.



Tuossa uimisessa on meillä toiminut lapsen tahtiin eteneminen ja ahkera harjoittelu. Koettakaa ottaa jotain uimarenkaita ja leluja mukaan ja touhutkaa niiden kanssa altaassa matalassa vedessä. Sitten pikku hiljaa koetatte tehdä jotain hieman syvemmällä jne. Meillä tykkäsivät kellua uimarenkaan kanssa siten että jalat kuitenkin ylettävät tarvittaessa pohjaan. Mutta jos väkisin vie syvään veteen niin sitten lapsi ei tule jatkossa sinne matalaankaan päähän.

Teillä ehkä siirtyisin tuohon vähintään kerran viikossa uimassa käyntiin. Kyllä jos siellä rauhassa leikkii matalassa päässä ja kannustaa ja kehuu, luulisi jotain edistystä tapahtuvan. Pikkuaskelin edistyminen voisi olla mahdollisempaa kuin kertaheitolla yrittäminen.



Ja jos miettii kuinka paljon lasten kanssa saa yleensä käydä että ovat "kuin kala vedessä" tai oppivat asioita, niin saa sitä käydä paljon. Muistan kun 5v poikamme kanssa totesin että on aika opetella sukeltamaan (hieman arasteli), niin kävimme sen kesän vajaan parin kuukauden ajan aina kun säät salli 1-2kertaa päivässä uimarannalla (silloin oli vielä lämmin kesä). Kyllä oppi. Ja molemmat lapsemme ovat käyneet esikouluikäisinä 2viikon uimakoulun, lisäksi koulussa on ollut pari uintiviikkoa vuodessa. Lisäksi uimarannalla olemme "asuneet" kesän kauniit päivät ja uimahallissa käyneet aika ajoin. Lahjomalla olen saanut lapset yrittämään uintia. Tällä tyylillä meidän vedessä aikanaan arahko esikoinen on hyvä uimari nyt 8v:na ja rakastaa sukeltelua (siitä tykkäsi jo erittäin paljon 6-7v:na). Mutta lähtötaso ei ehkä ollut niin haastava kuin teillä, joten meillä riitti vähemmän töitä.



Tsemppiä ja paljon-paljon uintia.

Siellä totuttelevat veteen leikin varjolla.

Meillä neiti kans pelkäs ennen vettä.suihkussa sai pitää kiinni etttei ois juossut karkuun yms., uimakoulun aikana pelk'ääminen loppui ja alkoi sukellella ja peuhata muutoinkin vedessä.

vaikka parikin uimakoulua peräkkäin, ihan vain sillä ajatuksella että tottuu veteen.

kaverien malli autaa kummasti.

Joko suostuttelua uimakouluun tai paaaljon uimassa käyntiä



Jompikumpi, uimataito on kuitenkin kansalaistaito ja se on hyvä osata mahdollisimman varhain. Kannattaa kysyä onko kaupungissanne koululaisille tarkoitettuja alkeisuimakouluja/vesipeuhulaa, jos tuntuu että on ikävä olla kun 4 vuotiaat osaa jo enemmän... Suosittelen uimakoulua joka kokoontuu 1-2 kertaa viikossa pidemmän ajan kuin joka päivä-kaksi viikkoa sillä silloin arka lapsi saa enemmän aikaa sisäistää asioita.



Tai sitten vähintään kerran viikossa yhdessä uimahalliin, mahdollisimman rauhallisena aikana ja annatte ihan rauhassa olla ja totutella, siellä matalassa päässä. Ensin istumaan matalaan veteen, siinä voi leikkiä vaikka pallolla yhdessä, sitten koettaa puhaltaa veteen kuoppa, ottaa käsiin vettä ja puhaltaa siinä jne. Ei pidä painostaa oppimaan, ennemminkin antaa lapselle tilaaa oppia itse kun vähitellen rohkaistuu.



Ihan kuka tahansa tarvitsee n. 10 000 toistoa oppiakseen uuden asian hyvin, arat vieläkin enemmän kun alkuun kuluu aikaa rohkaistumiseen.

Meillä on ollut samanlainen ongelma ja muutoinkin vastaavan oloinen poika. Minä en laittaisi lasta uimakouluun, koska ainakaan meidän pojalle mikään ei ole kamalampaa kuin olla pelottavassa paikassa ilman äitiä tai isää. Kävisin siis lapsen kanssa uimassa suhteellisen usein itse. En menisi yhtään sen syvemmälle kuin lapsi uskaltaa mennä. Minusta veteen voi totutella hyvin jos vettä on rinnan korkeudelle. Minusta ajatus vesipötköstä oli hyvä. Meillä on auttanut, kun hommasta on tehty kivaa. Tässä lelut ovat oiva apuväline. Lasta on vähä vähältä suostuteltu tekemään enemmän leikin varjolla. Mutta aina homman pitää olla kivaa. Jos ei ole, tulee meillä ainakin koko hommassa takapakkia. Meillä on veteen totuteltu myös niin, että lapsilla on saunassa aina vannat (orthexin sellainen isompi) ja polskivat ja puuhaavat siellä. Siinä myös vettä yleensä vähän räiskyy. Sitten on saunan aikana kylppärissä ammuttu vesipyssyillä. Ensin lapsen lähelle ja pikku hiljaa lähemmäs ja lopulta kasvoihin, kun on sen sietänyt. Vedellä täytetyistä mukeista on myös tehty 'hattuja' ensin vanhemman päähän ja sitten lapsen käteen, mahan päälle ja lopulta päähän. Otetaan siis muki täyteen vettä ja laitetaan se nopeasti alaspäin kohteen päälle. Sitten hetken kuluttua nostetaan pois. On vaikuttanut hauskalta puuhalta. Hiukset olen myös pessyt niin, että lapsi on selällään jalkojeni päällä. Minä siis istun lattialla. Tällöin saa hiukset pestyä ilman, että vettä menee silmiin. Ennen hommaan ryhtymistä selitin mitä aion tehdä ja miksi. Nyt meillä on tosin edistytty hommassa jo niin, että lapsi suihkuttaa itse itsensä, myös päänsä.

Tsemppiä teille siedätykseen. Tuli myös mieleen, että onko lapsi muuten toisista lapsista poikkeava. En tarkoita mitään vammaa vaan toimiiko 'jotenkin' toisin. Ilmeisesti on ainakin fyysisesti arka. Vai onko hän vain vesipelkoinen, ehkä kerran säikähdettyään. Jos on muutakin, niin oletko lukenut kirjan 'Tahatonta tohellusta'. Sieltä saattaisi löytyä vinkkiä siihen, miten saisi vahvistettua lapsen uskallusta ja motorisia taitoja. Ja ehkä itselle keinoja ymmärtää, miksi lapsi on sellainen kuin on.