tunnetko äitejä jotka haluaa nimenomaan VAUVOJA?
Tunnen yhden jolla on monta lasta. Se vauva-aika ja vauvan hoitaminen on tästä äidistä ihanaa. On itse sanonut kuinka on aina surku kun lapset kasvaa. Isommat jäävät sitten aina syrjään, kun äiti keskittyy itsensä ja vauvan väliseen suhteeseen. Äiti käyttäytyy minusta jotenkin välinpitämättömästi isompiin lapsiinsa. Minusta tuo on itsekeskeistä, ihan kuin äiti vaan haluaisi toteuttaa jotain omaa hoivaviettiään tai tuntea olevansa jollekin korvaamaton.
Kommentit (38)
Kaikki, jotka vie toisen lapsensa hoitoon kun vauva syntyy.
Tuolla Vauvakuumeen suurperhekuumeilijoissahan on useita... esimerkiksi nimimerkki Leanna (Eurasta) on tällainen.
Mutta odotan kovasti että he kasvavat ja tulevat omiksi persoonikseen ja voimme tehdä yhdessä kaikkea mukavaa. Meillä odotetaan perheeseen kolmatta lasta... nimen omaan LASTA! ei vauvaa...
Köyhiä, masentuneita molemmat vanhemmat, lisäksi työttömiä ja hermostuvat neljään isompaan lapseensa. Silti uutta putkeen. Kämppäänkään ei enää mahdu.
Sitten tunnen toisenkin, mutta hän hoitaa isommat hyvin.
Kyllähän sitä pienen vauvan kanssa kaupoissa ym. saa paljon enemmän ihasteluja kuin isomman lapsen kanssa. Samoin raskaus on näille autuas olotila, kun huomiota piisaa ja saa tuntea itsensä jotenkin tavallista merkityksellisemmäksi.
nyt kolme ensimmäistä alle 15-v sijoitettu muualle, mutta kotona vielä 4 ja uusi vauva taas tulossa
Tähän liitty usein hoivaamisen tarve. Se, että saa pitää lähellä sitä pientä vauvaa. Isommista ei sitten enää niin välitetäkään. Usein ls-tapauksissa on tätä havaittavissa.
Vierailija:
saan kuulla miten helppoja ja kilttejä lapseni ovat. Minusta ne ovat vain raivostuttavia ilkiöitä.
En tunne aivan varsinaisesti ap:n kaltaista äitiä, mutta osa ystävistäni on ns. vauvaäitejä, jotka nauttii siitä pienestä vauvasta, imettämisestä ja kotona nyysimisestä.
Henkilökohtaisesti minä 17:n tapaan SIEDIN sen vauvavuoden ja yritin jaksaa, koska tiesin että lopulta saan sen ihanan normaalin lapsen. Nyt nautin suunnattomasti 3,5- ja 6-vuotiaista lapsistani. Voidaan ulkoilla, käydä leffassa yhdessä, tanssitunneilla, luistelemassa, uimahallissa, - saan näyttää heille koko maailman!
Ei enää koskaan raskautta, imetystä, synnytystä ja valvomista eikä sitä loputtoman avutonta olentoa, joka ei pysty itse tekemään mitään. Huh, ahdistaa aivan muistotkin.
Vierailija:
Minulla on vauva-ajasta jäänyt päällimmäisenä mieleen yövalvomiset ja itkut. Mielestäni lapset ovat parhaimmillaan yli 1-vuotiaina.
Meillä ei esikoinen valvottanut yöllä, mutta päivisin " vaati paljon" . Ei viihtynyt yksin (maha kipeä, ainakin...), ei nukkunut yli 30min ikinä (ehkä sama syy?), huusi 1-3h illassa. Esikoinen oli n. 1,5v kun aloin odottaa toista ilman mitään vauvakuumetta. Halusin toisen LAPSEN. Halusin, että meidän perheessä olisi kaksi aikuista ja kaksi lasta. Olin raskaana koska oli pakko. Toivoin, että raskaus ja vauva-aika menisivät äkkiä ohi. Kuitenkin sitten n. rv 35 vauvakuumekin tuli.
Toinen vauva oli valvottamisessa ja muussa esikoisen vastakohta. Vauva valvotti yöt (heräilee edelleen useita kertoja yössä, ikää kohta 2v), mutta oli päivällä huomattavasti " helpompi" . Meillä on edelleen suunnitelma, että meidän perheessä on kaksi aikusta ja kaksi lasta, mutta jostain syystä nyt sitten mulla on alkanut tulla vauvakuumetta! Nimenomaan haluan vauvan, en niinkään isompaa lasta. En voi kuvitella meidän perheessä kolmea lasta.
En tiedä, varmaan vauvan " helppous" vaikuttaa. Toisaalta nämä ajatukset tuntuvat vaihtelevan ilman mitään järjellistä syytä. Meille ei tule enää lapsia ja onhan se haikeaa kun nämä kaksi kasvavat. Ehkä siitäkin tämä " vauvakuume" .
Ensin raskaana ollessa kaikki on kamalaa, sitten kärsit synnytyssalissa, sitten himaan tulee rääkyvä haiseva avuton vauva. Sitten aletaan odottaa, kunpa se nyt vaan äkkiä kasvaisi. Ja voi ihanaa ku siitä tulee yli vuoden ikänen, sitten alkaa vasta rakkaus :) Mulla kaksi lasta vajaa 3v ja 1v6kk. Nää on aivan ihanan mahtavii. Mies haluaisi vauvan vielä, siihen olen suostunut lupauksella, että mies sitä vauvaa hoitaa ekan vuoden pääsääntöisestä. En käsitä tätä vauva hysteriaa, ja mikä siinä vauvassa muka on niin ihanaa? ei sitten mikään!!! Makaa vaa ja tuijottaa. kamalaa!
Ja se maidon haju, yöks mua oksettaa. Onneksi lapset kasvaa äkkiä ;)
t: kahen äippy
Ja kaikki tälläiset tuntemani naiset ovat HUONOJA äitejä.
Se on tietynlaista itsekkyyttä. Halutaan vain kokea se raskausaika, kun saadaan ihailua osakseen ja sitten on se vauva, jota voi esitellä jne.
Lapsia ei kuitenkaan osata kasvattaa, jätetään ihan heitteillä ja lisää vauvoja vaan pukataan. Todella säälittävää!
Kaikenlaiset tälläiset ihmiset sitten tulevatkin helposti raskaaksi, jotka ei niitä lapsia oikeesti ansaitsisi.
isommat lapset jää täysin heitteille kun keskitytään vain masussa olevaan sikiöön 24h/7vrk. ja lapsista ei huolehdita, lihotetaan vaan ja luullaan että " sillä on kilpirauhasen vajaatoimintaa" .
Enemmänkin olen kateellinen hänelle, koska itselläni on vain lasta.
Täällä av:kin niitä löytyy valitettavan paljon.
Isompi heti hoitoon kun äitiysloma loppui ja uutta putkeen.
Voi tietenkin olla, että hän teki vauvoja kun ei viihtynyt opettajan työssään, mutta kuitenkin...
suureen ääneen, että " mä en kestä, meillä ei oo enää vauvaa" , kun kuopus oli 1v2kk. Tämä nuorin on perheen neljäs lapsi. Katsotaan, koska seuraava lapsi on tulossa, että perheeseen saadaan taas " vauva" ...
Musta vauva-aika ja myös raskausaika on niin ihanaa aikaa, että ei toista niin ihanaa ole, vaikka ihanaa on tietenkin isompien lastenkin kanssa. Minä haaveilen neljännestä lapsesta, mutta en ajattele vain vauva-aikaa, vaan aikaa myös silloin, kun neljäs olisi kasvanut jo muiden kaveriksi. Haaveilen, että minulla olisi joskus neljä aikuista lasta ja heillä omat perheensä. Mutta on tuo vauva-aika kuitenkin ihan äärimmäisen ihanaa aikaa. Olen kyllä antanut aikaa isommille lapsille ehkä enemmän kuin vauvalle, tai no vauva on kyllä kulkenut kantoliinassa kun olen kotitöitä tehnyt, mutta isompia olen hellinyt ihan urakalla myös.
VAUVA sitä tätä tuota.. Ja se hössötystä rasittavuuteen asti hermostuttava paapominen loppuu aina siihen kun tulee uusi VAUVAkuume.
Toki itsekin aikanaan todella nautin vauva-ajasta kun sen aika oli, nyt eletään lasten kanssa tätä vaihetta ja se aivan yhtä ihanaa. Mielestäni elämän tarkoitus on mennä eteenpäin, koetaan erilaisia vaiheita, on käsittämätöntä että, jotku jää jumimaan samaan vaiheeseen lähes 20 vuodeksi.
- voihan syynä toki olla myöskin se, ettei kotoa tarvitse lähteä vaikkapa töihin koskaan.
Minulla on vauva-ajasta jäänyt päällimmäisenä mieleen yövalvomiset ja itkut. Mielestäni lapset ovat parhaimmillaan yli 1-vuotiaina.