tavarapaljous :(

Minun vinkit tavaran vähentämiseen

- Ota erilleen kaikki arjessa tarvittava, jota käytät SÄÄNNÖLLISESTI useamman kerran viikossa/kuukaudessa: astiat, urheilutarvikkeet ja niihin liittyvät urheiluvaatteet. Näiden tavaroiden/huonekalujen lisäksi saat valita kolme juhla-asua kenkineen, ja ne vaatteet, joita eniten käytät kotona/töissä. Järjestä nämä vaatteet ja tavarat heti kaappeihin. Valmistaudu henkisesti laittamaan kaikki muu pois.

- Mieti jokaisen esineen/vaatteen/kalusteen kohdalla, kumpi on tärkeämpää: helposti järjestyksessä pidettävä kaunis koti vai tuo tavara. Älä yritä "mutta kun tämä on [selitys X]..." temppuja. Kumpi on tärkeämpää: siisti koti vai tuo tavara? Kun teet päätöksen luopua tavarasta, laita se heti poismenevien pahvilaatikkoon.

- Jos et pysty tekemään "lähtee vai jää" valintaa, ala järjestää tavaroita kaappiin. Kun kaappi tulee täyteen, ala verrata kaappiin laitettuja tavaroita sijoitusta vielä odottaviin: ota yksi tavara kaapista ja yksi tavara lattialta. Kummanko näistä tavaroista valitsen? Saat pitää vain toisen. Kumpi jää? Saat pitää vain niin paljon, kuin kaappeihin järkevästi mahtuu, mutta niin, että kaikkiin tavaroihin on helppo päästä käsiksi. Sama pätee huonekaluihin: saat pitää ne huonekalut, jotka mahtuvat ilmavasti ja näyttävät sinusta kauniilta kokoelmalta.

- Pinnoille ei järjestelyn tässä vaiheessa saa jäädä tavaroita. Säästämiesi esineiden on mahduttava sullomatta kaappeihin. Vasta, kun raivaus on valmis ja kaikki ylimääräinen viety pois, voit asetella säästämäsi esineet haluamiisi paikkoihin. Poikkeuksena kirjat, jotka voi heti järjestellä kirjahyllyyn. Mutta ei koriste-esineitä. Niiden on mahduttava ensin kaappeihin.

- Kun tavarat on järjestelty jääviin ja pois lähteviin, varaa enintään kolme isoa pahvista muuttolaatikkoa, joihin voit halutessasi kerätä pois lähtevistä pahvilaatikoista tavarat/vaatteet, joista vähiten haluat luopua. Pahvilaatikoiden on mentävä siististi kiinni, eli ei sullomista. Nämä asiat säilytetään pahvilaatikoissa yhden vuoden ajan. Esineet/vaatteet, joita et ole vuoden aikana kaivannut tai tarvinnut, viedään näissä pahvilaatikoissa vuoden päätteeksi pois. Myös, jos haluat vaihtaa pahvilaatikosta jonkin tavaran johonkin sellaiseen, jonka olit alkuun valinnut jääväksi, voit tehdä niin.

- Älä osta tuon vuoden aikana mitään, vaan yritä pärjätä olemassa olevilla tavaroilla ja kolmessa pahvilaatikossa olevilla lisätavaroilla.

- Kun vuosi on kulunut, niin ennen kuin lähdet viemään kolmea "hätävara" pahvilaatikkoasi pois, käy uudestaan jokainen kaappi ja esine läpi. Jos tulee uusia pois laitettavia, pakkaa ne poislähteviin.

- Kotisi on nyt todella siisti - onneksi olkoon! Sinulla on tyhjiä kaappeja, koska olet siirtänyt niistä esineitä koristeiksi. Jos nyt olet sitä mieltä, että tarvitset jotain lisää, voit hankkia lisää sen verran kuin olemassa oleviin kaappeihin sullomatta mahtuu. Kun kaapit ovat täynnä, voit ostaa uutta vain, jos poistat saman verran vanhaa.

- Vaikein ovat ns. tärkeät paperit. Niitä en ainakaan itse jaksaisi millään käydä läpi. Se vain on tehtävä vaikka hammasta purren. Vanhat kirjeet ja kortit luen läpi ja annan sitten puolison hävitettäväksi, koska en itse sitä voi tehdä. Tiedän kuitenkin järjellä, etten tarvitse niitä mihinkään. Kun kuolen, ei kenenkään muun niitä tarvitse lukea, ja omat muistoni niistä ihmisistä säilyvät kultaisina ilman noita papereitakaan. Yritän ajatella niin, että jos tulisi tulipalo ja tuhoaisi kaiken, en kuolisi siihen. Kun karsin itse, voin ainakin vielä kerran verestää muistoja ja päättää itse, että nyt nämä paperit lähtevät paremmille selluloosatehtaille.

Vierailija kirjoitti:

Kävipä niin, että ostin uudet lenkkarit risojen tilalle. Vähän aikaa hillosin niitä risojakin, en edes mistään hyvästä syystä vaan tunnearvon takia. Sitten heitin ne vihdoin roskiin, ja aika vähän tämän jälkeen huomasin, että eivät ne uudet lenkkarit olekaan hyvät. Puristavat ja jalka tulee kipeäksi niissä. Nyt ei ole lenkkareita sitten ollenkaan, koska en raaski ostaa uusia enkä saa edes noita vähän käytettyjä myytyä pois! Pitäisi siis raaskia niistäkin luopua ilmaiseksi.

Pihiys on vähän ongelma minulla. Olin ennen tuhlari, mutta sitten opin säästämään, liiaksikin. Ei minulla edes ole tarvetta niille parille kympille, joita yritän noista kengistä saada, mutta kun harmittaa rahanhukka aina niin vietävästi! Harvoin käytän rahaa mihinkään, koska pelkään ostavani huonoa. Eikä yhtään auta, että taas sitten kävikin niin!

Olisiko mitään vinkkiä, miten päästä tästä ajattelusta yli? Ei auta edes se, että tiedän rahojen menneen jo silloin kun tavaran ostin. Harmitus hukkaan heitetystä rahasta on vaan niin suuri... Siksi on vaikea siis karsia välillä huonoa ja tarpeetontakin tavaraa, jos siitä ei saa mitään rahallista hyötyä enää. Mietin että mitä jos joskus tulevaisuudessa saisikin, ja sitten harmittelen että annoin ilmaiseksi pois.

Jos rahasta ei ole kovin tiukkaa, niin minua auttaa ajatella, että autan jotain ihmistä lahjoittamalla tavaran eteenpäin. Olen itsekin ollut joskus huonossa tilanteessa ja silloin annetaan palstojen tavarat useammin kuin kerran pelastivat kuukauden budjetin.

Säästän luontoa, kun se ihminen ei mene ostamaan epäekologisesti tuotettua heti hajoavaa tavaraa, vaan saa nämä minun huolella valitsemat kestävät tuotteet.

Tavara myöskin menettää arvoa ja käytettävyyttä koko ajan kaapissa, haluanko itse tukea sellaista, että tavaraa ostetaan vain kaappiin, kunnes heitetään pois roskana?

Omalla tilalla ja ajalla on myös nykyään arvoa, miten paljon vuokraa joka kuukausi se kenkäpari maksaisi? Mitä velottaisit, jos joku haluaisi säilöä laatikollisen rojua sinun eteisessä? Ja millä tuntipalkalla itse lähtisi liikkeelle? kun miettii sitä aikaa, mikä sen yhden kenkäparin myyminen vie.

Mä tuijotan monttu auki tätä keskustelua, kun en voi käsittää, miten tavarapaljous voi olla näin ylitsepääsemätön ongelma näin monelle. 394 sivua jo jankattu selvää asiaa. Tuntuu, ettei kukaan hamsteri ymmärrä tätä: päästäksesi eroon ylimääräisistä tavaroista sinun tulee haluta päästä eroon ylimääräisistä tavaroista. Jos et halua niistä eroon, ne eivät kotoasi omin jaloin ulos kävele. Jos haluat tavaroista eroon, koti on siisti kahdessa viikossa. (Teko)syitä säilytellä liikoja tavaroita käytetään ainoastaan silloin, kun tavarasta ei haluta eroon. Jos näillä syillä olisi painoarvoa, kaikki asuisivat sotkuisissa sikoläteissä, joissa kasataan kaappia kaapin päälle ja lipaston laatikot irvottavat painoaan, mutta kun normaalejakin ja jopa todella tyhjiä koteja on. Myös lapsiperheillä. Myös paljon harrastavilla. Myös pienissä kodeissa asuvilla lapsiperheillä ja paljon harrastavilla. Ei tarvita luokitteluja, vertailuja, kestävän kehityksen periaatteita, konmaritusta tai mitään muutakaan; jos haluat tavaroista eroon, pääset niistä eroon vaikka heti. Senkus alat pakata ja roudata. Voi elämä. Jos tämä tosiaan on sinulle niin vaikeaa, sinun tulee tosissaan miettiä, miksi. Selvitä, mikä sinua vaivaa, niin sen jälkeen olet joko tyytyväinen täyteen kotiisi tai tyytyväinen siihen, että pystyt vihdoin tyhjentämään sitä.

Monttu auki tuijottajalle: meitä on moneen junaan. Osasta meitä on mukava pohtia asioita. Olen aina ollut enemmän minimalismiin kuin hamstraukseen taipuvainen, eikä minulla ole mitään vaikeuksia päästä eroon omista tavaroistani. Siitä huolimatta olen lukenut ketjun alusta loppuun ja osallistunut keskusteluun. Mielestäni ketju on aivan mahtava! Missä muuallakaan aihetta saisi näin perusteellisesti vatvoa :) Tervetuloa mukaan vaan!

Vierailija kirjoitti:

Monttu auki tuijottajalle: meitä on moneen junaan. Osasta meitä on mukava pohtia asioita. Olen aina ollut enemmän minimalismiin kuin hamstraukseen taipuvainen, eikä minulla ole mitään vaikeuksia päästä eroon omista tavaroistani. Siitä huolimatta olen lukenut ketjun alusta loppuun ja osallistunut keskusteluun. Mielestäni ketju on aivan mahtava! Missä muuallakaan aihetta saisi näin perusteellisesti vatvoa :) Tervetuloa mukaan vaan!

Ja sulla on huomattavasti rakentavampi tapa.

Monttu auki voi tuijottaa tuon toisen tökeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Monttu auki tuijottajalle: meitä on moneen junaan. Osasta meitä on mukava pohtia asioita. Olen aina ollut enemmän minimalismiin kuin hamstraukseen taipuvainen, eikä minulla ole mitään vaikeuksia päästä eroon omista tavaroistani. Siitä huolimatta olen lukenut ketjun alusta loppuun ja osallistunut keskusteluun. Mielestäni ketju on aivan mahtava! Missä muuallakaan aihetta saisi näin perusteellisesti vatvoa :) Tervetuloa mukaan vaan!

No joo, osa vain osallistuu keskusteluun, mutta turhan paljon on näitä voivottelijoita, jotka ihmettelevät, miten se koti vaan on täynnä tavaraa ja mitä "vinkkejä" voisi ottaa käyttöön, että saa tyhjemmäksi. Ei ole mitään vinkkejä! Viekää ne ylimääräiset roinat pois! :D Tunnen monta hamsteria jotka vain vuodesta toiseen kyselevät somessa(kin) vinkkejä pakkaamiseen ja vinkkejä karsimiseen, ja hirveän moni jaksaa lähteä siihen vinkittelyyn mukaan. Kovasti hamsterit kiittelevät vinkeistä ja "pitääpä kokeilla", mutta muutaman kuukauden päästä sama rallatus taas, eikä koti koskaan tyhjene yhtään. Tavarasta pääsee eroon viemällä tavaraa pois. Jos ei halua tavarasta eroon, asukoon tyytyväisenä romukasan keskellä. Ugh. Olen sanottavani sanonut. En osallistu enää keskusteluun, koska en halua jäädä palstan vangiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monttu auki tuijottajalle: meitä on moneen junaan. Osasta meitä on mukava pohtia asioita. Olen aina ollut enemmän minimalismiin kuin hamstraukseen taipuvainen, eikä minulla ole mitään vaikeuksia päästä eroon omista tavaroistani. Siitä huolimatta olen lukenut ketjun alusta loppuun ja osallistunut keskusteluun. Mielestäni ketju on aivan mahtava! Missä muuallakaan aihetta saisi näin perusteellisesti vatvoa :) Tervetuloa mukaan vaan!

Ja sulla on huomattavasti rakentavampi tapa.

Monttu auki voi tuijottaa tuon toisen tökeryyttä.

Miksi oli tökeröä? Sananvalintojen takiako? Tottahan tuo oli. Minulla äiti tuskailee tavarapaljouden kanssa mutta ei saa vähennetyksi. Olen sanonut, että pitäisi ensin selvittää, miksi ei voi luopua, että voisi sitten alkaa luopua. Hänen näkemys on, että kyllä hän karsii heti loman alettua, kun on enemmän aikaa. Tätä on siis sanonut noin kymmenen vuotta, eikä ole yhdestäkään lomasta käyttänyt kodin raivaamiseen. Eli ei selkeästi halua tavarasta eroon. Jotain psykologista se on, kaikilla hamstraajilla, jotka ovat tyytymättömiä tilanteeseensa. Jos hamstraa on ja on tyytyväinen, ongelmaa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

No joo, osa vain osallistuu keskusteluun, mutta turhan paljon on näitä voivottelijoita, jotka ihmettelevät, miten se koti vaan on täynnä tavaraa ja mitä "vinkkejä" voisi ottaa käyttöön, että saa tyhjemmäksi. Ei ole mitään vinkkejä! Viekää ne ylimääräiset roinat pois! :D

Mitkä roinat viedään ekana pois? Mihin ne viedään? Millä ajalla karsitaan, järjestellään ja roudataan tavaraa pois? Miten ylipäätään määritellään "ylimääräinen"? Perheen sisällä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä saa hävittää ja mitä pitää säilyttää. Ei asia ole niin yksinkertainen, jos tavaraa on päässyt kertymään paljon - ja kun siitä tavarasta lopulta alkaa päästä eroon, on ihan hyvä pohtia, miten sen kertymistä tai epäjärjestykseen joutumista voisi jatkossa ehkäistä.

Hienoa, että asia hoituu sinulta helposti, mutta ihmisten elämäntilanteet, kodit ja toimintamallit ovat kovin erilaisia, ja osalle vinkit ja neuvot ovat oikeasti tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla äiti tuskailee tavarapaljouden kanssa mutta ei saa vähennetyksi. Olen sanonut, että pitäisi ensin selvittää, miksi ei voi luopua, että voisi sitten alkaa luopua. 

Etkös sinä juuri monttu auki ihmetellyt näitä pohtijoita ja vinkkien kyselijöitä, senkun alkavat vain pakkaamaan tavaraa pois?

Kävin vaatekaappia läpi ja huomasin että olen säästänyt pitsistä hansikasparia vuosikymmenestä toiseen. En edes muista olenko niitä käyttänyt. Ehkä kerran jossakin naamiaisissa. Nyt ymmärsin että hanskat saavat lähteä, tuskin niille enää tulee käyttöä. Tämä esimerkki auttoi huomaamaan miten sokeasti sitä tavaroita säilyttää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monttu auki tuijottajalle: meitä on moneen junaan. Osasta meitä on mukava pohtia asioita. Olen aina ollut enemmän minimalismiin kuin hamstraukseen taipuvainen, eikä minulla ole mitään vaikeuksia päästä eroon omista tavaroistani. Siitä huolimatta olen lukenut ketjun alusta loppuun ja osallistunut keskusteluun. Mielestäni ketju on aivan mahtava! Missä muuallakaan aihetta saisi näin perusteellisesti vatvoa :) Tervetuloa mukaan vaan!

Ja sulla on huomattavasti rakentavampi tapa.

Monttu auki voi tuijottaa tuon toisen tökeryyttä.

Miksi oli tökeröä? Sananvalintojen takiako? Tottahan tuo oli. Minulla äiti tuskailee tavarapaljouden kanssa mutta ei saa vähennetyksi. Olen sanonut, että pitäisi ensin selvittää, miksi ei voi luopua, että voisi sitten alkaa luopua. Hänen näkemys on, että kyllä hän karsii heti loman alettua, kun on enemmän aikaa. Tätä on siis sanonut noin kymmenen vuotta, eikä ole yhdestäkään lomasta käyttänyt kodin raivaamiseen. Eli ei selkeästi halua tavarasta eroon. Jotain psykologista se on, kaikilla hamstraajilla, jotka ovat tyytymättömiä tilanteeseensa. Jos hamstraa on ja on tyytyväinen, ongelmaa ei ole. 

Tutulla hamstraajalla on selityksenä pitkä ja monipolvinen tapahtumaketju, jonka kaikkien osien kohdalleen loksahtamista hän odottaa. Sitten koittaa järjestys. Tietyt asiat x ovat nyt pisteessä y ja jotta ne saisi siististi paikkaan z pitää taloon tulla jätelava sitten kun hän on saanut kunnostettua suuren säilytyskalusteen, mikä on odottanut restaurointia kymmenen vuotta. Mitään muuta ei voi tehdä, koska ajatuskulku torppaantuu aina siihen kalusteeseen, mistä pitäisi aloittaa. Edes lehtiä ei voi viedä roskikseen, koska tapahtumaketju on jostain rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla äiti tuskailee tavarapaljouden kanssa mutta ei saa vähennetyksi. Olen sanonut, että pitäisi ensin selvittää, miksi ei voi luopua, että voisi sitten alkaa luopua. 

Etkös sinä juuri monttu auki ihmetellyt näitä pohtijoita ja vinkkien kyselijöitä, senkun alkavat vain pakkaamaan tavaraa pois?

Ei kun minä olen eri kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, osa vain osallistuu keskusteluun, mutta turhan paljon on näitä voivottelijoita, jotka ihmettelevät, miten se koti vaan on täynnä tavaraa ja mitä "vinkkejä" voisi ottaa käyttöön, että saa tyhjemmäksi. Ei ole mitään vinkkejä! Viekää ne ylimääräiset roinat pois! :D

Mitkä roinat viedään ekana pois? Mihin ne viedään? Millä ajalla karsitaan, järjestellään ja roudataan tavaraa pois? Miten ylipäätään määritellään "ylimääräinen"? Perheen sisällä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä saa hävittää ja mitä pitää säilyttää. Ei asia ole niin yksinkertainen, jos tavaraa on päässyt kertymään paljon - ja kun siitä tavarasta lopulta alkaa päästä eroon, on ihan hyvä pohtia, miten sen kertymistä tai epäjärjestykseen joutumista voisi jatkossa ehkäistä.

Hienoa, että asia hoituu sinulta helposti, mutta ihmisten elämäntilanteet, kodit ja toimintamallit ovat kovin erilaisia, ja osalle vinkit ja neuvot ovat oikeasti tarpeen.

Ihanko oikeasti ihmiset ovat noin yksinkertaisia? Että jonkun muun pitää täällä kertoa, mitä viedään pois ja missä järjestyksessä? Puhuit "ylimääräisen" määrittelyn vaikeudesta. Mitä väliä, miten sen itse kukin määrittelee? Jos tavaraa on henkilön A mielestä liikaa, silloin henkilö A määrittelee itse, mikä on liikaa ja miten paljon karsimalla tavaraa olisi sopivasti. Miksi kysellä vinkkejä muilta, kun vain panee toimeksi - varsinkaan, kun täällä on jo monta sataa sivua tästä aiheesta! Eiköhän kaikki vinkit ole jo luettu.

Terveisin, Eri kuin se, jolla on monttu auki, mutta ihan samaa mieltä näistä uusavuttomista käsiensä levittelijöistä

Vierailija kirjoitti:

Kävin vaatekaappia läpi ja huomasin että olen säästänyt pitsistä hansikasparia vuosikymmenestä toiseen. En edes muista olenko niitä käyttänyt. Ehkä kerran jossakin naamiaisissa. Nyt ymmärsin että hanskat saavat lähteä, tuskin niille enää tulee käyttöä. Tämä esimerkki auttoi huomaamaan miten sokeasti sitä tavaroita säilyttää!

Mun hauskin säilytetty roina on ollut ensimmäisen SIM-korttini kehys vuodelta 1996. Heitin sen pois vuonna 2015. :D

Olin aikeissa jättää sen silloin heti liikkeeseen (ja siellä roskiin), mutta se hiton myyjä sanoi, että jos vaihdat puhelinta, voit tarvita tätä. :(( Joissain malleissa silloin käytettiin koko luottokortin kokoista simmiä, mun edistyksellisessä Nokia 2110:ssa oli vain sen isoimman nykysimmin kokoinen kortti.

Puolustuksen puheenvuoro: se oli pienessä rasiassa, jossa oli kaikkia muitakin kortteja. En ollut plarannut niitä ikinä ajatuksella läpi. Kaikki kortit mahtuivat siististi siihen rasiaan ja olen siirtänyt rasian kokonaisuutena muutosta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monttu auki tuijottajalle: meitä on moneen junaan. Osasta meitä on mukava pohtia asioita. Olen aina ollut enemmän minimalismiin kuin hamstraukseen taipuvainen, eikä minulla ole mitään vaikeuksia päästä eroon omista tavaroistani. Siitä huolimatta olen lukenut ketjun alusta loppuun ja osallistunut keskusteluun. Mielestäni ketju on aivan mahtava! Missä muuallakaan aihetta saisi näin perusteellisesti vatvoa :) Tervetuloa mukaan vaan!

Ja sulla on huomattavasti rakentavampi tapa.

Monttu auki voi tuijottaa tuon toisen tökeryyttä.

Miksi oli tökeröä? Sananvalintojen takiako? Tottahan tuo oli. Minulla äiti tuskailee tavarapaljouden kanssa mutta ei saa vähennetyksi. Olen sanonut, että pitäisi ensin selvittää, miksi ei voi luopua, että voisi sitten alkaa luopua. Hänen näkemys on, että kyllä hän karsii heti loman alettua, kun on enemmän aikaa. Tätä on siis sanonut noin kymmenen vuotta, eikä ole yhdestäkään lomasta käyttänyt kodin raivaamiseen. Eli ei selkeästi halua tavarasta eroon. Jotain psykologista se on, kaikilla hamstraajilla, jotka ovat tyytymättömiä tilanteeseensa. Jos hamstraa on ja on tyytyväinen, ongelmaa ei ole. 

Tutulla hamstraajalla on selityksenä pitkä ja monipolvinen tapahtumaketju, jonka kaikkien osien kohdalleen loksahtamista hän odottaa. Sitten koittaa järjestys. Tietyt asiat x ovat nyt pisteessä y ja jotta ne saisi siististi paikkaan z pitää taloon tulla jätelava sitten kun hän on saanut kunnostettua suuren säilytyskalusteen, mikä on odottanut restaurointia kymmenen vuotta. Mitään muuta ei voi tehdä, koska ajatuskulku torppaantuu aina siihen kalusteeseen, mistä pitäisi aloittaa. Edes lehtiä ei voi viedä roskikseen, koska tapahtumaketju on jostain rikki.

Eli hänellä on ihan erilainen tilanne kuin tämän ketjun ihmisillä jotka pyrkivät aktiivisesti parantamaan tilannettaan ja oppimaan uusia käytäntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, osa vain osallistuu keskusteluun, mutta turhan paljon on näitä voivottelijoita, jotka ihmettelevät, miten se koti vaan on täynnä tavaraa ja mitä "vinkkejä" voisi ottaa käyttöön, että saa tyhjemmäksi. Ei ole mitään vinkkejä! Viekää ne ylimääräiset roinat pois! :D

Mitkä roinat viedään ekana pois? Mihin ne viedään? Millä ajalla karsitaan, järjestellään ja roudataan tavaraa pois? Miten ylipäätään määritellään "ylimääräinen"? Perheen sisällä voi olla erilaisia käsityksiä siitä, mitä saa hävittää ja mitä pitää säilyttää. Ei asia ole niin yksinkertainen, jos tavaraa on päässyt kertymään paljon - ja kun siitä tavarasta lopulta alkaa päästä eroon, on ihan hyvä pohtia, miten sen kertymistä tai epäjärjestykseen joutumista voisi jatkossa ehkäistä.

Hienoa, että asia hoituu sinulta helposti, mutta ihmisten elämäntilanteet, kodit ja toimintamallit ovat kovin erilaisia, ja osalle vinkit ja neuvot ovat oikeasti tarpeen.

Ihanko oikeasti ihmiset ovat noin yksinkertaisia? Että jonkun muun pitää täällä kertoa, mitä viedään pois ja missä järjestyksessä? Puhuit "ylimääräisen" määrittelyn vaikeudesta. Mitä väliä, miten sen itse kukin määrittelee? Jos tavaraa on henkilön A mielestä liikaa, silloin henkilö A määrittelee itse, mikä on liikaa ja miten paljon karsimalla tavaraa olisi sopivasti. Miksi kysellä vinkkejä muilta, kun vain panee toimeksi - varsinkaan, kun täällä on jo monta sataa sivua tästä aiheesta! Eiköhän kaikki vinkit ole jo luettu.

Terveisin, Eri kuin se, jolla on monttu auki, mutta ihan samaa mieltä näistä uusavuttomista käsiensä levittelijöistä

Kiva että olet kiinnostunut tavarapaljousongelmasta. Lue vähän ketjua taaksepäin niin aukeaa paremmin millaisia ihmisten ongelmat karsimisen ja tavaran kertymisen kanssa ovat. Ihmismieli on aika kiehtova kaikkine omituisuuksineen ja me jokainen suhtaudutaan asioihin eri tavoin ja painiskelllaan arjessa erilaisen haasteiden kanssa.

Tämä on vähän samanlainen asia kuin laihdutus, aina on joukko ihmisiä sanomassa että kun vaan syö vähemmän kuin kuluttaa niin laihtuu. Ja ihan tottahan se on! Käytännössä vain haaste ja ongelma on siinä miten saavutetaan tila jossa tämä toteutuu, ja vielä niin pysyvästi ja pitkäkestoisesti että jatkuu myös kaikkien elämän raskaiden aikojen läpi jolloin ajatukset ja energia on ihan muussa kuin kalorien laskemisessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen hamsteri, mutta nykyisin kotini on aina siisti ja tavaraa on ehkä vähemmän kuin "normaalissa" kodissa. Joskus tietysti jää kiireessä vaatteita ja tavaroita lojumaan niin, etten saa heti laitetuksi paikoilleen, mutta vartissa on kämppä taas sen näköinen kuin kaikki olisi tip-top. Asun mieheni kanssa kahdestaan ja hän on samanlainen. Häntä ei tosin alkujaan tavarapaljous häirinnyt, mutta pitää siistimmästä kodista enemmän nyt, kun meillä on sellainen.

Olemme huomanneet vuosien mittaan hauskan yksityiskohdan selkeän ja kaaosmaisen kodin välillä: kun kotimme oli lattiasta kattoon täynnä roinaa, ei oikein mikään käyttötavara ollut käyttökunnossa, mutta nyt kun on vähän tavaraa, kaikki toimii. Esimerkkejä löytyy ihan joka asiasta. Meillä oli ennen kuulakärkikyniä, katkenneita lyijykyniä ynnä muuta kirjoitustarvetta laatikkotolkulla, mutta kun tarvitsi kynää, ei toimivaa tahtonut löytää millään. Nykyisin meillä on kirjoituspöydän laatikossa pieni rasia kynille (kaksi kuulakärkikynää, kaksi lyijykynää, pyyhekumi, viivotin, terotin), eikä yksikään kynä ole vuosien varrella pettänyt. Jos muste loppuu kuulakärkikynästä, otetaan seuraavalla hammaslääkärireissulla tai vastaavalla mainoskynä mukaan - näin olemme päättäneet, mutta kynistä ei ole loppunut muste vaikka ne ovat olleet meillä vuosia! Sama homma vaatteiden kanssa. Ennen ei ollut mitään päälle pantavaa, tai jos olisi muuten ollutkin, se ei ollut puhdas, ehjä tai sopivan kokoinen. Nykyisin kaikki vaatteet mahtuvat tunkematta meidän makuuhuoneen kaappiin ja aina löytyy sopivaa päälle, ja aina se on jo valmiiksi pesty ja silitetty edellisen käyttökerran jälkeen. Urheilukenkiä piti myös olla ennen iso kasa, että on sateelle, rikkoutumisen varalle jne. Nykyään on yhdet lenkkarit ja yhdet vaelluskengät, eikä niistä ole edes nauhat katkenneet koko tänä aikana.

Ollaan huomattu, että meidän koko elämä on rauhallisempaa ja iloisempaa nyt, kun on vähemmän tavaraa. Ei se varmasti tavaran määrästä johdu, vaan ennemminkin niin, että meidän asenne tavaraan on muuttunut ja ymmärrys arjesta parantunut, mikä on sitten saanut aikaan sen, että tavarasta on ollut helppo luopua: tavaroista ei ollut meille lopulta mitään iloa, vaan sujuvasta arjesta ja kauniista kodista, jossa on tilaa olla ja elää. Se väisteleminen ja romuvuorien lomassa sipsuttaminen oli jälkeen päin ajateltuna aivan järjetöntä. Siivoaminen on vaivatonta ja stressitöntä koska siihen menee entisen puolentoista tunnin sijaan enää enintään puoli tuntia, kaikella on oma paikkansa, jonne tavarat on helppo palauttaa, jos ne ovat eksyneet muualle, eikä uutta tavaraa enää tule, muuten kuin korvaamaan rikki mennyt, koska emme kaipaa mitään.

Elämä tyhjien pintojen kodissa on aivan mahtavaa, ja on ihana ottaa vastaan vieraitakin, kun kaikki mahtuvat eikä meidän tarvitse tuskailla keittiössä, kun ei ole tilaa valmistella syömisiä, ja sitä, minne työntää kaikki ylimääräinen kama tuoleilta ja pöydältä. Tai pöydiltä... Meillä oli kaksi ruokapöytää ihan vain siksi, kun sain toisen ilmaiseksi ja se oli mielestäni kaunis. Edellistä en raaskinut heittää pois, koska se oli niin "kätevän kokoinen" xD Nykyään on yksi iso pöytä, joka on sekä kaunis että kätevän kokoinen, koska tilaa on.

Tulkaa tälle puolelle, tavarahamsterit! Täällä ruoho on vihreämpää, koska se saa auringonvaloa ja raikasta ilmaa! Eikä yhtään harmita sekään, kun vieraat kehuvat, miten kaunista meillä on ja toivovat, että heidän oma kotinsa olisi yhtä siisti...

Tämä on aivan ihanan inspiroiva teksti, kiitos jakamisesta!

Todellisuudessa muut eivät mitenkään huomioi toisten ihmisten pukeutumista ellei ole erityisen hyvänãköinen tai todella hompsuinen tai pitkään tuntemansa ihminen radikaalisti vaihtanut tyyliä. Kaikki siitä väliltä jää muilta huomaamatta. Tästä on tehty tutkimuksia joissa ihmiset ovat menneet töihin viikon jopa kuukauden tismalleen samassa asussa . Kukaan ei huomannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monttu auki tuijottajalle: meitä on moneen junaan. Osasta meitä on mukava pohtia asioita. Olen aina ollut enemmän minimalismiin kuin hamstraukseen taipuvainen, eikä minulla ole mitään vaikeuksia päästä eroon omista tavaroistani. Siitä huolimatta olen lukenut ketjun alusta loppuun ja osallistunut keskusteluun. Mielestäni ketju on aivan mahtava! Missä muuallakaan aihetta saisi näin perusteellisesti vatvoa :) Tervetuloa mukaan vaan!

Ja sulla on huomattavasti rakentavampi tapa.

Monttu auki voi tuijottaa tuon toisen tökeryyttä.

Miksi oli tökeröä? Sananvalintojen takiako? Tottahan tuo oli. Minulla äiti tuskailee tavarapaljouden kanssa mutta ei saa vähennetyksi. Olen sanonut, että pitäisi ensin selvittää, miksi ei voi luopua, että voisi sitten alkaa luopua. Hänen näkemys on, että kyllä hän karsii heti loman alettua, kun on enemmän aikaa. Tätä on siis sanonut noin kymmenen vuotta, eikä ole yhdestäkään lomasta käyttänyt kodin raivaamiseen. Eli ei selkeästi halua tavarasta eroon. Jotain psykologista se on, kaikilla hamstraajilla, jotka ovat tyytymättömiä tilanteeseensa. Jos hamstraa on ja on tyytyväinen, ongelmaa ei ole. 

Tutulla hamstraajalla on selityksenä pitkä ja monipolvinen tapahtumaketju, jonka kaikkien osien kohdalleen loksahtamista hän odottaa. Sitten koittaa järjestys. Tietyt asiat x ovat nyt pisteessä y ja jotta ne saisi siististi paikkaan z pitää taloon tulla jätelava sitten kun hän on saanut kunnostettua suuren säilytyskalusteen, mikä on odottanut restaurointia kymmenen vuotta. Mitään muuta ei voi tehdä, koska ajatuskulku torppaantuu aina siihen kalusteeseen, mistä pitäisi aloittaa. Edes lehtiä ei voi viedä roskikseen, koska tapahtumaketju on jostain rikki.

Tämä ketju on kuin mikä muu tahansa vertaistukikeskustelu, jossa voi käydä pohtimassa asioita samalla kun tekee tuota raivaustyötä kuka mistäkin syystä. Itse en koe olevani hamsterikeräilijä siinä mielessä, että haalisin koko ajan paljon tavaraa tai minulta löytyisi jotakin ihme kokoelmia tai en tajuaisi, miten tavarasta pääsee eroon.

Ongelmani on, että en ole osannut ja ehtinyt riittävästi laittaa kiertoon itselle turhaksi käyneitä tavaroita vuosien varrella ja niitä on sitten kertynyt ympäri isoa omakotitaloa. Kun seinät ja kaappitila on tullut vastaan on ollut pakko ruveta miettimään tätä säästäväisyyden ja myyn sitten kirpputorilla -varjolla tapahtunutta hilloamista. On kiva lukea muiden ajatuksia ja raportteja onnistumisista sekä kysymyksiä ja vinkkejä, kun asia on itsellä juuri nyt ajankohtainen. Ei väliä, vaikka jonkun jutut on vuodelta 2014:D

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja persoonaan ja pukeutumiseen. Tykkään siis muodista, väreistä ja persoonallisesta tyylistä, mikä näkyy vaatekaapissani. Univormu kuulostaa kuolettavan tylsältä. Mutta olen tässä keskustelussa juuri siksi, että en pidä nykyistä tilannetta ekologisesti kestävänä, kun käytännössä tulee hutiostoja ja vaatteita jää vähälle käytölle kun niitä on vaan liikaa. Murhetta tuottaa se mikä muussakin liiassa tavarassa eli pää ei kestä tätä tavarapaljoutta. Kaikki edellä tulleet näkökulmat auttaa päänsisäisessä työstössä ja vie eteenpäin.

Minun univormuni on joku räikeä ja värikäs mekko ja hillityt asusteet. Kierrätän tällä hetkellä kuutta mekkoa. Ehkä joku katsoo, että taas tuolla on tuo sama mekko tai sitten ei. Ihmiset ajattelevat yleensä omia asioitaan.