tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne tavarat sitten laitetaan?

Minulla on vaatekaapillinen täysin hyvää ja käyttökelpoista vaatetta, jotka eivät vaan enää mahdu päälle. Aikakin on jo ajanut ohi. Pikamuodin kirous.

Olisi kiva noista muutama kymppi saadakin.

Tällä hetkellä kaikki kirpparit ovat täpötäynnä.

Hyvä ihminen, kuten itsekin sanot, aika on noista jo ajanut ohi, ja kirpparit ovat täynnä. Saadaksesi ”muutaman kympin”, niiden pitäisi olla ihan uusia. Vanhemmat aikuisten vaatteet ovat valitettavasti aika lailla ongelmajätettä.

Suosittelen lämpimästi vähänkäytetty.fi kauppaa. Myyntiaika on puoli vuotta ja loput voi lahjoittaa sitä kautta hyväntekeväisyyteen jos ei halua niitä takaisin. Ja tavarat saa heti pois nurkista pyörimästä.

.

Mutta se kannattaa pitää mielessä että vähänkäytetty lisää hintaan 2,90€ provikkansa! Suurin osa sivuston tavaroista on törkeän ylihinnoiteltuja, kaupasta saa uusia edullisemmin. Ei siellä kauppa kovin hyvin käy eikä nopeesti ellei ole ihan uutta ja merkkivaatetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on netflix, käykääpäs katsomassa tänään ilmestynyt Minimalismi: vähempi riittää -dokumentti. Tekijöinä tutut Joshua Fields Millburn ja Ryan Nicodemus minimalismi-blogista ja podcastista. Paljon asiaa jätteestä.

Tää uusi dokumentti oli kyllä pettymys, tuntui olevan tosi paljon vaan toistoa...

Joshua ja Ryan eivät ole kaikkien mieleen, itse yllätyin redditin minimalismi ym kanavilla kun he saivat usein kuraa niskaansa. Onhan heissä ärsyttävää toistoa, varsinkin jos on kuunnellut heidän podcastiaan. Sellainen jatkuva vitsailu ja se toisen "I'm a hugger" ja sit päälle pakkohalailu alkaa jatkuvana toistona ärsyttämään.

Kritiikkiä näytti tulevan myös suoraan ohjaaja Matt D'Avellalle hänen podcastissaan. Syynä juuri tuo jo moneen kertaan kuultujen asioiden toistaminen. Mielestäni dokumentti oli tyylikkäästi tehty mutta samaan aikaan liian käsikirjoitettu (mm. Joshuan lapsuudenkodin rekonstruointi). Itse asiassa olin yllättynyt että tälle parille oli annettu niin iso rooli dokumentissa kun he eivät kuitenkaan tuoneet mitään uutta siihen, Monella asiantuntijalla olisi ollut paljonkin sanottavaa, mutta myös heidän kommenttinsa jäivät pinnalliselle tasolle.

Jaksan aina vain yllättyä tavallisen amerikkalaisen vaatekaapin/komeron koosta. Jenkeissä ei edes tarvita samalla tavalla kausivaatteita kuin vaikka Pohjoismaissa, mutta vaate(rytky)määrä on silti mieletön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on netflix, käykääpäs katsomassa tänään ilmestynyt Minimalismi: vähempi riittää -dokumentti. Tekijöinä tutut Joshua Fields Millburn ja Ryan Nicodemus minimalismi-blogista ja podcastista. Paljon asiaa jätteestä.

Tää uusi dokumentti oli kyllä pettymys, tuntui olevan tosi paljon vaan toistoa...

Joshua ja Ryan eivät ole kaikkien mieleen, itse yllätyin redditin minimalismi ym kanavilla kun he saivat usein kuraa niskaansa. Onhan heissä ärsyttävää toistoa, varsinkin jos on kuunnellut heidän podcastiaan. Sellainen jatkuva vitsailu ja se toisen "I'm a hugger" ja sit päälle pakkohalailu alkaa jatkuvana toistona ärsyttämään.

Kritiikkiä näytti tulevan myös suoraan ohjaaja Matt D'Avellalle hänen podcastissaan. Syynä juuri tuo jo moneen kertaan kuultujen asioiden toistaminen. Mielestäni dokumentti oli tyylikkäästi tehty mutta samaan aikaan liian käsikirjoitettu (mm. Joshuan lapsuudenkodin rekonstruointi). Itse asiassa olin yllättynyt että tälle parille oli annettu niin iso rooli dokumentissa kun he eivät kuitenkaan tuoneet mitään uutta siihen, Monella asiantuntijalla olisi ollut paljonkin sanottavaa, mutta myös heidän kommenttinsa jäivät pinnalliselle tasolle.

Jaksan aina vain yllättyä tavallisen amerikkalaisen vaatekaapin/komeron koosta. Jenkeissä ei edes tarvita samalla tavalla kausivaatteita kuin vaikka Pohjoismaissa, mutta vaate(rytky)määrä on silti mieletön.

Jenkeissä asuneena tulee mieleen pari asiaa tuohon vaatemäärään liittyen. Ensiksikin on todella sopimatonta käyttää töissä tai koulussa edes samaa asun osaa peräkkäisinä päivinä. Pian aletaan huomautella, jos on samat farkut jalassa.

Toiseksi veden säästäminen on siellä monin paikoin isompi kysymys kuin täällä. Kovasti kaikkialla korostetaan, että pitää pestä vain täysiä koneellisia, ja pesukoneet (kuten moni muukin asia) ovat aika usein isompia. Moni jopa ajattelee että on ekologisempaa käydä ostamassa uusia vaatteita kuin pyöräyttää puolityhjä koneellinen, varsinkin jos sattuu olemaan kuiva vuodenaika menossa.

Voi kun tänne tulisi mahdollisuus linkittää myös kuvia eikä vain videoita. Voisimme linkittää tähän kuvia "aarteistamme, joista emme voi luopua" ja saisimme rehellisen mielipiteen siitä, onko kyse harhasta vai aarteesta :D Ja kirppari siihen yhteyteen, niin minun tarpeeton voisi olla sinun tarpeellinen esim. vaihtokauppasysteemillä, niin ei rahaakaan tarvitsisi. Onnistuneista kaupoista sitten pistearvostelu, niin huijarit tipahtaisivat pois.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne tavarat sitten laitetaan?

Minulla on vaatekaapillinen täysin hyvää ja käyttökelpoista vaatetta, jotka eivät vaan enää mahdu päälle. Aikakin on jo ajanut ohi. Pikamuodin kirous.

Olisi kiva noista muutama kymppi saadakin.

Tällä hetkellä kaikki kirpparit ovat täpötäynnä.

En usko, että saat noista enää rahaa, mutta voit toki kokeilla koota niistä vaatepaketin ja myydä halvalla(!) torissa tai facebookin kirppiksillä. Jos kauppa ei käy, niin oikeasti hyväkuntoiset(!) perusvaatteet voit lahjoittaa hyväntekeväisyyskirpputorille tai voit kokeilla huolisiko joku vaatteet facebookin roskalavalla. Vähääkään kulahtaneet tai vanhan näköiset vaatteet johonkin näistä 1) jos omatuntosi sallii niin vaatekauppojen tekstiilikeräys josta ne rahdataan ulkomaille muiden riesaksi 2) työpajat kuten Nextiili Tampereella 3) sekajäte eli energiapoltto.

Paras tietenkin olisi, jos löytäisit tekstiileille itse joko jatkokäyttäjän (joku ostaa vaatteen sinulta) tai keksisit niille jatkokäyttöä (esimerkiksi itse tein vanhoista farkuista (100% puuvillaa) patalappuja omaan käyttöön ja vetoketjusta sain tarvittavan osan lapsen unipussin rikkimenneen vetoketjun korjaamiseen, jämäpalat menivät sekajätteeseen eli meillä poltettavaksi). Tämä vaatii aikaa ja vaivaa, mutta on kestävin vaihtoehto.

Ps. Googleta Outi Les Pyy jos asia kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Victorialla/hovilla on ihan erilliset puvustonhoitajat pitämässä kirjaa mekoista, tuulettamassa niitä vähän väliä ja korjailemassa ja luultavasti myös muodistamassa niitä. Ts. jos asussa oli kamala hiostava vuori, on siinä nyt toimivammasta materiaalista.

Lisäksi vaatteet ovat alkujaan olleet paljon laadukkaampia kuin joku H&M:n pupukuvioinen body tai harrastelijaompelijan juttu (ompelen itsekin).

Hyvä huomio! Mallit muuttuvat, nykyiset vaatteet on paljon helpompi pukea ja ovat mukavampia lapsen päällä. Vaatteiden tekniset ominaisuudet kehittyvät.

Meillä on vanha, kaunis kastepuku, nyt n. 100 vuotta vanha. Mutta, eipä se mahtunutkaan omille vauvoilleni, nykyvauvat ovat sen verran isompia. No tuon nyt toki säästän.

Olen edelleen sitä mieltä, että vaatteella ja tavaralla yleensäkin on arvoa, jos sen pistää eteenpäin melko nopeasti, kun se on vielä ajankohtainen.

No ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa ainakaan minun näkökulmastani. Minulla on paljon vanhoja vaatteita tallessa (olen 46v.), on siis omia max. 30 vuotta vanhoja, mutta sitten vuosien varrella ostettua kirppiskamaa. Itsellä on kaksi teiniä ja aivan tohkeissaan ovat niistä, harmittelevat, ettei kaikkia kuvissa näkyviä kasari-ja ysärivaatteita ole säilytetty. Viimeksi kaivettiin esiin vanha pitkä nahkatakki, Leviksiä, sammarit jne. Itselleni kaivan kevääksi 20 vuotta vanhat neliskanttiskulmaiset ruskeat nahkaloaferit, jotka olivat hienot silloin ja sitä ovat nyt.

Olen jo iät ja ajat ostanut laadukasta ja ajatonta vaatetta ja tavaraa enimmäkseen. Ei käy niin, että näyttää olevan ”out dated”. Muutoinkin teen niin, että huonekaluja maalaan ja muokkaan ja esim. astioita pakkaan kaappiin kun kyllästyn. Kohta taas näyttää kivalta se, mihin 3 vuotta sitten kyllästyin. Minulla toimii. Uutta nykyään ostan todella harkiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne tavarat sitten laitetaan?

Minulla on vaatekaapillinen täysin hyvää ja käyttökelpoista vaatetta, jotka eivät vaan enää mahdu päälle. Aikakin on jo ajanut ohi. Pikamuodin kirous.

Olisi kiva noista muutama kymppi saadakin.

Tällä hetkellä kaikki kirpparit ovat täpötäynnä.

Hyvä ihminen, kuten itsekin sanot, aika on noista jo ajanut ohi, ja kirpparit ovat täynnä. Saadaksesi ”muutaman kympin”, niiden pitäisi olla ihan uusia. Vanhemmat aikuisten vaatteet ovat valitettavasti aika lailla ongelmajätettä.

Suosittelen lämpimästi vähänkäytetty.fi kauppaa. Myyntiaika on puoli vuotta ja loput voi lahjoittaa sitä kautta hyväntekeväisyyteen jos ei halua niitä takaisin. Ja tavarat saa heti pois nurkista pyörimästä.

.

Mutta se kannattaa pitää mielessä että vähänkäytetty lisää hintaan 2,90€ provikkansa! Suurin osa sivuston tavaroista on törkeän ylihinnoiteltuja, kaupasta saa uusia edullisemmin. Ei siellä kauppa kovin hyvin käy eikä nopeesti ellei ole ihan uutta ja merkkivaatetta.

En nyt sanoisi että suurin osa, siellä on todella kirjavasti tavaraa. Ostan nykyään vaatteeni enimmäkseen tuolta, ja mitään muuta en ostakaan kuin halpoja ja hyväkuntoisia löytöjä😊

Myydessä kannattaa tehdä halvemmista vaatteista paketteja. Koko paketista menee se sama provisio 2,90.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli hirveä riita tavaroista. Meillä on astioita minulta, mieheltä, miehen äidiltä ja mummilta, kaikki on jonkun toisen hankkimaa ta antamaa. Ja niitä astioita on paljon; on eri pari kippoa, kuppia, eri parisia juomalaseja, yksittäistä iittalaa, arabiaa. Mies kiehahti, kun kaappi tursuaa niitä, tiskipöytä, kun kaappiin ei mahdu ja että koskaan ei saa hankkia mitään oman mielen mukaan, kun kaikki on jostain annettu, peritty. Toki meillä ei opiskelijoina ollut varaa hienoihin saman sarjan astiastoihin, mutta tämä on johtanut nyt hallitsemattomaan tavarakasokseen, kun on ostettu rikkoutuneen iittalan tilalle halpahallista 2 lasia mm.

Lisäksi on aina joku antanut lahjaksi maljakkoa ja mariskoolia enkä itse tykkää yhtään mariskooleista.

Pyyhkeitä meillä oli kamala määrä, kaikki lähes eri paria, kuivaa koppuraa, pieniä kärpäsen lätkän kokoisia pyyhkeitä, millä ei tee mitään. Ja kaikki ovat olleet meillä alustasti ja mitään en kuulemma ole antanut hävittää.

No nyt oli pakko, kun tilanteesta tuli hirveä, että asuntoon ei mahdu sisään, kun tavarat vaan vyöryävät kaapeista päälle. Pyyhkeistä pistettiin pois puolet, samoin astioista.

Kylpyhuonekaapista olen laittanut pois kaikki käyttämättömät hiuslakat ym. purtilot. Villasukkia on meillä myös älytön määrä. Perintönä tulleita. Harmittaa, kun itselle ei jää enää mitään tehtävää, kun muut sukupolvet ovat kutoneet senkin edestä. Minun olisi turha lähteä kutomaan villasukkia , kun niitä on vaikka muille jakaa.

Tavaramäärä voi olla oikeasti parisuhde loukko. Älkää ainakaan ostako lapsillenme valmiiksi mitään sarjoja, kun maku voi muuttua vaikka ajatus olisi, että kerää sitten tätä tiettyä sarjaa.

Hatunnosto sinulle, että sait vähennettyä tavaraa! Minä olen vasta myöhemmin tajunnut, etten voinut itse ostaa lapselleni leluja kun tämä oli pieni, kun kaikki paikat olivat jo täynnä sukulaisten roudaamia mitä sattuu leluja. Tästä itkin pienet itkutkin, kun tajusin. Joko olivat heidän säilömiä jo aikuisten lastensa vanhoja, tai sitten jostain kirpputorilta halvalla ostettua mitä sattuu, kuten rikkinäisiä autoja, palapelejä jne. Olisin voi ut vaan hävittää niitä ja ostaa jotain mieluista 😟 miten en tajunnut, ettei niitä ole pakko säästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tätä karsimista on tullut jo jonkun aikaa tehtyä, niin suoraan sanoen ahdisti saada joululahjoja. Luulin antaneeni spesifejä toiveita lapsen vaatteista ja tarvikkeista, mutta silti saatiin vääriä kokoja ja ylimääräistä tavaraa. Noista aiheutuu nyt vain lisää vaivaa, osan käyn vaihtamassa sopiviin mutta osa lähtee suoraan kiertoon. Nolottaa pyytää kuitteja lahjoista, mutta ehkä se antajillekin kertoo että olisi pitänyt noudattaa toivelistaa.

Tähän on tullut muutamia alapeukkuja niin haluan tarkentaa vähän. Olin toivonut esim vauvan haalaria koossa 56 tai 62 koska tiedän että tänä talvena ne ovat hyviä kokoja ja äitiyspakkauksen haalari on 68-74. Mutta eiköhän me saatu sitten 68 haalari. Että joo, tässä kohtaa olen kai kiittämätön juntti.

Ymmärrän! Lapseni sai vauvakokoisia pipoja ollessaan jo iso. Kiusallinen tilanne tuli kun sanoin, että ovat pieniä ja kysyin jos niitä voisi vaihtaa vielä kaupassa. Ei ollut kuittia ja änkivät vaan pipon lapsen päähän väkisin, ja väittivät että mahtuu ja kyllä sitä voi käyttää. Lojui varmaan kaksi vuotta nurkissa ne pipot, miehenikään ei antanut laittaa pois, muka joskus vielä lapsi sitä käyttäisi. Hänen äidiltään siis lahja.

Osakkeen arvo voi nousta tai laskea. Hesan keskustassa tämällaisia osakevarastoja on aika niukasti.  Ei pidä sekottaa pelikaaniin tai varavarastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli hirveä riita tavaroista. Meillä on astioita minulta, mieheltä, miehen äidiltä ja mummilta, kaikki on jonkun toisen hankkimaa ta antamaa. Ja niitä astioita on paljon; on eri pari kippoa, kuppia, eri parisia juomalaseja, yksittäistä iittalaa, arabiaa. Mies kiehahti, kun kaappi tursuaa niitä, tiskipöytä, kun kaappiin ei mahdu ja että koskaan ei saa hankkia mitään oman mielen mukaan, kun kaikki on jostain annettu, peritty. Toki meillä ei opiskelijoina ollut varaa hienoihin saman sarjan astiastoihin, mutta tämä on johtanut nyt hallitsemattomaan tavarakasokseen, kun on ostettu rikkoutuneen iittalan tilalle halpahallista 2 lasia mm.

Lisäksi on aina joku antanut lahjaksi maljakkoa ja mariskoolia enkä itse tykkää yhtään mariskooleista.

Pyyhkeitä meillä oli kamala määrä, kaikki lähes eri paria, kuivaa koppuraa, pieniä kärpäsen lätkän kokoisia pyyhkeitä, millä ei tee mitään. Ja kaikki ovat olleet meillä alustasti ja mitään en kuulemma ole antanut hävittää.

No nyt oli pakko, kun tilanteesta tuli hirveä, että asuntoon ei mahdu sisään, kun tavarat vaan vyöryävät kaapeista päälle. Pyyhkeistä pistettiin pois puolet, samoin astioista.

Kylpyhuonekaapista olen laittanut pois kaikki käyttämättömät hiuslakat ym. purtilot. Villasukkia on meillä myös älytön määrä. Perintönä tulleita. Harmittaa, kun itselle ei jää enää mitään tehtävää, kun muut sukupolvet ovat kutoneet senkin edestä. Minun olisi turha lähteä kutomaan villasukkia , kun niitä on vaikka muille jakaa.

Tavaramäärä voi olla oikeasti parisuhde loukko. Älkää ainakaan ostako lapsillenme valmiiksi mitään sarjoja, kun maku voi muuttua vaikka ajatus olisi, että kerää sitten tätä tiettyä sarjaa.

Hatunnosto sinulle, että sait vähennettyä tavaraa! Minä olen vasta myöhemmin tajunnut, etten voinut itse ostaa lapselleni leluja kun tämä oli pieni, kun kaikki paikat olivat jo täynnä sukulaisten roudaamia mitä sattuu leluja. Tästä itkin pienet itkutkin, kun tajusin. Joko olivat heidän säilömiä jo aikuisten lastensa vanhoja, tai sitten jostain kirpputorilta halvalla ostettua mitä sattuu, kuten rikkinäisiä autoja, palapelejä jne. Olisin voi ut vaan hävittää niitä ja ostaa jotain mieluista 😟 miten en tajunnut, ettei niitä ole pakko säästää.

Minäkin erehdyin vielä alaikäisenä pitämään ystävällisyytenä sitä, että minulle annetaan vanhoja vaatteita ja tavaroita. Ei kestänyt kauaa omilleen muuton jälkeen, kun kaikkea oli jo liikaa. Etenkin jotkut sukulaiset piti minua henkilökohtaisena kierrätyskeskuksenaan: joka ikisellä tapaamisella tuputti minulle jotain vanhaa rääsyä. Mutta he on sitä tyyppiä, että heidän oma tunneside tavaroihin estää näkemästä, miten käyttökelvotonta tavarasta on jo tullut. Ovat tyytyväisiä kun pääsevät eroon, mutta eivät raaski vaan heittää roskiin.

Otan vastaan nämä tavarat ja heitän suurimman osan pois, he ei koskaan kysy niistä jälkeen päin ja kaikki on jokseenkin tyytyväisiä. Välillä silti ihmettelen, mitä roinaa ihmiset antavat "lahjaksi "! En itse missään tapauksessa kehtaisi läheisiäni vaivata vanhalla roinalla, tai antaisi esim. aikuiselle siskontytölle "lahjaksi " kolmea pussillista kulahtaneita, monta kokoa liian isoja vaatteita. Kummia käsityksiä ihmisillä on lahjoista.

Ei ihme, että vaatekeräyksiin ja avustusjärjestöillekin päätyy kaikkea käyttökelvotonta. Pitäisi muistaa että vaatekin on käyttötavara, ja jonain päivänä sekin yksinkertaisesti tulee tiensä päähän. Silloin se ei ole lahja, vaan pikemminkin roska.

Ylimääräiset meikkipussit ja kosmetiikkalaukut, minne dumppaisin? Ovat puhtaita, osa käyttämättömiä. Tullut lahjoina ja kylkiäisinä.

Vierailija kirjoitti:

Ylimääräiset meikkipussit ja kosmetiikkalaukut, minne dumppaisin? Ovat puhtaita, osa käyttämättömiä. Tullut lahjoina ja kylkiäisinä.

Fida/kierrätyskeskus jne.

(viesti kopioitu ketjusta Älä osta mitään turhaa-haaste vuodelle 2021)

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää omanaan. Minä vain katselen niitä, ja kun lähden tieheni, ne ovat minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."

Nuuskamuikkunen kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti

Kerrotteko vinkkiä minkä ohjelman miehen voisi ”laittaa” katsomaan tavaran vähentämisestä? Siis mies kyllä tavallaan on kiinnostunut tavaran vähentämisestä, mutta se lopullinen väläys on vielä saamatta. Asumme nyt 100 neliön talossa (2 aik + 2 lasta) ja mies kovasti haluaisi muuttaa isompaan taloon. Meillä lapset kuitenkin ovat jo teinejä ja ei mene kuin enintään 5 vuotta, että esikoinen (15-vuotias) muuttaa pois. Aivan turhaa muuttaa tässä vaiheessa enää isompaan taloon! Kohta asutaan kahdestaan jossain 150-200 neliön talossa.

Olen itse jo parin vuoden ajan karsinut kovasti tavaroita. Huom, omia ja lasten, lasten kanssa ja luvalla. Lapset saavat itse päättää mitä laitetaan myyntiin tai annetaan pois. Lapset myös itse saavat rahat myydyistä. Miehen tavaroihin en ole koskenut, koska mielestäni toisen tavaroita ei vähennetä ilman lupaa. Vanhoja vaatteitaan mies on antanut myyntiin ja annettavaksi, mutta ostaa tilalle heti uutta kun jostakin luopuu. Hän on myös aina sitä mieltä, että tavarasta pitää saada rahaa, ei sitä saa vain antaa pois. Sitten minä myyn puoli vuotta hänen vanhoja vaatteitaan, joita kukaan ei halua ostaa edes pikku rahalla. Tämän jälkeen pitkin hampain hän suostuu antamaan ne pois ilmaiseksi. Ja ostaa heti uutta tilalle.

Mutta siihen isompaan taloon. Eli kun puhun hänelle, että vähentäisimme turhaa tavaraa (huom hänen tavaroitaan, sillä omistani olen jo luopunut), niin AINA alkaa meuhkaaminen siitä, että tavaraa ei ole liikaa vaan talomme vaan on liian pieni. Pitää ostaa isompi talo, niin on tilaa tavaroille! Jos katsoo kaappejamme, niin niissä on 90% hänen tavaroitaan. Suurinta osaa ei ole käytetty vuosiin. Siten jos hän keksii käyttöä jollekin tavaralle, niin kertoo isoon ääneen miten olisi ollut kamalaa jos tämäkin olisi laitettu pois, nyt sille sitten tuli tarvetta.

En enää itse osaa perustella miehelle miten emme tarvitse isompaa taloa tavaroille vaan turhaa pitäisi laittaa pois. En todellakaan halua hänen luopuvan tarpeellisista ja hänelle todella tärkeistä tavaroista. Vaan siitä turhasta.

Olisiko teillä siis jotain ohjelmasuosituksia? Ei mitään minimalismista, jossa karsitaan ihan kaikki. Vaan ohjelma, jossa järkevästi vähennetään. Ei Konmari-ohjelmia, sillä mies ei ihan samaistu pieneen söpöön japanilaiseen naiseen, joka kiittelee käsilaukkuja. Jotain miehekästä!

Vierailija kirjoitti:

Kerrotteko vinkkiä minkä ohjelman miehen voisi ”laittaa” katsomaan tavaran vähentämisestä? Siis mies kyllä tavallaan on kiinnostunut tavaran vähentämisestä, mutta se lopullinen väläys on vielä saamatta. Asumme nyt 100 neliön talossa (2 aik + 2 lasta) ja mies kovasti haluaisi muuttaa isompaan taloon. Meillä lapset kuitenkin ovat jo teinejä ja ei mene kuin enintään 5 vuotta, että esikoinen (15-vuotias) muuttaa pois. Aivan turhaa muuttaa tässä vaiheessa enää isompaan taloon! Kohta asutaan kahdestaan jossain 150-200 neliön talossa.

Olen itse jo parin vuoden ajan karsinut kovasti tavaroita. Huom, omia ja lasten, lasten kanssa ja luvalla. Lapset saavat itse päättää mitä laitetaan myyntiin tai annetaan pois. Lapset myös itse saavat rahat myydyistä. Miehen tavaroihin en ole koskenut, koska mielestäni toisen tavaroita ei vähennetä ilman lupaa. Vanhoja vaatteitaan mies on antanut myyntiin ja annettavaksi, mutta ostaa tilalle heti uutta kun jostakin luopuu. Hän on myös aina sitä mieltä, että tavarasta pitää saada rahaa, ei sitä saa vain antaa pois. Sitten minä myyn puoli vuotta hänen vanhoja vaatteitaan, joita kukaan ei halua ostaa edes pikku rahalla. Tämän jälkeen pitkin hampain hän suostuu antamaan ne pois ilmaiseksi. Ja ostaa heti uutta tilalle.

Mutta siihen isompaan taloon. Eli kun puhun hänelle, että vähentäisimme turhaa tavaraa (huom hänen tavaroitaan, sillä omistani olen jo luopunut), niin AINA alkaa meuhkaaminen siitä, että tavaraa ei ole liikaa vaan talomme vaan on liian pieni. Pitää ostaa isompi talo, niin on tilaa tavaroille! Jos katsoo kaappejamme, niin niissä on 90% hänen tavaroitaan. Suurinta osaa ei ole käytetty vuosiin. Siten jos hän keksii käyttöä jollekin tavaralle, niin kertoo isoon ääneen miten olisi ollut kamalaa jos tämäkin olisi laitettu pois, nyt sille sitten tuli tarvetta.

En enää itse osaa perustella miehelle miten emme tarvitse isompaa taloa tavaroille vaan turhaa pitäisi laittaa pois. En todellakaan halua hänen luopuvan tarpeellisista ja hänelle todella tärkeistä tavaroista. Vaan siitä turhasta.

Olisiko teillä siis jotain ohjelmasuosituksia? Ei mitään minimalismista, jossa karsitaan ihan kaikki. Vaan ohjelma, jossa järkevästi vähennetään. Ei Konmari-ohjelmia, sillä mies ei ihan samaistu pieneen söpöön japanilaiseen naiseen, joka kiittelee käsilaukkuja. Jotain miehekästä!

Himohamstraajissa on toisinaan ollut hyvin puhuttelevia jaksoja.

Samaa mieltä edellisen kanssa, etsi tubesta jakso missä on jääräpäinen keski-ikäinen mies romujensa keskellä. Ja vie mies tutustumaan lähimmälle hyväntekeväisyyskirpparille. Saa vähän perspektiiviä asiaan.

Olin aiemmin itse samanlainen. Nyt yritän ajatella että ne kirppikset ja normikaupat toimii tavallaan myös mun varastona ja voin yleensä ostaa sieltä sen tavaran takaisin muutamalla eurolla josta luopuminen on jäänyt kismittämään. Eipä ole vielä tullut sellaista hetkeä.

Jos miehesi on tarkka rahasta niin voit perusteella asiaa myös tekemällä laskelmia siitä miten paljon isomman talon ostaminen hänen tavaroilleen tulisi maksamaan ja mitä kivaa voisitte sillä samalla rahalla tehdä joka vuosi mikä säästyy kun ette osta sitä suurempaa taloa. Jos vielä painostaa sinua niin käske vuokraamaan varasto omilla rahoillaan omille romuilleen.

Kun isäni kuoli niin selvisi, että edunvalvoja oli hävittänyt isän rahoista kolmasosan maksamalla ylimääräisen varaston vuokraa noin 15 vuotta. Varastossa oli homeisia, täysin arvottomia romuja mitkä menivät suoraan roskiin. Arvaa mikä oli ketutuksen määrä. Juu, ja ei siitä voinut valittaa, vaikka oli selkeästi asiakkaan rahojen tuhlaamista. Varaston omistaja kyllä kiitteli hyvästä asiakkuudesta. Voihan videlis! Tämä juttu sai suhtautumaan turhiin tavaroihin vähän uudella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi on tarkka rahasta niin voit perusteella asiaa myös tekemällä laskelmia siitä miten paljon isomman talon ostaminen hänen tavaroilleen tulisi maksamaan ja mitä kivaa voisitte sillä samalla rahalla tehdä joka vuosi mikä säästyy kun ette osta sitä suurempaa taloa. Jos vielä painostaa sinua niin käske vuokraamaan varasto omilla rahoillaan omille romuilleen.

Komppaan; tämä on hyvä pointti. Uuden isomman talon osto pelkästään sen takia että tavarat mahtuu paremmin olisi kuin ostaisitte 50-100 neliön varastohallin. Jos muutatte 100 neliön talosta 200 neliön taloon, siivottava tilakin tuplaantuu. Toivottavasti miehesi hoitaa siivouksen sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Victorialla/hovilla on ihan erilliset puvustonhoitajat pitämässä kirjaa mekoista, tuulettamassa niitä vähän väliä ja korjailemassa ja luultavasti myös muodistamassa niitä. Ts. jos asussa oli kamala hiostava vuori, on siinä nyt toimivammasta materiaalista.

Lisäksi vaatteet ovat alkujaan olleet paljon laadukkaampia kuin joku H&M:n pupukuvioinen body tai harrastelijaompelijan juttu (ompelen itsekin).

Hyvä huomio! Mallit muuttuvat, nykyiset vaatteet on paljon helpompi pukea ja ovat mukavampia lapsen päällä. Vaatteiden tekniset ominaisuudet kehittyvät.

Meillä on vanha, kaunis kastepuku, nyt n. 100 vuotta vanha. Mutta, eipä se mahtunutkaan omille vauvoilleni, nykyvauvat ovat sen verran isompia. No tuon nyt toki säästän.

Olen edelleen sitä mieltä, että vaatteella ja tavaralla yleensäkin on arvoa, jos sen pistää eteenpäin melko nopeasti, kun se on vielä ajankohtainen.

No ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa ainakaan minun näkökulmastani. Minulla on paljon vanhoja vaatteita tallessa (olen 46v.), on siis omia max. 30 vuotta vanhoja, mutta sitten vuosien varrella ostettua kirppiskamaa. Itsellä on kaksi teiniä ja aivan tohkeissaan ovat niistä, harmittelevat, ettei kaikkia kuvissa näkyviä kasari-ja ysärivaatteita ole säilytetty. Viimeksi kaivettiin esiin vanha pitkä nahkatakki, Leviksiä, sammarit jne. Itselleni kaivan kevääksi 20 vuotta vanhat neliskanttiskulmaiset ruskeat nahkaloaferit, jotka olivat hienot silloin ja sitä ovat nyt.

Olen jo iät ja ajat ostanut laadukasta ja ajatonta vaatetta ja tavaraa enimmäkseen. Ei käy niin, että näyttää olevan ”out dated”. Muutoinkin teen niin, että huonekaluja maalaan ja muokkaan ja esim. astioita pakkaan kaappiin kun kyllästyn. Kohta taas näyttää kivalta se, mihin 3 vuotta sitten kyllästyin. Minulla toimii. Uutta nykyään ostan todella harkiten.

Totta tämäkin!  Olen siis tuo aikaisemman tekstin kirjoittaja. Mutta harvalla on niin paljon tilaa, että pystyy nuoruusvuosiensa vaatteita säilyttelemään, tai astioita osaa pitämään "piilossa".  Hyvä kun käytössä olevat mahtuvat:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi on tarkka rahasta niin voit perusteella asiaa myös tekemällä laskelmia siitä miten paljon isomman talon ostaminen hänen tavaroilleen tulisi maksamaan ja mitä kivaa voisitte sillä samalla rahalla tehdä joka vuosi mikä säästyy kun ette osta sitä suurempaa taloa. Jos vielä painostaa sinua niin käske vuokraamaan varasto omilla rahoillaan omille romuilleen.

Komppaan; tämä on hyvä pointti. Uuden isomman talon osto pelkästään sen takia että tavarat mahtuu paremmin olisi kuin ostaisitte 50-100 neliön varastohallin. Jos muutatte 100 neliön talosta 200 neliön taloon, siivottava tilakin tuplaantuu. Toivottavasti miehesi hoitaa siivouksen sitten.

Joo, ja se isompi talo maksaisi HUOMATTAVASTI enemmän kuin jos nyt sattuisi joutumaan ostamaan uudestaan jotain sellaista, minkä on jo kerran hävittänyt.