tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Kätevä tämä työnantajan määräämä etätyöpakko, kun pystyn olemaan kotona päivystämässä tavaranhakijoiden varalta! Tänään on jo haettu kolme taulua, kankaita, kestokassillinen lastentarvikkeita ja pari tyynyä.

Seuraavana projektina on tyhjentää yksi pieni kaappi ja keksiä sisällölle paikat muualta. Muissa kaapeissa on tyhjää tilaa jo, mutta pitää miettiä käytännöllisimmät paikat. Osa kaapin tavaroista on sellaisia mitä pitää säilyttää, mutta joille ei ole juuri nyt tai lähiaikoina käyttöä.

Sama täällä.

Pyrin joka vkonloppua etsimään väh 10 tavaraa myyntiin. Teen ilmoituksia pitkin viikkoa ja noudot kotona. 50% menee heti kaupaksi,

Vierailija kirjoitti:

Antakaa ylimääräiset romppeenne paikallisten seurakuntien (ev. lut., helluntai, adventti, vapaaseurakunta jne) käyttöön, menee hyvään tarkoitukseen! Osalla seurakunnista on oma kirppiskin. 

Siinä vaan sitten on mukana uskonnollinen puoli, jota kaikki eivät halua tukea.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa ylimääräiset romppeenne paikallisten seurakuntien (ev. lut., helluntai, adventti, vapaaseurakunta jne) käyttöön, menee hyvään tarkoitukseen! Osalla seurakunnista on oma kirppiskin. 

Ja Hope-yhdistys. Ja ainakin muutama vuosi sitten onnistui myös postittaa tavaraa heille, mikä oli mielestäni tosi hyvä juttu, kun omalla paikkakunnalla ei ollut Hopea. Laitoin ison laatikollisen vaatteita ja kodintavaraa matkaan. Tietysti etukäteen otin yhteyttä ja sovin asiasta, heille se kävi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten keskustelun taso on muuttunut, pari sivua taaksepäin kehotettiin joukolla katsomaan tavaraa kriittisesti ja laittamaan roskiin tavarat jotka ei itselle kelpaa eikä mene esim, kirpparilla, ja nyt kaikki pitäisi säästää ja viedä Kontin tai kierrätyskeskuksen riesaksi.

Ainakin useimmin, kun sanotaan heittää pois, ei välttämättä tarkoiteta roskiin, vaan juurikin kierrätys/lahjoitus. Pois vaan omasta elämästä. Jokaisella on omat voimavarat, toiset jaksaa kirpparoida ja on mahdollisuus ruodata tavaraa ympäriinsä. Joillekin on taas tärkeämpää saada oma tila johonkin kuntoon, eikä pysty käsittelemään myös tavaroiden loppu sijoituksia, silloin roskiin voi olla hyvä vaihtoehto. Toki jos resursseja on, aina parempi, jos mahdollisimman paljon saa kierrätettyä.

Haaste: Pohdi minkä sovelluksen/nettisivun parissa vietät päivässä eniten aikaa. Älä avaa sovellusta enää tänään! Säästyneellä ajalla joko siivoa/järjestele tai edistä jotain keskeneräistä projektia.

Itse alan lukea kirjaa, jonka aloitin yli 10 vuotta sitten ja joka oli muistaakseni hyvä, joten olen raahannut sitä mukanani muutosta toiseen. Josko sen pian saisi eteenpäin, kirjathan on tehty luettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten keskustelun taso on muuttunut, pari sivua taaksepäin kehotettiin joukolla katsomaan tavaraa kriittisesti ja laittamaan roskiin tavarat jotka ei itselle kelpaa eikä mene esim, kirpparilla, ja nyt kaikki pitäisi säästää ja viedä Kontin tai kierrätyskeskuksen riesaksi.

Ainakin useimmin, kun sanotaan heittää pois, ei välttämättä tarkoiteta roskiin, vaan juurikin kierrätys/lahjoitus. Pois vaan omasta elämästä. Jokaisella on omat voimavarat, toiset jaksaa kirpparoida ja on mahdollisuus ruodata tavaraa ympäriinsä. Joillekin on taas tärkeämpää saada oma tila johonkin kuntoon, eikä pysty käsittelemään myös tavaroiden loppu sijoituksia, silloin roskiin voi olla hyvä vaihtoehto. Toki jos resursseja on, aina parempi, jos mahdollisimman paljon saa kierrätettyä.

Tässä on löydettävä kultainen keskitie ja otettava oma elämäntilanne huomioon. Jos voimavaroja löytyy, ei kannata mennä helpoimman kautta. Itselleni tärkein oppi on ollut tavaravirran katkaiseminen. Kun on joutunut oikeasti miettimään, mihin jokaisen itselle turhan esineen saa järkevästi eteenpäin (joskus roskis on toki ainoa oikea paikka), niin harkitsee huolella haluaako käydä samaa läpi enää uudestaan. Ei kuitenkaan tuomita muita. Jokainen tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Tsemppiä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten keskustelun taso on muuttunut, pari sivua taaksepäin kehotettiin joukolla katsomaan tavaraa kriittisesti ja laittamaan roskiin tavarat jotka ei itselle kelpaa eikä mene esim, kirpparilla, ja nyt kaikki pitäisi säästää ja viedä Kontin tai kierrätyskeskuksen riesaksi.

Ainakin useimmin, kun sanotaan heittää pois, ei välttämättä tarkoiteta roskiin, vaan juurikin kierrätys/lahjoitus. Pois vaan omasta elämästä. Jokaisella on omat voimavarat, toiset jaksaa kirpparoida ja on mahdollisuus ruodata tavaraa ympäriinsä. Joillekin on taas tärkeämpää saada oma tila johonkin kuntoon, eikä pysty käsittelemään myös tavaroiden loppu sijoituksia, silloin roskiin voi olla hyvä vaihtoehto. Toki jos resursseja on, aina parempi, jos mahdollisimman paljon saa kierrätettyä.

Tässä on löydettävä kultainen keskitie ja otettava oma elämäntilanne huomioon. Jos voimavaroja löytyy, ei kannata mennä helpoimman kautta. Itselleni tärkein oppi on ollut tavaravirran katkaiseminen. Kun on joutunut oikeasti miettimään, mihin jokaisen itselle turhan esineen saa järkevästi eteenpäin (joskus roskis on toki ainoa oikea paikka), niin harkitsee huolella haluaako käydä samaa läpi enää uudestaan. Ei kuitenkaan tuomita muita. Jokainen tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Tsemppiä kaikille!

Just näin! Jos vaan on jaksamista, myymistä ja lahjoittamista kannattaa kokeilla koska silloin konkretisoituu se vaiva, joka tavaraan liittyy. Kun sen kokee ja pitää mielessä, tavaran hankkiminen vähenee huomattavasti ja pienemmällä todennäköisyydellä löytää itsensä samasta tilanteesta uudestaan. Tietenkään siitä ei pidä ottaa liian suurta ristiä itselleen eikä antaa sen estää aloittamasta karsimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut, että järjestäessä pitää jättää tilaa elämälle eli kaikelle tilapäiselle ja ohimenevälle. Elämää ei voi pysäyttää muuta kuin hetkeksi ottamalla valokuvan - seuraavassa hetkessä kaikki on taas muutoksessa. Tyhjä hylly eteisen kaapissa on kätevä. Siihen voi laittaa hetkeksi kierrätykseen menossa olevan rikkinäisen elektroniikan tai jumppakassin, jonka lapsen kaveri unohti. On hyvä olla joku paikka näillekin, joita ei voi aina ennakoida.

Tämä on hyvä ajatus!  Kun koko ajan on jotain "ylimääräistä". Suutarille menossa olevat kengät, kierrätykseen menossa olevat tavarat, facen roskalavan tavarat, jotka odottavat noutoa...

Tämä on myös hyvä odotustila tavaroille joista on ehkä luopumassa muttei ole ihan varma. Olen antanut pois muutaman vaatteen tai esineen joita kaipaan nyt koska oli vaan kiire saada kama ulos talosta ja rasitti se sotku. Olisi ollut ihan hyvä vaan pistää ne puoleksi vuodeksi sivuun ja sitten luoda niihin vielä se viimeinen katsaus ennen kuin lahjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten keskustelun taso on muuttunut, pari sivua taaksepäin kehotettiin joukolla katsomaan tavaraa kriittisesti ja laittamaan roskiin tavarat jotka ei itselle kelpaa eikä mene esim, kirpparilla, ja nyt kaikki pitäisi säästää ja viedä Kontin tai kierrätyskeskuksen riesaksi.

Ainakin useimmin, kun sanotaan heittää pois, ei välttämättä tarkoiteta roskiin, vaan juurikin kierrätys/lahjoitus. Pois vaan omasta elämästä. Jokaisella on omat voimavarat, toiset jaksaa kirpparoida ja on mahdollisuus ruodata tavaraa ympäriinsä. Joillekin on taas tärkeämpää saada oma tila johonkin kuntoon, eikä pysty käsittelemään myös tavaroiden loppu sijoituksia, silloin roskiin voi olla hyvä vaihtoehto. Toki jos resursseja on, aina parempi, jos mahdollisimman paljon saa kierrätettyä.

Tässä on löydettävä kultainen keskitie ja otettava oma elämäntilanne huomioon. Jos voimavaroja löytyy, ei kannata mennä helpoimman kautta. Itselleni tärkein oppi on ollut tavaravirran katkaiseminen. Kun on joutunut oikeasti miettimään, mihin jokaisen itselle turhan esineen saa järkevästi eteenpäin (joskus roskis on toki ainoa oikea paikka), niin harkitsee huolella haluaako käydä samaa läpi enää uudestaan. Ei kuitenkaan tuomita muita. Jokainen tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Tsemppiä kaikille!

Just näin! Jos vaan on jaksamista, myymistä ja lahjoittamista kannattaa kokeilla koska silloin konkretisoituu se vaiva, joka tavaraan liittyy. Kun sen kokee ja pitää mielessä, tavaran hankkiminen vähenee huomattavasti ja pienemmällä todennäköisyydellä löytää itsensä samasta tilanteesta uudestaan. Tietenkään siitä ei pidä ottaa liian suurta ristiä itselleen eikä antaa sen estää aloittamasta karsimista.

Todella. Olen siivonnut koko "virusajan" ja nyt ei tee mieli tuoda taloon enää yhtään esinettä.

Mä en ala... taas kasa muodostumassa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa ylimääräiset romppeenne paikallisten seurakuntien (ev. lut., helluntai, adventti, vapaaseurakunta jne) käyttöön, menee hyvään tarkoitukseen! Osalla seurakunnista on oma kirppiskin. 

Siinä vaan sitten on mukana uskonnollinen puoli, jota kaikki eivät halua tukea.

Niin, hamstraamisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ala... taas kasa muodostumassa!!!

Känny pois ja kasojen kimppuun, ei se tänne kirjoittamalla häviä 👮‍♀️👮‍♀️👮‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Mä en ala... taas kasa muodostumassa!!!

Soita ghostbusterseille, jos tavarasi kasautuvat ihan itsestään.

Vakavasti puhuen - niin kauan kun ihminen ei sisäistä että tavaran kerääntyminen ja kasaantuminen on aktiivista toimintaa jonka ITSE aiheuttaa, on turha toivoa asiaan muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten keskustelun taso on muuttunut, pari sivua taaksepäin kehotettiin joukolla katsomaan tavaraa kriittisesti ja laittamaan roskiin tavarat jotka ei itselle kelpaa eikä mene esim, kirpparilla, ja nyt kaikki pitäisi säästää ja viedä Kontin tai kierrätyskeskuksen riesaksi.

Ainakin useimmin, kun sanotaan heittää pois, ei välttämättä tarkoiteta roskiin, vaan juurikin kierrätys/lahjoitus. Pois vaan omasta elämästä. Jokaisella on omat voimavarat, toiset jaksaa kirpparoida ja on mahdollisuus ruodata tavaraa ympäriinsä. Joillekin on taas tärkeämpää saada oma tila johonkin kuntoon, eikä pysty käsittelemään myös tavaroiden loppu sijoituksia, silloin roskiin voi olla hyvä vaihtoehto. Toki jos resursseja on, aina parempi, jos mahdollisimman paljon saa kierrätettyä.

Tässä on löydettävä kultainen keskitie ja otettava oma elämäntilanne huomioon. Jos voimavaroja löytyy, ei kannata mennä helpoimman kautta. Itselleni tärkein oppi on ollut tavaravirran katkaiseminen. Kun on joutunut oikeasti miettimään, mihin jokaisen itselle turhan esineen saa järkevästi eteenpäin (joskus roskis on toki ainoa oikea paikka), niin harkitsee huolella haluaako käydä samaa läpi enää uudestaan. Ei kuitenkaan tuomita muita. Jokainen tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Tsemppiä kaikille!

Just näin! Jos vaan on jaksamista, myymistä ja lahjoittamista kannattaa kokeilla koska silloin konkretisoituu se vaiva, joka tavaraan liittyy. Kun sen kokee ja pitää mielessä, tavaran hankkiminen vähenee huomattavasti ja pienemmällä todennäköisyydellä löytää itsensä samasta tilanteesta uudestaan. Tietenkään siitä ei pidä ottaa liian suurta ristiä itselleen eikä antaa sen estää aloittamasta karsimista.

Olen tuo kirppistelijä ja vähän pahoillani kaikesta saamastani ryöpytyksestä. Olen karsinut tavaraa vuosia ja aiemmin saanut tästä ketjusta kovasti tsemppiä ja tukea. Kaikenlaisen turhan ostelun lopettanut jo vuosikymmen sitten ja nykyään kieltäydyn lahjoistakin. Tähän taloon ei enää tule uutta tavaraa kuin todelliseen tarpeeseen.

Kirppikselle viemäni tavara on vuosien varrella karsittua ja kellariin säilötty odottamaan aikaa ja jaksamista myyntiprosessiin. Muutaman kerran vuodessa olen innostunut, ottanut kirppispöydän ja vienyt tavaraa sinne - ja tuonut paljon takaisin. Autottomana vien kirppistavarat isoissa Ikean kassesseissa pyörällä ja kävellen, monta reissua tehden ja joka päivä kirppispöytää siivoten. Ja myymättä jääneet takaisin useammassa erässä. Joka kerta aikaa menee ihan valtavasti ja olen uupunut kun raskaan työpäivän jälkeen odottaa vielä toinen työpäivä tavaroiden kanssa säätäessä. Takaisin tuotu tavara hilloutuu jälleen kellarivarastoon odottamana seuraavaa kirppiskertaa. Vielä on useita isoja laatikoita odottamassa ja aiheuttamassa ahdistusta ja vaikeuttamassa elämää. Kaikki vähänkin arvokas on luonnollisesti myyty tai lahjoitettu jo vuosikausia sitten. Jos alan tuota silppuista sekalaista tavaramäärää myymään tai lahjoittamaan Feissarin roskalavoilla, ei siihen ihmisikä riitä. Eikä sekään ketään pelasta jos hilloan tavaroita seuraavatkin vuosikymmenet tuolla varastossa. Ehjän tavaran laittaminen roskiin (vaikkakin kierrättäen) on vain itselleni tuskaisen vaikeaa, vaikka olisi 20 vuotta vanha pannulappu joka on käynyt jo kolmesti kirpparilla.

Mielestäni olen saanut jo ihan tarpeeksi rankaisua siitä että joskus nuorena ja köyhänä haalin pahan päivän varalle kaiken mitä ilmaiseksi tai halvalla sai. Nyt haluan jo vapautuksen tavaroista ja keskittyä elämässä ihan muihin asiohin, liikkumiseen ja luontoon ja läheisiin ihmisiin. Luonnollisesti lajittelen jätteeseen menevät tavarat kuten muutkin jätteet, metallit metallinkeräykseen ja lasit lasinkeräykseen ja vaatteet tekstiilikeräykseen jne.

Toivotan tsemppiä kaikille raivaajille ja toki hatunnosto teille jotka jaksatte käyttää ison osan vapaa-ajasta Facebookin roskalavojen kanssa säätäen. Minä en enää jaksa. 

3 henkeä 50 neliössä on aika vähän. Hankkikaa 100 neliön asunto. 50 neliötä riittää just ja just yhdelle.

Ei näitä kannata ottaa kovin henkilökohtaisesti. Toisten kirjoittajien tilanteesta tiedetään vain se mitä he viestiinsä kirjoittavat ja monesti keskustelu lähtee rönsyämään yksittäistä viestiä ja kirjoittajaa laajemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten keskustelun taso on muuttunut, pari sivua taaksepäin kehotettiin joukolla katsomaan tavaraa kriittisesti ja laittamaan roskiin tavarat jotka ei itselle kelpaa eikä mene esim, kirpparilla, ja nyt kaikki pitäisi säästää ja viedä Kontin tai kierrätyskeskuksen riesaksi.

Ainakin useimmin, kun sanotaan heittää pois, ei välttämättä tarkoiteta roskiin, vaan juurikin kierrätys/lahjoitus. Pois vaan omasta elämästä. Jokaisella on omat voimavarat, toiset jaksaa kirpparoida ja on mahdollisuus ruodata tavaraa ympäriinsä. Joillekin on taas tärkeämpää saada oma tila johonkin kuntoon, eikä pysty käsittelemään myös tavaroiden loppu sijoituksia, silloin roskiin voi olla hyvä vaihtoehto. Toki jos resursseja on, aina parempi, jos mahdollisimman paljon saa kierrätettyä.

Tässä on löydettävä kultainen keskitie ja otettava oma elämäntilanne huomioon. Jos voimavaroja löytyy, ei kannata mennä helpoimman kautta. Itselleni tärkein oppi on ollut tavaravirran katkaiseminen. Kun on joutunut oikeasti miettimään, mihin jokaisen itselle turhan esineen saa järkevästi eteenpäin (joskus roskis on toki ainoa oikea paikka), niin harkitsee huolella haluaako käydä samaa läpi enää uudestaan. Ei kuitenkaan tuomita muita. Jokainen tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Tsemppiä kaikille!

Just näin! Jos vaan on jaksamista, myymistä ja lahjoittamista kannattaa kokeilla koska silloin konkretisoituu se vaiva, joka tavaraan liittyy. Kun sen kokee ja pitää mielessä, tavaran hankkiminen vähenee huomattavasti ja pienemmällä todennäköisyydellä löytää itsensä samasta tilanteesta uudestaan. Tietenkään siitä ei pidä ottaa liian suurta ristiä itselleen eikä antaa sen estää aloittamasta karsimista.

Olen tuo kirppistelijä ja vähän pahoillani kaikesta saamastani ryöpytyksestä. Olen karsinut tavaraa vuosia ja aiemmin saanut tästä ketjusta kovasti tsemppiä ja tukea. Kaikenlaisen turhan ostelun lopettanut jo vuosikymmen sitten ja nykyään kieltäydyn lahjoistakin. Tähän taloon ei enää tule uutta tavaraa kuin todelliseen tarpeeseen.

Kirppikselle viemäni tavara on vuosien varrella karsittua ja kellariin säilötty odottamaan aikaa ja jaksamista myyntiprosessiin. Muutaman kerran vuodessa olen innostunut, ottanut kirppispöydän ja vienyt tavaraa sinne - ja tuonut paljon takaisin. Autottomana vien kirppistavarat isoissa Ikean kassesseissa pyörällä ja kävellen, monta reissua tehden ja joka päivä kirppispöytää siivoten. Ja myymättä jääneet takaisin useammassa erässä. Joka kerta aikaa menee ihan valtavasti ja olen uupunut kun raskaan työpäivän jälkeen odottaa vielä toinen työpäivä tavaroiden kanssa säätäessä. Takaisin tuotu tavara hilloutuu jälleen kellarivarastoon odottamana seuraavaa kirppiskertaa. Vielä on useita isoja laatikoita odottamassa ja aiheuttamassa ahdistusta ja vaikeuttamassa elämää. Kaikki vähänkin arvokas on luonnollisesti myyty tai lahjoitettu jo vuosikausia sitten. Jos alan tuota silppuista sekalaista tavaramäärää myymään tai lahjoittamaan Feissarin roskalavoilla, ei siihen ihmisikä riitä. Eikä sekään ketään pelasta jos hilloan tavaroita seuraavatkin vuosikymmenet tuolla varastossa. Ehjän tavaran laittaminen roskiin (vaikkakin kierrättäen) on vain itselleni tuskaisen vaikeaa, vaikka olisi 20 vuotta vanha pannulappu joka on käynyt jo kolmesti kirpparilla.

Mielestäni olen saanut jo ihan tarpeeksi rankaisua siitä että joskus nuorena ja köyhänä haalin pahan päivän varalle kaiken mitä ilmaiseksi tai halvalla sai. Nyt haluan jo vapautuksen tavaroista ja keskittyä elämässä ihan muihin asiohin, liikkumiseen ja luontoon ja läheisiin ihmisiin. Luonnollisesti lajittelen jätteeseen menevät tavarat kuten muutkin jätteet, metallit metallinkeräykseen ja lasit lasinkeräykseen ja vaatteet tekstiilikeräykseen jne.

Toivotan tsemppiä kaikille raivaajille ja toki hatunnosto teille jotka jaksatte käyttää ison osan vapaa-ajasta Facebookin roskalavojen kanssa säätäen. Minä en enää jaksa. 

Vie ne laatikot kierrätyskeskukseen, fidaan, spr konttiin tai vastaavaan. Pääset tavarasta heti ilman myymisen vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten keskustelun taso on muuttunut, pari sivua taaksepäin kehotettiin joukolla katsomaan tavaraa kriittisesti ja laittamaan roskiin tavarat jotka ei itselle kelpaa eikä mene esim, kirpparilla, ja nyt kaikki pitäisi säästää ja viedä Kontin tai kierrätyskeskuksen riesaksi.

Ainakin useimmin, kun sanotaan heittää pois, ei välttämättä tarkoiteta roskiin, vaan juurikin kierrätys/lahjoitus. Pois vaan omasta elämästä. Jokaisella on omat voimavarat, toiset jaksaa kirpparoida ja on mahdollisuus ruodata tavaraa ympäriinsä. Joillekin on taas tärkeämpää saada oma tila johonkin kuntoon, eikä pysty käsittelemään myös tavaroiden loppu sijoituksia, silloin roskiin voi olla hyvä vaihtoehto. Toki jos resursseja on, aina parempi, jos mahdollisimman paljon saa kierrätettyä.

Tässä on löydettävä kultainen keskitie ja otettava oma elämäntilanne huomioon. Jos voimavaroja löytyy, ei kannata mennä helpoimman kautta. Itselleni tärkein oppi on ollut tavaravirran katkaiseminen. Kun on joutunut oikeasti miettimään, mihin jokaisen itselle turhan esineen saa järkevästi eteenpäin (joskus roskis on toki ainoa oikea paikka), niin harkitsee huolella haluaako käydä samaa läpi enää uudestaan. Ei kuitenkaan tuomita muita. Jokainen tekee omat ratkaisunsa omista lähtökohdistaan. Tsemppiä kaikille!

Just näin! Jos vaan on jaksamista, myymistä ja lahjoittamista kannattaa kokeilla koska silloin konkretisoituu se vaiva, joka tavaraan liittyy. Kun sen kokee ja pitää mielessä, tavaran hankkiminen vähenee huomattavasti ja pienemmällä todennäköisyydellä löytää itsensä samasta tilanteesta uudestaan. Tietenkään siitä ei pidä ottaa liian suurta ristiä itselleen eikä antaa sen estää aloittamasta karsimista.

Olen tuo kirppistelijä ja vähän pahoillani kaikesta saamastani ryöpytyksestä. Olen karsinut tavaraa vuosia ja aiemmin saanut tästä ketjusta kovasti tsemppiä ja tukea. Kaikenlaisen turhan ostelun lopettanut jo vuosikymmen sitten ja nykyään kieltäydyn lahjoistakin. Tähän taloon ei enää tule uutta tavaraa kuin todelliseen tarpeeseen.

Kirppikselle viemäni tavara on vuosien varrella karsittua ja kellariin säilötty odottamaan aikaa ja jaksamista myyntiprosessiin. Muutaman kerran vuodessa olen innostunut, ottanut kirppispöydän ja vienyt tavaraa sinne - ja tuonut paljon takaisin. Autottomana vien kirppistavarat isoissa Ikean kassesseissa pyörällä ja kävellen, monta reissua tehden ja joka päivä kirppispöytää siivoten. Ja myymättä jääneet takaisin useammassa erässä. Joka kerta aikaa menee ihan valtavasti ja olen uupunut kun raskaan työpäivän jälkeen odottaa vielä toinen työpäivä tavaroiden kanssa säätäessä. Takaisin tuotu tavara hilloutuu jälleen kellarivarastoon odottamana seuraavaa kirppiskertaa. Vielä on useita isoja laatikoita odottamassa ja aiheuttamassa ahdistusta ja vaikeuttamassa elämää. Kaikki vähänkin arvokas on luonnollisesti myyty tai lahjoitettu jo vuosikausia sitten. Jos alan tuota silppuista sekalaista tavaramäärää myymään tai lahjoittamaan Feissarin roskalavoilla, ei siihen ihmisikä riitä. Eikä sekään ketään pelasta jos hilloan tavaroita seuraavatkin vuosikymmenet tuolla varastossa. Ehjän tavaran laittaminen roskiin (vaikkakin kierrättäen) on vain itselleni tuskaisen vaikeaa, vaikka olisi 20 vuotta vanha pannulappu joka on käynyt jo kolmesti kirpparilla.

Mielestäni olen saanut jo ihan tarpeeksi rankaisua siitä että joskus nuorena ja köyhänä haalin pahan päivän varalle kaiken mitä ilmaiseksi tai halvalla sai. Nyt haluan jo vapautuksen tavaroista ja keskittyä elämässä ihan muihin asiohin, liikkumiseen ja luontoon ja läheisiin ihmisiin. Luonnollisesti lajittelen jätteeseen menevät tavarat kuten muutkin jätteet, metallit metallinkeräykseen ja lasit lasinkeräykseen ja vaatteet tekstiilikeräykseen jne.

Toivotan tsemppiä kaikille raivaajille ja toki hatunnosto teille jotka jaksatte käyttää ison osan vapaa-ajasta Facebookin roskalavojen kanssa säätäen. Minä en enää jaksa. 

Vie ne laatikot kierrätyskeskukseen, fidaan, spr konttiin tai vastaavaan. Pääset tavarasta heti ilman myymisen vaivaa.

Minulla ei ole autoa, jos olisi niin olisin vienyt jo aikaa sitten ja joku muu saisi pohtia mitä tehdä Tiimarin kahden markan tuikkukipolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä kannata ottaa kovin henkilökohtaisesti. Toisten kirjoittajien tilanteesta tiedetään vain se mitä he viestiinsä kirjoittavat ja monesti keskustelu lähtee rönsyämään yksittäistä viestiä ja kirjoittajaa laajemmaksi.

Ei varmaan pitäisi ottaa, mutta karsimisen prosessi on ollut pitkä ja raskas ja täältä on aiemmin saanut siihen ihanasti tukea. Edelleen on todella vaikea laittaa pois näitä tavaroita mitkä ei kuitenkaan kenellekään kelpaa.

Kuule, joku on syytänyt liukuhinalta niitä Tiimarin kahden euron tuikkukippoja ja joku on joko antanut sen sinulle tai sitten erehdyit ostamaan sen, mutta sen aika on jo mennyt. Se on palvellut aikansa, enää ei. Vie se roskikseen, sinä et pysty parantamaan maailmaa sillä, että säilöt sitä kaapissasi.