tavarapaljous :(

Tavaran määrä kaapeissa ahdistaa niin, että on vaikea hengittää.

Tutkin kaappeja äsken ja iso osa tavarasta ei ole edes minun! Aikuinen lapsi säilytyttää asunnossani hänen roinaansa ja puolta vaatevarastostaan, ei suostu viemään pois, muttei saa heittää poiskaan. Myös yksi kaappi on täynnä hänen pyöränvaraosiaan.

Oma lukunsa ovat perityt astiat ja maljakot jne, jotka vievät yhdestä kaapista puolet. Ovat ihan omissa laatikoissaan, niitä ei käytetä, mutta niitä ei voi heittää poiskaan, kun ovat osa sukupolvien kiertoa.

Haluaisin myös heittää pois yhden astiaston, mutta mieheni on antanut sen joululahjaksi ja hän loukkaantuu, jos ehdotan sen poislaittamista. 

Vierailija kirjoitti:

Tavaran määrä kaapeissa ahdistaa niin, että on vaikea hengittää.

Tutkin kaappeja äsken ja iso osa tavarasta ei ole edes minun! Aikuinen lapsi säilytyttää asunnossani hänen roinaansa ja puolta vaatevarastostaan, ei suostu viemään pois, muttei saa heittää poiskaan. Myös yksi kaappi on täynnä hänen pyöränvaraosiaan.

Oma lukunsa ovat perityt astiat ja maljakot jne, jotka vievät yhdestä kaapista puolet. Ovat ihan omissa laatikoissaan, niitä ei käytetä, mutta niitä ei voi heittää poiskaan, kun ovat osa sukupolvien kiertoa.

Haluaisin myös heittää pois yhden astiaston, mutta mieheni on antanut sen joululahjaksi ja hän loukkaantuu, jos ehdotan sen poislaittamista. 

Käske jotakin nuo perintötavarat itselleen haluavaa sukulaistasi hakemaan se itselleen ja jos kukaan ei sitä halua sanot vaan hankkiutuvasi noista tavaroista eroon muulla tavalla. Lapselle nyt samalla tavalla kova kovaa vasten. Jos lapsi ei halua tavaroitaan niin heität pois tai laitat myyntiin. Tuo ilmeisesti ruma astiasto taas nyt vaan tehokäyttöön arkikäytössä. Sillähän ei voi mitään, jos kovassa käytössä ja omaa huolimattomuuttaan joku osa saattaakin vaikka tippua lattialle tai osua pöytään hajota tällä tavalla.

Ehkä tähän ketjuun voi kirjoittaa ilman, että läheiseni tunnistavat, kun he eivät lue tätä ketjua, vauvan etusivua kyllä välillä. Koen olevani pahassa loukussa. Olen jo luopunut 70% omista huonekaluistani ja irtaimistostani, mutta yhä tämä pieni 27 neliön asunto pursuaa tavaraa. Mutta asuntoni on vain osin minun käytössäni.

Mieheni oleilee asunnossani ja säilyttää täällä tavaraansa, vaikka hänellä on oma asuntonsa, joka tuplasti isompi. Hän vain tieten tahtoen osti oman asuntonsa eri paikkakunnalta, missä oli halvempaa, kuin missä hänen työpaikkansa on. Niinpä hän asuu ilmaiseksi viikot minun asunnossani. Olen pyytänyt häntä järjestelemään asumisensa niin, että ei enää asuisi täällä luonani, mutta mitään ei ole tapahtunut, kukapa ei haluaisi ilmaista majoitusta työpaikkakunnalta.

Lapseni muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja hän tulee luokseni viikonlopuksi. Toivonkin hänen tulevan, tietysti haluan nähdä häntä. Mutta se ahdistaa, että hän varastoi tavaroitaan täällä asunnossani, juuri tarkistin ja niitä on kolme seinäkaappia ja yksi lipasto täynnä, ja tämä on siis kaikenkaikkiaan 27 neliön asunto. 

Olen jo luopunut mm sohvastani, jotta kaikki mahtuvat majoittumaan tänne. Tuntuu että ylläpidän ilmaista majataloa ja tavaravarastoa muille, että minulla ei ole omaa elämää ollenkaan.

Koen olevani henkisesti täysin umpikujassa ja loppu. En käsitä, miksen saa esimerkiksi erottua. Minusta tuntuu, että mies hyväksikäyttää minua, tietää että haluaisin erota, mutten pysty.

Tässä ketjussa olen, koska tämä tavaramäärä kaatuu päälleni kirjaimellisesti. Harkitsin vuokravaraston vuokraamista noille muiden tavaroille, mutta 1 m2 varastokoppi näkyy maksavan melkein 50 euroa kuussa, aika kallista. Olen työtön ja tuloni ovat n 1000 euroa kuussa, joten tuntuisi älyttömältä maksaa vuokravarastosta ylimääräisille tavaroille, kun asun pienessä asunnossa juuri kuukausittaisten menojen minimoimiseksi.

Kommenttini menee vähän ketjun aiheesta sivuun, mutta koin, että tänne voin kirjoittaa, kun mies varmuudella ei tätä ketjua lue. Ja lisäksi myös tätä tavaramäärää todellakin pitäisi pystyä karsimaan paljon.

 Henkilöllisyystodistukseni ja passini vanhentui ja jouduin hankkimaan uudet kiireellä. Tuota varten jouduin käymään valokuvassakin. Noihin kului melkein 140 euroa ja ovat voimassa vain 5 vuotta. Ajattelin pärjätä vanhalla, mutta kun oli pakon sanelemaa konttorissa käynnin vaatinutta asiaa pankkiin ja pankki vaati voimassaolevaa henkilöllisyystodistusta niin oli pakko hankkia uusi. Onneksi sentään sain nuo ihan normaalina, ei minään pikatoimuksena 3 vuorokaudessa. Hain maanantaina iltapäivällä ja ilmoitus valmiista saapui jo torstaina päivällä. Asian pankkiinkin sain hoidettua. 

Mulla ei ole ollut henkilöllisyystodistusta moneen kymmeneen vuoteen koska passi riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin niin kovasti halunnut ostaa jonkun hemmottelulahjan itselleni, kun ollut aika rankka vuosi. Jotain ihanaa hömppää, mutta tiedän että todennäköisesti olisi alkanut kaduttaa jos jäisikin käyttämättä. Ostin sitten laboratoriopaketin ja käyn tarkistuttamassa veriarvoni. Ei hemmottelua :D mutta itseensä panostamista kuitenkin. Lisäksi on kasvo- ja jalkahoito varattuna. 

Oon vähän jumissa sellaisessa itseni sättimisessä, että kun kovasti yritän karsia tavaraa ja käyttää loppuun, etten oikein raaski panostaa itseeni, varsinkaan tavaralla/vaatteella kun heti alkaa kaduttaa. Että ilmankin olisi pärjännyt. Mutta alkaa olla ulkoasu ja mieli ryytynyt. Yritänyt löytää lempeyttä ja ymmärrystä itseäni kohtaan.

No mitäs nuo veriarvomittaukset ja puhumattakaan kasvo- ja jalkahoidoista sitten on, jossei nimenomaan itsensä hemmottelua? Taidat olla vain tottunut palkit

Meillä on erilaisia tarpeita. Itse en esimerkiksi käy koskaan kampaajalla, olen opetellut leikkaamaan ja värjäämään omat hiukseni youtuben avulla. En silti kritisoi ihmisiä jotka käyvät kampaajalla itseään "hemmottelemassa". 

Kasvohoidoissa jouduin käymään nuorena huonon ihon takia jota en saanut itse hoidettua kuntoon. Se oli kaukana hemmottelusta.

vaihda asuntoa ja kenenkään muut roinat eivät tule sinne. Ilmoitat vain muille että muuttopäivä on x ja päivään y mennessä kamat on haettava tai hävität ne. Ja mitä järkeä on kenenkään muun yöpyä sun yksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä loputtomille kotivaatteille? Mulla menee vaatteet, joihin tullut jotain pientä vikaa / ei tarpeeksi siistejä tai kivoja enää ulkokäyttöön, kotivaatteiksi, mutta kotivaatteiden pino muodostuu tällä tavalla hurjaksi. Hyväntekeväisyyteen tai myytyä niitä ei saa, kun niissä on jotain pientä vikaa jo. Uutta en juuri osta enää, mutta olemassa olevia vaatteita on niin paljon, että turhauttaa. Ei niistä pääse ikinä eroon siinä määrin, että vaatekaappi selvästi pienenisi.

Tämä on se ikuinen ongelma toimistovaatteiden kanssa. En halua mennä töihin, varsinkaan asiakkaiden eteen virttyneissä, kulahtaneissa ja kauhtuneissa vaatteissa, joten niistä tulee kotivaatteita. Kestävät vain kotivaatteina niin pitkään, että niitä kertyy nopeammin kuin entiset saa käytettyä loppuun.

En pidä shoppailusta ja yritän aina etsiä mahdollisimman kestäviä vaatteita. Nykyään vain laadukkaammat ja kalliimmatkin vaatteet menevät nopeasti huonon näköiseksi.

En ole vielä löytänyt ratkaisua tähän, ideoita otettaan vastaan.

Tänään lähti tekonahkahame roskiin. Alkoi kirjaimellisesti hajota päälle. Muita poistoja ei ole hetkeen tullut. Loppuvuosi on ahdistavan kulutuskeskeinen BF:n ja joulun takia. Tänään mm. ostettiin parit jouluvalot, koska ulkona on sysipimeää. 

Olen itse autisminkirjolla ja kärsin koko ajan pahenevista aistiyliherkkyyksistä ja mm. myös valot käy pahasti silmiin. Ehkä joku silmäsairauskin on. En ole menossa silmälääkäri. En siis kestä tuollaisia erittäin kirkkaita kausivaloja, enkä kärsi pimeästä, mutta ymmärrän toki, että monet kärsivät. En omista yhtään kausivaloja tai muita valokoristeita, mitä ovatkaan. Kotonakin joudun istumaan paljon pimeässä, johon tuo valoyliherkkyys on toki vain yksi syy. Kärsin itse taas kesällä ja oikeastaan jo yllättävän aikaisessa vaiheessa keväällä kirkkaasta auringosta ja liiasta valoisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

 Henkilöllisyystodistukseni ja passini vanhentui ja jouduin hankkimaan uudet kiireellä. Tuota varten jouduin käymään valokuvassakin. Noihin kului melkein 140 euroa ja ovat voimassa vain 5 vuotta. Ajattelin pärjätä vanhalla, mutta kun oli pakon sanelemaa konttorissa käynnin vaatinutta asiaa pankkiin ja pankki vaati voimassaolevaa henkilöllisyystodistusta niin oli pakko hankkia uusi. Onneksi sentään sain nuo ihan normaalina, ei minään pikatoimuksena 3 vuorokaudessa. Hain maanantaina iltapäivällä ja ilmoitus valmiista saapui jo torstaina päivällä. Asian pankkiinkin sain hoidettua. 

 

 

Mulla ei ole ollut henkilöllisyystodistusta moneen kymmeneen vuoteen koska passi riittää. 

 

 

Oli miten oli niin hirveää rahastusta kuitenkin tuollaisesta. Oikeasti tuollaisen pitäisi maksaa vain toimitusmaksun kun on kuitenkin täysin välttämättömyys. Toki toinenkin noista olisi riittänyt, en sitä kiistä. Kuitenkin henkilöllisyystodistuksen saa halvemmalla kun ottaa sen samalla kertaa passin kanssa. Ajokortti saisi maksaa enemmänkin kunhan ainakin henkilöllisyystodistus olisi nykyistä halvempi. Hinta taisi olla jopa 61 euroa, passin kanssa 57 euroa. Passin hinta on 55 euroa.Yllättävää, että passi on halvempi.

 

Parasta varmasti olisi itsesi kannalta, jos löytäisit voimia erota. Mutta jos tuntuu helpommalta, niin sano sille miehelle, että nyt on tilanne se, että isännöitsijä tai vuokranantaja soitti, että joku naapuri on ilmoittanut, että asunnossa majailee säännöllisesti joku joka ei ole virallisesti kirjoilla asunnossa. Että nyt tulee korotus vesivastikkeeseen ja mies saa alkaa maksamaan sitä. Ja se peritään takautuvasti x kk ajalta että nyt kaivaa kuvettaan tai pakkaa tavarat. Veikkaan että pakkaa tavarat ja häipyy. 

Toinen idea on, että asuntoihin tullaan tekemään joku ötökkömyrkytys että asunnot tulee tyhjentää mahdollisimman tyhjäksi että nyt ei auta kuin miehen ja lapsen tyhjentää tavaransa pois. Sen jälkeen voit itse päättää, riittäisikö kuitenkin että satunnainen yöpyjä tuo kamansa mukanaan ja vie mennessään vai annatko yhden hyllyn vaikka heidän yhteiseen käyttöön. 

Kolmas idea on, että palotarkastaja on käynyt ja liikaa tavaraa on, joten koska siellä on sun tavaroita enää vähän ja muutenkin koti on sun, muiden tavarat saa lähteä. 

Voimia <3

Tai jos et halua edellä mainitsemiani vilpillisiä keinoja käyttää, niin jatkossa aina kun mies tulee käymään, sanot että nyt käydään läpi sun tavaroita, mitä viet lähtiessäsi mukanasi. Ja pakkailet niitä kasseihin ja laatikoihin jos ei itse ala. Ja kannat vaikka aamulla töihin lähtiessä hänen autolleen apuna että nytpä lähtee nämä tavarat. Riitahan siitä tulee, mutta josko ukko sitten lähtisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaran määrä kaapeissa ahdistaa niin, että on vaikea hengittää.

Tutkin kaappeja äsken ja iso osa tavarasta ei ole edes minun! Aikuinen lapsi säilytyttää asunnossani hänen roinaansa ja puolta vaatevarastostaan, ei suostu viemään pois, muttei saa heittää poiskaan. Myös yksi kaappi on täynnä hänen pyöränvaraosiaan.

Oma lukunsa ovat perityt astiat ja maljakot jne, jotka vievät yhdestä kaapista puolet. Ovat ihan omissa laatikoissaan, niitä ei käytetä, mutta niitä ei voi heittää poiskaan, kun ovat osa sukupolvien kiertoa.

Haluaisin myös heittää pois yhden astiaston, mutta mieheni on antanut sen joululahjaksi ja hän loukkaantuu, jos ehdotan sen poislaittamista. 

Käske jotakin nuo perintötavarat itselleen haluavaa sukulaistasi hakemaan se itselleen ja jos kukaan ei sitä halua sanot vaan hankkiutuvasi noista tavaroista eroon muulla taval

Nähtävästi muillakin on ongelmia jälkikasvua joka kuvittelee että heidän tavaroitaan säilytetään ikuisesti. ja yhtä lailla on porukkaa joka kuvittelee että hän voi kyllä tai muiden pitäisi säilyttää aikuisten lasten tavaroita forever

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin niin kovasti halunnut ostaa jonkun hemmottelulahjan itselleni, kun ollut aika rankka vuosi. Jotain ihanaa hömppää, mutta tiedän että todennäköisesti olisi alkanut kaduttaa jos jäisikin käyttämättä. Ostin sitten laboratoriopaketin ja käyn tarkistuttamassa veriarvoni. Ei hemmottelua :D mutta itseensä panostamista kuitenkin. Lisäksi on kasvo- ja jalkahoito varattuna. 

Oon vähän jumissa sellaisessa itseni sättimisessä, että kun kovasti yritän karsia tavaraa ja käyttää loppuun, etten oikein raaski panostaa itseeni, varsinkaan tavaralla/vaatteella kun heti alkaa kaduttaa. Että ilmankin olisi pärjännyt. Mutta alkaa olla ulkoasu ja mieli ryytynyt. Yritänyt löytää lempeyttä ja ymmärrystä itseäni kohtaan.

No mitäs nuo veriarvomittaukset ja puhumattakaan kasvo- ja jalkahoidoista sitten on, jossei nimenomaan it

Saakin käydä ja niin paljon kuin haluaa, mutta kyse oli siitä, että se on itsensä hemmottelua, jos mikä. Lue tarkemmin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin niin kovasti halunnut ostaa jonkun hemmottelulahjan itselleni, kun ollut aika rankka vuosi. Jotain ihanaa hömppää, mutta tiedän että todennäköisesti olisi alkanut kaduttaa jos jäisikin käyttämättä. Ostin sitten laboratoriopaketin ja käyn tarkistuttamassa veriarvoni. Ei hemmottelua :D mutta itseensä panostamista kuitenkin. Lisäksi on kasvo- ja jalkahoito varattuna. 

Oon vähän jumissa sellaisessa itseni sättimisessä, että kun kovasti yritän karsia tavaraa ja käyttää loppuun, etten oikein raaski panostaa itseeni, varsinkaan tavaralla/vaatteella kun heti alkaa kaduttaa. Että ilmankin olisi pärjännyt. Mutta alkaa olla ulkoasu ja mieli ryytynyt. Yritänyt löytää lempeyttä ja ymmärrystä itseäni kohtaan.

No mitäs nuo veriarvomittaukset ja puhumattakaan kasvo- ja jalkahoidoista sitten on, jossei nimenomaan it

Ymmärsit väärin. Ei ollu kritiikkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä loputtomille kotivaatteille? Mulla menee vaatteet, joihin tullut jotain pientä vikaa / ei tarpeeksi siistejä tai kivoja enää ulkokäyttöön, kotivaatteiksi, mutta kotivaatteiden pino muodostuu tällä tavalla hurjaksi. Hyväntekeväisyyteen tai myytyä niitä ei saa, kun niissä on jotain pientä vikaa jo. Uutta en juuri osta enää, mutta olemassa olevia vaatteita on niin paljon, että turhauttaa. Ei niistä pääse ikinä eroon siinä määrin, että vaatekaappi selvästi pienenisi.

Tämä on se ikuinen ongelma toimistovaatteiden kanssa. En halua mennä töihin, varsinkaan asiakkaiden eteen virttyneissä, kulahtaneissa ja kauhtuneissa vaatteissa, joten niistä tulee kotivaatteita. Kestävät vain kotivaatteina niin pitkään, että niitä kertyy nopeammin kuin entiset saa käytettyä loppuun.

En pidä shoppailusta ja yritän aina etsiä mahdollisimman kestäviä vaatteita. Nyky

Jos asut pk-seudulla, liity vaatelainaamon jäseneksi.

2 muovikassillista lähti poistoja siivouksen lomassa. Nyt on taas siisti koti ja tavarat paikoillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä loputtomille kotivaatteille? Mulla menee vaatteet, joihin tullut jotain pientä vikaa / ei tarpeeksi siistejä tai kivoja enää ulkokäyttöön, kotivaatteiksi, mutta kotivaatteiden pino muodostuu tällä tavalla hurjaksi. Hyväntekeväisyyteen tai myytyä niitä ei saa, kun niissä on jotain pientä vikaa jo. Uutta en juuri osta enää, mutta olemassa olevia vaatteita on niin paljon, että turhauttaa. Ei niistä pääse ikinä eroon siinä määrin, että vaatekaappi selvästi pienenisi.

Tämä on se ikuinen ongelma toimistovaatteiden kanssa. En halua mennä töihin, varsinkaan asiakkaiden eteen virttyneissä, kulahtaneissa ja kauhtuneissa vaatteissa, joten niistä tulee kotivaatteita. Kestävät vain kotivaatteina niin pitkään, että niitä kertyy nopeammin kuin entiset saa käytettyä loppuun.

En pidä shoppailusta ja yritän aina etsiä mahdollisimman kestäviä vaatteita. Nyky

Kietaisukankaat ovat hyvä vaihtoehto. Netistä löytyy ohjeita. Alle voi vaikka miten kulahtaneet vaatteet kun päällikangas on hyväkuntoinen. Eli kiedotaan mekoksi tai kiinnitetään esim vyöllä tunikaksi. Kangasta ei tarvi pestä yhtä usein kuin iholla olevia vaatteita niin pysyy pitempään hyvänäkin. 

Huomionarvoista raivauksessa on se, että itse en ainakaan muista juuri mitään poistamaani tavaraa enää myöhemmin. Jotain huonekaluja ehkä ja joitain satunnaisia vaatteita tai esineitä, mutta pääosin ei ole mitään hajua, mitä tästä asunnosta on poistunut kassitolkulla.

Olen saanut uutta puhtia mahdollisesta yhteenmuutosta miehen kanssa. Ei todellakaan tee mieli raahata yhtään ylimääräistä rojua uuteen kotiin, jos sellaisen saamme hankittua.

Mä olisin halunnut purkaa shoppailuhimoani johonkin jouluapukeräykseen, mutta tavaramäärä ihan koko maailmassa ahdistaa. Ja omissa nurkissa tavaraa myös riittää, joten nyt oon pari päivää laittanut annetaan -ilmoituksia toriin ja toivon et niistä ois jollekin iloa et vois vaikka käyttää niistä säästyvät rahat vaikka sen lahjan ostamiseen omalle läheiselle, jotta ois enemmän osuva kuin joku lahjoituspaketti. Kolme tavaraa jo lähti nurkista ja todella toivon et loputkin 35 lähtisi pian.