tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Yritetty on jälleen kerran antaa ilmaiseksi kaikenlaista ehjää tavaraa, mutta kun eivät ole tämän hetken suosikkeja niin kukaan ei huoli. Tekstiilit, lastenlehdet, muovieläimet, pikkuautot ... Jatkossa laitan suoraan kunnan keräyslaatikoihin ja roskiin. 

Kierrätyskeskukseen tai Kontiin kelpaa, kuhan on tosiaan ehjää

Vierailija kirjoitti:

"Perityistä mehumaijoista: omani oli tehty alumiinista eli ne ovat vaarallisia. Meni aikanaan suoraan metallinkeräykseen."

Onko muuten myös alumiiniset kuivakakkuvuoat vaarallisia? Minulla on perintönä äidiltäni kaksi sellaista. Laitan heti pois, jos ovat huonoja.

Vie ne alumiiniset kakkuvuuat jonkun leikkikentän hiekkalaatikolle. Mä tein niin ja ohikävellessä on tosi kiva katsella, kuinka mummiltani perityt kakkuvuokani todellakin ovat taas kovassa käytössä. Itse tein niillä kakkuja paljon harvemmin!

Meilläkin lapset leikkivät pienenä hiekkalaatikolla äitini alumiinisilla kakkuvuuilla. Ei kelvannu muoviämpärit enää vuokien jälkeen. Lapset halusivat tehdä vain OIKEITA kakkuja.

Meillä lapset tekivät rannalla kalasoppaa alumiinisissa hylätyissä kattiloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Perityistä mehumaijoista: omani oli tehty alumiinista eli ne ovat vaarallisia. Meni aikanaan suoraan metallinkeräykseen."

Onko muuten myös alumiiniset kuivakakkuvuoat vaarallisia? Minulla on perintönä äidiltäni kaksi sellaista. Laitan heti pois, jos ovat huonoja.

Vie ne alumiiniset kakkuvuuat jonkun leikkikentän hiekkalaatikolle. Mä tein niin ja ohikävellessä on tosi kiva katsella, kuinka mummiltani perityt kakkuvuokani todellakin ovat taas kovassa käytössä. Itse tein niillä kakkuja paljon harvemmin!

Kyllä mä niitä käytän, jos on vielä ok käyttää. Muita meillä ei edes ole. Jos ovat vaarallisia, niin en tiedä onko ne leikeissäkään kovin hyviä, jos niistä maahan irtoilee jotain?

Vierailija kirjoitti:

Kellekään ei kelpaa kympillä ruskea kahdenistuttava nahkasohva, tais tulla kaatiskeikka, kiva maksaa 50e että pääsee eroon

Kenellekään ei kelvannut iso ok-kuntoinen vaatekaappi ilmaiseksi, jouduin päinvastoin maksamaan 250 euroa, että se kuljetettiin Sorttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Perityistä mehumaijoista: omani oli tehty alumiinista eli ne ovat vaarallisia. Meni aikanaan suoraan metallinkeräykseen."

Onko muuten myös alumiiniset kuivakakkuvuoat vaarallisia? Minulla on perintönä äidiltäni kaksi sellaista. Laitan heti pois, jos ovat huonoja.

Vie ne alumiiniset kakkuvuuat jonkun leikkikentän hiekkalaatikolle. Mä tein niin ja ohikävellessä on tosi kiva katsella, kuinka mummiltani perityt kakkuvuokani todellakin ovat taas kovassa käytössä. Itse tein niillä kakkuja paljon harvemmin!

Kyllä mä niitä käytän, jos on vielä ok käyttää. Muita meillä ei edes ole. Jos ovat vaarallisia, niin en tiedä onko ne leikeissäkään kovin hyviä, jos niistä maahan irtoilee jotain?

En käyttäisi enää leivonnassa, mutta kyllä ne varmaan hiekkaleikkeihin sopivat. 

Kylläpä on koti muuttunut tyhjäksi tänä kesänä! Karsimisen makuun päästyäni voisin muuttaa jo vaikka yksiöön. Tässä sen huomaa miten vähällä sitä pärjää. Kaikki tavara on vain elämisen tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritetty on jälleen kerran antaa ilmaiseksi kaikenlaista ehjää tavaraa, mutta kun eivät ole tämän hetken suosikkeja niin kukaan ei huoli. Tekstiilit, lastenlehdet, muovieläimet, pikkuautot ... Jatkossa laitan suoraan kunnan keräyslaatikoihin ja roskiin. 

Kierrätyskeskukseen tai Kontiin kelpaa, kuhan on tosiaan ehjää

Kierrätyskeskuksissa ja hyväntekeväisyyskirppiksillä on paljon sellaista hyllyntäytettä mitä kukaan ei huoli. Jonkun romusta kun ei tulekaan kenenkään aarretta. Eli kannattaa lahjoittaa kierrätyksiin vain sellaista, mikä kävisi kaupaksi. Ehjä ja siisti kun ei vain enää riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Perityistä mehumaijoista: omani oli tehty alumiinista eli ne ovat vaarallisia. Meni aikanaan suoraan metallinkeräykseen."

Onko muuten myös alumiiniset kuivakakkuvuoat vaarallisia? Minulla on perintönä äidiltäni kaksi sellaista. Laitan heti pois, jos ovat huonoja.

Vie ne alumiiniset kakkuvuuat jonkun leikkikentän hiekkalaatikolle. Mä tein niin ja ohikävellessä on tosi kiva katsella, kuinka mummiltani perityt kakkuvuokani todellakin ovat taas kovassa käytössä. Itse tein niillä kakkuja paljon harvemmin!

Kyllä mä niitä käytän, jos on vielä ok käyttää. Muita meillä ei edes ole. Jos ovat vaarallisia, niin en tiedä onko ne leikeissäkään kovin hyviä, jos niistä maahan irtoilee jotain?

En käyttäisi enää leivonnassa, mut

Kiitos. Vien perhepuistoon ne kaikkien leikittäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritetty on jälleen kerran antaa ilmaiseksi kaikenlaista ehjää tavaraa, mutta kun eivät ole tämän hetken suosikkeja niin kukaan ei huoli. Tekstiilit, lastenlehdet, muovieläimet, pikkuautot ... Jatkossa laitan suoraan kunnan keräyslaatikoihin ja roskiin. 

Kierrätyskeskukseen tai Kontiin kelpaa, kuhan on tosiaan ehjää

Kierrätyskeskuksissa ja hyväntekeväisyyskirppiksillä on paljon sellaista hyllyntäytettä mitä kukaan ei huoli. Jonkun romusta kun ei tulekaan kenenkään aarretta. Eli kannattaa lahjoittaa kierrätyksiin vain sellaista, mikä kävisi kaupaksi. Ehjä ja siisti kun ei vain enää riitä.

Toisaalta esim Kontissa käyttävät rikkinäisiä koruja ja huonoista vaatteista saatavia usein kauniita nappeja tuunauksessa. Mutta voihan sitä tietysti itsekin helpottaa heidän työtään viemällä risat vaatteet itse tekstiilinkeräykseen ja vaikka sitten ne napit konttiin.

Ja ihmiset kun ovat niin erilaisia. Vein kerran kirppikselle normi ämpärin verran lasten pikkuroinaa, Kinder-yllätyksiä jne. Laitoin hinnaksi 5€. Kunhan pääsisin eroon niistä. No superonnellinen äiti lapsineen osti sen ja ja sanoi että olisi maksanut siitä vaikka 50€! Keräilevät kuulema niistä sarjoja.

Moneen vuoteen en ole ostanut mitään tavaraa ja vaatteistakin vain ihan pakolliset. Nyt sitten on alkanut se eroon pääseminen luonnollisen poistumisen kautta vanhoista. Olen saanut tänä kesänä heittää paljon rikki menneitä asioita pois. Uutta en ole siltikään joutunut ostamaan. Aion tulevaisuudessakin ostaa tilalle vain pakolliset hankinnat. Suorastaan nautin, kun pääsen eroon yhdestä ja toisesta tavarasta tai vaatteesta. Nyt sen näkee jo kaapeissakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritetty on jälleen kerran antaa ilmaiseksi kaikenlaista ehjää tavaraa, mutta kun eivät ole tämän hetken suosikkeja niin kukaan ei huoli. Tekstiilit, lastenlehdet, muovieläimet, pikkuautot ... Jatkossa laitan suoraan kunnan keräyslaatikoihin ja roskiin. 

Kierrätyskeskukseen tai Kontiin kelpaa, kuhan on tosiaan ehjää

Kierrätyskeskuksissa ja hyväntekeväisyyskirppiksillä on paljon sellaista hyllyntäytettä mitä kukaan ei huoli. Jonkun romusta kun ei tulekaan kenenkään aarretta. Eli kannattaa lahjoittaa kierrätyksiin vain sellaista, mikä kävisi kaupaksi. Ehjä ja siisti kun ei vain enää riitä.

Tuli tuosta edellisen kirjoittajan huomautuksesta "kun eivät ole tämän hetken suosikkeja" mieleen... Tässä on vain se ongelma, että trendit vaihtuvat nykyään niin nopeasti, että viime vuoden romu voikin olla jo yhtäkkiä tämän vuoden aarre.

Ihmiset heittävät kaatopaikalle kasoittain ehjää ja toimivaa, osin jopa uudenveroista mutta epätrendikästä tavaraa, jotka ovatkin sitten parin vuoden päästä niin haluttua, että niistä maksetaan kymppejä tai satasia.

Ei tietysti tulevan potentiaalisen tienestin takia kannata pitää mitään romuvarastoa omalla ullakolla, mutta minusta tämä kertoo jotain hyvin kummallista nykyihmisten suhteesta tavaraan ja trendeihin. Miten ihmeessä jokin tavara voi olla ihan turha ja ruma yök-yök-yök roska, ja sitten yhtäkkiä sellainen onkin ihan pakko saada?

Voisiko tälle löytyä mitään ratkaisua, ettei turhaan heitettäisi ehjää tavaraa roskiin? Kierrätyskeskusten ideana nyt ainakin luulisi olevan, että ne toimivat varastona ehjälle tavaralle, kunnes niille löytyy kierrätyskohde. Mutta ei se taida enää nykyään niin olla, vaan kierrätys on bisnestä joka myös toimii juuri tämän hetken trendien perässä juosten.

Kierrätys on pohjimmiltaan sitä, että jo olemassa olevalle tavaralle annetaan uusi mahdollisuus. Mutta nykyään se ei tunnu enää menevän niin, että "toisen roska on toisen aarre", vaan silmänräpäyksessä on arvioitava, onko tavara roska vai aarre tämänhetkisten mikrotrendien perusteella.

Olen joskus aiemminkin pohtinut tässä ketjussa, että onko jokaisen käyttötavaran ihan pakko olla se tämän hetken ihanuus-rakkaus-aarre, joka pirskahtelee iloa ja on juuri oikean beigen sävyinen ja sopii täydellisen harmonisesti keittiön sisustukseen. Vai voisiko se 20 vuotta vanha ehjä kulho toimia vielä toisetkin 20 vuotta? Ja voisiko se ruutuinen tyynyliina olla vielä käyttökelpoinen, vai onko tänä vuonna muka ihan pakko olla pilkullinen?

Tämähän ei ole varsinaisesti mikään kestävän kehityksen ketju, vaan aika lailla säännöllisesti täällä kirjoittajat ilmoittavat raivanneensa roskiin kaikkea turhaa (mutta ehjää ja toimivaa) ja ostaneensa tilalle jotain ihanan uutta ja raikasta ja minimalistista.

Se, että kotona on hetkellisesti hyvä olla kun on seesteistä ja täydellistä, ei välttämättä tarkoita sitä, että tavarasuhde olisi erityisen terve.

Kyllä tavaran omistaminen on ihan helvetin raskasta. Kuulun sukuun jossa on aina lahjottu tavaroilla. Tämän lisäksi olen asunut omaa kotia 35 vuotta ja aina tykännyt sisustaa. Voitte siis kuvitella että tekstiiliä ja sisustustavaraa riittää ! Huonekalujen osalta onneksi maltillisempaa sillä olen osannut hankkia ajatonta ja kestävää.Mutta nämä verhot, maljakot, tyynynpäälliset, kukkaruukut, matot, pyyhkeet, astisarjat,kynttiläkipot, joulukoristeet, lamput jne jne jne !! Osa miellytää onneksi edelleen silmää, osa kierrätetty lasten huusholliin (sama maku kelpasi pojillekin) mutta suurin osa piilossa kaapeissa ja odottaa päätöstä luopua eli myydä tai lahjoittaa. 

Jokainen myyty maljakko on iso ilo mutta sarkaa riittää. Tärkeintä oli pysäyttää tavaratulva ja nauttia siitä mitä on. Mutta hidasta ja välillä vaikeaa on prosessi. Tykkään tavaroistani mutta en tarvitse niitä. Siinä se hankaluus.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus aiemminkin pohtinut tässä ketjussa, että onko jokaisen käyttötavaran ihan pakko olla se tämän hetken ihanuus-rakkaus-aarre, joka pirskahtelee iloa ja on juuri oikean beigen sävyinen ja sopii täydellisen harmonisesti keittiön sisustukseen. Vai voisiko se 20 vuotta vanha ehjä kulho toimia vielä toisetkin 20 vuotta? Ja voisiko se ruutuinen tyynyliina olla vielä käyttökelpoinen, vai onko tänä vuonna muka ihan pakko olla pilkullinen?

Tämähän ei ole varsinaisesti mikään kestävän kehityksen ketju, vaan aika lailla säännöllisesti täällä kirjoittajat ilmoittavat raivanneensa roskiin kaikkea turhaa (mutta ehjää ja toimivaa) ja ostaneensa tilalle jotain ihanan uutta ja raikasta ja minimalistista.

Se, että kotona on hetkellisesti hyvä olla kun on seesteistä ja täydellistä, ei välttämättä tarkoita sitä, että tavarasuhde olisi erityisen terve.

Mun mielestäni tämä nimenomaan on ketju, jossa ihmiset kipuilevat tavaroidensa kanssa, kun sielu ei anna lupaa ostaa uusia ja trendikkäitä asioita, että vanhat hankinnat vain kestävät ja kestävät. Ja se jos raivataan ja vähennetään kotia minimalistisemmaksi, mutta ei osteta uutta tilalle, on mun mielestäni ihan ok. Aika harva tähän ketjuun kirjoittava on nykyään tavaran perässä, ehkä nimenomaan ennen ollut, ja sehän on ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus aiemminkin pohtinut tässä ketjussa, että onko jokaisen käyttötavaran ihan pakko olla se tämän hetken ihanuus-rakkaus-aarre, joka pirskahtelee iloa ja on juuri oikean beigen sävyinen ja sopii täydellisen harmonisesti keittiön sisustukseen. Vai voisiko se 20 vuotta vanha ehjä kulho toimia vielä toisetkin 20 vuotta? Ja voisiko se ruutuinen tyynyliina olla vielä käyttökelpoinen, vai onko tänä vuonna muka ihan pakko olla pilkullinen?

Tämähän ei ole varsinaisesti mikään kestävän kehityksen ketju, vaan aika lailla säännöllisesti täällä kirjoittajat ilmoittavat raivanneensa roskiin kaikkea turhaa (mutta ehjää ja toimivaa) ja ostaneensa tilalle jotain ihanan uutta ja raikasta ja minimalistista.

Se, että kotona on hetkellisesti hyvä olla kun on seesteistä ja täydellistä, ei välttämättä tarkoita sitä, että tavarasuhde olisi erityisen terve.

Mun

"Ja se jos raivataan ja vähennetään kotia minimalistisemmaksi, mutta ei osteta uutta tilalle, on mun mielestäni ihan ok. Aika harva tähän ketjuun kirjoittava on nykyään tavaran perässä, ehkä nimenomaan ennen ollut, ja sehän on ihan eri asia."

Ensinnäkin, en puhunut kaikista tähän ketjuun kirjoittavista. Se on vain hienoa, jos kodista tulee väljempi ja siistimpi ja tajuaa pärjäävänsä vähemmällä tavaralla.

Mutta kuten sanoin, säännöllisin väliajoin tänne kirjoittaa ihmisiä, jotka kertovat vihdoinkin tyhjentäneensä talonsa kaikesta vanhasta romusta ja ostaneensa tilalle uutta, minimalistista tavaraa, jota on juuri sopiva määrä ja jokaiselle oma paikkansa ja kaikki niin esteettistä ja seesteistä. Tuollaisessa alkutilanteessahan - kun on aloitettu puhtaalta pöydältä - sitä tavaraa on aina vähän. Eikä ihminen tietenkään koe olevansa "tavaran perässä", jos on sisustanut juuri kämppänsä uudelleen. Mutta katsotaanpas sitten muutaman vuoden päästä asiantilaa uudestaan, jos tavarasuhde ei ole oikeasti muuttunut mihinkään.

Itsekin sanoit, että "tämä nimenomaan on ketju, jossa ihmiset kipuilevat tavaroidensa kanssa, kun sielu ei anna lupaa ostaa uusia ja trendikkäitä asioita, että vanhat hankinnat vain kestävät ja kestävät". Miksi vanhojen tavaroiden kanssa täytyy lähtökohtaisesti kipuilla? Miksi uusi ja trendikäs on se, mitä sielu pohjimmillaan halajaa? Miksei tämä ajattelutapa ole se, josta opetella eroon? Sitä en tajua.

Minä en päätä, miten ihmisten kotinsa sisustavat ja mitä ostavat tai jättävät ostamatta. Mutta todella vähän tässä ketjussa ikinä puhutaan vanhaan tyytymisestä tai vanhan löytämisestä uudelleen. Tai kompromisseista: nämä tavarat eivät ole täydellisiä, mutta niistä saa kuitenkin ihan mukiinmenevän kodin aikaiseksi.

Iloitaan kyllä, että päästään vanhasta eroon. Iloitaan myös siitä, että jätin selkeästi turhan hilavitkuttimen ostamatta kaupasta, hyvä minä. Harvemmin iloitaan, että päällystinpä kuluneet tuolit uudella kankaalla ja nyt ne ovat kuin uusia. Tai että siivotessani huomasin, että mummovainaan antama, ennen inhoamani kulho onkin tosi nätti ja käytännöllinen.

Väitän, että todella harva tässä ketjussa on kirjoittanut siitä, että yrittäisi katsoa omia tavaroitaan millään muulla silmällä kuin mahdollisimman kriittisesti. Perusasenne tuntuu olevan, että omat vanha tavarat ovat vihollisia, joista joko keksitään syitä heittää ne pois tai sitten syyllisyydentunnossa kipuillaan, että vihaan tätä mutta pakko pitää se kaapinperällä varmuuden vuoksi kun se oli kalliskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tänään itsensä konmaritti lautanen, joka hajosi mikrossa sirpaleiksi. Tein siis mikropopparia, popparipussi lautasen päällä. Yhtäkkiä vaan kräks, lautanen hajosi useampaan osaan. Tosi outoa ja oli vielä Iittalan lautanen. Ei olis kyllä tarvinnut hajota, niitä oli muutenkin vain kuusi ja ne on mun ainoat isot lautaset

Äsken tuli portaiden alla vastaan aivan jumalattoman iso hämähäkki. Pelkään niitä kuollakseni ja puistattaa edelleen. Kummasti tuli motia saada tuo portaiden alus ja koko aulatila tyhjäksi. Yök!

Mä kans vähän pelkäön hämppiksiä, mut oon aina tyytyväinen kun sellaisen kotona nään. Ne syö tuholaisötökät ym muut öttiäiset, niin pidön hämppiksiä hyviksinä ja annan elää kunhan pitävät muhun etäisyyden.

Ohis, tiesittekö että hämähäkit ilmeisesti oppii ihmisten päivärytmin ja välttelee niitä alueita joissa me oleillaan siihen aikaan päivästä? Eli oma elämä säännönmukaisemmaksi niin hämpyt ei säikäyttele niin usein;)

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on koti muuttunut tyhjäksi tänä kesänä! Karsimisen makuun päästyäni voisin muuttaa jo vaikka yksiöön. Tässä sen huomaa miten vähällä sitä pärjää. Kaikki tavara on vain elämisen tiellä.

Mulla ei ole mitään aikomusta muuttaa pienempään tästä kaksiosta vaikka tavara väheneekin ja yksiöönkin kohta voisi mahtua. Nautin avaruudesta ja siitä että siivoaminen on helppoa kun ei ole roinaa tiellä. Alle 30 neliön yksiössä monta vuotta asuneena ei ole mitään hinkua minikämppään enää koskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus aiemminkin pohtinut tässä ketjussa, että onko jokaisen käyttötavaran ihan pakko olla se tämän hetken ihanuus-rakkaus-aarre, joka pirskahtelee iloa ja on juuri oikean beigen sävyinen ja sopii täydellisen harmonisesti keittiön sisustukseen. Vai voisiko se 20 vuotta vanha ehjä kulho toimia vielä toisetkin 20 vuotta? Ja voisiko se ruutuinen tyynyliina olla vielä käyttökelpoinen, vai onko tänä vuonna muka ihan pakko olla pilkullinen?

Tämähän ei ole varsinaisesti mikään kestävän kehityksen ketju, vaan aika lailla säännöllisesti täällä kirjoittajat ilmoittavat raivanneensa roskiin kaikkea turhaa (mutta ehjää ja toimivaa) ja ostaneensa tilalle jotain ihanan uutta ja raikasta ja minimalistista.

Se, että kotona on hetkellisesti hyvä olla kun on seesteistä ja täydellistä, ei välttämättä tarkoita sitä, että tavarasuhde

No ehkäpä muilla on sitten ne tavarat alkuaankin omia hankintoja, tai ainakin tällä alkuperäisellä kirjoittajalla. Minulla vaan kaikki tavarat ovat olleet muiden minulle kuskaamia romuja ja rättejä, eikä yhtään oman maun mukaisia. Ehkäpä siksi kuule sitä on iloinen, kun pääsee eroon niistä ja saa itselleen ihan itse valitsemia asioita. Että mieti kuule ihmisten erilaisia tilanteita omilleen muuttamisissa ennenkuin käyt syyllistämään ihmisiä pinnallisiksi minimalisteiksi, jotka vain kalustavat seesteistä sisustusta.