tavarapaljous :(

Minusta tuntuu, että oma tavarasuhde on jo todella vääristynyt. En tiedä, olenko materialisti vai mitä enkä myöskään tiedä, miten pääsen tästä elämisen ja ajattelun mallista eroon.

Olen karsinut nyt melkein 10 vuotta. Se tarkoittaa järjellä ajateltuna sitä, että myös ostan paljon, että koko ajan on jotain karsittavaa. Ja sen myös teen. Meillä on ehkä keskimääräistä vähemmän tavaraa juuri sen takia, että puljaan koko ajan myynnin parissa Torissa. Ostan ja myyn. Ja tämä on muodostunut nyt todella valtavaksi rasitteeksi, kun elämässä on isoja ja mutkikkaita asioita, jotka vievät mielen kaistaa. Sitten sen lopun kaistan käytän jonkun pakko saada -tavaran metsästykseen jonka täyttymisen jälkeen seuraa taas uusi. Miten tästä pääsee eroon? Keksi aina uutta haluttavaa ja ostettavaa ja kaiken ruutuajan notkun joko Torissa tai verkkokaupoissa. Tilanne on mielestäni jo todella huolestuttava.

Olen yrittänyt muuttaa ajatuksiani, etten tarvitse mitään. Mutta koska meillä on pieni kasvava lapsi, on kiva metsästää hänelle hyviä löytöjä Torista vaatteiden ja kenkien suhteen. Sisustamista rakastan, joka aamu tsekkaan ekana mieleiset merkit ja tuotteet Torista, olisiko niitä sinne joku laittanut. Jnejne. Löydän aina syitä, miksi pitää olla jotenkin ostovirittyneessä tilassa.

En tiedä, onko tämä nyt oikea paikka avautumiseeni (paljon olen tänne kyllä muutenkin kirjoitellut) mutta nyt on jotenkin pakko muuttaa tämä. Kärsin unettomuudesta ja olen stressaavien töiden ja lapsen takia aivan ylivirittynyt ja tämä metsästysvimma vain pahentaa asiaa. Onko viisailla vinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että oma tavarasuhde on jo todella vääristynyt. En tiedä, olenko materialisti vai mitä enkä myöskään tiedä, miten pääsen tästä elämisen ja ajattelun mallista eroon.

Olen karsinut nyt melkein 10 vuotta. Se tarkoittaa järjellä ajateltuna sitä, että myös ostan paljon, että koko ajan on jotain karsittavaa. Ja sen myös teen. Meillä on ehkä keskimääräistä vähemmän tavaraa juuri sen takia, että puljaan koko ajan myynnin parissa Torissa. Ostan ja myyn. Ja tämä on muodostunut nyt todella valtavaksi rasitteeksi, kun elämässä on isoja ja mutkikkaita asioita, jotka vievät mielen kaistaa. Sitten sen lopun kaistan käytän jonkun pakko saada -tavaran metsästykseen jonka täyttymisen jälkeen seuraa taas uusi. Miten tästä pääsee eroon? Keksi aina uutta haluttavaa ja ostettavaa ja kaiken ruutuajan notkun joko Torissa tai verkkokaupoissa. Tilanne on mielestäni jo todella huolestuttava.

Olen yrittänyt muuttaa ajatuksiani, etten tarvitse mitään. Mutta koska meillä on pieni kasvava lapsi, on kiva metsästää hänelle hyviä löytöjä Torista vaatteiden ja kenkien suhteen. Sisustamista rakastan, joka aamu tsekkaan ekana mieleiset merkit ja tuotteet Torista, olisiko niitä sinne joku laittanut. Jnejne. Löydän aina syitä, miksi pitää olla jotenkin ostovirittyneessä tilassa.

En tiedä, onko tämä nyt oikea paikka avautumiseeni (paljon olen tänne kyllä muutenkin kirjoitellut) mutta nyt on jotenkin pakko muuttaa tämä. Kärsin unettomuudesta ja olen stressaavien töiden ja lapsen takia aivan ylivirittynyt ja tämä metsästysvimma vain pahentaa asiaa. Onko viisailla vinkkejä?

Olen samanlainen. Shoppailisin lapsille vaatetta ihan koko ajan, omia harrastusrompetta (onneksi ovat kuluvia ja pois käytettävissä) jne. Näitä asioita sitten pursuaakin joka paikasta ja vaikka karsin muualta, niin ei vain auta. Kaikkea on ja liikaa. Lasten kaapit tursuaa ja pyykkääminen on tympeää kun ei mahdu enää kaappeihin puhtaat.

Meillä on nyt koko perheellä vuoden mittainen ostolakko. Kaikki sitouduttiin tähän ja kun vuosi on kulunut, niin sitten saavat sovitun asian, tämähän voi olla kenellä mikäkin.

En vielä tiedä miten tämä tulee vaikuttamaan kun lakko on ohi, mutta ainakin nyt jo ollaan tosi paljon vältetty kantamasta kotiin kampetta. Oltaisiin ostettu jo paljon lisää vaatteita alennuksista ym.

Sen lisään vielä, että toki, jos pakottava tarve jollekin tulee, niin sen ostamme. Ja sekin mietitään niin, että pystyykö elämään ilman sitä (esim uusia pikkareita kun vanhoja on jo heitelty roskiin, kyllä, ehdoton tarve. Uusi ihana paita, joka on juuri sillä hetkellä se maailman ihanin jne. Kaapissa on 15 muuta paitaa aktiivisessa käytössä, ei, ei ole ehdoton tarve ja voidaan elää ilman.)

Mä olen aloittanut ostolakon varmaan kymmenen kertaa. Ja yhtä monta kertaa sen sössinyt. Itsekuri ei auta, kun shoppailu on jonkinlaista eskapismia. Haahuilen verkkokaupoissa eniten silloin, kun muu elämä ahdistaa. Mikä kovempi työstressi, sitä varmemmin kuin pakonomaisesti ostan jotain oloa helpottamaan. Yritän ostamalla rakentaa elämästä sellaista, ettei tuo stressi ja ahdistus olisi niin massiivista. Mutta eihän se niin mene. Ajattelen, että ostan nyt tuon valaisimen, niin jaksan paremmin etätöissä, kun näen sen ja se ilahduttaa. Tai että paremmat talvikengät auttaa jaksamaan pimeinä aamuina päiväkotihärdelliä ja juoksemista töihin. Tai että kauniit kynttilänjalat auttaa rentoutumaan illalla stressaavan päivän päätteeksi. Etsin jotain apukeinoja tavarasta, jotta jaksan arjessa. Sairasta, eikö? Olen yrittänyt muuttaa jo monia asioita, vaihdoin työpaikkaakin (vähänpä tiesin: hyppäsin yhdestä kaaoksesta toiseen vaikka niin ei pitänyt käydä), lyhentää päiväkotipäiviä, hallita tavarakaaosta heittämällä roskiin ja myymällä ihan kaiken vähänkään turhan. Olen aivan hukassa ja yritän parantaa tilannetta metsästämällä elämän paremmaksi tekeviä tavaroita.

-se ylivirittynyt ostoaddikti

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että oma tavarasuhde on jo todella vääristynyt. En tiedä, olenko materialisti vai mitä enkä myöskään tiedä, miten pääsen tästä elämisen ja ajattelun mallista eroon.

Olen karsinut nyt melkein 10 vuotta. Se tarkoittaa järjellä ajateltuna sitä, että myös ostan paljon, että koko ajan on jotain karsittavaa. Ja sen myös teen. Meillä on ehkä keskimääräistä vähemmän tavaraa juuri sen takia, että puljaan koko ajan myynnin parissa Torissa. Ostan ja myyn. Ja tämä on muodostunut nyt todella valtavaksi rasitteeksi, kun elämässä on isoja ja mutkikkaita asioita, jotka vievät mielen kaistaa. Sitten sen lopun kaistan käytän jonkun pakko saada -tavaran metsästykseen jonka täyttymisen jälkeen seuraa taas uusi. Miten tästä pääsee eroon? Keksi aina uutta haluttavaa ja ostettavaa ja kaiken ruutuajan notkun joko Torissa tai verkkokaupoissa. Tilanne on mielestäni jo todella huolestuttava.

Olen yrittänyt muuttaa ajatuksiani, etten tarvitse mitään. Mutta koska meillä on pieni kasvava lapsi, on kiva metsästää hänelle hyviä löytöjä Torista vaatteiden ja kenkien suhteen. Sisustamista rakastan, joka aamu tsekkaan ekana mieleiset merkit ja tuotteet Torista, olisiko niitä sinne joku laittanut. Jnejne. Löydän aina syitä, miksi pitää olla jotenkin ostovirittyneessä tilassa.

En tiedä, onko tämä nyt oikea paikka avautumiseeni (paljon olen tänne kyllä muutenkin kirjoitellut) mutta nyt on jotenkin pakko muuttaa tämä. Kärsin unettomuudesta ja olen stressaavien töiden ja lapsen takia aivan ylivirittynyt ja tämä metsästysvimma vain pahentaa asiaa. Onko viisailla vinkkejä?

Minusta olet jo pitkällä, kun osaat analysoida tilannettasi noin hyvin ja ymmärrät ongelman. Itse kausittain olen samanlainen, mutta välillä itsekuri säilyy pitkiäkin aikoja.

Auttaisiko kaikki ostamiseen liittymätön vapaa-ajan tekeminen? Urheilu, elämykset koko perheen voimin (esim. Museokortti käyttöön), ystävien kanssa sovitut puuhailut, esim. yhteiset lounaat tai kyläilyt? En tiedä, mistä tykkäät, mut itse unohdan ostelun ja kivojen kirppisjuttujen metsästyksen, jos mulla on muuten kaikkea mukavaa tekemistä. Väsymys tietysti huonontaa tilannetta, joten kunnon yöuniin kannattaa mahdollisuuksien mukaan panostaa.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pitaisiko-kaiken-kelvata-koyhalle-l…

"– Kaikista lahjoituksista, mitä meille tulee, liki 50 prosenttia on sellaista, mitä emme pysty hyödyntämään mitenkään."

Vierailija kirjoitti:

Muutan asuntoon, jossa on edellistä asuntoa enemmän säilytystilaa, huomattavasti enemmän. Nyt täytyy pysyä lujana ja välttää tavaroiden kertymistä.

Tuo asuntoon ne tavarat, jotka normaalisti olisivat häkkivarastossa (tai osa niistä) - kun kaapit on jo valmiiksi täynnä, ei ole hinku täyttää niitä enempää. Tai asettele olemassaolevat tavarat oikein kevyesti mutta käytännöllisesti kaikkiin säilytystiloihin niin ei tule houkutusta täyttää tyhjää tilaa muuten vaan uudella.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että oma tavarasuhde on jo todella vääristynyt. En tiedä, olenko materialisti vai mitä enkä myöskään tiedä, miten pääsen tästä elämisen ja ajattelun mallista eroon.

Olen karsinut nyt melkein 10 vuotta. Se tarkoittaa järjellä ajateltuna sitä, että myös ostan paljon, että koko ajan on jotain karsittavaa. Ja sen myös teen. Meillä on ehkä keskimääräistä vähemmän tavaraa juuri sen takia, että puljaan koko ajan myynnin parissa Torissa. Ostan ja myyn. Ja tämä on muodostunut nyt todella valtavaksi rasitteeksi, kun elämässä on isoja ja mutkikkaita asioita, jotka vievät mielen kaistaa. Sitten sen lopun kaistan käytän jonkun pakko saada -tavaran metsästykseen jonka täyttymisen jälkeen seuraa taas uusi. Miten tästä pääsee eroon? Keksi aina uutta haluttavaa ja ostettavaa ja kaiken ruutuajan notkun joko Torissa tai verkkokaupoissa. Tilanne on mielestäni jo todella huolestuttava.

--

En tiedä, onko tämä nyt oikea paikka avautumiseeni (paljon olen tänne kyllä muutenkin kirjoitellut) mutta nyt on jotenkin pakko muuttaa tämä. Kärsin unettomuudesta ja olen stressaavien töiden ja lapsen takia aivan ylivirittynyt ja tämä metsästysvimma vain pahentaa asiaa. Onko viisailla vinkkejä?

Aloitan sanomalla, että mielestäni kaikki sellaiset neuvot että lopeta seinään tai mene ostolakkoon eivät välttämättä ole sopivia tässä tilanteessa, ellei toimintasi juurisyyhyn pureuduta. Muuten vain jokin toinen haitallinen toiminta ottaa ostoaharrastuksesi paikan. Kertomasi mukaan nettishoppailu on sinulle jotain harrastuksen ja addiktion väliltä, tai niiden yhdistelmä. Ilmeisesti nautit tai ainakin olet nauttinut tästä metsästyksestä ja erityisesti design- tai muiden esteettisten tavaroiden hankkimisesta.

En varmastikaan saa kokonaiskuvaa pelkästään niiden kahden viestin perusteella jotka kirjoitit, mutta lähden liikkeelle seuraavista oletuksista: pidät kauniista asioista, ja olet ylikuormittunut eikä sinulla ole tarpeeksi aikaa latautua tai rentoutua, ja sinulla on tarve haaveilla. Siinähän ei ole mitään pahaa että arvostaa muotoilua tai muotia, mutta sitä voi tehdä muullakin tavalla kuin ostamalla. Ehkä voisit tehdä kollaaseja kauniista tavaroista. Ehkä voisit ottaa kynän käteen ja yrittää piirtää sen hienon valaisimen mallista. Ehkä voisit mennä museoon tai taidenäyttelyyn (jos aika ja jaksaminen sallii).

Myös haaveilu (paremmasta tai helpommasta elämästä, jota nämä tavarat ja niiden hankkiminen edustaa) on moraalisesti neutraalia. Ei siinä ole mitään pahaa, ja se voi olla hyvinkin rentouttavaa. Mitä jos sallisit itsesi vaikka sellaisen, että menet sänkyyn makuulle, kuuntelet musiikkia ja haaveilet kaikista ihanista tavaroista ja asioista mitä mieleen tulee? Ja sitten menet jatkamaan hommia. :D Takuulla rentouttavampaa kuin ostelu/Tori-selaaminen, ja ajaa saman asian. Aikaakin kuluu saman verran kuin Torissa kuluisi.

Pointtini on, että kunhan muutat käytöstäsi omia tarpeitasi tunnistaen ja kuunnellen, uskon täysin että onnistut. Esimerkkini olivat vain jotain nopeasti keksittyjä. Paljon tsemppiä!

Käykö kauppa Torissa miten just nyt? Olis aika paljon vaatteita laitettavana myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että oma tavarasuhde on jo todella vääristynyt. En tiedä, olenko materialisti vai mitä enkä myöskään tiedä, miten pääsen tästä elämisen ja ajattelun mallista eroon.

Olen karsinut nyt melkein 10 vuotta. Se tarkoittaa järjellä ajateltuna sitä, että myös ostan paljon, että koko ajan on jotain karsittavaa. Ja sen myös teen. Meillä on ehkä keskimääräistä vähemmän tavaraa juuri sen takia, että puljaan koko ajan myynnin parissa Torissa. Ostan ja myyn. Ja tämä on muodostunut nyt todella valtavaksi rasitteeksi, kun elämässä on isoja ja mutkikkaita asioita, jotka vievät mielen kaistaa. Sitten sen lopun kaistan käytän jonkun pakko saada -tavaran metsästykseen jonka täyttymisen jälkeen seuraa taas uusi. Miten tästä pääsee eroon? Keksi aina uutta haluttavaa ja ostettavaa ja kaiken ruutuajan notkun joko Torissa tai verkkokaupoissa. Tilanne on mielestäni jo todella huolestuttava.

--

En tiedä, onko tämä nyt oikea paikka avautumiseeni (paljon olen tänne kyllä muutenkin kirjoitellut) mutta nyt on jotenkin pakko muuttaa tämä. Kärsin unettomuudesta ja olen stressaavien töiden ja lapsen takia aivan ylivirittynyt ja tämä metsästysvimma vain pahentaa asiaa. Onko viisailla vinkkejä?

Aloitan sanomalla, että mielestäni kaikki sellaiset neuvot että lopeta seinään tai mene ostolakkoon eivät välttämättä ole sopivia tässä tilanteessa, ellei toimintasi juurisyyhyn pureuduta. Muuten vain jokin toinen haitallinen toiminta ottaa ostoaharrastuksesi paikan. Kertomasi mukaan nettishoppailu on sinulle jotain harrastuksen ja addiktion väliltä, tai niiden yhdistelmä. Ilmeisesti nautit tai ainakin olet nauttinut tästä metsästyksestä ja erityisesti design- tai muiden esteettisten tavaroiden hankkimisesta.

En varmastikaan saa kokonaiskuvaa pelkästään niiden kahden viestin perusteella jotka kirjoitit, mutta lähden liikkeelle seuraavista oletuksista: pidät kauniista asioista, ja olet ylikuormittunut eikä sinulla ole tarpeeksi aikaa latautua tai rentoutua, ja sinulla on tarve haaveilla. Siinähän ei ole mitään pahaa että arvostaa muotoilua tai muotia, mutta sitä voi tehdä muullakin tavalla kuin ostamalla. Ehkä voisit tehdä kollaaseja kauniista tavaroista. Ehkä voisit ottaa kynän käteen ja yrittää piirtää sen hienon valaisimen mallista. Ehkä voisit mennä museoon tai taidenäyttelyyn (jos aika ja jaksaminen sallii).

Myös haaveilu (paremmasta tai helpommasta elämästä, jota nämä tavarat ja niiden hankkiminen edustaa) on moraalisesti neutraalia. Ei siinä ole mitään pahaa, ja se voi olla hyvinkin rentouttavaa. Mitä jos sallisit itsesi vaikka sellaisen, että menet sänkyyn makuulle, kuuntelet musiikkia ja haaveilet kaikista ihanista tavaroista ja asioista mitä mieleen tulee? Ja sitten menet jatkamaan hommia. :D Takuulla rentouttavampaa kuin ostelu/Tori-selaaminen, ja ajaa saman asian. Aikaakin kuluu saman verran kuin Torissa kuluisi.

Pointtini on, että kunhan muutat käytöstäsi omia tarpeitasi tunnistaen ja kuunnellen, uskon täysin että onnistut. Esimerkkini olivat vain jotain nopeasti keksittyjä. Paljon tsemppiä!

No tämäkin on vähän sellainen, että mikä sopii kellekin. Itsellänikin ostolakko meni monesti mönkään jo heti viikon jälkeen. Mutta nyt teimme vuoden haasteen koko perheen kesken, joten se lipsuminen siitä on vaikeampaa. Enkä pysty siihen, että salaa ostaisin, omatuntoni huutelisi liian kovasti.

Ja voin sanoa, että jos alkaisin haaveilemalla haaveilla tavarasta, niin sehän vasta saisikin ostelemaan. Ostelisin kahta kauheammin.

Monilla toimii myös se, että kerää tavarat nettikaupassa ostoskoriin ja sulkee sen hetken kuluttua. Itselläni ei, ne tavarat jää kalvamaan mieltäni ja menen tilaamaan ne.

Sellaisen vinkin olen myös kuullut, että jos pystyy vastustamaan ostelua, niin pistää säästöön sen verran rahaa mitä se tuote olisi maksanut. Näin konkretisoituu siihen shoppailuun menevä raha.

Mutta tässä ei ole oikeaa eikä väärää tapaa ja vastausta. Kannattaa vähän kokeilla mikä toimii kelläkin. Samaa kuitenkin suosittelen lainaamani henkilön kanssa, että lepoa ja rentoutumista kaipaisit shoppailun tilalle. Miten olisi alkuun vaikka 5min kävelylenkki? Äänikirjat?

Vierailija kirjoitti:

Käykö kauppa Torissa miten just nyt? Olis aika paljon vaatteita laitettavana myyntiin.

Ei hyvin. Monesti kaupat kaatuu ihan posteihin.

Pakenen myös joskus nettiostoksiin, mutta olen jotenkin niin kohtuullinen luonne, että ostokset pysyvät tarpeellisina. Yritän aina ostosten houkutellessa kuvitella, millaista on, kun vaate tai tavara on saapunut ja sille pitää löytää säilytyspaikka. Se auttaa pysäyttämään turhia hankintoja.

Nyt en ole selannut toria aikoihin, vaan järjestänyt lukuaikaa tai liikunta-aikaa iltaisin. Kirja rauhoittaa ja pieni liikkuminen tekee hyvää. Lasten kanssa järjestetään myös lukuhetkiä ja tehdään asioita yhdessä.

Voimia!

Täällä on mukavaa ja empaattista väkeä. Taas ollut niin mukava lukea näitä viimeisimpiä kommentteja.

Kiitos todella mukavista neuvoista. Olen melko analyyttinen ihminen ja pyrin löytämään juurisyyn oireille, oli ne sitten mitä tahansa. Ongelma on ehkä siinä, että olen ollut ns. aina tällainen shoppailija. Muistan jo teininä tehneeni kuukauden ostolakkosopimuksen silloisen poikaystävän kanssa (hänen mielestään ostelin liikaa) ja siinä epäonnistuin, kun tuli loppumetreillä niin ihana pakko saada-paita eteen. Nyt, 20 vuotta myöhemmin kukaan ei kyttää ostamisiani mutta edelleen itsekuria ei ole. Ajattelen, että minulla on rahaa ja teen kovasti töitä ja säästänkin vielä joka kuukausi suuren summan. Se, mikä tosiaan tässä vaikuttaa minuun ja perheeseeni on se, kun notkun kaiken vapaa-ajan jossain ostomoodissa joko Torissa, verkkokaupoissa tai sitten teen ostoslistoja tai kiertelen kaupoissa. Tiedän jo kokemuksesta, että se yksi uusi tavara ei tee minua sen onnellisemmaksi. Silti jollain oudolla tavalla aina haksahdan samaan ajatusmalliin. "jos vielä tuon ostan, niin sitten olen tyytyväinen/vaatekaappi on täydellinen/koti on juuri sellainen kuin haluan". Joka kerta tulee kuitenkin uusia haluja. Se on loputon kierre.

Minulla on heikko itsetunto. Olen ajatellut jo kauan, että minussa on lähinnä ulkokuori. Olin nuorempana kaunis ja aina kehuttiin kauneutta ja tyyliä, joten oli tavallaan helppo panostaa niihin. Nyt kun elämää on jo eletty, uraa tehty ja koulutukset hankittu on minulla yhä sama olo, paitsi etten todellakaan ole enää nuori ja nätti. Siksi tuntuu, ettei minussa ole mitään sisältöä, mitään erityistä, jonka vuoksi minusta joku pitäisi,vaikka minulla on lapsi ja mies jotka suorastaan jumaloivat minua ja rakastava lapsuudenperhekin. Kehtaan tämän tässä anonyymisti auki kirjoittaa. Ystäviä ei ole, olen melkoisen introverttiluonne.

Haluaisin elää elämää, jossa olisi niitä ystäviä, joiden kanssa tehdä asioita ja mennä ja harrastaa. Sosiaalinen elämäni on ollut jo useita vuosia ihan nollissa, kiitos koronan, työpaikan vaihtumisen, etätyön ja vauva- sekä pikkulapsiajan. Täytän elämäni ostelemalla. Ehkä tämä helpottuu kesällä, kun puolisonkin kanssa ehtii jotain tehdä ja tulee enemmän liikuttua lapsenkin kanssa ihmisten ilmoilla. Nyt vaan päivät ovat pelkkää suorittamista ja ahdistusta.

Minusta olisi kyllä kivaa pitää kunnon ostolakko mutta siihen on ihan turha edes ryhtyä enää miljoonatta kertaa. Luen kyllä paljon ja harrastan taidejuttuja mutta kaikki se on sitten kuitenkin aika yksinäistä. Ehkä yksinäisyys on se juurisyy.

Se ylivirittynyt ostoaddikti

Lisään vielä, että monesti kunnon ahdistuksen ottaessa vallan minun tekee mieli laittaa kaikki tavara pois. Jos se minusta olisi kiinni, meillä olisi varmaan 20% nykyisestä tavaramäärästä. Alan aina ahdistuneena järjestellä ja pidän neuroottista listaa siitä, että saan tarpeeksi tavaroita poistettua viikossa tai kuukaudessa. Yritän sillä helpottaa oloa. Yritän hallita elämän kaoottisuutta pitämällä ympäristön edes militantissa järjestyksessä.

Mulla auttoi armoton rahapula.

Laitoin isoja määriä tavaraa myytiin ja rahoilla ostin mm ruokaa.

Lopuksi myynti vaihtui vaihtoon.

Tein lapsenvahdin töitä, sain paökaksi kirppistavaraa. Kirppiksen pitäjä hommasi kuljetuksen, hän hinnoitteli ja myi, myynti laitettiin puoliksi.

Mutta niin, että sain ottaa tavaraa, mikä oli kirppiksellä myynnissä.

Hetken otin mm Arabian astioita. Ne vein Arabialke second hand iin ja sain itselle ja lapsille arabian astiat ja hackmannin aterimet.

Tällä hetkellä minulle kerätään kultakoruja ja kalevala koruja. Jälkimmäinen ei tapahdu, koska rahaa tulee vähän vrt korujen hinta. Kalevala korut vien second handiin ja ostannitselleni korun.

Kodin tyhjentämisessä meni vuosia.

Kävin mm lastenvahtipalkalla katsomassa ystävieni lapsia vuosia ja ystäväni sanoi heillä se tarkoitti vain suoraa tietä irtaimistolle.

Olen vienyt kiertoon, juuri kirppiksille, tuhansia banaanilaatikoita, eli kaatopaikkakuormassa tämä kyllä on näkynyt.

Esim yhtenä vuotena sulatin lunta jääkaapissa ja vettä käytin vessan vetämiseen. Samaa tein keväästä syksyyn sadevedelle. Yli 10 000 l on säästynyt raanavettä.

Kaiken tämän jälkeen on helppo todeta kotoa karsiminen ei lopu koskaan. Tietty määrässä on kuolinpesiäkin.

Jollet ole minimalisti, karsiminen on loputonta.

Tammi-heinäkuu sain joka kk n 100 banaanilaatikkoa, kun 3 lapsen vanhemmat kävivät ison omakotitalon läpi.

He ovat vuosikymmeniä olleet kauppiaita, ikinä ei ole mitään karsittu.

70% meni kirppikselle, 30% roskiin.

Heidän kotinsa on nyt aika tyhjä. Edessä on jossain vaiheessa myynti ja muutto pienempään kotiin.

Vaimo sanoi hän joka päivä , yli puoli vuotta, pakkasi väh 3 laatikkoa turhaa kaapeista.

Edes heinäkuussa, kun kaikki oli käyty moneen kertaan läpi, ei työ ollut vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi armoton rahapula.

Laitoin isoja määriä tavaraa myytiin ja rahoilla ostin mm ruokaa.

Lopuksi myynti vaihtui vaihtoon.

Tein lapsenvahdin töitä, sain paökaksi kirppistavaraa. Kirppiksen pitäjä hommasi kuljetuksen, hän hinnoitteli ja myi, myynti laitettiin puoliksi.

Mutta niin, että sain ottaa tavaraa, mikä oli kirppiksellä myynnissä.

Hetken otin mm Arabian astioita. Ne vein Arabialke second hand iin ja sain itselle ja lapsille arabian astiat ja hackmannin aterimet.

Tällä hetkellä minulle kerätään kultakoruja ja kalevala koruja. Jälkimmäinen ei tapahdu, koska rahaa tulee vähän vrt korujen hinta. Kalevala korut vien second handiin ja ostannitselleni korun.

Kodin tyhjentämisessä meni vuosia.

Kävin mm lastenvahtipalkalla katsomassa ystävieni lapsia vuosia ja ystäväni sanoi heillä se tarkoitti vain suoraa tietä irtaimistolle.

Olen vienyt kiertoon, juuri kirppiksille, tuhansia banaanilaatikoita, eli kaatopaikkakuormassa tämä kyllä on näkynyt.

Esim yhtenä vuotena sulatin lunta jääkaapissa ja vettä käytin vessan vetämiseen. Samaa tein keväästä syksyyn sadevedelle. Yli 10 000 l on säästynyt raanavettä.

Kaiken tämän jälkeen on helppo todeta kotoa karsiminen ei lopu koskaan. Tietty määrässä on kuolinpesiäkin.

Jollet ole minimalisti, karsiminen on loputonta.

Tammi-heinäkuu sain joka kk n 100 banaanilaatikkoa, kun 3 lapsen vanhemmat kävivät ison omakotitalon läpi.

He ovat vuosikymmeniä olleet kauppiaita, ikinä ei ole mitään karsittu.

70% meni kirppikselle, 30% roskiin.

Heidän kotinsa on nyt aika tyhjä. Edessä on jossain vaiheessa myynti ja muutto pienempään kotiin.

Vaimo sanoi hän joka päivä , yli puoli vuotta, pakkasi väh 3 laatikkoa turhaa kaapeista.

Edes heinäkuussa, kun kaikki oli käyty moneen kertaan läpi, ei työ ollut vaikeaa.

Vesi maksaa noin 5 euroa kuutiolta eli olet säästänyt 50 e ja paljonko kaman edestakainen raahaaminen on maksanut. Puhumattakaan käytetystä ajasta, jonka olisi voinut käyttää mm. Henkisen pääoman kartuttamiseen...

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että monesti kunnon ahdistuksen ottaessa vallan minun tekee mieli laittaa kaikki tavara pois. Jos se minusta olisi kiinni, meillä olisi varmaan 20% nykyisestä tavaramäärästä. Alan aina ahdistuneena järjestellä ja pidän neuroottista listaa siitä, että saan tarpeeksi tavaroita poistettua viikossa tai kuukaudessa. Yritän sillä helpottaa oloa. Yritän hallita elämän kaoottisuutta pitämällä ympäristön edes militantissa järjestyksessä.

Olet hyvä esimerkki ongelmasta joka taitaa olla todella monella tässäkin ketjussa: shoppaillaan syystä x, ahdistutaan, hankkiudutaan eroon tavarasta, jatketaan shoppailua, ahdistutaan, hankkiudutaan eroon tavarasta... loputon kierre, jos tavaravirtaan ei saa stoppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi armoton rahapula.

Laitoin isoja määriä tavaraa myytiin ja rahoilla ostin mm ruokaa.

Lopuksi myynti vaihtui vaihtoon.

Tein lapsenvahdin töitä, sain paökaksi kirppistavaraa. Kirppiksen pitäjä hommasi kuljetuksen, hän hinnoitteli ja myi, myynti laitettiin puoliksi.

Mutta niin, että sain ottaa tavaraa, mikä oli kirppiksellä myynnissä.

Hetken otin mm Arabian astioita. Ne vein Arabialke second hand iin ja sain itselle ja lapsille arabian astiat ja hackmannin aterimet.

Tällä hetkellä minulle kerätään kultakoruja ja kalevala koruja. Jälkimmäinen ei tapahdu, koska rahaa tulee vähän vrt korujen hinta. Kalevala korut vien second handiin ja ostannitselleni korun.

Kodin tyhjentämisessä meni vuosia.

Kävin mm lastenvahtipalkalla katsomassa ystävieni lapsia vuosia ja ystäväni sanoi heillä se tarkoitti vain suoraa tietä irtaimistolle.

Olen vienyt kiertoon, juuri kirppiksille, tuhansia banaanilaatikoita, eli kaatopaikkakuormassa tämä kyllä on näkynyt.

Esim yhtenä vuotena sulatin lunta jääkaapissa ja vettä käytin vessan vetämiseen. Samaa tein keväästä syksyyn sadevedelle. Yli 10 000 l on säästynyt raanavettä.

Kaiken tämän jälkeen on helppo todeta kotoa karsiminen ei lopu koskaan. Tietty määrässä on kuolinpesiäkin.

Jollet ole minimalisti, karsiminen on loputonta.

Tammi-heinäkuu sain joka kk n 100 banaanilaatikkoa, kun 3 lapsen vanhemmat kävivät ison omakotitalon läpi.

He ovat vuosikymmeniä olleet kauppiaita, ikinä ei ole mitään karsittu.

70% meni kirppikselle, 30% roskiin.

Heidän kotinsa on nyt aika tyhjä. Edessä on jossain vaiheessa myynti ja muutto pienempään kotiin.

Vaimo sanoi hän joka päivä , yli puoli vuotta, pakkasi väh 3 laatikkoa turhaa kaapeista.

Edes heinäkuussa, kun kaikki oli käyty moneen kertaan läpi, ei työ ollut vaikeaa.

Vesi maksaa noin 5 euroa kuutiolta eli olet säästänyt 50 e ja paljonko kaman edestakainen raahaaminen on maksanut. Puhumattakaan käytetystä ajasta, jonka olisi voinut käyttää mm. Henkisen pääoman kartuttamiseen...

Mä vietin paljon aikaa yksin.

Se, että samalla, kun vien petivaatteet ulos, otin ämpärillisen lunta, siihen ei mennyt aikaa.

Kun sulatin lunta, ei puhdasta vettä mennyt viemäristä alas.

En minä laske säästöä euroissa, vaan tätä tein ihan ympäristön vuoksi.

Nämä kirppistavarat, esim sinne kirppikselle ne meni muiden mukana.

Kirpparin omistajan poika ajaa rekkaa.

Vein laatikot ison tien varteen ja otti ne kyytiin.

Toisessa päässä ajoi vajaa km tavaroiden takia.

Itse ajattelen se, jos joku on henkisen pääoman kartuttamista.

Miten tavarasta tulee roskaa ja seuraava käyttäjä on vaikea löytää.

Kauppiaat aikoo laittaa 3 v sisällä talon myyntiin. Ilman tätä, he olisivat tilanneet lavan.

Heiltä minulle on matkaa vajaa 5 km mennen tullen. N 30 km liikkui pakettiauto tämän vuoksi.

Rouva ainakin oppi. 8 lapsen isoäitinä aikaa olisi ollut aikaisemmibkin moiseen

Heh, 71 tavaraa väheni kirppiksellä. 179 sinne vietiin. Ihan hyvin. Loput sitten kyselen mitä kaverit ja tutut haluaa napsia ja loput johonkin Uffille.

Ja kyllä, on raakattu pois jo tahraiset ja reikäset, sellaiset menevät meillä jo suoraan roskiin. Saamme sellaisia itse joskus lahjoituksina muilta ja pistän suoraan roskiin. Kaikki meiltä kiertoon lähtevät ovat ehjiä ja siistejä. En lahjoita kulahtanutta, ystävältä voin kysyä kelpaako sellaiset rönttävaatteiksi ja jos ei, niin sellaiset menee roskiin.

täällä kanssa shoppailu toiminut piristykeinona eri elämänvaiheissa, niin parisuhteessa kuin sinkkunakin. Viime vuosina se on jonkun verran vähentynytkin. Talvisin uppoan helposti siihen moodiin etten tarvi kun parit farkut ja pari neuletta. Kevään lähestyessä alkaa sitten tämä sisäinen nainen nostamaan päätään, jota pitäisi piristää ja ostaa uutta ja kivaa. 

Ostolakot on olleet itselläni enemmän ja vähemmän lyhytaikaisia eli eivät ole toimineet itselleni. Tosin mulla ei ole työni puolesta varaa pitää vuotta sillä menolla, että kuljen haaroista revenneissä farkuissa :D( kyllä, hyvä tekosyy olla kokeilematta lakkoa)

Ostolakko onnistuu itselläni parhaiten silloin, kun on joku tiukka säästökohde, viimeksi se oli asunnon omarahoitusosuus. Parasta se olisi kai löytää se sisäinen mörkö, joka shoppailuhimon taakse piiloutuu tai sitten pitäisi keksiä joku harrastus, ettei jää aikaa lauantai-illan zalandosurffailulle. Toki osaan myös innostua harrastustarvikkeiden shoppailusta...ja muille lahjojen ostamisesta. Eli joku metsästyspeli tää on.