Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20824)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?
Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.
On tullut tarpeeseen.Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.
Minusta idea oli hyvä. Juuri näin voi saada järkevään käyttöön tavaraa, jolla ei itselle ole käyttöä. Yhden työpaikalla tämä siis on hyvä idea, toisen ei.
Minun työpaikoillani on ollut myös näitä eriparimukeja ja ne ovat toimineet siellä hyvin, koska ihmiset usein ottava nimikkomukit (ei mene sekaisin, kenen kuppi). Sitten on ne yhteiskäytössä olevat. Näin on ollut niin isoissa kuin pienissä organisaatioissa. Sitten on saattanut olla joku edustusastiasto, josta saa tarvittaessa vieraalle mukin.
Koskaan ei ole ollut mikään mukikaaos, mutta kaipa tämäkin voi olla jollekin ongelma. Kuitenkin on hyvä myös muistaa, että jos sinun silmääsi eroparisuus sattuu ja se sinua ahdistaa (muille täysin ok), hoida se ahdistus.
Hei. En tarkoittanut loukata. Kirjoitin erilaisen näkökulman. Ahdistusta hoidan jo lääkkeillä, se puoli on kunnossa. Ei kuitenkaan nyt toisten ahdistuksiin kannata ottaa hirveästi täällä kantaa. Erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia saa kertoa hyvässä hengessä eikä tarvitse puolustautua passiivisaggressiivisella kommentilla jos joku on kirjoittanut erilaisen mielipiteen kuin mitä on omassa kommentissa. Monet näkökulmat ovat tänne tervetulleita!
Minulla on tähän hieman nolo näkökulma... :D
Vein pari vuotta sitten kaapissa vuosikymmeniä lojuneen astiaston mieheni firmalle käyttöön. Nyt olen sitten jo kaksi kesää miettinyt, että pitäisikö minun sittenkin hakea se takaisin, sillä niillä sai kesäisin terassille niin kauniin kattauksen.
Tarvitsen apua! Voisiko joku puhua minulle järkeä, etten tarvitse kyseistä astiastoa kesän about kahta - kolmea kattausta varten?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonnii.
Nyt on jokainen halukas varmaan saanut ilmaistua tavaraan ja kierrättämiseen liittyvät ideologiset arvonsa. Voisimmeko mahdollisesti palata takaisin arvojemme linnakkeista ja jatkaa keskustelua jälleen ilman ideologisten peitsien kalistelua?
Ainakin hetkeksi...? :)
Kannatetaan, peukku ylös!
Oma "tavarasuhteeni" on ollut kaiken kaikkiaan haastava aika lailla jo tämän ketjun alkupäivistä saakka. Koin henkilökohtaisen herätykseni tavaraähkyyn ja sen luomiin moniin yksilökohtaisiin sekä yhteiskunnallisiin ongelmiin vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun olin jo nelikymppinen. Eli aivan liian myöhään. Hyvätuloisena olin onnistunut keräämään valtavat määrät erilaista kiinteää sekä irtainta omaisuutta koko aikuisikäni ajan. Tilannetta ei helpottanut itseään onnelliseksi ostava puoliso ja se, että sain melko lyhyellä aikavälillä selvitettäväksi ainoana kuolinpesän osakkaan useamman kuolinpesän.
Tosiaan vajaa kymmenen vuotta on nyt kulunut ja montaa tunnetta ja yhteiskunnallista tiedostamista on tässä läpi käyty. Tavoitteeni olisi päästä vihdoin tilanteeseen, jossa voisin pohtia, kuinka monta kahvimukia on sopiva määrä ilman, että samaan aikaan miettisin kuinka monta varastoa minulla on edelleen raivaamatta. Minulle ostamisen lopettaminen oli todella helppoa (vuosiin olen ostanut tavaraa tai vaatteita lähinnä kasvaville lapsille), mutta se jälkiraivaus, kun tilanne on päässyt jo todella pahaksi, on ollut (ja on edelleen) loputon suo. Olen todellakin maksanut (ja maksan edelleen) omista ja minua edeltävien sukupolvien "tavarasynneistä"...
Tällä pitkällä tarinalla halusin vain tuoda julki, että ihmisten lähtötilanteet ovat niin erilaisia. Siitä huolimatta olen kaikkina näinä vuosia kokenut tämän ketjun hyvin inspiroivana eteenkin kaikkein synkimmillä hetkillä. Vaikka mittasuhteet saattavat olla meillä kaikilla erilaisia, perusongelma on kuitenkin hyvin sama. Oma henkilökohtainen suhde tavaraan ja/tai omaisuuteen.
Toisin sanoen, olkaamme toisillemme armollisia. Ja peace... :)
Ihmettelen kommenttiasi, en sen sisältöä vaan sitä, että se on vastauksena ja kannustuksena tuohon "ideologisten peitsien kalistelua" lopettavaan lapselliseen kommenttiin. Jos olet miettinyt asiaa yhteiskunnalliseltakin kannalta etkä ole enää parikymppinen, ja jos mietit omia arvomaailmojasi, niin tiedät itsekin täysin hyvin, että koko tässä ketjussa ja keskustelussa on viime kädessä kysymys ideologisista valinnoista.
Kaikille tavarat eivät ole ideologisia, mutta nämä ihmiset eivät tee tavaroista suurempaa asiaa kuin ne ovat ja ennen muuta eivät hanki tavaraa, jota eivät käytä tai tarvitse. He eivät osallistu tähän keskusteluun, paitsi korkeintaan ihmetellen seuraten.
Sen sijaan jokainen, jolle liika tavara on ongelma, on joutunut erilaisten ideologioiden vangiksi (konsumerismi, markkinausko, mielikuvateollisuus, mainospropaganda ja sen taustalla olevat yritysten liikevaihtopyrkimykset). Kaikkein pahinta mitä voi tehdä, jos haluaa auttaa itseään ja toisiaan ylimääräisen tavaran kanssa kamppailevia, on sanoa, että asia ei ole ideologinen.
Kenellekään tähän ketjuun omasta tavarasuhteestaan kirjoittaneelle tavara ei ole epäideologinen asia, päinvastoin. On vastuutonta väittää muuta. Tottakai tässäkin ketjussa on eri tavoin ongelmaisia ja älykkyyden suhteen rajoittuneita, ja sitä suuremmalla syyllä esimerkiksi sinun kaltaisesi asiaa eri kanteilta miettineen ihmisen tulisi kantaa vastuu siitä, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. Ideologioista saa tietenkin olla eri mieltä, mutta niiden vaikutus ihmisten käyttäytymiseen on kuitenkin fakta.
Miksi suomen kielessä ei ole yhtä ytimekästä sanaa kuin declutter, vai keksittekö te? Tavaroiden karsiminen ei ole ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomen kielessä ei ole yhtä ytimekästä sanaa kuin declutter, vai keksittekö te? Tavaroiden karsiminen ei ole ihan sama.
Miksei olisi? Taidat olla vain näitä, joiden mielestä englanti on jotenkin niin paljon parempi kieli ja niin paljon ilmaisuvoimaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan jokainen, jolle liika tavara on ongelma, on joutunut erilaisten ideologioiden vangiksi (konsumerismi, markkinausko, mielikuvateollisuus, mainospropaganda ja sen taustalla olevat yritysten liikevaihtopyrkimykset). Kaikkein pahinta mitä voi tehdä, jos haluaa auttaa itseään ja toisiaan ylimääräisen tavaran kanssa kamppailevia, on sanoa, että asia ei ole ideologinen.
Minä ideologian haluat määritellä television himohamstraajille, jotka ovat syvästi masentuneita kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja muiden järkyttävien kokemustensa kautta? Moni ei pysty esim. luopumaan yhdestäkään kuolleen lähiomaisen tavarasta.
Olen samaa mieltä kuin tuo toinen sinulle vastannut. (Hallitsemattomaan) tavaramäärään ei tarvita mitään ideologiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan jokainen, jolle liika tavara on ongelma, on joutunut erilaisten ideologioiden vangiksi (konsumerismi, markkinausko, mielikuvateollisuus, mainospropaganda ja sen taustalla olevat yritysten liikevaihtopyrkimykset). Kaikkein pahinta mitä voi tehdä, jos haluaa auttaa itseään ja toisiaan ylimääräisen tavaran kanssa kamppailevia, on sanoa, että asia ei ole ideologinen.
Korjaus edelliseen:
Minkä ideologian haluat määritellä television himohamstraajille, jotka .....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?
Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.
On tullut tarpeeseen.Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.
Minusta idea oli hyvä. Juuri näin voi saada järkevään käyttöön tavaraa, jolla ei itselle ole käyttöä. Yhden työpaikalla tämä siis on hyvä idea, toisen ei.
Minun työpaikoillani on ollut myös näitä eriparimukeja ja ne ovat toimineet siellä hyvin, koska ihmiset usein ottava nimikkomukit (ei mene sekaisin, kenen kuppi). Sitten on ne yhteiskäytössä olevat. Näin on ollut niin isoissa kuin pienissä organisaatioissa. Sitten on saattanut olla joku edustusastiasto, josta saa tarvittaessa vieraalle mukin.
Koskaan ei ole ollut mikään mukikaaos, mutta kaipa tämäkin voi olla jollekin ongelma. Kuitenkin on hyvä myös muistaa, että jos sinun silmääsi eroparisuus sattuu ja se sinua ahdistaa (muille täysin ok), hoida se ahdistus.
Hei. En tarkoittanut loukata. Kirjoitin erilaisen näkökulman. Ahdistusta hoidan jo lääkkeillä, se puoli on kunnossa. Ei kuitenkaan nyt toisten ahdistuksiin kannata ottaa hirveästi täällä kantaa. Erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia saa kertoa hyvässä hengessä eikä tarvitse puolustautua passiivisaggressiivisella kommentilla jos joku on kirjoittanut erilaisen mielipiteen kuin mitä on omassa kommentissa. Monet näkökulmat ovat tänne tervetulleita!
Olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut, että tuommoiset pikkujututkin ärsyttää sanoit. Totesin, että kaipa tällainen mukikaaos voi olla jossain/jollekin ongelma, mutta jos se on sitä vain sinulle ja muille toimii, on asiallista hoitaa oma ahdistus.
Mitä passiivis-aggressiivista tässä kommentissa on? Minä ainakin pidän ohjenuorana, että kun joku asia kotona/töissä tai ihan missä vaan ärsyttää _vain_ minua, ratkaisu on mitä luultavammin minun korvieni välissä. Osa ihmisistä pyrkii kontrolloimaan ympäristöään, koska heitä sattuu silmiin tai heille käy vain oma tapa hoitaa asioita.
Jos siis sinun tunteistasi ei saa puhua, älä puhu niistä ensin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kommenttiasi, en sen sisältöä vaan sitä, että se on vastauksena ja kannustuksena tuohon "ideologisten peitsien kalistelua" lopettavaan lapselliseen kommenttiin. Jos olet miettinyt asiaa yhteiskunnalliseltakin kannalta etkä ole enää parikymppinen, ja jos mietit omia arvomaailmojasi, niin tiedät itsekin täysin hyvin, että koko tässä ketjussa ja keskustelussa on viime kädessä kysymys ideologisista valinnoista.
Kaikille tavarat eivät ole ideologisia, mutta nämä ihmiset eivät tee tavaroista suurempaa asiaa kuin ne ovat ja ennen muuta eivät hanki tavaraa, jota eivät käytä tai tarvitse. He eivät osallistu tähän keskusteluun, paitsi korkeintaan ihmetellen seuraten.
Sen sijaan jokainen, jolle liika tavara on ongelma, on joutunut erilaisten ideologioiden vangiksi (konsumerismi, markkinausko, mielikuvateollisuus, mainospropaganda ja sen taustalla olevat yritysten liikevaihtopyrkimykset). Kaikkein pahinta mitä voi tehdä, jos haluaa auttaa itseään ja toisiaan ylimääräisen tavaran kanssa kamppailevia, on sanoa, että asia ei ole ideologinen.
Kenellekään tähän ketjuun omasta tavarasuhteestaan kirjoittaneelle tavara ei ole epäideologinen asia, päinvastoin. On vastuutonta väittää muuta. Tottakai tässäkin ketjussa on eri tavoin ongelmaisia ja älykkyyden suhteen rajoittuneita, ja sitä suuremmalla syyllä esimerkiksi sinun kaltaisesi asiaa eri kanteilta miettineen ihmisen tulisi kantaa vastuu siitä, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. Ideologioista saa tietenkin olla eri mieltä, mutta niiden vaikutus ihmisten käyttäytymiseen on kuitenkin fakta.
Herranen aika, mitä diippii shittii. Jos mulle on ollut joku ideologinen juttu, että olen hankkinut vaikka lapselle tarpeellisia tavaroita, joista yritän nyt päästä eroon niin olkoot sitten niin. Itsehän täällä romujen keskellä istun, ja olen todennut että kontollani on asioita, joita en enää tarvitse ja jotka eivät elämääni palvele millään tavalla. Sinun on turha tänne tulkuttamaan näitä ideologioita ja muita huttuja, uskotella itsellesi, että kaikki ovat ostaneet nurkat täyteen tavaraa ihan vaan koska mainostetaan ja luodaan tarpeita. Kyllä, tarpeita luodaan paljon markkinoinnin keinoin, mutta kyllä asioita ja tavaroita ostetaan ja ennenkaikkea tarvitaan.
Repesin. :DDD
Nimettäköön tämä viimeisin ketjun laukalle lähtö, vaikka diippishittigeitiksi. ;)
Tämä on keskustelupalsta. Silti kun joku kirjoittaa tähän ketjuun millään tapaa yleisestä hymistelystä tai tsemppistelystä poikkeavan kommentin, seuraa heti pitkiä ja lyhempiä vastauksia, joissa pyydetään poikkeavaa lopettamaan ja aletaan toivotella rauhaa ja armoa.
Onko todella niin mahdotonta antaa kunkin lausua mielipiteensä? Jos siihen ei ole muuta sanottavaa kuin tavalla tai toisella (vaikka kuinka positiivispsykologisella) voitko lopettaa niin miksi kommentoida ylipäätään?
Ainakin minulle tämän keskustelun ja monen muun suola ovat nimenomaan herättelevät kommentit. Ideologia-pointti on hyvä. Moni kun ei omaansa tunnista lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomen kielessä ei ole yhtä ytimekästä sanaa kuin declutter, vai keksittekö te? Tavaroiden karsiminen ei ole ihan sama.
Olen samaa mieltä, että tavaroiden karsiminen ei ole ihan sama mitä declutter termi. Clutter taitaa enemmänkin tarkoittaa roinaa ja sotkua?
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun erääseen askarteluryhmään Facebookissa ja siellä jotkut paperiaskartelijaksi itseään tituleeraavat ovat kyllä enemmän muoviaskartelijoita, ostetaan ja käytetään muoviteippiä, muovitarroja, muovilla päällystettyä paperia, muovikoristeita, kaikenlaisia mömmöjä ja erikoisliimoja. Mitä enemmän kierrätyskelvotonta härpäkettä yhteen korttiin tai laatikkoon on saatu ympättyä sitä äänekkäämmät ihailunosoitukset. No tämä oli enemmän sivusta, ehkä pointtini on, että melkein mitä tahansa saa harrastettua epäekologisesti tai kestävämmin, harkiten mitä materiaaleja käyttää ja mistä ne hankkii.
Tuolla aiemmin kirjoitin, miten itse pyrin viemään kaatikselle mahdollisimman vähän ja käyttämään mieluummin johonkin tarvitsemaani materiaalin.
Olen ihan samaa mieltä silti tästä askarteluaiheesta. En tiedä, kuuluinko tähän samaan ryhmään, mutta kaikenmaailman spraymaalivirityksiä maitopullonkorkeista siellä oli. Jos kohta fiksuja ja tarpeellisiakin juttuja. Tämän siis varmasti voi toteuttaa sekä jätettä ja turhaa rojua lisäävällä ja toisaalta vähentävällä tavalla.
Itse en niinkään etsi rojulle/jätteelle käyttötapaa kuin jalostan siitä tavaraa, jota muuten haluaisin tai tarvitsisin ja ostaisin. Useimmiten ideoin itse, mutta jonkin verran haen DIY-hakusanoilla. Olen tehnyt valaisimia, erilaisia säilytysratkaisuja, korjannut kalusteita ja vaatteita jne. Minulla tämä tyydyttää uuden ostamisen tarvetta ja toisaalta on kiva saada itse tehtyä ja kunnostettua vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallinen keskusteluketju tämä. Puhutaan vain siitä, mistä omista tavaroista pitäisi luopua?
Heitänpä tähän oman tilanteeni:
Eron jälkeen hankin kolmion itselleni ja kahdelle lapselleni.
Omilleen muutettuaan ei kumpikaan viitsinyt tehdä entisille huoneilleen mitään.
Oli kova työ tyhjentää tuota kolmiota myyntikuntoon.
Itse muutin työn perään yli 200 km:n päähän.
Mukaan jouduin tilavaan yksiööni ottamaan paljon myyntikelpoista tavaraa entisestä asunnostani.
Osan olen jo saanut myytyä, mutta tavarapaljoutta riittää. Ja se ei ole turhaa rojua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonnii.
Nyt on jokainen halukas varmaan saanut ilmaistua tavaraan ja kierrättämiseen liittyvät ideologiset arvonsa. Voisimmeko mahdollisesti palata takaisin arvojemme linnakkeista ja jatkaa keskustelua jälleen ilman ideologisten peitsien kalistelua?
Ainakin hetkeksi...? :)
Kannatetaan, peukku ylös!
Oma "tavarasuhteeni" on ollut kaiken kaikkiaan haastava aika lailla jo tämän ketjun alkupäivistä saakka. Koin henkilökohtaisen herätykseni tavaraähkyyn ja sen luomiin moniin yksilökohtaisiin sekä yhteiskunnallisiin ongelmiin vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun olin jo nelikymppinen. Eli aivan liian myöhään. Hyvätuloisena olin onnistunut keräämään valtavat määrät erilaista kiinteää sekä irtainta omaisuutta koko aikuisikäni ajan. Tilannetta ei helpottanut itseään onnelliseksi ostava puoliso ja se, että sain melko lyhyellä aikavälillä selvitettäväksi ainoana kuolinpesän osakkaan useamman kuolinpesän.
Tosiaan vajaa kymmenen vuotta on nyt kulunut ja montaa tunnetta ja yhteiskunnallista tiedostamista on tässä läpi käyty. Tavoitteeni olisi päästä vihdoin tilanteeseen, jossa voisin pohtia, kuinka monta kahvimukia on sopiva määrä ilman, että samaan aikaan miettisin kuinka monta varastoa minulla on edelleen raivaamatta. Minulle ostamisen lopettaminen oli todella helppoa (vuosiin olen ostanut tavaraa tai vaatteita lähinnä kasvaville lapsille), mutta se jälkiraivaus, kun tilanne on päässyt jo todella pahaksi, on ollut (ja on edelleen) loputon suo. Olen todellakin maksanut (ja maksan edelleen) omista ja minua edeltävien sukupolvien "tavarasynneistä"...
Tällä pitkällä tarinalla halusin vain tuoda julki, että ihmisten lähtötilanteet ovat niin erilaisia. Siitä huolimatta olen kaikkina näinä vuosia kokenut tämän ketjun hyvin inspiroivana eteenkin kaikkein synkimmillä hetkillä. Vaikka mittasuhteet saattavat olla meillä kaikilla erilaisia, perusongelma on kuitenkin hyvin sama. Oma henkilökohtainen suhde tavaraan ja/tai omaisuuteen.
Toisin sanoen, olkaamme toisillemme armollisia. Ja peace... :)
Ihmettelen kommenttiasi, en sen sisältöä vaan sitä, että se on vastauksena ja kannustuksena tuohon "ideologisten peitsien kalistelua" lopettavaan lapselliseen kommenttiin. Jos olet miettinyt asiaa yhteiskunnalliseltakin kannalta etkä ole enää parikymppinen, ja jos mietit omia arvomaailmojasi, niin tiedät itsekin täysin hyvin, että koko tässä ketjussa ja keskustelussa on viime kädessä kysymys ideologisista valinnoista.
Kaikille tavarat eivät ole ideologisia, mutta nämä ihmiset eivät tee tavaroista suurempaa asiaa kuin ne ovat ja ennen muuta eivät hanki tavaraa, jota eivät käytä tai tarvitse. He eivät osallistu tähän keskusteluun, paitsi korkeintaan ihmetellen seuraten.
Sen sijaan jokainen, jolle liika tavara on ongelma, on joutunut erilaisten ideologioiden vangiksi (konsumerismi, markkinausko, mielikuvateollisuus, mainospropaganda ja sen taustalla olevat yritysten liikevaihtopyrkimykset). Kaikkein pahinta mitä voi tehdä, jos haluaa auttaa itseään ja toisiaan ylimääräisen tavaran kanssa kamppailevia, on sanoa, että asia ei ole ideologinen.
Kenellekään tähän ketjuun omasta tavarasuhteestaan kirjoittaneelle tavara ei ole epäideologinen asia, päinvastoin. On vastuutonta väittää muuta. Tottakai tässäkin ketjussa on eri tavoin ongelmaisia ja älykkyyden suhteen rajoittuneita, ja sitä suuremmalla syyllä esimerkiksi sinun kaltaisesi asiaa eri kanteilta miettineen ihmisen tulisi kantaa vastuu siitä, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. Ideologioista saa tietenkin olla eri mieltä, mutta niiden vaikutus ihmisten käyttäytymiseen on kuitenkin fakta.
Kaikille tavarat eivät ole ideologisia, mutta nämä ihmiset eivät tee tavaroista suurempaa asiaa kuin ne ovat ja ennen muuta eivät hanki tavaraa, jota eivät käytä tai tarvitse. He eivät osallistu tähän keskusteluun, paitsi korkeintaan ihmetellen seuraten.
Osuit kyllä aika oikeaan paitsi että osallistun keskusteluun nyt. Olen seurannut tätä ketjua jo pitkään aina silloin tällöin ja voi kyllä sanoa että ihmetellen olen seurannut. Tämä on huippu viihdettä pitää välillä huutaa kumppanikin katsomaan joitain viestejä kun ovat niin hauskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmetteliä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonnii.
Nyt on jokainen halukas varmaan saanut ilmaistua tavaraan ja kierrättämiseen liittyvät ideologiset arvonsa. Voisimmeko mahdollisesti palata takaisin arvojemme linnakkeista ja jatkaa keskustelua jälleen ilman ideologisten peitsien kalistelua?
Ainakin hetkeksi...? :)
Kannatetaan, peukku ylös!
Oma "tavarasuhteeni" on ollut kaiken kaikkiaan haastava aika lailla jo tämän ketjun alkupäivistä saakka. Koin henkilökohtaisen herätykseni tavaraähkyyn ja sen luomiin moniin yksilökohtaisiin sekä yhteiskunnallisiin ongelmiin vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun olin jo nelikymppinen. Eli aivan liian myöhään. Hyvätuloisena olin onnistunut keräämään valtavat määrät erilaista kiinteää sekä irtainta omaisuutta koko aikuisikäni ajan. Tilannetta ei helpottanut itseään onnelliseksi ostava puoliso ja se, että sain melko lyhyellä aikavälillä selvitettäväksi ainoana kuolinpesän osakkaan useamman kuolinpesän.
Tosiaan vajaa kymmenen vuotta on nyt kulunut ja montaa tunnetta ja yhteiskunnallista tiedostamista on tässä läpi käyty. Tavoitteeni olisi päästä vihdoin tilanteeseen, jossa voisin pohtia, kuinka monta kahvimukia on sopiva määrä ilman, että samaan aikaan miettisin kuinka monta varastoa minulla on edelleen raivaamatta. Minulle ostamisen lopettaminen oli todella helppoa (vuosiin olen ostanut tavaraa tai vaatteita lähinnä kasvaville lapsille), mutta se jälkiraivaus, kun tilanne on päässyt jo todella pahaksi, on ollut (ja on edelleen) loputon suo. Olen todellakin maksanut (ja maksan edelleen) omista ja minua edeltävien sukupolvien "tavarasynneistä"...
Tällä pitkällä tarinalla halusin vain tuoda julki, että ihmisten lähtötilanteet ovat niin erilaisia. Siitä huolimatta olen kaikkina näinä vuosia kokenut tämän ketjun hyvin inspiroivana eteenkin kaikkein synkimmillä hetkillä. Vaikka mittasuhteet saattavat olla meillä kaikilla erilaisia, perusongelma on kuitenkin hyvin sama. Oma henkilökohtainen suhde tavaraan ja/tai omaisuuteen.
Toisin sanoen, olkaamme toisillemme armollisia. Ja peace... :)
Ihmettelen kommenttiasi, en sen sisältöä vaan sitä, että se on vastauksena ja kannustuksena tuohon "ideologisten peitsien kalistelua" lopettavaan lapselliseen kommenttiin. Jos olet miettinyt asiaa yhteiskunnalliseltakin kannalta etkä ole enää parikymppinen, ja jos mietit omia arvomaailmojasi, niin tiedät itsekin täysin hyvin, että koko tässä ketjussa ja keskustelussa on viime kädessä kysymys ideologisista valinnoista.
Kaikille tavarat eivät ole ideologisia, mutta nämä ihmiset eivät tee tavaroista suurempaa asiaa kuin ne ovat ja ennen muuta eivät hanki tavaraa, jota eivät käytä tai tarvitse. He eivät osallistu tähän keskusteluun, paitsi korkeintaan ihmetellen seuraten.
Sen sijaan jokainen, jolle liika tavara on ongelma, on joutunut erilaisten ideologioiden vangiksi (konsumerismi, markkinausko, mielikuvateollisuus, mainospropaganda ja sen taustalla olevat yritysten liikevaihtopyrkimykset). Kaikkein pahinta mitä voi tehdä, jos haluaa auttaa itseään ja toisiaan ylimääräisen tavaran kanssa kamppailevia, on sanoa, että asia ei ole ideologinen.
Kenellekään tähän ketjuun omasta tavarasuhteestaan kirjoittaneelle tavara ei ole epäideologinen asia, päinvastoin. On vastuutonta väittää muuta. Tottakai tässäkin ketjussa on eri tavoin ongelmaisia ja älykkyyden suhteen rajoittuneita, ja sitä suuremmalla syyllä esimerkiksi sinun kaltaisesi asiaa eri kanteilta miettineen ihmisen tulisi kantaa vastuu siitä, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. Ideologioista saa tietenkin olla eri mieltä, mutta niiden vaikutus ihmisten käyttäytymiseen on kuitenkin fakta.
Kaikille tavarat eivät ole ideologisia, mutta nämä ihmiset eivät tee tavaroista suurempaa asiaa kuin ne ovat ja ennen muuta eivät hanki tavaraa, jota eivät käytä tai tarvitse. He eivät osallistu tähän keskusteluun, paitsi korkeintaan ihmetellen seuraten.
Jos et nyt kuitenkaan toisten puolesta yrittäisi kertoa, kuka täällä osallistuu ja mistä syistä. Puhu vain itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen keskusteluketju tämä. Puhutaan vain siitä, mistä omista tavaroista pitäisi luopua?
Heitänpä tähän oman tilanteeni:
Eron jälkeen hankin kolmion itselleni ja kahdelle lapselleni.
Omilleen muutettuaan ei kumpikaan viitsinyt tehdä entisille huoneilleen mitään.
Oli kova työ tyhjentää tuota kolmiota myyntikuntoon.
Itsepä vanhempana annoit tapahtua noin. Muiden tavaroista tuli sinun tavaroitasi, koska et kyennyt vaatimaan lapsiltasi tavaroiden poisviemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointtisi. Silti edelleen ihmettelen, miksi ne 40 käyttökelpoista kahvikuppia pitäisi heittää ROSKIIN? Missä kulkee raja, milloin käyttökelpoista tavaraa saa heittää roskiin ja milloin ei?
Kaikesta voi vetää saman argumentin maailma ei pelastu nämä kupit pelastamalla, mutta eikö se juuri olisi seuraavalle sukupolvelle mallin näyttämistä, että todellakin osaisi kantaa vastuun omista rojuistaan mukaan lukien nämä esimerkkikupit?Olen vienyt eriparikippoja työpaikan kahvihuoneeseen yhteiseen käyttöön.
On tullut tarpeeseen.Tämä varmasti toimii jos teillä on muutaman henkilön pikku toimisto ja oikeasti tarvitsette näitä astioita. Meillä isossa organisaatiossa itseäni jo melkeinpä ahdistaa ne eripari mukit ja kipot joita kahvihuoneen kaapit on täynnä. Kiva mennä kahville ja yrittää etsiä normaalia kahvikuppia kun kaapissa on 150 eripari lahjaksi saatua värikästä vitsimukia jotka on tuotu työpaikalle koska kotiin ne eivät sovi. Varmaan olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut että ihan tuollaiset pikkujututkin ärsyttää mutta ei se työpaikka ole useinkaan paras tavaroiden loppusijoituspaikka. Eri asia toki jos huomaa että työpaikalla ei oikeasti ole vaikka yhtään jotain astiaa niin sitten varmasti ok.
Minusta idea oli hyvä. Juuri näin voi saada järkevään käyttöön tavaraa, jolla ei itselle ole käyttöä. Yhden työpaikalla tämä siis on hyvä idea, toisen ei.
Minun työpaikoillani on ollut myös näitä eriparimukeja ja ne ovat toimineet siellä hyvin, koska ihmiset usein ottava nimikkomukit (ei mene sekaisin, kenen kuppi). Sitten on ne yhteiskäytössä olevat. Näin on ollut niin isoissa kuin pienissä organisaatioissa. Sitten on saattanut olla joku edustusastiasto, josta saa tarvittaessa vieraalle mukin.
Koskaan ei ole ollut mikään mukikaaos, mutta kaipa tämäkin voi olla jollekin ongelma. Kuitenkin on hyvä myös muistaa, että jos sinun silmääsi eroparisuus sattuu ja se sinua ahdistaa (muille täysin ok), hoida se ahdistus.
Hei. En tarkoittanut loukata. Kirjoitin erilaisen näkökulman. Ahdistusta hoidan jo lääkkeillä, se puoli on kunnossa. Ei kuitenkaan nyt toisten ahdistuksiin kannata ottaa hirveästi täällä kantaa. Erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia saa kertoa hyvässä hengessä eikä tarvitse puolustautua passiivisaggressiivisella kommentilla jos joku on kirjoittanut erilaisen mielipiteen kuin mitä on omassa kommentissa. Monet näkökulmat ovat tänne tervetulleita!
Olen sen verran stressaantunut ja kuormittunut, että tuommoiset pikkujututkin ärsyttää sanoit. Totesin, että kaipa tällainen mukikaaos voi olla jossain/jollekin ongelma, mutta jos se on sitä vain sinulle ja muille toimii, on asiallista hoitaa oma ahdistus.
Mitä passiivis-aggressiivista tässä kommentissa on? Minä ainakin pidän ohjenuorana, että kun joku asia kotona/töissä tai ihan missä vaan ärsyttää _vain_ minua, ratkaisu on mitä luultavammin minun korvieni välissä. Osa ihmisistä pyrkii kontrolloimaan ympäristöään, koska heitä sattuu silmiin tai heille käy vain oma tapa hoitaa asioita.
Jos siis sinun tunteistasi ei saa puhua, älä puhu niistä ensin itse.
Olen eri vastaaja. Minusta on tosi tökeröä ruveta puhumaan "ahdistuksen hoidosta", ikäänkuin henkilöllä olisi mielenterveyden ongelmia, jos hän ei ole innostunut siitä, että työpaikalle kärrätään kaikenlaista sekalaista kippoa ja kuppia. Voi olla, että siellä on useampikin ihminen, joka ajattelee samalla tavalla, mutteivat kehtaa sanoa mitään, koska se kuppien tuoja tiedetään sinun kaltaiseksi henkilöksi, joka heittäytyy marttyyriksi, jos hänelle kehtaa ehdottaa, että nyt niiden eriparikuppien määrä jo riittäisi.
Mullekin turhan tavaran karsiminen on vaikeaa. Olen huomannut, että helpottaa luopumista kun vie keräyksiin vaikka yhden pussin kerrallaan. Sillon ei tunnu niin pahalta antaa pois ihan rahanarvoista tavaraa (jota ei kuitenkaan jaksaisi myydä). Lisäksi yritän miettiä asiaa niin, että kun kerran annan rahaakin hyväntekeväisyyteen niin miksei sitten turhat tavaratkin voisi vaan viedä Pelastusarmeijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomen kielessä ei ole yhtä ytimekästä sanaa kuin declutter, vai keksittekö te? Tavaroiden karsiminen ei ole ihan sama.
Olen samaa mieltä, että tavaroiden karsiminen ei ole ihan sama mitä declutter termi. Clutter taitaa enemmänkin tarkoittaa roinaa ja sotkua?
Cambridge dictionary
Declutter:
to remove things you do not need from a place, in order to make it more pleasant and more useful:
- I'm going to declutter before my family comes to visit.
- Declutter your kitchen worktops to give yourself more space to cook.
Declutter näyttää tarkoittavan järjestelyä ja siivoamista. Miksi ne sanat eivät kelpaa sinulle? Kun ilmeisesti etsit suomalaista sanaa teolle, jossa "siirretään asioita, joita et tarvitse" etkä halua pitää siinä kyseisessä paikassa, jossa ne nyt ovat.
Kaikille tavarat eivät ole ideologisia, mutta nämä ihmiset eivät tee tavaroista suurempaa asiaa kuin ne ovat ja ennen muuta eivät hanki tavaraa, jota eivät käytä tai tarvitse.
============
Niin, olenhan minäkin tuonne ihan vain ostamisen ilosta hankkinut 90cm laskettelusukset ja koirallekin on jotain kampetta. Mitään käyttöä niille ei nyt enää ole, kun lapsi kasvoi ja koira kuoli. En kyllä oikein koe, että ne olisi silliin aikanaan pitänyt jättää kokonaan ostamatta, koska just nyt tänä päivänä niille ei ole käyttöä.
Ideologioista on yleensä käytetty päätettä -ismi, ja konsumerismia eli kulutuskeskeisyyttä voi siltä osin pitää ideologiana. Kulutusta ovat tavarat ja palvelut, ja jos keskustelun otsikko on "tavarapaljous" niin aihe on läpikotaisin ideologinen.
Eli jos haluaa poistaa ideologian tästä keskustelusta, tulee poistaa koko ketju. En kuitenkaan itse aio merkitä ketjua poistettavaksi, tehköön hän sen, joka tuossa ylhäällä lapsellisesti kuvittelee, että tätä keskustelua voisi käydä ilman "ideologisten peitsien kalistelua".