tavarapaljous :(

Olisinpa nuorena tajunnut. miten kallista ja aikaavievää on omistaa tavaroita ja ennen kaikkea päästä niistä eroon.

Mulle kanssa tuo tiettyä rauhaa, kun kodin tekstiileissä ja muissa materiaaleissa värit sopii keskenään yhteen.

Jotenkin omalla kohdallani miellän sen myös osaksi aikuistumista.

Nuorempana sitä otti ja osti mitä nyt halvimmalla sai, kun koti piti edes jotenkin sisustaa.

Nyt paremman taloudellisen ja henkisen tilanteen myötä sitä arvostaa eri asioita.

Huomenna pitäisi avata varaston ovi ja käydä karsinta puuhiin. Saas nähdä paljonko löytyy edellisten kierrosten "No en mä näistä vielä luovu" - tavaraa.

Masentuisin jos kodissani olisi kaikki mustaa, valkoista tai harmaan sävyjä. Saan väreistä iloa ja energiaa. Lisäksi tekstiileiden värejä vaihtamalla saa halvalla muutettua sisustusta.

Kirjojen kierrätys mietityttää... mikä kirja kelpaa ja mikä ei? Kirjastomme "täti" kertoi, että pitää olla kansipaperi tallella tai kirja ei kelpaa. Ihmettelin sitä, koska itse haen kierrätyksestä lukemista lähinnä kirjailijan nimen perusteella ja tiedän ilman kansipaperin selostusta kiinnostaako kirja vai ei. Kun ostan uusia kirjoja, otan joskus räikeän kansipaperin pois ihan vain saadakseni hillitymmän värimaailman kirjakaappiin. Mitä mieltä olette, onko tuo sääntö asiallinen vai kohtuuton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä ihan täysin eri mieltä siitä, että jokin hillitty värimaailma vaikuttaisi kaaoksen määrään mitenkään :D

Se mistä väreistä ja minkätyylisistä astioista tykkää on täysin makuasia, ja menee tosi överiksi jos aletaan yleistää, että se beige-harmaa värimaailma josta MINÄ tykkään on maailman paras ja harmonisin ja siistein värimaailma, ja että kirkkaat värit jotenkin maagisesti tuottavat tavarakaaosta.

En myöskään ole ikinä oikein tajunnut ihmisten pakkomiellettä "parittomista" mukeista, mutta minulla onkin ihan päinvastainen maku siinäkin. Minusta maailmassa on niin paljon kaikkia kauniita astiastoja, että olen ratkaissut sen niin, että jokainen muki tai kuppipari on aina eri sarjaa... ei se mitään kaaosta lisää, kunhan niitä on vain se tarpeellinen määrä.

Ainoa, missä tasainen värimaailma auttaa, on pyykinpesu. Ja harmaa tai beige pysyy tietysti kauan harmaana tai beigenä siinä missä muut värit alkaisivat harmaantua tai haalistua. Mutta sekasotkuväripyykkiä pystyy kyllä ihan hyvin pesemään myös, kun on värinkerääjäliinoja saatavilla.

Kärsin itse pahenevista aistiyliherkkyyksistä ja todellakin sotkuisesta kodista. Juurikin keskenään sekalaiset ja yhteensopimattomat sekä räikeät tekstiilit aiheuttavat näitä aistiyliherkkyyksiä ja päänsärkyä. Samalla yleisvaikutelma on homssuinen. Tietenkään yksiväristen ja yhteensopivien tekstiilien käyttö ei näitä aistiyliherkkyyksiä kokonaan poista, mutta vähentää kuitenkin turhaa kuormitusta ja kotiin näyttää hillitymmältä. Nykyään en oikein kestä kuin muutamaa harvaa väriä, lähinnä juurikin musta ja tummanharmaa ovat näitä enää sietämiäni värejä. Niin, ja sitä monen suosimaa valkoistakaan en voi sietää. Nykyään pyrinkin ostamaan kaikki tarvitsemani tekstiilit mustana tai tummanharmaana.

No se sopii sitten sinulle, ja hyvä niin. Jokaisella on makunsa ja omat syynsä sisustaa miten haluavat. Itse vastasin lähinnä tuohon ylempänä tehtyyn yleistykseen, että kirjava värimaailma olisi muka jotenkin rinnastettavissa tavarapaljouteen ja sotkuun.

Lukija12 kirjoitti:

Kirjojen kierrätys mietityttää... mikä kirja kelpaa ja mikä ei? Kirjastomme "täti" kertoi, että pitää olla kansipaperi tallella tai kirja ei kelpaa. Ihmettelin sitä, koska itse haen kierrätyksestä lukemista lähinnä kirjailijan nimen perusteella ja tiedän ilman kansipaperin selostusta kiinnostaako kirja vai ei. Kun ostan uusia kirjoja, otan joskus räikeän kansipaperin pois ihan vain saadakseni hillitymmän värimaailman kirjakaappiin. Mitä mieltä olette, onko tuo sääntö asiallinen vai kohtuuton?

Siis kirjaston kierrätyshyllyyn ei kelpaa kirjat ilman kansipapereita? No on aika kohtuuton sääntö kyllä. Ilmaisiahan ne on.

Hassu ajatus, että jokin viime vuoden hittikirja ei kelpaisi ilman kansipapereita, mutta joku Catherine Cookson vuodelta keppi ja kivi kelpaisi, kun siinä on kerran ne tuikitärkeät kansipaperit tallella.

Lukija12 kirjoitti:

Kirjojen kierrätys mietityttää... mikä kirja kelpaa ja mikä ei? Kirjastomme "täti" kertoi, että pitää olla kansipaperi tallella tai kirja ei kelpaa. Ihmettelin sitä, koska itse haen kierrätyksestä lukemista lähinnä kirjailijan nimen perusteella ja tiedän ilman kansipaperin selostusta kiinnostaako kirja vai ei. Kun ostan uusia kirjoja, otan joskus räikeän kansipaperin pois ihan vain saadakseni hillitymmän värimaailman kirjakaappiin. Mitä mieltä olette, onko tuo sääntö asiallinen vai kohtuuton?

Tämä on kyllä erikoista. Olen itse törmännyt samaan ongelmaan kun yritin tarjota kirjojani erääseen antikvariaattiin. Vain ne kirjat kelpasivat, joissa oli kansipaperi tallella. Riippumatta siitä mikä kirja oli kyseessä tai missä kunnossa se muuten oli.

En keksi oikein mitään syytä tälle. Ehkä kirja sitten vain on kansipaperin kanssa jotenkin "myyvemmän" näköinen ja näyttää houkuttelevammalta kirjaston tai antikvariaatin hyllyssä?

Pitkästä aikaa isot poistot.

Pidettiin perheen kesken pihansiivoustalkoot.

Pihapiiristä ja autotallista lähti jätesäkillinen roskaa, 2 kaupan muovikassillista rikkinäistä tavaraa/roskaa, poltettavaa jätettä, 2 jätesäkillistä palautuspulloja, pieni määrä metallijätettä kierrätykseen ja kartonkia kierrätykseen.

Nyt on tavarat paikoillaan ja paikat ojennuksessa.

Edistynyt hitaasti kirjoitti:

Olen konmarittanut jo kolmen vuoden ajan säännöllisesti ja koti on selkiytynyt. Omakotitaloon on 20 vuoden aikana kertynyt kaikenlaista , mutta onneksi sisällä on vain vähän enää karsittavaa. Painajaiseni on puutarhavaja ja autotalli. Vinkkejä niihin kaipaan. Siellä on miehen haalimaan tavaraa ja omia muinaisia sisustusmokia. Ongelmani on se, ettei minulla ole ajokorttia sairauden takia ja mies on sydäntautinen. Homma etenee niin hitaasti, että tähän raivaamiseen menee piiiiiitkä aika. Millaista maksettua palvelua tähän kannattaisi etsiä? Tavaraa pitäisi kuitenkin meidän puolesta olla seulomassa,joten ei voida vain tilata "siivouspalvelua". Olemme vieneet jo monta peräkärryä vauhdilla yksi per viikonloppua. Kyselin jo jätelavan hintoja, mutta hinta oli pöyristyttävä. Muita ratkaisuja?

sisustusmokat ja moni muu käyttökelpoinen tavara saattaisi kelvata Fidalle, hakevat käsittääkseni ihan ilmaiseksi, toisin kun kierrätyskeskus, toki heillekään ei ihan kaikki kelpaa. Jos ihan karsimiseen haluaa apua, niin ammattijärjestäjillä taisi olla joku oma kattojärjestö, jonka kautta voi hakea oman alueen palveluita. Siitä saa kotitalousvähennyksenkin. Tuskin tuntihinnat mitään juristitasoa kuitenkaan on. Sen verran toki voi ennakoida että siivoaa siitä varsinaiset romut jo pois, jolloin aika jäisi oikeasti järjestelyyn. Jos autotalli ja varasto ovat teille turhaa tavaraa täynnä, voi järjestää myös "pihamyyjäiset" eli hae ja maksa jotakin omatunnon mukaan, en tiedä toimisiko Suomessa tälläinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kanssa tuo tiettyä rauhaa, kun kodin tekstiileissä ja muissa materiaaleissa värit sopii keskenään yhteen.

Jotenkin omalla kohdallani miellän sen myös osaksi aikuistumista.

Nuorempana sitä otti ja osti mitä nyt halvimmalla sai, kun koti piti edes jotenkin sisustaa.

Nyt paremman taloudellisen ja henkisen tilanteen myötä sitä arvostaa eri asioita.

Huomenna pitäisi avata varaston ovi ja käydä karsinta puuhiin. Saas nähdä paljonko löytyy edellisten kierrosten "No en mä näistä vielä luovu" - tavaraa.

saman huomannut itse että nyt vanhempana hillitympi sisustus on rentouttavampi, kuoseja ja tekstuuria on, mutta värit eivät hypi silmille ja vähemmän on enemmän toimii paremmin. Nuorempana ollut aika räväköitäkin ratkaisuja, nyt niitä voi hetkittäin hakea pirteämmällä tyynynpäällisellä, toki harvemmin siihen sorrun. Koko-mukeja on eri värisiä fiiliksen mukaan käytettäväksi että kaipaako tänään aamulla oranssia vai vaalensinistä teemukia :) Itse olen introvertti ehkä ekstrovertit saattavat tykätä näyttävämmästä tyylistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen historiafriikki ja rakastan vanhoja valokuvia, erityisesti niitä arkisia tavallisista hetkistä ja tavallisten suomalaisten joulun vietosta ja syntymäpäiviltä, vaikka en ihmisiä tunnekaan. On kiehtovaa nähdä miltä tavallisten ihmisten arkinen elämä näytti aikoina jota en ole itse elänyt.

Voisinpa jotenkin pelastaa vanhat turhat valokuvanne. Kävisin mielellään ne läpi ja toimittaisin vaikkapa kansallisarkistoon sinne sopivat kuvat. Taitaisi vain olla haastavaa sellaisen organisointi palstan kautta.

Joo kyllä valokuvan arvostus saisi palata. Ne ovat oikeasti korvaamattomia eivätkä vie tilaakaan juuri lainkaan.

Nykyään ne saisi jopa digitoitua helposti niin etteivät veisi lainkaan tilaa. Toki kova työ niiden skannailussa olisi. En toki ketään syytä ratkaisuistaan, mutta vähän surettaa kuinka kuviin tallennetut hetket katoavat ikiajoiksi kun ainoa valokuva tuhotaan. Voisipa auttaa jotenkin järkevästi, ymmärrän toki ettei kaikilla ole voimia säilyttelyyn eikä skannailuun ja jokainen tekee omat ratkaisunsa omien tavaroidensa kanssa. 

Olen itse hävittänyt tuhansia kuvia, en tee mitään pahvisilla mustavalkosuherrujsulla, joissa joku matami istuu pihassa jakkaralla tai kihlapari tönöttää salissa. Varmaan 200 oli pelkästään semmoisia kuvia, joissa miehet marssi harmaissa rintamalle. Joku papanpappa varmaan halusi ikuistaa oman kylän ja lähiseudun sotaan lähtijät, mutta kun nimitiedot puuttuivat niin eipä niillä tehnyt kerrassa mitään.

Onneksi jotkut kuvat ovat kelvanneet museoon ja oppilaitoksiin, lähinnä hyvin arkiset entisajan työntekoon kytkeytyvät otokset. Niitä oli jäämistössä paljon, koska eräs jokakesäinen vieras oli intohimoinen kuvaaja. Siksi oli taltioitunut esim. paikallista ruokaperinnettä ja kyseisten ruokien valmistusta.

Täst# aiheesta olisi hyvä aloittaa toinen keskustelu.

Tuntuu niin mammutilta, ihan hirveästi sivuja.

Helpottaisi osallistuminen. Ihan on kuin jättimäinen tavaranpaljous viestien taltioiminen.

Minusta tämä ketju on hyvä tämmöisenään, monipuolisena. Hämmästyttävää, että täällä ollaan rakentavia. Muissa ketjuissa provokaattorit jaksavat riehua.

Tänä viikonloppuna jatkui kirjojen karsinta. Keräsin pinon pöydälle ja lueskelin sillä mielellä että alkaako tuntua uudestaan lukemisen arvoiselta. Kymmenisen kirjaa meni poistoon, jäljellä vielä kolme arvioitavaa. Yksi niistä luultavasti jää, jemmaan sen viimeiseksi. Lukiessa huomasin aja mittaan muuttuneeni. En vaan jaksa enää sitä keski-ikäisten miesten maailmankuvaa, jota lukemani Keltaisen kirjaston kirjat vielä 90- luvulla tuputtivat. Aion seuraavaksi kokeilla enemmän eri kulttuureista tulevien naisten kirjoittamia kirjoja. Haen kirjastosta ja opettelen kuuntelemaan äänikirjoja, sillä nautin avaruudesta siustuksessa. Nyt myydä yhden kirjakaupan pois, mutta onkohan niillä kysyntää?

Miten tavarasta pääsee eroon? tuli mieleen että jos joku yksineläjä kuolee eikä sukulaisia niin pitäähän asunto tyhjentää jotta sen voi vuokrata seuraavalle.

Aika monessa kaupungissa on yrityksiä, jotka ostavat kuolinpesän kamat ja siivoavat lisäksi. Oulussa tämmöinen yritys myy huonekalut yms omassa myymälässä. Yhtään en tiedä mitä se maksaa tai kumpi siinä itse asiassa maksaa kenelle?

Vierailija kirjoitti:

Miten tavarasta pääsee eroon? tuli mieleen että jos joku yksineläjä kuolee eikä sukulaisia niin pitäähän asunto tyhjentää jotta sen voi vuokrata seuraavalle.

En tiedä, mitä kaikkia tapoja tähän on. Kahdessa eri taloyhtiössä olen ollut hallituksessa, kun on menehtyneen tavaroihin puututtu.

Toinen oli aidosti perheetön ja omaiseton henkilö, josta tuli joltakin viranomaiselta (ehkä maistraatti tai seurakunta?) isännöitsijälle tieto ja ohjeet. Isännöitsijä teki vuokrasopimuksen irtisanomisen seuraavan täyden kuun loppuun ja me taloyhtiön väki talkoilla siirrettiin tavarat kahteen tyhjään häkkivarastoon. Roskitettavaa ei ollut, kyseinen henkilö oli ollut melko tovin sairaalassa eli ruoat ym. oli jo isännöitsijä+huoltomies-kombo sieltä poistanut. Varastot lukittiin ja annettiin olla oisko 6 tai 12 kk. Kukaan ei kysellyt. Sitten paikallinen Goodwill-tyyppinen paja haki ne pois ja kaiketi osa tuunattiin, jotain meni heidän myymälään ja osa roskiin/askarteluun jalostettuna. Se oli aika koskettavaa; vähävaraisen ja vähään tyytyvän ihmisen maallinen omaisuus ei kuulkaa kovin kummoinen välttämättä ole. Pyyhkeitä, lakanoita ym. oli yhdet lajiaan, lakanakin kutakuinkin puhki hiutunut. Vaatehuoneessa oli kaikkiaan tavaraa muovikassillinen, kun lasketaan mukaan pipo ja talvitakki! Astioita kahdelle, kattila ja paistinpannu. Muutama huonekalu siellä oli myös, ne meni toiseen häkkivarastoon ja toiseen sitten se vaatemuovikassi, petivaatteet ja ne vähät kirjat ja astiat mitä siellä oli.

Toinen tapaus oli semmoinen, jonka Suomessa asuva poika oli ja on syvästi kehitysvammainen ja kaksi lasta asuu ulkomailla, kummallakaan ei ollut mahdollisuutta tulla Suomeen. Kehitysvammaisen lapsen edunvalvoja hoiti paperit ja joku firma haki kaiken. Taloyhtiön ilmoitustaululla oli lappu, että mitä vaan saa ottaa lavalta, jonne tavaraa viedään. Kyllä sieltä jotain mehumaijaa ja tv-tuolia porukka näytti vievänkin. Varmaan korut ym. oli kuitenkin poimittu talteen ennakkoon. Minä olin tuossa tapauksessa osallinen siinä mielessä, että pidin ajan tasalla ulkomailla olijat; minulla oli kotona faksi ja elettiin vielä sitä aikaa että faksi helpotti aikaeron takia kommunikointia ja oli muutenkin hyvä tapa saada kirjallinen kuittaus. Mm. toinen lapsi lähetti minulle värssyn hautaustoimistoon välitettäväksi. Ajatelkaa miten erilaista oli vielä loppujen lopuksi aika vähän aikaa sitten!   

No ite muuttaisin pois sieltä jos mahollista. Mulla vähän sama tilanne, 2 lasta ex-vaimo tullu hamstrattua.

MicMac kirjoitti:

. Se oli aika koskettavaa; vähävaraisen ja vähään tyytyvän ihmisen maallinen omaisuus ei kuulkaa kovin kummoinen välttämättä ole. Pyyhkeitä, lakanoita ym. oli yhdet lajiaan, lakanakin kutakuinkin puhki hiutunut. Vaatehuoneessa oli kaikkiaan tavaraa muovikassillinen, kun lasketaan mukaan pipo ja talvitakki! Astioita kahdelle, kattila ja paistinpannu. Muutama huonekalu siellä oli myös, ne meni toiseen häkkivarastoon ja toiseen sitten se vaatemuovikassi, petivaatteet ja ne vähät kirjat ja astiat mitä siellä oli.

Tää olis melkein mun unelma! Että muuttaessa kaikki mahtuis huonekaluja myöten yhteen pakuun. Jos äkkikuolema (olen 40+) tulis nin mun tavaroissa ei olis viikkojen tai kuukausien työmaa, vaan vähällä selviäisvät. Sitä kohti yritän mennä.

Voisi luulla että vaikkapa HEKA Helsingin kaupungin asunnot Oy tai joku vastaava taho jolla on paljon asuntoja ja jossa asuu paljon yksin ihmisiä niin joku käytäntö on muodostunut asian suhteen. Tulee mieleen että vaikka joku narkomaani kuolee asunnossa ja sit se pitää siivota ja tavarat hoitaa pois jotta sen asunnon saa uudelleen vuokralle mahdollisimman pian.