tavarapaljous :(

Ja taas ihana uusi päivä raivaukselle ja siivoamiselle. Rakastan sitä, laitan hyvän äänikirjan tai musaohjelman ja alan hommiin. Monta vuotta olen jo järjestänyt ja vähentänyt tavaraa ja se näkyy. Minusta vapaa tila ja tyhjyys sekä avaruus mökillä ovat ihanaa luksusta. Joka paikka ei pursua krääsää tai sälää ja yleisilme on siisti ja raikas. Uutta tavaraa ei tule ilman todellista tarvetta. Suosittelen tarttumaan toiveen yksi paikka kerrallaan :)

Ihanaa päivää myös täältä! Reilu vuosi sitten muutin ja poistin noin puolet tavaroistani. Nyt on väljää ja siistiä. Silti aloitan kaappien läpikäymisen taas kertaalleen. Teen se säännöllisesti niin ei pääse kertymään mitään ylimääräistä ja turhaa. Se on nyt kevyt ja helppo homma. Tänään vuorossa vaatekaapit. Ehdin kyllä hyvin vielä ulkoilla ja levätä. Ja illalla mieli iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa päivää myös täältä! Reilu vuosi sitten muutin ja poistin noin puolet tavaroistani. Nyt on väljää ja siistiä. Silti aloitan kaappien läpikäymisen taas kertaalleen. Teen se säännöllisesti niin ei pääse kertymään mitään ylimääräistä ja turhaa. Se on nyt kevyt ja helppo homma. Tänään vuorossa vaatekaapit. Ehdin kyllä hyvin vielä ulkoilla ja levätä. Ja illalla mieli iloinen.

Ihan sama

Kohta tulee vuosi muutosta. Yli 10 v kävin joka kk yhden alueen läpi ja vuosien saatossa minusta tuli lähes minimalisti.

Muutin miesystäväni luo ja nyt omaisuuteni mahtuu muutamaan kaappiin.

Olin pari v siivonnut miesystävän kanssa hänen kotiaan ja paljon oli sieltäkin karsittu.

Vielä on täällä tehtävää, mutta asunto on hänen ja olemme jo paljon tehneet. Tämä päivänä läpikäyminen alkaa hänen aloitteesta.

Olen todella tyytyväinen keittiöön ja se näkyy kyllä. Avokeittiössä tulee vietettyä iso osa päivästä. Tykkään tehdä ruokaa ja katan joka päivä pöydän.

Käytössä kauneimmat astiat, kukkia kesäisin on pöydällä jne jne

Täälläkin sekä raivattu että siivottu tänään. Helpottunut olo taas!

Sama täällä!

Vaatelipaston kävin läpi ja pari poistoa tuli. Uudestaan sitten, kun kausi vaihtuu, osa kesävaatteista meinaa vetelee viimeisiään.

Aloitin myös yhden kaapin siivousta. Sieltä muutamia poistoja sekä yleistä järjestystä.

Tykkään siitä, että kaapista ei kaadu mitään päälle, kun oven avaa ja siellä saisi muutenkin olla väljää hyllyillä.

Vielä on tähän matkaa, kun aina "Apua joku on tulossa kylään!!" -siivouksen jälkeen kaapit räjähtää.

Kovin isosti en ole tänään jaksanut raivata, mutta sentään kävin läpi murheenkryynin, jota nimitän Pandoran lippaaksi. Kyseessä siis täyteen ahdettu pariovellinen keittiökaappi, johon kertyy kaikkea sekalaista.

.

Muovinkeräykseen lähti kasa vanhoja jäätelöpakkauksia (oi miksi niitä on ollut pakko säästää kymmenittäin). Lisäksi keräsin lahjoituslaatikkoon sellaisia keittiötarvikkeita, joille ei itsellä ole enää käyttöä. (Minulla oli esim. 3 kpl samanlaisia kolmen litran taikinakulhoja, enkä ole edes mikään pullantuoksuinen leipoja.)

.

Ihan roskiinkin jouduin laittamaan melkein kassillisen kelvotonta ja rikkinäistä roinaa. Ja tämä kaikki yhdestä ainoasta kaapista! Miten sitä onkin tullut hillottua haljennutta puulastaa ja rasiattomia kansia...

.

Onko teillä muilla ollut keittiössä sellaista kaappia, johon tuntuu kerääntyvän kaikkea mahdollista sattumanvaraista keittiöroinaa?

Miten kannattaisi lähteä purkamaan tilannetta, kun äitini asunto tursuaa tavaroita ja hän ei suostu mitään heittämään pois.

Asunto on ihan ok siisti, mutta kaapin ovia ei uskalla avata, kun tavarat hyppii päälle. Ja makuuhuoneessa on seinän ja sängyn päädyn väliin pinottu tavaraa. Kaappien päällisistä puhumattakaan.

Olen tarjonnut että siivottaisiin yhdessä ja käytäisiin läpi tavaroita. Hän ei halua ottaa apua vastaan, koska "ei osaa luopua tavarasta." Joka on totta, esimerkiksi joskus yli 20v sitten lapsena leikkasin mittanauhan poikki ja se nauhan pätkä pyöri vieläkin käsityökorissa, vaikka löytyi pari ehjää samanlaista mittanauhaa. Kun ojensin sen nauhan pätkän äidille, että heittäisi vihdoin pois, laittoi hän sen pöydälle. Lopulta minä laitoin sen roskiin.

Ja tämän kaltaisia tilanteita on ollut useita.

Oon koittanut nätisti asiasta jutella ja kertonut omasta tavaroiden raivaamisesta. Ja äitini kanssa ollaan naurettu, kuinka sitä olen ihan tyhmiä juttuja hillonnut kaappeihin. Mutta silti hän ei millään suostu edes läpi käymään tavaroitaan.

Onko minulla mitään muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa, kunnes aika hänestä jättää.

Vierailija kirjoitti:

Miten kannattaisi lähteä purkamaan tilannetta, kun äitini asunto tursuaa tavaroita ja hän ei suostu mitään heittämään pois.

Asunto on ihan ok siisti, mutta kaapin ovia ei uskalla avata, kun tavarat hyppii päälle. Ja makuuhuoneessa on seinän ja sängyn päädyn väliin pinottu tavaraa. Kaappien päällisistä puhumattakaan.

Olen tarjonnut että siivottaisiin yhdessä ja käytäisiin läpi tavaroita. Hän ei halua ottaa apua vastaan, koska "ei osaa luopua tavarasta." Joka on totta, esimerkiksi joskus yli 20v sitten lapsena leikkasin mittanauhan poikki ja se nauhan pätkä pyöri vieläkin käsityökorissa, vaikka löytyi pari ehjää samanlaista mittanauhaa. Kun ojensin sen nauhan pätkän äidille, että heittäisi vihdoin pois, laittoi hän sen pöydälle. Lopulta minä laitoin sen roskiin.

Ja tämän kaltaisia tilanteita on ollut useita.

Oon koittanut nätisti asiasta jutella ja kertonut omasta tavaroiden raivaamisesta. Ja äitini kanssa ollaan naurettu, kuinka sitä olen ihan tyhmiä juttuja hillonnut kaappeihin. Mutta silti hän ei millään suostu edes läpi käymään tavaroitaan.

Onko minulla mitään muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa, kunnes aika hänestä jättää.

Nyt saa halvalla konmarie kirjan. Anna se lahjaksi.

Mä oon saanut ihmiset innostumaan ihan itse huomaamalla.

Mun työkaverilla on 3 lasta ja joja viikko käy ostoksilla.

Heillä oli peräjälkeen rippi ha yo juhlat.

Olin kerran yhden pääsiäisen heillä. Alettiin siivoamaan keittiöstä. Kaikki hyllyt tyhjäksi ja vain murto-osa takas.

Taisin olla helluntaina uudestaan, sitten seuraavana vuonna.

Kun oltiin 2 tai 3 ket käyty koti läpi, sitten huomasi tämähän on fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Miten kannattaisi lähteä purkamaan tilannetta, kun äitini asunto tursuaa tavaroita ja hän ei suostu mitään heittämään pois.

Asunto on ihan ok siisti, mutta kaapin ovia ei uskalla avata, kun tavarat hyppii päälle. Ja makuuhuoneessa on seinän ja sängyn päädyn väliin pinottu tavaraa. Kaappien päällisistä puhumattakaan.

Olen tarjonnut että siivottaisiin yhdessä ja käytäisiin läpi tavaroita. Hän ei halua ottaa apua vastaan, koska "ei osaa luopua tavarasta." Joka on totta, esimerkiksi joskus yli 20v sitten lapsena leikkasin mittanauhan poikki ja se nauhan pätkä pyöri vieläkin käsityökorissa, vaikka löytyi pari ehjää samanlaista mittanauhaa. Kun ojensin sen nauhan pätkän äidille, että heittäisi vihdoin pois, laittoi hän sen pöydälle. Lopulta minä laitoin sen roskiin.

Ja tämän kaltaisia tilanteita on ollut useita.

Oon koittanut nätisti asiasta jutella ja kertonut omasta tavaroiden raivaamisesta. Ja äitini kanssa ollaan naurettu, kuinka sitä olen ihan tyhmiä juttuja hillonnut kaappeihin. Mutta silti hän ei millään suostu edes läpi käymään tavaroitaan.

Onko minulla mitään muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa, kunnes aika hänestä jättää.

Valitettavasti ei ole neuvoja, voin tarjota ainoastaan sympatiani. Lähipiiristä löytyy vähän vastaava tapaus, mutta hänen tilanteensa on paljon pahempi, sillä roinaa on jo lattiatkin täynnä. Asuntoa ei ole pystynyt imuroimaan kokonaan ainakaan kuukausiin, koska esimerkiksi makuuhuoneen lattialla on tavaraa niin paljon.

Mistään tv-ohjelmien kaltaisesta hoardauksesta ei ole kyse, ei säilytellä vanhoja lehtiä ja säilykepurkkeja, vaan kyseessä on ihan tavaraa. Lasten pieneksi jääneitä vaatteita, vanhoja leluja, aikuisten vanhoja vaatteita, tarpeetonta sisustustavaraa, ylimääräisiä astioita ym. Kaikki tasot, hyllyt, kaapit ja osittain lattiakin täynnä. Tavara on pääasiassa käyttökelpoista ja ehjää ja siitä voisi olla iloa jollekin muulle vielä pitkään.

Valitettavasti tilanteeseen on mahdotonta puuttua, koska jokaisen pitää tehdä itse päätös omasta kodistaan ja omista tavaroistaan. Vain omia tavaroitaan voi karsia. Toiselle voi kertoa omasta karsimisprosessista, voi tarjota apua työhön, mutta päätöksen aloittamisesta tekee ihminen itse. 

Olen neuvoton, haluaisin auttaa ja haluaisin läheisillä olevan paremman ja helpomman elämän kotonaan. Toisaalta olen nykyään niin innokas järjestelijä ja karsija, että sormet syyhyää päästä käymään sellaisen kaaoksen kimppuun. Haaveilen siitä että laitan napit korviin, kivan podcastin tai äänikirjan pyörimään ja vietän kesälomaviikkoni rojua järjestellen ja kategorisoiden. Voisiko parempaa lomaa ollakaan! :D (Olen tullut hulluksi varmaan itsekin)

Vierailija kirjoitti:

Miten kannattaisi lähteä purkamaan tilannetta, kun äitini asunto tursuaa tavaroita ja hän ei suostu mitään heittämään pois.

Asunto on ihan ok siisti, mutta kaapin ovia ei uskalla avata, kun tavarat hyppii päälle. Ja makuuhuoneessa on seinän ja sängyn päädyn väliin pinottu tavaraa. Kaappien päällisistä puhumattakaan.

Olen tarjonnut että siivottaisiin yhdessä ja käytäisiin läpi tavaroita. Hän ei halua ottaa apua vastaan, koska "ei osaa luopua tavarasta." Joka on totta, esimerkiksi joskus yli 20v sitten lapsena leikkasin mittanauhan poikki ja se nauhan pätkä pyöri vieläkin käsityökorissa, vaikka löytyi pari ehjää samanlaista mittanauhaa. Kun ojensin sen nauhan pätkän äidille, että heittäisi vihdoin pois, laittoi hän sen pöydälle. Lopulta minä laitoin sen roskiin.

Ja tämän kaltaisia tilanteita on ollut useita.

Oon koittanut nätisti asiasta jutella ja kertonut omasta tavaroiden raivaamisesta. Ja äitini kanssa ollaan naurettu, kuinka sitä olen ihan tyhmiä juttuja hillonnut kaappeihin. Mutta silti hän ei millään suostu edes läpi käymään tavaroitaan.

Onko minulla mitään muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa, kunnes aika hänestä jättää.

Meillä on taas niin päin, et äiti heittäny matkan varrella kaikki pois, minä säilöny kaikki. Äiti on jo kuollut ja nyt tänä keväänä ja kesänä olen omaa 20 vuoden keräymää selvittäny. Hirveä homma. Joka kerta, kun joku säilötty tavara/vaate on käsissä, enkä raaskis heittää pois, mietin korvissani äidin ääntä, joka kysyy et "tarvitsetko/käytätkö/milloin käytät tätä". Hän on auttanut mua nyt yli ikuisuuden rajan minimalisoimaan tavaramäärää. Varasto on jo paljon siistimpi.

Jotkut jutut kyllä harmittaa, mitä äiti on aikanaan viskannu roskiin. Joku maltti ja harkinta täytyy kuitenkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kannattaisi lähteä purkamaan tilannetta, kun äitini asunto tursuaa tavaroita ja hän ei suostu mitään heittämään pois.

Asunto on ihan ok siisti, mutta kaapin ovia ei uskalla avata, kun tavarat hyppii päälle. Ja makuuhuoneessa on seinän ja sängyn päädyn väliin pinottu tavaraa. Kaappien päällisistä puhumattakaan.

Olen tarjonnut että siivottaisiin yhdessä ja käytäisiin läpi tavaroita. Hän ei halua ottaa apua vastaan, koska "ei osaa luopua tavarasta." Joka on totta, esimerkiksi joskus yli 20v sitten lapsena leikkasin mittanauhan poikki ja se nauhan pätkä pyöri vieläkin käsityökorissa, vaikka löytyi pari ehjää samanlaista mittanauhaa. Kun ojensin sen nauhan pätkän äidille, että heittäisi vihdoin pois, laittoi hän sen pöydälle. Lopulta minä laitoin sen roskiin.

Ja tämän kaltaisia tilanteita on ollut useita.

Oon koittanut nätisti asiasta jutella ja kertonut omasta tavaroiden raivaamisesta. Ja äitini kanssa ollaan naurettu, kuinka sitä olen ihan tyhmiä juttuja hillonnut kaappeihin. Mutta silti hän ei millään suostu edes läpi käymään tavaroitaan.

Onko minulla mitään muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa, kunnes aika hänestä jättää.

Meillä on taas niin päin, et äiti heittäny matkan varrella kaikki pois, minä säilöny kaikki. Äiti on jo kuollut ja nyt tänä keväänä ja kesänä olen omaa 20 vuoden keräymää selvittäny. Hirveä homma. Joka kerta, kun joku säilötty tavara/vaate on käsissä, enkä raaskis heittää pois, mietin korvissani äidin ääntä, joka kysyy et "tarvitsetko/käytätkö/milloin käytät tätä". Hän on auttanut mua nyt yli ikuisuuden rajan minimalisoimaan tavaramäärää. Varasto on jo paljon siistimpi.

Jotkut jutut kyllä harmittaa, mitä äiti on aikanaan viskannu roskiin. Joku maltti ja harkinta täytyy kuitenkin olla.

Onpa kaunis ja lämmin ajatus tämä että äiti on pilvenkin päältä auttamassa karsimisprosessissa. Äidit

Oma äitini on vielä elossa, mutta kun olin lapsi ja halusin säilöä turhaa tavaraa, äiti sanoi reippaasti "kaikkea ei voi säästää!". Tätä toistan itsekin mielessäni kun tavaran karsiminen tuntuu hankalalta.

Vierailija kirjoitti:

Miten kannattaisi lähteä purkamaan tilannetta, kun äitini asunto tursuaa tavaroita ja hän ei suostu mitään heittämään pois.

Asunto on ihan ok siisti, mutta kaapin ovia ei uskalla avata, kun tavarat hyppii päälle. Ja makuuhuoneessa on seinän ja sängyn päädyn väliin pinottu tavaraa. Kaappien päällisistä puhumattakaan.

Olen tarjonnut että siivottaisiin yhdessä ja käytäisiin läpi tavaroita. Hän ei halua ottaa apua vastaan, koska "ei osaa luopua tavarasta." Joka on totta, esimerkiksi joskus yli 20v sitten lapsena leikkasin mittanauhan poikki ja se nauhan pätkä pyöri vieläkin käsityökorissa, vaikka löytyi pari ehjää samanlaista mittanauhaa. Kun ojensin sen nauhan pätkän äidille, että heittäisi vihdoin pois, laittoi hän sen pöydälle. Lopulta minä laitoin sen roskiin.

Ja tämän kaltaisia tilanteita on ollut useita.

Oon koittanut nätisti asiasta jutella ja kertonut omasta tavaroiden raivaamisesta. Ja äitini kanssa ollaan naurettu, kuinka sitä olen ihan tyhmiä juttuja hillonnut kaappeihin. Mutta silti hän ei millään suostu edes läpi käymään tavaroitaan.

Onko minulla mitään muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa, kunnes aika hänestä jättää.

Sinun äitisi asunto ei kuulu sinulle pätkääkään. Ihmeellistä, että tuo tavaroiden ostovimma ja siitä seurannut poistovimma häivyttää ihmisistä alkeellisetkin käytöstavat. Älä puutu muiden ihmisten tavaroihin heidän kodeissaan. Pätee ihan sukulaisiin kuin täysin tuntemattomiinkin.

Erosin. Ei ole enää liikaa tavaraa, enkö sitä pieneen asuntoon hankikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kannattaisi lähteä purkamaan tilannetta, kun äitini asunto tursuaa tavaroita ja hän ei suostu mitään heittämään pois.

Asunto on ihan ok siisti, mutta kaapin ovia ei uskalla avata, kun tavarat hyppii päälle. Ja makuuhuoneessa on seinän ja sängyn päädyn väliin pinottu tavaraa. Kaappien päällisistä puhumattakaan.

Olen tarjonnut että siivottaisiin yhdessä ja käytäisiin läpi tavaroita. Hän ei halua ottaa apua vastaan, koska "ei osaa luopua tavarasta." Joka on totta, esimerkiksi joskus yli 20v sitten lapsena leikkasin mittanauhan poikki ja se nauhan pätkä pyöri vieläkin käsityökorissa, vaikka löytyi pari ehjää samanlaista mittanauhaa. Kun ojensin sen nauhan pätkän äidille, että heittäisi vihdoin pois, laittoi hän sen pöydälle. Lopulta minä laitoin sen roskiin.

Ja tämän kaltaisia tilanteita on ollut useita.

Oon koittanut nätisti asiasta jutella ja kertonut omasta tavaroiden raivaamisesta. Ja äitini kanssa ollaan naurettu, kuinka sitä olen ihan tyhmiä juttuja hillonnut kaappeihin. Mutta silti hän ei millään suostu edes läpi käymään tavaroitaan.

Onko minulla mitään muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa, kunnes aika hänestä jättää.

Sinun äitisi asunto ei kuulu sinulle pätkääkään. Ihmeellistä, että tuo tavaroiden ostovimma ja siitä seurannut poistovimma häivyttää ihmisistä alkeellisetkin käytöstavat. Älä puutu muiden ihmisten tavaroihin heidän kodeissaan. Pätee ihan sukulaisiin kuin täysin tuntemattomiinkin.

Varmaan me kaikki, ainakin keskustelussa pidempään olleet ymmärtävät sen monta kertaa toistetun mantran että vain omia tavaroitaan voi karsia. Toisten tavaroihin ei voi eikä saa mennä koskemaan. 

Mutta ei tämäkään niin mustavalkoista ole. Kun näkee rakkaan läheisen olevan hankalassa tilanteessa, jonka tämä vielä itse aiheuttaa, niin normaalilla ihmisellä nousee halu auttaa jollain tavalla. Tai ainakin avata mietteitään ja pohtia asiaa muiden kanssa, esimerkiksi juuri tässä ketjussa. 

Minusta kirjoittaja on toiminut oikein hyvin, kun varovaisen kauniisti kannustaa äitiään pohtimaan tavarasuhdettaan kertomalla omasta matkastaan tavaroiden raivaamisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kovin isosti en ole tänään jaksanut raivata, mutta sentään kävin läpi murheenkryynin, jota nimitän Pandoran lippaaksi. Kyseessä siis täyteen ahdettu pariovellinen keittiökaappi, johon kertyy kaikkea sekalaista.

.

Muovinkeräykseen lähti kasa vanhoja jäätelöpakkauksia (oi miksi niitä on ollut pakko säästää kymmenittäin). Lisäksi keräsin lahjoituslaatikkoon sellaisia keittiötarvikkeita, joille ei itsellä ole enää käyttöä. (Minulla oli esim. 3 kpl samanlaisia kolmen litran taikinakulhoja, enkä ole edes mikään pullantuoksuinen leipoja.)

.

Ihan roskiinkin jouduin laittamaan melkein kassillisen kelvotonta ja rikkinäistä roinaa. Ja tämä kaikki yhdestä ainoasta kaapista! Miten sitä onkin tullut hillottua haljennutta puulastaa ja rasiattomia kansia...

.

Onko teillä muilla ollut keittiössä sellaista kaappia, johon tuntuu kerääntyvän kaikkea mahdollista sattumanvaraista keittiöroinaa?

keittiössä ei ole, mutta eteisessä on ylimääräinen pariovikaappi( ei omistusasunto), josta on tullut oikein mörkökaappi, kun sinne on ollut kiva tunkea jotakin nopeasti pois silmistä. On siellä tarpeellistakin ja tarkoitus tehdä siitä järkevä säilytystila, johon saa myös kierrätyskamat järkevästi(pahvit, panttipullot tms). Lisäksi sieltä löytyy koiran ruokasäkki ja muutama tarpeellinen kodin juttu.

Ajattelin viedä sekalaisia ruokailuvälineitä pienmetallin roskalaatikkoon ja ostaa jonkin 4:n tai 6:n aterinsetin keskenään samaa sarjaa olevia. Vielä tosin on mietinnässä, minkä ostan. Olen pettynyt Savoniaan ja sitä en ainakaan osta. Tässä on mennyt jo pari hyvää tarjousta ohi kun en ole osannut päättää, mutta kyllähän niitä uusiakin tarjouksia ilmestyy.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin viedä sekalaisia ruokailuvälineitä pienmetallin roskalaatikkoon ja ostaa jonkin 4:n tai 6:n aterinsetin keskenään samaa sarjaa olevia. Vielä tosin on mietinnässä, minkä ostan. Olen pettynyt Savoniaan ja sitä en ainakaan osta. Tässä on mennyt jo pari hyvää tarjousta ohi kun en ole osannut päättää, mutta kyllähän niitä uusiakin tarjouksia ilmestyy.

Sait alapeukkuja mutta itselleni tämä sama on ollut ihan normaali elämänvaihe aikuistumisessa. Omilleen muuttaessa tuli saatua mukaan muutama haarukka ja lusikka ja lisää keräili sitten kirppiksiltä ja milloin mistäkin. Jossain vaiheessa tämä sekalainen läjä tuli annettua pois ja ostettua tilalle ihan oikeat, yhtenäiset aterimet, jotka toivottavasti ovat käytössä loppuelämän. 

Onko muilla pelkoa siitä että on sokea oman, poistetun tavaransa arvolle?

Usein kuulee juttuja kuinka esim. pelastusamerijan keräyksiin viedään ihan selvää roskaa tai kirppareilla on myynnissä täysin käyttökelvotonta tavaraa kalliilla hinnalla.

Itse en jaksa myyntisirkusta eikä poistamani tavara ole erityisten arvokasta, joten lahjoitan kaiken Facebookissa, yleensä iso laatikollinen kerrallaan samalle hakijalle. Ajatuksena että joku minua innokkaampi kirppisihminen voi myydä tavarat eteenpäin.

Mutta viime aikoina olen alkanut kovin kriittiseksi sen suhteen millaista tavaraa voin lahjoittaa ja mikä taas kuuluisi ennemmin roskiin. Olisi hauska kuulla muiden mielipiteitä asiasta. Viimeisimmässä laatikossa on mm. seuraavia:

- Verenpainemittari, täysin toimiva mutta vanhaa mallia, eli sellainen itse pumpattava

- Lasten koruja, mielestäni ihan hauskoja mutta muovisia Tiimari-tason tavaraa

- Vanhoja, mutta ehjiä pehmoleluja. Olen vain tuulettanut, en pessyt (olen saanut aikuisena, joten ovat olleet pelkästään koristeena)

- Pari kertaa käytettyjä poolopaitoja

- Pari kertaa käytettyjä halpis-käsipyyheitä

- Käyttämätön matkatyyny, mutta ei ole pakkauksessaan. Päällinen pesty. 

- Koriste-esineitä pieni laatikollinen, posliinisia ja puisia, Tiimari-tason tavaraa nämäkin

Kertokaa mielipiteenne!

Olen vähän ainakin järkiintynyt vaateostoksilla! Ostan vain sellaisen, mistä tulee sovittaessa välittömästi sellainen fiilis, että hymyilyttää ja on just eikä melkein sopiva. Ei mitään sellaisia "ihan ok, mutta" tai "vähän pitäisi lyhentää lahkeita" tai "ei varmaan haittaa että materiaali kerää karvoja jo täällä kaupassa" ja varsinkaan "en tiedä tuleeko käytettyä mutta kun on niin halpa!" jne.

Ylipäänsä en käy vaateostoksilla usein. Tänään kävin etsimässä mekkoa (en omista yhtäkään) ja shortseja (omistan yhdet, ovat vähän liian pienet) ja hattua (etelänmatkalle, ettei pää pala). Sopivia vaatteita ei löytynyt, koska kaikissa sovittamissani oli vähän jotain pientä vikaa, miksi eivät näyttäneet hyvältä minun päälläni. Hattuja sovitin useita, ja meinasin jo ottaa sen vähän halvemman mutta "ihan kivan", kunnes tajusin että laitan nyt sen viisi euroa enemmän siihen hattuun, josta oikeasti tykkään, niin ei tule heti huomenna sellainen fiilis, että pitäisikö ostaa pari hattua lisää.

No, tämä nyt ei liittynyt tavaroiden vähentämiseen, koska uuttahan itsekin ostin. Kuitenkin ihan tarpeeseen mielestäni! Näin jos olisin aina toiminut, niin tuskin olisi tavarapaljoutta, vaan olisi sopiva määrä kivoja tavaroita.

Olipa kiva päivä.

Yksi muovikassillinen tavaraa viety kierrätykseen ja mitään uutta ei tarttunut mukaan vaikka hyllyvälit kiersinkin!