Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20783)
Vierailija kirjoitti:
Noniin, nyt tuli ihka ensimmäinen "poisto vähän kaduttaa" -hetki.
Olen paljon itselleni turhaa laittanut pois enkä ole ennen mitään niistä kaivannut takaisin.
Nyt kävi niin, että äitini alkoi kertoilla lapselleni juttuja eräästä minun lapsuuden lelusta, joka ilmeisesti oli ollut minulle tärkeä.
Hän on käynyt omat varastonsa läpi, koska haluaisi näyttää lelun lapselleni.
Itse muistan miten heitin kyseisen lelun pois, ehkä noin puoli vuotta sitten ajatuksella, etten sillä mitään tee.
Enkä ollut kyllä tehnytkään, enkä itse muista lelun "tunnearvoa" lapsuudesta, minulle siis lähes mitätön tavara.
Nyt kuitenkin vähän kaduttaa, koska lapsikin odotti että saisi lelun nähdä ja mahdollisesti omiin leikkeihinsä.
Olen lapsen puolesta hieman surullinen vaikka tiedän, että lelu oli itselleni nykyään turha.
Miten tästä tunteesta pääsee eroon ja onko jollekin käynyt samoin?
Sinulle lelulla ei ollut tunnearvoa, joten kyse oli äitisi muistoista, ei sinun. Hänen olisi pitänyt itse säilyttää lelu jos se oli hänelle tärkeä, omien muistojen ja tunnearvo-tavaroiden säilyttämistä ei voi laittaa toisen vastuulle.
Äidille en kuitenkaan sanoisi asiaa näin, vaan sanoisin lelun kadonneen vuosien saatossa etkä tiedä mitä sille on tapahtunut. Lapselle etsisin jonkun muun oman vanhan lelun, jos hän haluaa vanhempiensa lapsuudenmuistoja leikkeihinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on paras, että kun en tarvitse enää tavaraa, se lähtee pois. Juuri joku haki tuolin kympillä. Hän katseli myös myynnissä ollutta mattoa, mutta ei ollut yhtään käteistä enää tehdä heräteostosta. Selvästikään ei ollut varoissaan. Minä annoin sen hänelle kaupan päälle, molemmille tuli hyvä mieli, ja minun ei tarvinnut viedä ehjää tavaraa roskiin.
Miksi se asia olisi siitä muuttunut, että olisin saanut vitosen enemmän. Olisi tuntunut lähinnä kiusalta heittää se ennemmin roskiin, kuin antaa jollekulle, joka oli sen tarpeessa.
Voi kun olisikin noin varoissaan että voisi vain lahjoitella tavaroita pois. Itselleni sillä vitosellakin on iso merkitys.
Ilmeisesti oli tällä hakijallakin, joten eikös ole hienoa että sai tavaran ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on paras, että kun en tarvitse enää tavaraa, se lähtee pois. Juuri joku haki tuolin kympillä. Hän katseli myös myynnissä ollutta mattoa, mutta ei ollut yhtään käteistä enää tehdä heräteostosta. Selvästikään ei ollut varoissaan. Minä annoin sen hänelle kaupan päälle, molemmille tuli hyvä mieli, ja minun ei tarvinnut viedä ehjää tavaraa roskiin.
Miksi se asia olisi siitä muuttunut, että olisin saanut vitosen enemmän. Olisi tuntunut lähinnä kiusalta heittää se ennemmin roskiin, kuin antaa jollekulle, joka oli sen tarpeessa.
Voi kun olisikin noin varoissaan että voisi vain lahjoitella tavaroita pois. Itselleni sillä vitosellakin on iso merkitys.
Ilmeisesti oli tällä hakijallakin, joten eikös ole hienoa että sai tavaran ilmaiseksi.
On toki, hienosti tehty. Ajattelin nopeasti vain omalta kannaltani kun yritän tavaroita hävittää myymällä.
Olen alkanut himoita Teema-astioita uudessa ruusun värissä. Himo yltyi tänään niin kovaksi, että tosissani olin lähdössä hakemaan kulhoa ja mukia Prismasta. Pysähdyin kuitenkin ja katsoin kotiani - enhän minä pysty pitämään nykyisiäkään tavaroita ja astioita järjestyksessä. Järki voitti tällä kertaa ja jätin väliin reissun Prismaan. Aloin järjestelemään ja karsimaan tavaraa. Alkaa näyttää jo vähän paremmalta, mutta jatkan vielä projektia varmaan huomennakin.
No, edelleen haaveilen niistä astioista. Erityisesti mukit ovat jostain syystä heikko kohtani. Pieni edistysaskel kuitenkin, että sain edes lykättyä kippojen ostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, nyt tuli ihka ensimmäinen "poisto vähän kaduttaa" -hetki.
Olen paljon itselleni turhaa laittanut pois enkä ole ennen mitään niistä kaivannut takaisin.
Nyt kävi niin, että äitini alkoi kertoilla lapselleni juttuja eräästä minun lapsuuden lelusta, joka ilmeisesti oli ollut minulle tärkeä.
Hän on käynyt omat varastonsa läpi, koska haluaisi näyttää lelun lapselleni.
Itse muistan miten heitin kyseisen lelun pois, ehkä noin puoli vuotta sitten ajatuksella, etten sillä mitään tee.
Enkä ollut kyllä tehnytkään, enkä itse muista lelun "tunnearvoa" lapsuudesta, minulle siis lähes mitätön tavara.
Nyt kuitenkin vähän kaduttaa, koska lapsikin odotti että saisi lelun nähdä ja mahdollisesti omiin leikkeihinsä.
Olen lapsen puolesta hieman surullinen vaikka tiedän, että lelu oli itselleni nykyään turha.
Miten tästä tunteesta pääsee eroon ja onko jollekin käynyt samoin?Sinulle lelulla ei ollut tunnearvoa, joten kyse oli äitisi muistoista, ei sinun. Hänen olisi pitänyt itse säilyttää lelu jos se oli hänelle tärkeä, omien muistojen ja tunnearvo-tavaroiden säilyttämistä ei voi laittaa toisen vastuulle.
Äidille en kuitenkaan sanoisi asiaa näin, vaan sanoisin lelun kadonneen vuosien saatossa etkä tiedä mitä sille on tapahtunut. Lapselle etsisin jonkun muun oman vanhan lelun, jos hän haluaa vanhempiensa lapsuudenmuistoja leikkeihinsä.
Lohduta itseäsi sillä ajatuksella, että suurin osa vanhemmista leluista ei ole tehty tämän hetken turvallisuusstandardien mukaisesti. Mm. vanhoissa Legoissa on käytetty aineita mitä nykyään ei saa käyttää. Lapsesi turvallisuuden vuoksi on parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut himoita Teema-astioita uudessa ruusun värissä. Himo yltyi tänään niin kovaksi, että tosissani olin lähdössä hakemaan kulhoa ja mukia Prismasta. Pysähdyin kuitenkin ja katsoin kotiani - enhän minä pysty pitämään nykyisiäkään tavaroita ja astioita järjestyksessä. Järki voitti tällä kertaa ja jätin väliin reissun Prismaan. Aloin järjestelemään ja karsimaan tavaraa. Alkaa näyttää jo vähän paremmalta, mutta jatkan vielä projektia varmaan huomennakin.
No, edelleen haaveilen niistä astioista. Erityisesti mukit ovat jostain syystä heikko kohtani. Pieni edistysaskel kuitenkin, että sain edes lykättyä kippojen ostamista.
Täällä sama tunne ! Mieleni halajaa Marimekon lautasia. Niitä pieniä 1215. Ovat alennuksessakin..Laitoin jo ostoskoriin ja otin pois. En osta koska:
-kallis postimaksu
-astioita on yli tarpeen
-minulla on jo paljon mieluisia lautasia
-inhoan turhaa tavaraa
-tykkään rahasta enemmän kuin esineistä
-kyseinen lautasmalli on tosi pieni, ehkä arjessa hankala(mutta toki siksi kiinnostava ja söpö !!)
Helppoa tämä ei ole. Kyllä ne söpöläiset kummittelevat yhä mielessäni. Ja sitten tulee tilalle jotain muutta uutta ja ihanaa..
Mutta minä yritän !!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut himoita Teema-astioita uudessa ruusun värissä. Himo yltyi tänään niin kovaksi, että tosissani olin lähdössä hakemaan kulhoa ja mukia Prismasta. Pysähdyin kuitenkin ja katsoin kotiani - enhän minä pysty pitämään nykyisiäkään tavaroita ja astioita järjestyksessä. Järki voitti tällä kertaa ja jätin väliin reissun Prismaan. Aloin järjestelemään ja karsimaan tavaraa. Alkaa näyttää jo vähän paremmalta, mutta jatkan vielä projektia varmaan huomennakin.
No, edelleen haaveilen niistä astioista. Erityisesti mukit ovat jostain syystä heikko kohtani. Pieni edistysaskel kuitenkin, että sain edes lykättyä kippojen ostamista.
Täällä sama tunne ! Mieleni halajaa Marimekon lautasia. Niitä pieniä 1215. Ovat alennuksessakin..Laitoin jo ostoskoriin ja otin pois. En osta koska:
-kallis postimaksu
-astioita on yli tarpeen
-minulla on jo paljon mieluisia lautasia
-inhoan turhaa tavaraa
-tykkään rahasta enemmän kuin esineistä
-kyseinen lautasmalli on tosi pieni, ehkä arjessa hankala(mutta toki siksi kiinnostava ja söpö !!)
Helppoa tämä ei ole. Kyllä ne söpöläiset kummittelevat yhä mielessäni. Ja sitten tulee tilalle jotain muutta uutta ja ihanaa..
Mutta minä yritän !!
Jep, aina tulee jotain uutta ja ihanaa. Nyt vaan pitäisi opetella vetämään tiukka raja, en oikeasti tarvitse mitään. Varsinkaan astioita. Mutta kun se ihana ruusun väri... :D Huh, näin se tavarapaljous syntyy jos ei rajoita yhtään. Onneksi on kuitenkin kova motivaatio karsia ja saada koti ilmavaksi. Pitää vaan lopettaa turha ostelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on paras, että kun en tarvitse enää tavaraa, se lähtee pois. Juuri joku haki tuolin kympillä. Hän katseli myös myynnissä ollutta mattoa, mutta ei ollut yhtään käteistä enää tehdä heräteostosta. Selvästikään ei ollut varoissaan. Minä annoin sen hänelle kaupan päälle, molemmille tuli hyvä mieli, ja minun ei tarvinnut viedä ehjää tavaraa roskiin.
Miksi se asia olisi siitä muuttunut, että olisin saanut vitosen enemmän. Olisi tuntunut lähinnä kiusalta heittää se ennemmin roskiin, kuin antaa jollekulle, joka oli sen tarpeessa.
Voi kun olisikin noin varoissaan että voisi vain lahjoitella tavaroita pois. Itselleni sillä vitosellakin on iso merkitys.
Ilmeisesti oli tällä hakijallakin, joten eikös ole hienoa että sai tavaran ilmaiseksi.
Kiitos tästä kommentista. Tuli parempi mieli. =)
Itselläni on elämäntilanteeseen liittyen karvat pystyssä ja näköjään luen ehkä ihan puhtaat ihmettelytkin syyllistävinä. Häpeäminen. Pitää syödä lautanen tyhjäksi vaikka ei ole enää nälkä ja vyötärölläkin ylimääräistä, mutta kun Afrikassa nähdään nälkää. Pitäisi hävetä, kun saa lahjoja muilta joista ei niin välitä eikä ole käyttöä, ja sitten vielä menee antamaan niitä pois. Mitenköhän tästä ajattelusta pääsisi eroon. Omalle äidilleni sanoin ettei ole käyttöä kun tarjosi vanhoja siistejä vaatteitaan. Kysyi mitä niille voi tehdä kun hänelläkään ei ole käyttöä. Käskin säästää pari suosikkia niistä mahdollisiin hautajaisiin ja juhliin ja laittaa loput kierrätykseen. Myöhemmin tuli kiittelemään, ei olisi päässyt eroon niistä ilman mua (koska annoin "luvan" poistaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on paras, että kun en tarvitse enää tavaraa, se lähtee pois. Juuri joku haki tuolin kympillä. Hän katseli myös myynnissä ollutta mattoa, mutta ei ollut yhtään käteistä enää tehdä heräteostosta. Selvästikään ei ollut varoissaan. Minä annoin sen hänelle kaupan päälle, molemmille tuli hyvä mieli, ja minun ei tarvinnut viedä ehjää tavaraa roskiin.
Miksi se asia olisi siitä muuttunut, että olisin saanut vitosen enemmän. Olisi tuntunut lähinnä kiusalta heittää se ennemmin roskiin, kuin antaa jollekulle, joka oli sen tarpeessa.
Voi kun olisikin noin varoissaan että voisi vain lahjoitella tavaroita pois. Itselleni sillä vitosellakin on iso merkitys.
Ilmeisesti oli tällä hakijallakin, joten eikös ole hienoa että sai tavaran ilmaiseksi.
Kiitos tästä kommentista. Tuli parempi mieli. =)
Itselläni on elämäntilanteeseen liittyen karvat pystyssä ja näköjään luen ehkä ihan puhtaat ihmettelytkin syyllistävinä. Häpeäminen. Pitää syödä lautanen tyhjäksi vaikka ei ole enää nälkä ja vyötärölläkin ylimääräistä, mutta kun Afrikassa nähdään nälkää. Pitäisi hävetä, kun saa lahjoja muilta joista ei niin välitä eikä ole käyttöä, ja sitten vielä menee antamaan niitä pois. Mitenköhän tästä ajattelusta pääsisi eroon. Omalle äidilleni sanoin ettei ole käyttöä kun tarjosi vanhoja siistejä vaatteitaan. Kysyi mitä niille voi tehdä kun hänelläkään ei ole käyttöä. Käskin säästää pari suosikkia niistä mahdollisiin hautajaisiin ja juhliin ja laittaa loput kierrätykseen. Myöhemmin tuli kiittelemään, ei olisi päässyt eroon niistä ilman mua (koska annoin "luvan" poistaa)
Kiva jos voi piristää :)
Ja samaistun ajatuksiisi, näen itsekin syyllistävän sävyn tuollaisissa kommenteissa. Ihan kuin olisi jotenkin väärin että kaikista elämän vastoinkäymisistä huolimatta on onnistunut rakentamaan elämänsä sellaiseksi johon kuuluu vakaa taloudellinen tilanne. Ilmeisesti pitää kieriä tervassa ja ripotella tuhkaa päällensä, tai vähintään olla kertomatta elämästään mitään missään ettei vaan vahingossa loukkaa jotakuta joka on toisenlaisessa tilanteessa.
Joskus näitä näkee kommentoitavan ystävien FB-päivityksiin uusista taloista tai lomamatkoista, esim "on kai se kivaa kun on rahaa tuollaisiin, toista on meillä sairaseläkeläisillä". Eipä ole itselläkään elämässä kaikkea mitä toivoisin ja joskus olen hiljaa mielessäni kateellinen ihmisille jotka löytävät elämänsä rakkauden ja menevät naimisiin, mutta tuntuisipa aikamoiselta itsekorostukselta mennä mainostamaan omaa yksinäisyyttään toisten iloisiin parisuhde- tai hääpäivityksiin.
Ja en ole mikään rikas itsekään, mutta kuitenkin sellaisessa taloudellisessa tilanteessa ettei vitonen tai kaksikaan kaada taloutta. Minkä toivoisi olevan normaali tilanne ihmisille yleensäkin mutta valitettavasti kaikilla näin ei ole, minkä takia itsekin mielummin lahjoitan tavaraa tarvitseville kuin hankin muutamia ylimääräisiä kymppejä käyttämällä aikaa myymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noniin, nyt tuli ihka ensimmäinen "poisto vähän kaduttaa" -hetki.
Olen paljon itselleni turhaa laittanut pois enkä ole ennen mitään niistä kaivannut takaisin.
Nyt kävi niin, että äitini alkoi kertoilla lapselleni juttuja eräästä minun lapsuuden lelusta, joka ilmeisesti oli ollut minulle tärkeä.
Hän on käynyt omat varastonsa läpi, koska haluaisi näyttää lelun lapselleni.
Itse muistan miten heitin kyseisen lelun pois, ehkä noin puoli vuotta sitten ajatuksella, etten sillä mitään tee.
Enkä ollut kyllä tehnytkään, enkä itse muista lelun "tunnearvoa" lapsuudesta, minulle siis lähes mitätön tavara.
Nyt kuitenkin vähän kaduttaa, koska lapsikin odotti että saisi lelun nähdä ja mahdollisesti omiin leikkeihinsä.
Olen lapsen puolesta hieman surullinen vaikka tiedän, että lelu oli itselleni nykyään turha.
Miten tästä tunteesta pääsee eroon ja onko jollekin käynyt samoin?
Minulla kyllä äitini saa syyllistettyä tuosta, jos karsin tavaraa. Vaikka olisikin omia vanhoja tavaroitani. Joskus on pakko vain valehdella, että särkyi vahingossa, muuten saan kauheat paasaukset ja huudot.
Itse ei luovu mistään (säästi jopa vintiltä löytyneen rikkinäisen kesähattuni) ja ihailee kuitenkin minun tyhjää kotiani. Hieman ristiriidassa jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, nyt tuli ihka ensimmäinen "poisto vähän kaduttaa" -hetki.
Olen paljon itselleni turhaa laittanut pois enkä ole ennen mitään niistä kaivannut takaisin.
Nyt kävi niin, että äitini alkoi kertoilla lapselleni juttuja eräästä minun lapsuuden lelusta, joka ilmeisesti oli ollut minulle tärkeä.
Hän on käynyt omat varastonsa läpi, koska haluaisi näyttää lelun lapselleni.
Itse muistan miten heitin kyseisen lelun pois, ehkä noin puoli vuotta sitten ajatuksella, etten sillä mitään tee.
Enkä ollut kyllä tehnytkään, enkä itse muista lelun "tunnearvoa" lapsuudesta, minulle siis lähes mitätön tavara.
Nyt kuitenkin vähän kaduttaa, koska lapsikin odotti että saisi lelun nähdä ja mahdollisesti omiin leikkeihinsä.
Olen lapsen puolesta hieman surullinen vaikka tiedän, että lelu oli itselleni nykyään turha.
Miten tästä tunteesta pääsee eroon ja onko jollekin käynyt samoin?Sinulle lelulla ei ollut tunnearvoa, joten kyse oli äitisi muistoista, ei sinun. Hänen olisi pitänyt itse säilyttää lelu jos se oli hänelle tärkeä, omien muistojen ja tunnearvo-tavaroiden säilyttämistä ei voi laittaa toisen vastuulle.
Paitsi, että voin elävästi kuvitella tilanteen, jossa aikaisempi kirjoittaja (tai sinä) käy vanhempiensa tavaroita läpi näiden kuoltua. Silloin te tulisitte palstalle valittamaan, että "äidin kaapeista löytyi kaikenlaista lapsuuteni tavaraa. Ärsyttävää käydä niitä läpi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut himoita Teema-astioita uudessa ruusun värissä. Himo yltyi tänään niin kovaksi, että tosissani olin lähdössä hakemaan kulhoa ja mukia Prismasta. Pysähdyin kuitenkin ja katsoin kotiani - enhän minä pysty pitämään nykyisiäkään tavaroita ja astioita järjestyksessä. Järki voitti tällä kertaa ja jätin väliin reissun Prismaan. Aloin järjestelemään ja karsimaan tavaraa. Alkaa näyttää jo vähän paremmalta, mutta jatkan vielä projektia varmaan huomennakin.
No, edelleen haaveilen niistä astioista. Erityisesti mukit ovat jostain syystä heikko kohtani. Pieni edistysaskel kuitenkin, että sain edes lykättyä kippojen ostamista.
Täällä sama tunne ! Mieleni halajaa Marimekon lautasia. Niitä pieniä 1215. Ovat alennuksessakin..Laitoin jo ostoskoriin ja otin pois. En osta koska:
-kallis postimaksu
-astioita on yli tarpeen
-minulla on jo paljon mieluisia lautasia
-inhoan turhaa tavaraa
-tykkään rahasta enemmän kuin esineistä
-kyseinen lautasmalli on tosi pieni, ehkä arjessa hankala(mutta toki siksi kiinnostava ja söpö !!)
Helppoa tämä ei ole. Kyllä ne söpöläiset kummittelevat yhä mielessäni. Ja sitten tulee tilalle jotain muutta uutta ja ihanaa..
Mutta minä yritän !!
Kävin samaa taistelua useamman päivän. Lopulta päädyin tilaamaan kaksi kuppia ja lautasta. Tosin meillä on vähän kuppeja ja leipälautasia, 8 kpl ja perheenjäseniä 5. Aina astiat likaisina lasten huoneissa. Valitettavasti välillä tulee takapakkia
Itse olen oppinut tykkäämään uudestaan joistain tavarlista.
Kaapin perältä löytyi vanhoja mukeja vuosien varrelta. Laitoin kaappiin ensimmäisiksi ja ovatkin koko ajan käytössä. Matkalle voin ottaa mukaan jo ehkä vähän kulahtaneen, mutta mukavan päällä, olevan mekon. Menee päivä ja mekko onkin lemppari. Vaihtelu tekee hyvää
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut himoita Teema-astioita uudessa ruusun värissä. Himo yltyi tänään niin kovaksi, että tosissani olin lähdössä hakemaan kulhoa ja mukia Prismasta. Pysähdyin kuitenkin ja katsoin kotiani - enhän minä pysty pitämään nykyisiäkään tavaroita ja astioita järjestyksessä. Järki voitti tällä kertaa ja jätin väliin reissun Prismaan. Aloin järjestelemään ja karsimaan tavaraa. Alkaa näyttää jo vähän paremmalta, mutta jatkan vielä projektia varmaan huomennakin.
No, edelleen haaveilen niistä astioista. Erityisesti mukit ovat jostain syystä heikko kohtani. Pieni edistysaskel kuitenkin, että sain edes lykättyä kippojen ostamista.
Tuo väri on järkyttävä, koska on läpikuultava liukuvärjätty, kuten esim. nyt ilmeisesti poistuva sininen. Itselleni on shokkitieto, että oma suosikkini musta väri on palaamassa tuotantoon. Jos tästäkin ei ole nyt tehty lukuvärjättyä läpikuultavaa sorrun sitten taas ostamaan lisää mustia osia. Pitkän ajan kuluessa ostin tarjouksista Tokmannilta ja Citymarketista mustia osia ja sitten se poistuikin tuotannosta. Mukeja taitaa olla lähemmäs 10, lautaisia 8 ja kulhojakin 8. Asunnossa asuu siis kaksi ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut himoita Teema-astioita uudessa ruusun värissä. Himo yltyi tänään niin kovaksi, että tosissani olin lähdössä hakemaan kulhoa ja mukia Prismasta. Pysähdyin kuitenkin ja katsoin kotiani - enhän minä pysty pitämään nykyisiäkään tavaroita ja astioita järjestyksessä. Järki voitti tällä kertaa ja jätin väliin reissun Prismaan. Aloin järjestelemään ja karsimaan tavaraa. Alkaa näyttää jo vähän paremmalta, mutta jatkan vielä projektia varmaan huomennakin.
No, edelleen haaveilen niistä astioista. Erityisesti mukit ovat jostain syystä heikko kohtani. Pieni edistysaskel kuitenkin, että sain edes lykättyä kippojen ostamista.
Tuo väri on järkyttävä, koska on läpikuultava liukuvärjätty, kuten esim. nyt ilmeisesti poistuva sininen. Itselleni on shokkitieto, että oma suosikkini musta väri on palaamassa tuotantoon. Jos tästäkin ei ole nyt tehty lukuvärjättyä läpikuultavaa sorrun sitten taas ostamaan lisää mustia osia. Pitkän ajan kuluessa ostin tarjouksista Tokmannilta ja Citymarketista mustia osia ja sitten se poistuikin tuotannosta. Mukeja taitaa olla lähemmäs 10, lautaisia 8 ja kulhojakin 8. Asunnossa asuu siis kaksi ihmistä.
Tämän lisäksi on sitten pari tuota sinistä mukia ja useampi osa duoharmaata, joka on hieno väri, mutta tuotakaan ei ole enää tuotannosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut himoita Teema-astioita uudessa ruusun värissä. Himo yltyi tänään niin kovaksi, että tosissani olin lähdössä hakemaan kulhoa ja mukia Prismasta. Pysähdyin kuitenkin ja katsoin kotiani - enhän minä pysty pitämään nykyisiäkään tavaroita ja astioita järjestyksessä. Järki voitti tällä kertaa ja jätin väliin reissun Prismaan. Aloin järjestelemään ja karsimaan tavaraa. Alkaa näyttää jo vähän paremmalta, mutta jatkan vielä projektia varmaan huomennakin.
No, edelleen haaveilen niistä astioista. Erityisesti mukit ovat jostain syystä heikko kohtani. Pieni edistysaskel kuitenkin, että sain edes lykättyä kippojen ostamista.
Tuo väri on järkyttävä, koska on läpikuultava liukuvärjätty, kuten esim. nyt ilmeisesti poistuva sininen. Itselleni on shokkitieto, että oma suosikkini musta väri on palaamassa tuotantoon. Jos tästäkin ei ole nyt tehty lukuvärjättyä läpikuultavaa sorrun sitten taas ostamaan lisää mustia osia. Pitkän ajan kuluessa ostin tarjouksista Tokmannilta ja Citymarketista mustia osia ja sitten se poistuikin tuotannosta. Mukeja taitaa olla lähemmäs 10, lautaisia 8 ja kulhojakin 8. Asunnossa asuu siis kaksi ihmistä.
Sinusta se on järkyttävä, monesta kaunis, ei lytätä toisten makua. Kiva että suosikkiasi tulee uudelleen myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut himoita Teema-astioita uudessa ruusun värissä. Himo yltyi tänään niin kovaksi, että tosissani olin lähdössä hakemaan kulhoa ja mukia Prismasta. Pysähdyin kuitenkin ja katsoin kotiani - enhän minä pysty pitämään nykyisiäkään tavaroita ja astioita järjestyksessä. Järki voitti tällä kertaa ja jätin väliin reissun Prismaan. Aloin järjestelemään ja karsimaan tavaraa. Alkaa näyttää jo vähän paremmalta, mutta jatkan vielä projektia varmaan huomennakin.
No, edelleen haaveilen niistä astioista. Erityisesti mukit ovat jostain syystä heikko kohtani. Pieni edistysaskel kuitenkin, että sain edes lykättyä kippojen ostamista.
Tuo väri on järkyttävä, koska on läpikuultava liukuvärjätty, kuten esim. nyt ilmeisesti poistuva sininen. Itselleni on shokkitieto, että oma suosikkini musta väri on palaamassa tuotantoon. Jos tästäkin ei ole nyt tehty lukuvärjättyä läpikuultavaa sorrun sitten taas ostamaan lisää mustia osia. Pitkän ajan kuluessa ostin tarjouksista Tokmannilta ja Citymarketista mustia osia ja sitten se poistuikin tuotannosta. Mukeja taitaa olla lähemmäs 10, lautaisia 8 ja kulhojakin 8. Asunnossa asuu siis kaksi ihmistä.
Kiva juttu, mutta meinasitko karsia määrää tai välttää uuden ostamista vai mikä oli ajatuksena?
Voi kun olisikin noin varoissaan että voisi vain lahjoitella tavaroita pois. Itselleni sillä vitosellakin on iso merkitys.